tiistai 10. tammikuuta 2012

Peruskoulutus etätyönä?

Anssi Vanjoki kirjoitti Talouselämän uusimmassa numerossa olleessa kolumnissaan suomalaisesta peruskoulutuksesta. Hän arvostaa suomalaisten menestystä PISA-vertailuissa, mutta alleviivaa, että muuttuvan maailman tarpeisiin tulee sopeutua. Siksi hän ehdottaakin, että myös koulutyöhön sovellettaisiin työelämästä tuttua etätyötä: "Koulutiensä aloittaville oppilaille voitaisiin antaa verkkoyhteydellä varustettu tietokone ja päivittäiset tehtävät ja suoritusaika". Lisäksi hän ehdottaa, että "koulussa käytäisiin esimerkiksi vain joka toinen päivä ja siellä keskityttäisiin kommunikaatiotaitoihin, sosiaalisen pääoman rakentamiseen, liikuntaan ja muuhun fyysistä läsnä- ja yhdessäoloa vaativaan oppimiseen".

Tältäkö näyttää koulupäivä?
Tältäkö näyttää koulupäivä?

Arvostan sinänsä kykyä kyseenalaistaa vallitsevia käytäntöjä, mutta tässä asiassa pätee kyllä mielestäni se, ettei kannata yrittää lähtemään rakentamaan tyhjältä pöydältä sellaista, mikä ei ole rikki. Uudistumiskyky on toki tärkeää, mutta vielä tärkeämpää on se, ettei tuhota sitä, mikä on hyvässä, ellei jopa loistavassa kunnossa.

Vanjoki mainitsee yhdeksi suomalaisen menestyksen tekijäksi aivan oikein tasa-arvoisten mahdollisuuksien tarjoamisen, mutta eikö kotityöskentelyyn siirtyminen nimenomaan kasvattaisi epätasa-arvoisuutta? Koulussa paikan päällä opiskellessa kaikilla on niin tasa-arvoiset puitteet opiskelulle kuin ilman esim. vaatetukseen liittyvään henkilökohtaiseen vapauteen puuttumista on mahdollista. Kotioloissa sen sijaan työskentelyolosuhteet voivat vaihdella huomattavasti aina ympäristön häiriötekijöistä vanhempien tarjoaman avun saatavuuteen - puhumattakaan sopivasta työskentelyn kontrolloimisesta.

Vanjoen mielestä kotityöskentely ja etänä tapahtuva "ohjaus olisi vähintäänkin yhtä yksilöllistä kuin tänä päivänä, mutta tehokkaampaa". Itse en kyllä osaa pitää kumpaakaan mitenkään itsestäänselvyytenä. Suorassa vuorovaikutuksessa on mielestäni paljon selkeämmät mahdollisuudet opastaa myös yksilöllisesti. Vaikea myöskään nähdä, miten monen opettaminen kerralla fyysisesti samassa tilassa voisi olla epätehokkaampaa kuin monen oppilaan etäopastus tietokoneen ääressä. Samassa tilassa työskennellessä oppilaat voivat helpommin opastaa myös toisiaan. Toisin kuin Vanjoki antaa ymmärtää, joka toisena päivänä tapahtuva fyysisesti paikan päällä tapahtuva kommunikaatio ei myöskään ole mielestäni riittävä aika "sosiaalisen pääoman" kasvattamiseksi. Parhaimmat lähtökohdat omaaville järjestely voisi ehkä toimia, mutta suurimmalle osalle malli olisi uskoakseni selvästi heikompi, ja johtaisi väistämättä eriarvoisuuden kasvuun.

Työelämän eri aloilla on erilaisia vaatimuksia ja aikuisilla erilaisia tarpeita oman vapaa- ja työaikansa yhteensovittamisessa. Lapsien koulunkäynti ja vapaa-aika ovat tähän verrattuna täysin oma maailmansa, eikä siihen sovi etätyötä tai muitakaan työelämän käytäntöjä sovittaa sellaisenaan. Kotiopiskeluun voi olla perusteltua tarjota lisää mahdollisuuksia ja opastusta, mutta ei se mielestäni saa tapahtua koulussa tapahtuvan opiskelun ja opetuksen kustannuksella.


Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>



maanantai 2. tammikuuta 2012

Järjestelmän kierteet 4 - Ristiinvuokraaminen

Opintotuen asumislisään liittyy omat kierteensä. Asumislisä on verotonta tukea, jota saa 80% asunnon vuokrasta. Tuota 80% ei tietenkään voi saada minkäsuuruisesta vuokrasta tahansa, mutta myös sillä voi olla iso merkitys, kuka vuokranantaja sattuu olemaan.

Lintunaapurit, 8.12.2010
Vaihdetaanko koppeja? (8.12.2010)

Opintotuen asumislisän maksimi on 201,60 euroa (eli 80% 252 euron vuokrasta). Mikäli asunto on kuitenkin vuokrattu omilta vanhemmilta, on asumislisä korkeintaan 58,87 euroa. Tälle on syynä tietysti se, että niin opintotuki kuin asumislisäkin halutaan antaa tarpeeseen. Toisaalta joku täydet asumislisät saava voi olla muuten taloudellisesti niin hyvässä asemassa, että tuelle olisi vielä vähemmän tarvetta. Lisäksi varsinaisen tarkoituksensa ohella erityissääntö antaa myös jonkinasteisen insentiivin välttää perheen omassa asunnossa majoittumista, mikä ei välttämättä ole kuitenkaan mielekästä.

Asumislisänä on tarjolla 9 tukikuukaudella 1285 euroa ja 12 tukikuukaudella 1713 euroa verottomana vuodesta, joten kyse ei ole ihan merkityksettömästä summasta. Tuon saamiseksi yksi vaihtoehto on jättää perheensisäinen vuokralaisuusmahdollisuus käyttämättä ja siirtyä opiskelija-asuntovaihtoehtoihin, mikä on opiskelija-asuntojen edullisuuden vuoksi muutenkin taloudellisesti järkevä vaihtoehto. Tätä voi pitää erikoisena ajatellen sitä, jos ilman tukimuotoa asunto haluttaisiinkin vuokrata tai antaa asuttavaksi perheensisäisesti. Näin kannustetaan siihen, että opiskelija asuu muiden opiskelijoiden tapaan opiskelija-asunnossa ja joku toinen, mahdollisesti ei-opiskelija tuleekin perheen vuokra-asuntoon. Näkökulmasta riippuu, onko se hyvä vai huono asia.

