Järjestelmän kierteet 20 - Kahden vuoden asumissäännön varjopuoli

Kirjoitin Järjestelmän kierteet -juttusarjani 10. osassa omistusasuntoihin liittyvästä kahden vuoden säännöstä, jonka mukaan asunnon myynnistä saatava luovutusvoitto on verotonta, kunhan myyjä on asunut asunnot yhtäjaksoisesti vähintään kaksi vuotta. Tämä on asunnonomistajien keskuudessa hyvin laajalti tiedetty sääntö. Harva taitaa kuitenkaan kiinnittää huomiota saman säännön varjopuoleen, minkä seurauksena kahden vuoden asumisaikakriteerin täyttymisestä voikin olla asunnon myyjälle pelkkää haittaa.

Mikä se säännön varjopuoli sitten on? No, jos asunnon arvo onkin laskenut tai asunto on muuten remontointikustannusten, varainsiirtoveron ja/tai välityspalkkioiden seurauksena tuottanut tappiota, verolainsäädännön mukaan tällöin kahden vuoden sääntö toimii asunnon omistajaa vastaan. Siinä missä omistajan itse alle kaksi vuotta yhtäjaksoisesti asuttamasta asunnosta syntyneestä tappiosta saa verotuksessa hyödynnettävissä olevia luovutustappioita, kahden vuoden asumisen jälkeen tätä luovutustappiota ei enää saakaan.

Miksi näin on? Syy kahden vuoden asumissäännön olemassaololle myyntivoiton verottomuuden osaltahan on sinänsä melko selvä. Jos asunnon myymisestä mahdollisesti syntyvästä luovutusvoitosta joutuisi maksamaan asunnosta toiseen muutettaessa veroa samaan tapaan kuin muista esim. pörssiosakkeista saatavista luovutusvoitoista, se voisi pahimmillaan muodostaa niin järjettömän suuren asunnon myymisestä syntyvän kustannuksen, että se saisi asunnon omistajan luopumaan kokonaan muuttoaikeista. Vai miltä kuulostaisi se, jos asunnon arvon noustua nimellisesti 300 000 eurosta 400 000 euroon, ja asunnon myymisestä saadusta 100 000 euron luovutusvoitosta pitäisi maksaa 32 800 euroa veroja? Kun tähän päälle vielä lisätään uudesta asunnosta maksettava n. 10 000 euron (tai omakotitalon tapauksessa n. 20 000 euron) varainsiirtovero ja muutosta syntyvä kustannus siten nousisi ehkä jopa yli 50 000 euroon, niin vieläkö muutto kuulostaisi houkuttelevalta? Koska sijoitustarkoitukseen hankituista asunnoista saatavia voittoja valtio kuitenkin haluaa verottaa, tällaisten asuntoloukkujen poistamiseksi tai ainakin pienentämiseksi on syntynyt tämä kahden vuoden sääntö.

Joku voi tähän todeta, että verovähennyskelpoisen luovutustappion puuttuminen on vastaavasti luonteva vastine sille, että myös luovutusvoiton verotettavuus häviää. Näissä on kuitenkin se ero, että luovutustappion syntyminen ei aiheuttaisi samanlaisia haitallisia insentiivejä: ei luovutustappion verovähennyskelpoisuus olisi minkäänlainen hidaste muuttamiselle, ja on vaikea nähdä, miten se erityisesti kannustaisi minkäänlaiseen kikkailuunkaan. 

Kuvitellaanpa jokin jostakin teollisuudenalasta vahvasti riippuvainen paikkakunta, joka joutuu kärsimään teknologisesta, yhteiskunnallisesta tai alueelle tärkeän yrityksen ongelmiin liittyvästä murroksesta, minkä seurauksena alueelle muuttaneen asunnon arvo putoaisi huomattavasti. Jos muutos tapahtuu erityisen äkillisesti voi yhtäkkiä olla hyvä asia, jos asunnon ostamisesta onkin alle kaksi vuotta, sillä se voisi pehmentää huomattavasti henkilökohtaiselle taloudelle syntyvää vahinkoa. Joissain tilanteissa asunnon omistaja voisi jopa ryhtyä erityisiin toimenpiteisiin välttääkseen kahden vuoden yhtäjaksoisen asumisen toteutumisen - eli välttääkseen sitä, mitä tyypillisesti pidetään tavoiteltavana määränpäänä. 