Erikoisemmaksi tilanne muuttuu, jos löytyy kaksi vastaavanlaisessa tilanteessa olevaa toisensa läheisesti tuntevaa perhettä (esim. jos opiskelijat ovatkin serkuksia). Vaikka omalle lapselle vuokraaminen tuntuisi luontevimmalta ajatukselta, perheet voivat päätyä vuokraamaan asunnot ristiin toisen perheen lapselle maksimiasumislisien saamiseksi. Tällöin toimitaan tavalla, joka ei ole lähtökohtaisesti kenenkään kannalta mielekästä, mutta johon järjestelmän säännöt kuitenkin kannustivat.

Kierteen kuvausVuokrataan asuntoja kahden perheen välillä ristiin, jotta vältytään asumislisän määrää rajoittavan erityissäännön vaikutukselta ja saadaan siten veroton asumislisä moninkertaistettua siten, että veroton nettovaikutus on suurimmillaan 1713 euroa vuodessa.
AukkoisuusLievä. Tarjoaa mahdollisuuden kiertää tuen tarpeellisuuteen pohjautuva sääntö, mutta hyöty potentiaaliselle edunsaajaperheelle rajallinen ja sen saaminen todennäköisesti vaivalloista.
MutkaisuusIlmeinen. Olisi tyypillisesti selvästi houkuttelevampaa vuokrata omalle läheiselleen kuin tuttavan läheiselle. Esim. sisarusten perheiden välillä kynnys siihen ei kuitenkaan välttämättä ole kovin suuri.
Merkitys yksilölleMelko pieni - Kohtalainen. Lisätuki ei liene tyypillisesti vuokra-asunnon omistaville vanhemmille erityisen merkittävä, mutta opiskelijalle kanavoituna sen sijaan kyllä.
Merkitys yhteiskunnallePieni - Hyvin harvalla lienee sekä mahdollisuus että halu tämänkaltaiseen kikkailuun. Mahdollisuus vaatii sopivan asunnon ja sopivan tuttavaperheen. Halu taas vaatii halun vuokrata omaiselle, sen, että säännön kiertämistä ei nähdä moraalisesti ongelmallisena, sekä että hyöty koetaan riittäväksi. Vaikka 1285-1713 euroa verottomana on suhteellisen merkittävä summa, vuokra-asunnon omistavalla perheellä on todennäköisesti melko hyvä taloudellinen asema jo muuten, jolloin summa ei ole niin helposti riittävä motivaattori ylimääräiseen kikkailuun.
KorjattavuusKeskivaikea - Erityissäännön poistaminen olisi sinänsä helppoa, mutta tällöin luovuttaisiin erityissäännön taustalla olevasta periaatteesta. Tämä kierre ei liene yksinään riittävä syy pykälän poistamiselle, ja kierteen erityinen valvominen taas olisi luultavasti turhaa resurssien tuhlausta.
KokonaisälyttömyysPieni. Harvoilla on sekä mahdollisuus että halu lähteä hyödyntämään tätä lievää aukkoa, joten merkitys on sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta pieni.

Tyypillisesti kyse on siis nimelliseen edunsaajaan nähden merkittävästä lisätuesta, joka on kuitenkin käytännössä perheen kannalta sen verran pieni, ettei pykälöiden vaivalloinen ja moraalisestikin arveluttava kiertäminen ristiinvuokraamismenettelyllä vaikuta kovin houkuttelevalta. Todennäköisempi seuraus pykälästä lienee jälleen sama kuin kierteessä 3 eli se, että opiskelija muuttaa vanhempien tarjoaman majoituksen sijasta asumaan opiskelija-asuntoon tukien saamiseksi.

En itse tiedä yhtään tapausta, jossa asuntoa todella olisi vuokrattu tähän tapaan ristiin, mutta uskon sitä silti tapahtuvan jossain määrin varsinkin suvun piirissä. Mielelläni kuulisinkin esimerkkejä tällaisista tapauksista.


Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>



perjantai 16. joulukuuta 2011

Kehitysaskeleita 4 - Eroon televisiolupamaksusta

Ylen studiot kaupallisella kanavalla nähtynä
Yle kaupallisella kanavalla nähtynä
Jo pitkään puheissa ollut Yle-vero näyttää olevan tulossa vuonna 2013 (ks. Ylelle tulossa rahoitus Yle-verosta). Parhaasta rahoitusmallista ja koko Ylen olemassaolosta voi perustellusti esittää monenlaisia mielipiteitä, mutta televisiolupamaksujärjestelmä on ainakin jo pidemmän aikaa tuntunut selvästi vanhentuneelta, mistä johtuen pidän Yle-veroon siirtymistä kehitysaskeleena.

Nykyisessä televisiolupamaksussa on useampia ongelmia. Ensinnäkin se on kallis yksinasuville: ei mielestäni ole perusteltua olettaa, että yksin asuva käyttäisi kaksin kerroin enemmän Ylen palveluja kuin kahden hengen taloudessa asuvat. Toisekseen byrokratiaan hukkuu huomattavat määrät resursseja (työvoimana n. 100 henkilöä), jotka voidaan työllistää yhteiskunnan kannalta hyödyllisempiinkin tehtäviin. Kolmantena seikkana valvonta on byrokratista huolimatta vaikeaa, mistä johtuen monet vain jättävät maksun maksamatta, mikä ei ole oikeudenmukaista niitä kohtaan, jotka maksavat maksun tunnollisesti.

Tietysti voi kysyä, miksei voisi kustantaa Ylen toimintaa suoraan valtion budjetista. Voi hyvin olla, että Yle-vero toimiikin välivaiheena kohti suoraa budjettirahoitteisuutta. Suurta eroa vaihtoehdoilla ei sinänsä ole. Rahallisesti ero on lähinnä se, että opiskelijat ja toimeentulotuella elävät voivat nyt suunnitellunmukaisesta Yle-verosta selvitä maksutta, kun taas suurimmalle osalle palkansaajista kyse on euromääräisestä tasasummasta, ei niinkään prosenttiosuus palkasta - progressiosta puhumattakaan. Erillisessä Yle-verossa on joka tapauksessa ainakin se hyvä puoli, että rahat on selkeästi korvamerkitty, jolloin veron maksaja tietää suoraan, mitä Ylen pyörittäminen kustantaa. Toisaalta tästä herää nopeasti kysymys, pitäisikö muitakin veroja sitten korvamerkitä samalla tavalla: poliisivero, terveyspalveluvero, koulutusvero jne. Ehkä sellaiseen ei kuitenkaan ole tarvetta mennä.

Kaiken pohjalla on joka tapauksessa kysymys siitä, mistä rahaa maksetaan. Useimmat Yle-maksua vastustavat taitavat vedota siihen, etteivät he käytä Ylen palveluita tai että käyttävät niitä vain vähän. No, harva kai kaikkia julkisia palveluita käyttääkään. Ylen tapauksessa kyse on kuitenkin nähdäkseni enemmästäkin kuin pelkästään siitä, kuka käyttää tai ei käytä Ylen palveluita. Se, että on olemassa Ylen kaltainen toimija vaikuttaa väistämättä myös siihen, millaista sisältöä esim. MTV3 ja Nelonen tuottavat. Tämä kaikki taas vaikuttaa vielä internetinkin aikakaudella siihen, miten yhteiskunnallista keskustelua käydään. Yleisesti ottaen voikin kysyä: jos Yleä ei olisi ollut esim. viimeisen 30 vuoden aikana, miten erilaiselta kaupalliset toimijatkin nykyään näyttäisivät? Vaikka Yleä ei televisiosta tai netistä seuraisikaan, sen vaikutuksen kyllä kokee jokainen muodossa tai toisessa.


Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>



lauantai 10. joulukuuta 2011

Järjestelmän kierteet 3 - Asunto opintotuen saamiseksi

Tyhjä soluasunto, toukokuu 2005
Tyhjä soluasunto (toukokuu 2005)
Vähätuloinen ja -varainen voi saada tukea asumiskulujensa maksamiseksi. Hän saa siis tukea asuntoa varten. Opintotukijärjestelmä voi kuitenkin synnyttää myös päinvastaisen tilanteen, jossa asunto hankitaan tukea varten.

Vanhempansa luona asuva 17-19-vuotias ei ole oikeutettu lainkaan opintotukeen, mikäli hänen vanhempansa tienaavat yli 61 000 euroa vuodessa. 20 vuotta täyttäneillä kotona asuvilla korkeakouluopiskelijoilla tuki on vastaavassa tilanteessa 122 euroa. Vanhempien luota muuttaessa tilanne kuitenkin muuttuu.

Mikäli korkeakouluopiskelija muuttaakin asumaan itsenäisesti, hän saa 298 euroa opintotukea kuukaudessa, kunhan vain on täyttänyt 18 vuotta. Se tarkoittaa 20 vuotta täyttäneille 176 euroa ja alle 20-vuotiaille 298 euroa enemmän kuukaudessa aiempaan verrattuna. Asuminen toki aiheuttaa piirun verran lisäkuluja, mutta veroton asumislisä voi tehdä näistä kuluista hyvin marginaalisia. Käytännössä vuokrakulujen omavastuu jää soluasunnoissa n. 40-50 euron paikkeille kuukaudessa. Omavastuu vuoden ajalta toki kasvaa, jos vietetään kolme kesäkuukautta ilman opintotukea ja asumislisää.

Muuttujia on useita. Alla olevassa kahdessa taulukossa on selvyyden vuoksi esitetty, miten paljon enemmän tai vähemmän rahaa kussakin tapauksessa jää vuokran jälkeen, kun soluasunnon vuokra on melko hintava 250 euroa:

VANHEMPIEN VUOSITULO YHT. YLI 61000 €.Ilman kesäkuukausiaKesäkuukaudet tuettomina huomioiden
18-19-vuotias toisen asteen opiskelija-50 € / kk-100€ / kk
18-19-vuotias korkeakouluopiskelija248 € / kk123,5 € / kk
20+-vuotias toisen asteen opiskelija116 € / kk24,5 € / kk
20+-vuotias korkeakouluopiskelija126 € / kk32 € / kk


VANHEMPIEN VUOSITULO YHT. ALLE 22769 €.Ilman kesäkuukausiaKesäkuukaudet tuettomina huomioiden
18-19-vuotias toisen asteen opiskelija100 € / kk12,5 € / kk
18-19-vuotias korkeakouluopiskelija118 € / kk26 € / kk
20+-vuotias toisen asteen opiskelija16 € / kk-50,5 € / kk
20+-vuotias korkeakouluopiskelija-19€ / kk-76,8 € / kk

Ylläolevissa taulukoissa ei ole huomioitu verojen vaikutusta. Asumislisä on kuitenkin veroton, ja opintotukea nostavan veroprosentti pieni, joten käytännössä verojen merkitys on tässä yhteydessä pieni, eli vain parinkymmenen euron luokkaa miinuksen suuntaan. Enemmän on kuitenkin oikeastaan merkitystä sillä, että soluasunnot ovat yleensä halvempiakin kuin tuo 250 €, jolloin vuokralaisuudesta tulee vastaavasti kannattavampaa.

Taulukkoja katsomalla voi joka tapauksessa todeta, että asunnon ottaminen lukukauden ajaksi kannattaa periaatteen tasolla useimmissa tapauksissa, vaikka asunto ei oikeasti kiinnostaisikaan. Vaikka kesä menisikin ilman tukia, asumisesta tulee silti tyypillisesti käytännössä täysin ilmaista.

Taulukkojen kahdeksasta rivistä kaksi ensimmäistä muodostavat kuitenkin selvät poikkeukset. Mikäli vanhemmat tienaavat riittävästi, 18-19-vuotiaalle toisen asteen opiskelijalle asunto on vain kustannuserä, vaikka toki asumislisän ansiosta pieni sellainen. Sen sijaan 18-19-vuotiaalle korkeakouluopiskelijalle asunnon vuokraaminen on itse asiassa hyvinkin merkittävä tulonlähde: verojenkin jälkeen jää lukukauden aikana yli 200 euroa ylimääräistä käyttörahaa kuukaudessa! Asunto siis kannattaa selvästi vuokrata itselleen, vaikka asunnossa ei edes todellisuudessa asuisi.