Jos kahden vuoden asumissäännöllä ei olisi sen varjopuolta, tuon kahden vuoden ajanjakson ylittymisestä ei olisi tällaisessa tilanteessa kuitenkaan haittaa asunnon omistajalle, ja laki toimisi siten reilummin ilman, että kyseessä olisi minkään perusteettoman edun antamisesta, hyväntekeväisyydestä tai valtion kannalta fiskaalisesti kovin merkittävästä tekijästä.

Kierteen kuvaus	Kahta vuotta pidempi yhtäjaksoinen asuminen omassa asunnossa voikin osoittautua huomattavan haitalliseksi, kun luovutustappion verovähennyskelpoisuus häviää.
Aukko (kts. selitys)	Ei ole - Kyseinen verotuslainsäädännön yksityiskohta on veronmaksajalle vain haitallinen.
Mutka (kts. selitys	)Suuri - Mikäli veronmaksaja näkee hyödylliseksi välttää kahden vuoden yhtäjaksoisen asumisen, se voi vaatia huomattavia järjestelyjä tai suunnitelmanmuutoksia. Käytännössä tilanteet, joissa tempun hyödyllisyys on käynyt ilmeiseksi, eikä ole vielä liian myöhäistä sen tekemiseksi ovat kuitenkin luultavasti hyvin harvinaisia.
Merkitys yksilölle	Potentiaalisesti melko suuri - Asunnoista puhuttaessa varsinkin laskennalliset voitot, mutta huonommissa tilanteissa myös tappiot ovat käytännössä helposti viisilukuisia summia. Esimerkiksi 20 000 euron tappion verohyöty olisi 6000 tai suurilla pääomatuloilla 6800 euroa.
Merkitys yhteiskunnalle	Hyvin pieni - Edellytyksinä on, että asunnolla on paitsi asunnon luovutuksesta syntynyt tappio, myös se, että asunnon myyjällä olisi tai tulisi olemaan pääomatuloja. Tappiota voi sinänsä varsinkin lyhyemmillä omistusjaksoilla olla syntynyt kohtalaisen helposti, kun otetaan varainsiirtoveron ja mahdollisten välityspalkkioiden sekä toisaalta myös remontointikulujen vaikutus huomioon. Mutta harvalla tuo yhdistyy siihen, että olisi ainakaan kovin merkittävää määrää pääomatuloja. Ja vaikka asia vaikuttaisikin jossain määrin merkittävästi, se tuskin juuri koskaan aiheuttaa riittävää insentiiviä erikoisiin, verohyötyjä lukuunottamatta järjettömiin järjestelyihin.
Korjattavuus	Helppo - Sääntö olisi melko helppo muokata niin, että oikeus luovutustappioon syntyisi, vaikka asunnossa olisi asunut yli 2 vuotta.
Kokonaisälyttömyys	Melko matala - Kohtalainen - Veroviraston edustaja todennäköisesesti asiasta kysyttäessä toteaisi todennäköisesti käytännöstä, että se on vain suora vastine 2 vuoden asumisella saavutettavaan luovutusvoiton verovapauteen. Tämä on kuitenkin mielestäni huono perustelu: luovutusvoiton verovapaudella halutaan poistaa haitalliset insentiivit jumiutua yhteen asuntoon, kun taas luovutustappion osalta tällaista insentiiviä ei ole. Toisaalta omasta asunnosta syntyvästä ns. asuntotulosta (tai asumissäästöstä) ei makseta veroa, mistä johtuen luovutuksesta syntyvä laskennallinen tappio voi monessa tilanteessa tulla tietyssä mielessä kokonaisuutta katsoen kyseenalaiseksi, jolloin joku voisi todeta luovutustappion vahvistamisen olevan tarpeeton ylimääräinen kädenojennus. Byrokratiahan siinä myös lisääntyisi, kun aiempaa useampi lisäisi veroilmoitukseen asuntoon liittyviä investointeija. Mutta miksi luovutustappio-oikeus on olemassa, jos on asunut vain alle kaksi vuotta yhtäjaksoisesti, mutta ei muuten? Voidaan myös kysyä, tarvitaanko ylipäätään kahden vuoden sääntöä. Kuten totesin Kierteessä 10, kahden vuoden säännön (ja varainsiirtoveron) voisi myös korvata arvonnousuverolla, joka kutistaisi muuttamisesta aiheutuvan transaktiokustannuksen sen verran pieneksi, ettei kahden vuoden säännölle olisi enää tarvetta. Tällöin luovutuksesta syntyisi aina joko verotettavaa voittoa tai vähennettävää tappiota, mikä tasattaisiin suhteessa jo mahdollisesti maksettuihin arvonnousuveroihin.
Tuomio	Uudistamista hyvä harkita - Niin kauan kuin kahden vuoden sääntö halutaan säilyttää, kyllä näkisin enemmän perusteita sille, että siitä tehtäisiin verovelvolliselle puhtaasti vain hyötyä aiheuttava pykälä ilman luovutustappio-oikeuden poistamista. Toisena, luonnollisesti huomattavasti isompia muutoksia tarkoittavana vaihtoehtona olisi koko kahden vuoden säännön korvaaminen arvonnousuverolla.