Kierteiseltä tukijärjestelmä tuntuu varsinkin viimeksi mainitun tapauksen osalta. Tarkistellaanpa kierteen ominaisuuksia kuitenkin erillisessä taulukossa sarjan aiempien osien tapaan:

Kierteen kuvausHankitaan mahdollisimman halpa soluasunto opintotuen saamiseksi tai opintotuen suuruuden kasvattamiseksi.
AukkoisuusIlmeinen. Tuki saattaa tulla vapaa-ajan tukemiseen sen varsinaisen tarkoituksen eli asumisen ja itsenäisen elämisen tukemiseen.
MutkaisuusIlmeinen. Saatetaan nähdä vaivaa asunnon hankkimiseksi, vaikka käytännössä tarve tai halu asuntoon olisikin pieni tai olematon.
Merkitys yksilölleKohtalainen. Järjestelmä kannustaa tai tietyin edellytyksin jopa painostaa itsenäistymään.
Merkitys yhteiskunnalleMelko pieni - ainakin negatiivisessa mielessä. Negatiivisena puolena soluasuntoja saattaa olla olemattomassa tai hyvin vähässä käytössä, vaikka joku toinen voisi tarvita soluasuntoa selvästi enemmän. Se taas voidaan nähdä positiivisena puolena, että kannustetaan itsenäistymään.
KorjattavuusMelko helppo. Mikäli tähän haluttaisiin puuttua, tukisääntöjen muuttaminen olisi helppoa.
KokonaisälyttömyysPieni. Suurimmassa osassa tapauksia asunnon vuokraamisella ei varsinaisesti pääse tienaamaan, mikäli kesäkuukaudet lasketaan tuettomina osana kokonaisuutta. 18-19-vuotiaiden korkeakouluopiskelijoiden pieni ryhmä muodostaa tässä poikkeuksen, ja erikoiseltahan se tuntuu, että vuokraamalla asuntoa jää enemmän rahaa käteen kuin jos asuisi vanhemmillaan. Mikäli itsenäistymiseen kannustaminen nähdään näin vahvasti tavoittelemisen arvoisena, kyseessä voi kuitenkin olla kokonaisuutta ajatellen jopa hyvä asia.


Itsenäisyyteen kannustaminen on luultavasti vain hyvä asia, joten siinä mielessä pieni palkinto vanhempien luota muuttamisesta voi olla perusteltu. Soluasunnoille on kuitenkin aina huomattava kysyntä, eikä niitä kaikille välttämättä löydy heti, kun olisi tarve. Siksi on ainakin pohtimisen arvoinen kysymys, tarvitseeko 18-19-vuotiaita keski- tai korkeatuloiset vanhemmat omaavia korkeakouluopiskelijoita kannustaa kotoa muuttamiseen niin vahvasti kuin nykyinen tukisäännöstö tekee.


Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>



keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Vakuuttamatta paras?

A statue of a woman in Lisboa (16.8.2011).Tasa-arvo on aina tavoittelemisen arvoinen asia oli sitten kysymys sukupuoleen tai muuhun jaotteluun perustuvista eroista. On kuitenkin asioita, joissa pitäisi vain hyväksyä, että eroja on olemassa, eikä niistä pakottamalla eroon päästä. Tuntuu, että nyt EU:n päättävät elimet ovat iskeneet lusikkansa taas sellaiseen soppaan vaatimalla samansuuruisia vakuutusmaksuja miehille ja naisille (ks. Naisten vakuutusmaksut nousevat - tasa-arvon nimissä).

Mitä tuo muutos käytännössä tarkoittaa? Ensinnäkin miesten kohdalla korkean riskin sisältävissä vakuutuskohteissa miesten vakuutusmaksut laskevat ja naisten maksut nousevat. Vastaavasti joissakin vakuutuskohteissa hinta laskisi naisilla ja nousisi miehillä. Nämä ovat kuitenkin vasta välittömät seuraukset.

Vakuutukset ovat pohjimmiltaan maksu turvasta: koko asiakaskunta häviää keskimäärin rahaa, mutta tämä odotusarvoinen menetys on yksilötasolla niin pieni, että se monesti kannattaa maksaa, kun toisessa vaakakupissa on elämässä mahdollisesti vastaan tulevien vaarojen kohtaaminen ilmanturvaa. Jos naisten vakuutusmaksut kuitenkin nousevat selvästi, myös tämä odotusarvoinen menetys naisilla kasvaa tuntuvasti. Se tarkoittaa sitä, että naisten kannattaa entistä vähemmän vakuuttaa itsensä. Se taas johtaa siihen, että entistä harvempi nainen vakuuttaa itsensä, kun taas miehistä hieman useampi luultavasti vakuuttaisi itsensä.

Kun entistä harvempi nainen vakuuttaa itsensä ja entistä useampi mies vakuuttaa itsensä, vakuutusten hinnat nousevat hyvin lähelle nykyistä miesten vakuutusten hintaa. Miesten vakuutusten hinnat siis laskevat hyvin vähän, kun taas naisten vakuutusten hinnat nousevat todella tuntuvasti. Halutaanko, että vakuutukset jakautuvat miesten ja naisten vakuutuksiin, kun monet eivät halua ottaa sukupuolelleen epäedullista vakuutusta?

Vakuutusyhtiöt hinnoittelevat riskiä joka tapauksessa ainakin iän perusteella. Onko sukupuolten välisen tasa-arvon tavoittelu riittävä syy sille, ettei sukupuolta voisi säilyttää myös yhtenä kriteerinä?


Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>



keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Kun liiketoiminnan haitat ylittävät hyödyt

Suomeen on muutaman viime vuoden aikana kasvanut kaksi yritysten ryhmää, joiden toimintaa moni pitää joko moraalittomana tai laittomana - ellei sitten molempia.

Ensimmäinen ja samalla tunnetumpi näistä yritystyypeistä on pikavippiyritykset, jotka käyttävät ihmisten taloudellista ahdinkoa tai lyhytnäköisyyttä häikäilemättömästi hyväkseen. Toiminnan yleisesti moraalittomana pidetystä luonteesta riippumatta ne eivät riko mitään lakeja, vaikka esim.Sampsa Kataja haluaakin kieltää pikavipit kokonaan.