Kahden vuoden säännön omistajaa hyödyttävä puoli on yhteiskunnallisesti hyvin merkittävä tekijä, eikä sitä voisi sen toisinaan aiheuttamista omituisista ja haitallisistakin insentiiveistä huolimatta poistaa ilman, että poiston aiheuttama asuntoon lukittumisvaikutus ehkäistäisiin jollain muulla keinolla (kuten arvonnousuverolla).

Kahden vuoden säännön omistajalle haitallinen puoli on tässäkin mielessä sen hyötypuolen vastakohta: se on yhteiskunnallisesti hyvin vähäpätöinen asia, mutta toisaalta tekijä, jonka voisi jokseenkin huoletta poistaa ilman, että sitä korvattaisiin millään uusilla arvonnousuveron kaltaisilla lakipykälillä. Ilman korvaavia pykäliä se toki alentaisi hieman verotuloja, mutta luultavasti varsin marginaalisesti. Suuremmaksi haitaksi voisi itse asiassa muodostua tappiolaskelmien hyväksymisen vaatima byrokratia, mikä voisi potentiaalisesti olla suurempikin syy olla poistamatta tätä asunnon omistajalle haitallista puolta säännöstä. Toisaalta kyse ei olisi varsinaisesti täysin uudesta byrokratiasta: kyllä verottajalle tulee myös varmasti paljon myös luovutusvoiton vuoksi verotettavia tapauksia asunnoista, joissa omistaja ei ole itse asunut vaadittavia kahta vuotta. Säännön muuttaminen voisi lieventää yksittäisten ihmisten taloudellisia menetyksiä, pienentäisi asunnon omistamiseen liittyviä riskejä, poistaisi omituisen järjenvastaisen tavan rankaista yhtäjaksoisesta asumisesta, sekä tekisi laista yleisesti ottaen reilumman. 

Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>

Järjestelmän kierteet 19 - Kelan etuuksien 20 prosentin sääntö

Kelan tuloperusteisissa päivärahoissa (kuten esim. sairauspäivärahassa, osasairauspäivärahassa ja vanhempainrahassa) käytetään lähtökohtaisesti pohjana edellisenä vuonna verotuksessa vahvistettuja tuloja. Tähän liittyy kuitenkin erityinen myös kierteessä 14 vanhempainrahan osalta käsitelty poikkeus, joka mahdollistaa äskettäin nousseiden tulojen hyödyntämisen. Kelan sivuilta lainattuna:

"Jos tulosi ovat kasvaneet vähintään 20 %, (vanhempain-)päivärahasi voidaan laskea päivärahakautta edeltävien 6 kuukauden työtulojen mukaan." 