Toinen arveluttavien yritysten joukko on ns. senttihuutokaupat, joissa huuto nostaa tuotteen hintaa vain sentillä, mutta "huutaminen" itsessään maksaa euron verran. Huutaja hyötyy, mikäli saa tuotteen ostettua pienellä huutomäärällä, mutta halvalla loppuhinnalla. Tavallisen käyttäjän on kuitenkin vaikea tietää, onko osa huutajista palvelun omia robotteja. Mikäli niiden toiminta kuitenkin on rehellistä, ne eivät sinänsä sellaisenaan ole välttämättä sen moraalittomampia kuin mikä tahansa uhkapeli. Perusongelma on siinä, että kaiken arkijärjen mukaan ne ovat silti päivänselviä arpajaisia, mikä taas on Suomessa luvanvaraista ja veronalaista toimintaa. Jostakin käsittämättömästä syystä ensimmäinen senttihuutokauppa Fiksuhuuto kuitenkin vapautettiin arpajaisrikossyytöksistä vuosi sitten.

Vaikka Fiksuhuuto voittikin oikeudenkäyntinsä, hauskana ajankohtaisena aiheeseen liittyvänä tapauksena uusi senttihuutokauppa Teknihuuto saattoi ampua itseään kuitenkin pahasti jalkaan markkinoinnissaan. Se erehtyi mainostamaan palveluaan MuroBBS:ssä, joka on useampaan otteeseen kuten mm. Wincapitan tapauksessa tullut mainituksi mediassa crowdsourcing-henkisestä salapoliisityöstään. MuroBBS:ssä näkyvän mainoksen johdosta keskusteluforumin käyttäjä perusti eilen vetoomuksen, jossa vaadittiin Teknihuuto-yhteistyön lopettamista sekä näiden mainosten poistamista. Ei mennyt kuin päivä, kun vetoomus otettiin tosissaan, ja yhteistyö lopetettiin. Lopputuloksena Teknihuuto päätyi murolaisten varmaksi silmätikuksi, mikä ei välttämättä ole kovin hyvä asia esim. mahdollisia tulevia oikeudenkäyntejä ajatellen.

Kävi Teknihuudon jatkossa miten tahansa, senttihuutokaupat ovat nähdäkseni jo nykylainsäädännöllä laittomia, joten on merkillistä miten ne saavat jatkaa toimintaansa. Pikavippiyrityksiä puolestaan pitää koko kansan enemmistö moraalittomina, vaikka ne ovatkin pohjimmiltaan laillisia. Mielestäni molemmat yritystyypit ovat kuitenkin sekä sosiaalisesti että kansantaloudellisesti haitallisia, minkä vuoksi ne tulisi pyrkiä kieltämään.


Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>



maanantai 28. marraskuuta 2011

Hitas arpajaisveron piiriin?

Jätkäsaaren Hitas-asuntojen arvonnat on nyt pidetty sekä ATT:n että Lemminkäisen asuntojen osalta. Tuhansia osallistui arpajaisiin, mutta vain muutamat kymmenet selvisivät voittajina. Mm. Akateemisen talousblogin keskusteluissa on nostettu esille kysymys, pitäisikö verottajan kiinnostua aiheesta. Eli pitäisikö tällaisista arpajaisista maksaa arpajaisveroa - vai soveltuisiko kenties jokin muu vero paremmin Hitas-arpajaisiin?

Hitas-lotto
Hitas-lotto

Jotta voisi olla jotakin verotettavaa, pitää tietysti olla jokin rahasumma tai arvo, josta veroa peritään. Periaatteessa voisi sanoa, että Hitas-asunnon edullisuutta laskee se, että myyntihinta on rajoitettu. Tämä on kuitenkin mielestäni arvoa laskettaessa epäolennainen tekijä, sillä asunnon voi omistaa tästä iäisyyteen, jolloin mahdollisella myyntihinnalla ei ole merkitystä.

Todellinen Hitas-arpajaisvoiton arvoa laskeva tekijä on Hitas-asuntojen sijainti vuokratontilla. Sen merkitystä voi arvioida esimerkiksi vertaamalla muiden uudiskohteiden tonttien lunastusosuuksiin, mitkä tietysti vaihtelevat alueittain. Konalaan tulevassa Helsingin Greipissä tuo lunastusosuus on alle 600€ neliöltä, kun taas Lauttasaareen rakenteilla olevassa Gneississä lunastusosuus on yli 1000€ neliöltä. Nyt arvotuissa Jätkäsaaren asunnoissa todellisuus lienee lähempänä jälkimmäistä.

ATT:n kauppaamien asuntojen keskihinta on 4130€, kun taas Lemminkäisen kauppaamien Paasirannan asuntojen keskineliöhinta vain 3378€. Jos näihin lisättäisiin laskennallinen 1000€:n tontin lunastusmaksu, hinnat olisivat siis 5130€ ja 4378€ neliöltä. Jätkäsaaresta ei ole vielä myynnissä vapaarahoitteisia vertailukohteita lukuunottamatta asukkaiden poikkeuksellista itse perustamaa asunto-osakeyhtiötä Juutinraumankatu 6:ssa, joka sijaitsee itse asiassa sekin vuokratontilla. Vertailupohjaa löytyy Helsingistä kuitenkin muualtakin kuten esim. Helsingin Wilhelm Vallilassa, keskineliöhinnaltaan 5569€ sekä em. Lauttasaaren Gneissi, lunastuksen sisältävältä keskineliöhinnaltaan 6551€. Hitaseja huomattavasti kalliimmista hinnoista huolimatta nämä hinnat lienevät melko tyypillisiä tapauksia toisin kuin Kampin kalliit 9000€ neliöhintaiset Oscar-asunnot.

Sijainnin lisäksi on tietysti myös muita muuttujia, joiden vuoksi ylläolevia lukuja ei voi suoraan verrata. Ottaen huomioon, että ei taida olla aivan tavatonta saada arvonnoissa varsinkaan suosituimpien Hitas-asuntojen kohdalla yli 100:n meneviä sijanumeroita, arvontojen suosiosta voi kuitenkin jo suoraan päätellä, että arvontavoitolla on hyvinkin todellista arvoa. Lisäksi merellinen sijainti on yleisesti arvostettu asia, mikä tuskin heikentää Jätkäsaaren asuntojen arvostusta eli ihmisten valmiutta maksaa niistä korkeampaa hintaa. Niin ollen vuokratonttilisälläkin laskettuna näiden Hitas-asuntojen hinta lienee reippaasti vastaavia ei-hitas-uudisasuntoja halvempi.