Tuon 20 prosentin säännön takia monista tulee erikoisia väliinputoajia tavalla, jolle ei ole mielestäni mitään perusteita. Jos otetaan esimerkiksi tuo kierteiden 14 ja 15 vanhempainpäiväraha, koko äitiys- ja vanhempainrahakokonaisuuden ollessa kyseessä keskituloiselta jää yhdestä lapsesta n. 3000 € euroa tukia saamatta tilanteessa, jossa verotuksessa vahvistettu tulo on ylittynyt vain 19,9%:lla 20%:n sijasta. Jos taas puhutaan pelkästä isyysvapaasta, tuista leikkaantuu n. 1000€.

Osa menetyksestä voi tietysti koitua vanhemman työnantajan tappioksi siltä osin, kun työnantaja maksaa täyttä palkkaa. Se lieventää monesti säännön vaikutusta vanhemman kannalta. Toisaalta summat voivat tuplaantua tai moninkertaistua, jos lapsia tulee useampia, sillä Kelan sääntöihin kuuluu myös seuraava pykälä:

"samojen tulojen perusteella kuin edellinen vanhempainpäiväraha, jos uuden lapsen laskettu aika on, ennen kuin edellinen lapsi täyttää 3 vuotta."

Jos oikein huono tuuri käy, voi periaatteessa yksikin liikaa ansaittu euro vuonna 2015 tarkoittaa siis 20 prosentin rajan ylittymättä jäämisen vuoden 2017 tuloissa, minkä seurauksena jää kolmen peräkkäisen lapsen tapauksessa keskituloiselta tukia saamatta lähes 10 000 euron edestä vuodesta 2017 lähtien. Siis toisin sanoen jos vanhempainvapaalle jäävä olisikin tehnyt vuonna 2015 yhden ylimääräisen palkattoman päivän, hän saisikin yli 10 000 euroa enemmän tukia: siis yksi päivä vähemmän työtä → 10 000 euroa enemmän tuloja taskuun! Tuollaista vapaapäivän tarvetta ei voi monestakaan syystä tietenkään etukäteen ennustaa, joten vapaanviettämisen kannustimeksi käytännöstä ei ole, mutta se ei poista lopputuloksen absurdiutta.

Vanhempainpäivärahan osalta väliinputoamista voi hyvin valveutunut toki pyrkiä välttämään kierteen 14 hengessä kerryttämällä kovat tulot 6 kuukauden ajalle. Se ei toisaalta ole vain hyvä asia: kyseessähän on vain uusi erikoinen kannustin tai olemassaolevan kannustimen vahvistus, joka nyt auttaa vain sellaisia, joilla sattuu olemaan mahdollisuus esimerkiksi ylimääräisten työvuorojen ottamiseen tai ylityön tekemiseen. Sairauspäivärahan osalta taas ajatus suunnittelun mahdollisuudesta lienee kaukaisempi, minkä lisäksi väliinputoamisesta johtuva tukien menetys voinee sairauspäivärahan kohdalla olla vieläkin suurempi kuin vanhempainpäivärahan tapauksessa. 

Herää kysymys, miksi tällainen 20%:n vaatimus on ylipäätään olemassa. Keksin kaksi syytä:

1. 6 kuukauden tulojen selvitys ja vahvistaminen vaatinee huomattavasti enemmän selvittelytyötä ja monesti ehkä henkilökohtaista keskustelua päivärahan hakijan kanssa.
2. Halutaan rajoittaa mahdollisuutta maksimoida päivärahan suuruus hyödyntämällä tietoisesti 6 kuukauden sääntöä (kts. Kierre 14).