Mitä tämä sitten tarkoittaa tämän jutun lähtökohdan eli verotuksen kannalta? Jos Hitas-voiton arvoksi todettaisiin vaikka 500€ neliöltä, tämä tarkoittaisi keskikokoisesta 75 neliön kämpästä yhteensä 37 500€:n suuruista voittoa. Hitas-arpajaisten omituisen ainutlaatuisen luonteen vuoksi suoraa vertailukohdetta ei ole, mutta käytännössä arpajaiset osunevat arpajaislaissa määritettyjen "muiden arpajaisten" piiriin. Tämä tarkoittaa 30%:n veroa, joka lankeaisi arpajaisten järjestäjän eli tässä tapauksessa Lemminkäisen ja ATT:n maksettavaksi. 37 500€:sta summa olisi 11 250 €.

Mikäli asuntoja jaettaisiin muuten kuin nykyisellä arpajaismenettelyllä, tilanne olisi toinen. Aiemmin käytössä ollut jonotusmenettely ei mielestäni vastaa arpajaislaissa määriteltyä kuvausta näennäissuorituksesta, jolloin näissä tapauksissa voitto menisi jo tuloverotuksen puolelle eli lankeaisi asunnon ostajan maksettavaksi. Suuruudeltaan vero olisi arpajaisveroa suurempi: tuosta 37 5000 €:sta tulisi keskituloisella suomalaisella veroa maksettavaksi yli 15 000 €.

Ajatus asunnon alihintaisuuden verottamisesta voi kuulostaa oudolta, mutta itse asiassa se on Hitas-järjestelmän ulkopuolella täysin todellinen käytäntö: mikäli asunto myydään hinnalla, joka verottajan näkemyksen mukaan on alle 75% asunnon todellisesta arvosta, koko alihintaisuudesta määrästä tulee maksaa lahjavero. Jos etu on 500 € neliöltä, se ei sinänsä vielä tuota 75%:n ehtoa täytä, mutta muussa tapauksessa tuo 37 500 € tarkoittaisi 8030 € suuruista veroa.

Summat ovat sen verran merkittäviä, että kuvittelisi verottajaa kiinnostavan. Verottaja arvioi joka tapauksessa lahja- ja perintöveroja kerätäkseen ahnaasti ja enemmän tai vähemmän mielivaltaisesti niin metsä- kuin asunto-omaisuuttakin, joten miksei Hitas-arpajaisten voittojakin?


Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>



perjantai 18. marraskuuta 2011

Markkinoiden oppivuodet

Italian ja Saksan lainakorot
(lähde: Talouselämä 39/2011 / FactSet)
Ulkomaankauppa- ja eurooppaministeri Alexander Stubb haluaa kolmen A:n luottoluokituksen omaaville euromaille lisää päätäntävaltaa EU:ssa (kts. MTV3:n juttu). Lausunnon merkitys riippuu siitä, katsotaanko EU:ta sen nykyisessä kriisissä vai pidemmällä tähtäimellä. Nykyisessä kriisissä AAA-maiden muodostaman ytimen valta lienee joka tapauksessa aiheellisesti korostettu. Ehkä tätä valta-asemaa olisi mahdollista vielä korostaa virallistamalla luottoluokituksen merkitys EU-politiikassa. Tämä voisi kuitenkin kasvattaa eripuraa EU-maiden välillä ja antaisi toisaalta yksityisille luokituslaitoksille entistä enemmän valtaa.

Jos kuitenkin katsotaan lausunnon ajatusta pidemmällä aikavälillä, kysymys ei ole ensisijaisesti siitä, miten se asettaa maat eri kasteihin. Tärkein ajatus lienee silloin se, että kaikki maat pyrkisivät pääsemään tähän AAA-ryhmään, jolloin euroalueesta tulisi kokonaisuudessaankin hyvin vahva. On kuitenkin huomattava, että normaalioloissa hyvällä taloudenpidolla on jo itsessään tärkeä merkitys. Se vain pääsi euron ensimmäisinä vuosina unohtumaan, kun kaikkien euromaiden lainakorot seurasivat valtioiden talouksien kunnosta riippumatta samoja polkuja - mikä näkyy oivallisesti oheisessa viime viikon Talouselämässä julkaistussa graafissa. Markkinat eivät osanneet suhtautua yksittäisiin EU-valtioihin oikealla tavalla, mutta ovat saaneet asiasta parin viime vuoden aikana kovan oppitunnin. Kysymys kuuluukin, tarvitaanko tämän oppitunnin jälkeen enää erillistä poliittista motivaattoria valtion talouden kunnossapitoon?


Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>



perjantai 11. marraskuuta 2011

Järjestelmän kierteet 2 - Mukaopiskelu

Teekkarilakki
Parhaat päivänsä nähnyt teekkarilakki.
Opiskelijoiden tukemiseen liittyy muitakin kiemuroita kuin pari viikkoa sitten kuvaamani opintotukiavioliitot. Opintotuen lisäksi opiskelija nauttii erinäisistä muistakin eduista, eikä niistä moni huvin vuoksi luovu, vaikka siirtyisikin pysyvästi työelämään ilman että jatkaisi enää opiskelujaan.

Mikäli opiskelija siirtyy täysipäiväiseen työelämään, hän menettää suurempien tulojen myötä oikeutensa opintotukeen. Tulojen kasvu ei kuitenkaan ole esteenä muiden opiskelijaetujen saamiselle. Hän saa edelleen hyvin tuntuvaa alennusta niin paikallis- kuin kaukoliikenteestäkin, voi ruokailla erittäin halvalla opiskelijaruokaloissa, pystyy ehkä edelleen käyttämään YTHS:n palveluja sekä asumaan hyvin edullisessa opiskelija-asunnossa (ks. esim. Ikuisuusopiskelijoiden asumista syynätään Oulussa).

Kaiken kaikkiaan opiskelijaedut ovat ilmankin opintotukea houkutteleva paketti, mistä johtuen moni voi haluta pitää opiskelijastatuksensa, vaikkei välttämättä olisi enää edes aikomusta lukea opintoja loppuun - tai ehkäpä opinnot on suoritettu loppuun, mutta jossakin toisessa oppilaitoksessa. Opiskelijastatuksen säilyttämiseksi opiskeluista todellisuudessa sivuun jäävän ei tarvitse monesti muuta tehdä kuin pysyä koulussa kirjoilla, mikä maksaa esim. Aalto-yliopistolla alle 100 euroa vuodessa eli huomattavasti vähemmän kuin edut, mitä opiskelijan asema voi tuoda tullessaan.

Onko kyse pahasta kierteestä järjestelmässä? Katsotaanpa.

KuvausPysytään kirjoilla koulussa nimellistä lukukausimaksua vastaan opiskelujaetujen säilyttämiseksi.
AukkoisuusIlmeinen. Käytetään hyväksi byrokratian ja valvonnan puutteita.
MutkaisuusLievä. Aukon hyväksikäyttämiseksi voi riittää ilmoittautuminen lukukaudeksi. Toisaalta lisäesteen voi aiheuttaa moraalinen ongelma: jos ei koe olevansa oikeutettu etuun, ei sitä ehkä halua itselleen järjestää, vaikka se onnistuisikin.
Merkitys yksilölleKohtalainen. Merkityksen suuruus riippuu useista tekijöistä, joihin kuuluu myös työelämässä saavutetusta tulotasosta. Mikäli on pienituloinen, on hyvä mahdollisuus käyttää opiskelijaruokailua säännöllisesti ja käyttää paljon julkista liikennettä vaikka pitkiinkin matkoihin, hyöty voi olla hyvinkin merkittävä.
Merkitys yhteiskunnalleMelko pieni. Uskoisin merkityksen olevan kokonaisuudessaan melko pieni. Räikeä järjestelmän hyväksikäyttö ei liene kovin yleistä mm. Korjattavuus-kohdassa mainituista syistä. Lisäksi edut koskevat lähinnä kotimaisten palvelujen kulutusta ja ovat siitä johtuen vähemmässä määrin yhteisten varojen kuluttamista kuin puhdas raha. Toisaalta pelkästään tukiperustein oppilaitoksessa kirjoilla olevat voivat vääristää tilastoja. Lisäksi etujen hamstraaminen voi heikentää etuja heiltä, jotka niitä enemmän tarvitsevat.
KorjattavuusPuolihankala. Opintoaikoja on pyritty rajaamaan, mutta ei se järjestelmän perusteetonta hyödyntämistä täysin estä. Toisaalta intoa väkinäiseen etuihin tarrautumiseen voi heikentää se, että työttömyyden kohdatessa opiskelijastatus voi ainakin tietyin edellytyksin olla esteenä niin ansiosidonnaisen päivärahan kuin työmarkkinatuenkin saamiselle.
KokonaisälyttömyysMelko pieni. Tukijärjestelmä itsessään on perusteltu, joten kysymys on vain siitä, tulisiko edun jakamista valvoa tiukemmin. Vaikka paikallisesti saattaa esiintyä pitkäänkin jatkuvaa mukaopiskelua ja järjestelmän hyväksikäyttöä, valtakunnallisella tasolla tarpeettomasti jaettujen etujen yhteiskunnallinen merkitys lienee pieni suhteessa siihen, mitä tarkempi valvonta vaatisi. Koska kattava kontrollointi ei ole aivan yksinkertaista, ei selviä parannuskohteita välttämättä ole.


Kyseessä on yhteiskunnallisesti merkittävä aihe, ja joissain tapauksissa järjestelmästä saatetaan kiskoa törkeälläkin tavalla täysin perusteetonta hyötyä. Koska tukijärjestelmän olemassaolo on kuitenkin yleisesti ottaen perusteltu ja hyväksikäyttäjien valvonta on vaikeaa, ei aukotonta ratkaisua kierteen poistamiseksi ole ainakaan kovin helposti löydettävissä. On joka tapauksessa hyvä tiedostaa järjestelmän ongelmakohdat ja ylläpitää asiasta käytävää keskustelua.


Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>



keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Kehitysaskeleita 3 - Progressiivinen pääomavero

Kapitalistin renkipoikia hommissa (9.8.2010).
Suomalaiseen syksyttäiseen tapaan mediassa on taas julkaistu suurituloisimpien verotiedot (ks. esim. HS:n sivuilta). Tämä nostaa jokavuotiseen tapaan ihmisissä hämmästystä siitä, miten suurituloisimpien kokonaisveroprosentti on tyypillisesti alle 30% eli matalampi kuin monen tavallisen palkansaajan, ja selvästi matalampi kuin hyvätuloisen palkansaajan. Hyvin epäreilultahan se vaikuttaa. Vaikka todellisuus ei olekaan niin mustavalkoinen kuin mediassa julkaistujen taulukoiden maalaama kuva antaa ymmärtää, ihmetys ja kritiikki ovat mielestäni perusteltuja. Nykyisen hallitusohjelman mukaan pääomaverotukseen onkin luvassa lievä progressio, mikä nostaa pääomatulojen veroprosenttia 50 000 ylittävältä osuudelta 30 prosentista 32 prosenttiin (ks.vm:n tiedote).

Miljoonatuloisten tilastoissa näkyvät alle 30%:n veroprosentit näyttävät suhteettoman matalilta, mutta tuo kokonaisverotuksen mataluus on ainakin osin näennäistä. Osakeyhtiöiden osingoista maksetaan nykyverokannalla henkilökohtaista veroa vain 19,6%, mutta kyseinen summa tulee voitosta, josta on jo maksettu 26% yhteisöveroa. Kokonaisuudessaan veroaste on siis 40,5%, mikä on toki matalampi kuin suurituloisimmilla palkansaajilla, mutta selvästi enemmän kuin keskituloisilla palkansaajilla, vaikka verotilastoissa tällainen näkyykin vain 19,6%:n suuruisena. Oma lukunsa on listaamattomat yhtiöt, joista voi nostaa maksimissaan 90 000 euron tulot verottomana olettaen että yrityksen nettovarallisuus on yli miljoonan. Tällainen näkyy tilastoissa 0 prosentin verona, vaikka todellisuudessa voitosta on maksettu 26%:n yhteisövero. On kuitenkin myös tuloja, joista maksetaan vain 28%:n pääomavero. Tällaisia ovat esimerkiksi vuokratulot ja yrityksen tai muun omaisuuden myynnistä saadut voitot. Osaa pääomatuloista kohdellaan siis kevyemmin kuin ansiotuloja, mutta osaa kovemmin.

Monen tavallisen kansalaisen mielestä pääomatuloja tulisi verottaa paljon tiukemmin. Kaavailtu suurten pääomatulojen verotuksen nousu 30 prosentista 32 prosenttiinkin kirvoitti yhdessä blogissa kommentin: "progressio my ass". Vastaavasti sijoittajapiireissä enemmän tai vähemmän yllätyksettömästi kaikki pääomatulojen tiukentamiseen tähtäävät toimet nähdään väärinä toimenpiteinä (ks. Nordnet-blogi - Hallituksen verolinjauksissa populismia). Näkemykset tällaisista asioista voivat helposti olla joko vajaaseen tietoon pohjautuvia tai puolueellisia ellei sitten molempia.

On selvää, että pääomatulot eroavat luonteeltaan usealla tavalla ansiotuloista. Tästä johtuen lienee perusteltua, että niitä myös käsitellään erikseen, vaikka ennen vuoden 1993 uudistusta näin ei ollutkaan. Pääomatulojen jonkinasteinen eriyttäminen mahdollistaa paremmin yritystoiminnan kasvuun, vakavaraisuuteen ja työllistämiseen kannustavien veroporkkanoiden rakentamisen ja voi siten olla kaikkien etu niin lyhyellä kuin pidemmälläkin tähtäimellä. Ei se kuitenkaan mielestäni estä sitä, etteikö pääomaverokin voisi olla progressiivinen, sillä onhan se nyt erikoista, että 100 euron pääomatuloista maksetaan lähtökohtaisesti suhteessa saman verran veroja kuin 1 000 000 euron pääomatuloista.

Aivan kuten ansiotuloissakin, pääomatulojen progressio lisäisi yhteiskunnan tasa-arvoisuutta. Yhteiskunnallinen tasa-arvo taas lisää yhteiskunnan onnellisuutta, joten lähtökohtaisesti progressiota tulisi kannattaa. Pääomatulojen tasaverotukselle on kuitenkin perusteluita, jotka eivät päde ansiotuloihin:
  1. Pääomatulojen progressio kannustaa epäterveeseen verosuunnitteluun.
    • Nordnet-blogin väite pitää paikkansa, joskin nyt tulossa oleva 2 prosenttiyksikön progressio verossa tuskin kuitenkaan kovin merkittävää verosuunnittelua saa aikaan. Isompi progressio toki vaikuttaisi enemmän, mutta en silti näe kovin vaarallisena sitä, jos yksityishenkilö hieman tasoittaa peräkkäisten vuosien pääomatulovirtaa. Isompi kysymys on oikeastaan se, että ansiotuloista poiketen pääomatuloja on myös helppo siirtää perheenjäsenille, jolloin progressio menettää merkityksensä. Tämän taas voi nähdä tarpeettomana järjestelmän mutkana. Vielä tätä vaarallisempi tekijä voi olla verojen kiertäminen ulkomailla tai verotussyistä erikseen perustettavan yhtiön kautta.
  2. Progressio halvaannuttaisi mahdollisuuden yrityskauppoihin
    • Mikäli pääomatuloille lätkäistäisiin sellaisenaan mittava progressio, yritystään myyvät joutuisivat erikoiseen asemaan: heille voisi kertyä yhtenä yksittäisenä vuonna mittavat pääomatulot, joita progression vuoksi verotettaisiin rankasti, vaikka edeltävien ja seuraavien vuosien tulot olisivatkin mitättömät. Tällaisia tilanteita varten pitäisi verotusta kehittää niin, että verovelvollinen voisi halutessaan jyvittää suuresta kertakaupasta saadut tulot peräkkäisille vuosille ylimitoitetun progression välttämiseksi.

Paitsi progressiota sellaisenaan, myös tuota tulossa olevan 32%:n pääomaveron suuruutta on kritisoitu erilaisin perustein:
  1. Pääomatuloihin liittyy riski, minkä vuoksi kevyempi pääomavero on perusteltu.
    • Niin liittyy riski, mutta tämä tekijä liittyy mielestäni vain siihen, miten yhteiskunta kohtelee liiketoiminnassaan epäonnistuneita yrittäjiä tai sijoitustoiminnan tappioita. Suurista pääomatuloista perittävillä verovaroillahan on mahdollista auttaa heitä, joiden yritystoiminta ei olekaan onnistunut yhtä hyvin.
  2. Yrittäjyyden tulee kannattaa.
    • Ehdottomasti. Mutta progressio voi jopa parantaa kannattavuutta yrittäjyyden alkutaipaleella.
  3. Nordnetblogi: "Pääomatuloja ei saa, ellei sijoita omaa rahaa, joka on ainakin kertaalleen verotettu."
    • Selvä sijoittajanäkökulma, mutta sellaisenakin ontto: verottaja käy monessa välissä niin yritysten kuin yksityisten ihmistenkin kukkarolla, mutta niin moderni yhteiskunta vain sattuu toimimaan.
  4. Inflaatio syö pääomaa, mikä voi pitkällä aikavälillä muodostua suureksi summaksi.
    • Pitää paikkansa. Ei olisi mahdoton ajatus, että verotettaisiin vain reaalista tuottoa. Mitä suurempi veroprosentti, sitä tärkeämmäksi muodostuu tuottojen korjaaminen inflaatiolla tai jonkinlaisella normaalituotolla.
  5. Verojen kiertäminen ulkomailla
    • Mahdollisesti merkittävä tekijä ainakin lyhyellä tähtäimellä. Pidemmällä tähtäimellä tällaiset pitäisi kuitenkin saada kuriin kansainvälisellä yhteistyöllä.

Pääomatuloilla on omat erityispiirteensä, eikä niiden progressiivinen verotus ole yhtä ongelmatonta kuin palkkatulojen. Tästä johtuen suunnitteilla oleva askel progression suuntaan ei ole samalla tavoin kiistaton kehitysaskel kuin tämän juttusarjan edellisessä tai varsinkaan ensimmäisessä osassa mainitut uudistukset. Muutos tällaisessa asiassa tulee hitaasti, ja on mahdollista, että tuloillaan olevasta lievästä progressiosta palataan vielä tasaveroon. Tästä huolimatta uskon, että pitkällä tähtäimellä myös pääomatuloja tullaan verottamaan progressiivisesti, mistä johtuen pidän progressioon siirtymistä askeleena eteenpäin.


Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>