Jälkimmäinen syy pätee heikosti: oikeastaan seuraus voi olla päinvastainenkin, kun entistä useampi haluaa saada tulonsa ainakin tuon 20% verotuksessa vahvistettujen tulojen yli. Siksipä arvelenkin, että näistä ensimmäinen on se todellinen syy: byrokratian välttäminen. Sen ratkaisuksi on keksitty tällainen yksinkertainen leikkuri, jota ilman hyvinkin suuri osa päivärahan hakijoista hakisi henkilökohtaisen palkkakehityksen, tehtyjen ylitöiden tai jopa pelkkien yleiskorotusten vuoksi päivärahaansa 6 kuukauden tulojen perusteella. Halu välttää tätä on ymmärrettävä. Toisaalta samalla kun 6 kuukauden tulojen perusteella tukea hakevien määrä vähenee, nousee 20 prosentin alapuolelle juuri ja juuri jäävien vihaisten päivärahan hakijoiden määrä. Kelan virkailijoiden ei siis tarvitse käsitellä yhtä paljon palkka-aineistoja, mutta he joutuvat syyttöminä kohtaamaan ainakin suhteessa enemmän vihaisia asiakkaita, jotka yrittävät tehdä kaikkensa, jotta he eivät jäisi 20 prosentin säännön nurjalle puolelle. Tämä tuskin tekee hyvää Kelan virkailijoiden työtyytyväisyydelle puhumattakaan päivärahan suuruudesta taistelevan tyytyväisyydelle järjestelmää kohtaan. 

Näytä/piilota kierretaulukko

Kierteen kuvaus	Mielivaltaiselta vaikuttava tulojen nousun 20 prosentin ylitysvaatimus aiheuttaa väliinputoajia, joille taloudellinen menetys voi olla tuntuva. Väliinputoamisen välttämispyrkimysten seurauksena nousee tarve kikkailulle ja samalla myös kierre 14 kasvattaa merkitystään.
Aukko (kts. selitys)	Ei ole - Päivärahajärjestelmän hyväksikäyttöpuolta käsitelty kierteessä 14.
Mutka (kts. selitys)	Kohtalainen - Vahvistaa motivaatiota kierteessä 14 kuvatunkaltaiseen toimintaan.
Merkitys yksilölle	Melko suuri - Juuri 20%:n rajan alle jäävät voivat menettää tuestaan melko huomattavan summan suhteessa siihen, että 20%:n raja olisi ylittynyt.
Merkitys yhteiskunnalle	Pieni - Tuet ovat olemassa, ja selvä enemmistö ottaa ne sellaisina kuin niitä sattuu saamaan. Säännön aiheuttama väliinputoamisen mahdollisuus kuitenkin nakertaa uskoa järjestelmän järkevyyteen ja toisaalta aiheuttaa Kelan työntekijöille turhaa ja toisinaan ikävääkin työtaakkaa asiakkaiden valittaessa epäreilusta kohtelusta.
Korjattavuus	Helppo - Sääntö olisi melko helppo muokata (ilmankin byrokratian määrän merkittävää kasvattamista) siten, että tukieurot eivät harppaisi vasta keinotekoisen rajan ylittyessä.
Kokonaisälyttömyys	Melko korkea. 20 %:n rajalle on vaikea nähdä perusteita varsinkaan tuensaajan näkökulmasta. Se ei estä tukijärjestelmän hyväksikäyttämistä, vaan pikemminkin kannustaa siihen. Lisäksi se aiheuttaa epäreilulta tuntuvia väliinputoamisia ja toisaalta kannustaa entistä vahvemmin käyttämään järjestelmää hyväksi hankkimalla ylimääräisiä tuloja 6 kk:n ajalle kierteen 14 hengessä.
Tuomio	Korjattava. Käytäntöön olisi helppo ratkaisu: vähennetään ilmoitetun edeltävän 6 kuukauden tuloista tuen perustetta varten joka tapauksessa esimerkiksi 10 %. Tämän jälkeen tuen perusteena käytettäisiin joko vahvistetun verovuoden tuloja tai tätä 10%:lla vähennettyä summaa riippuen siitä kumpi on suurempi. Tämä vähentäisi myös Kierteen 14 merkitystä.

Etuuksiin liittyvä 20 prosentin sääntö ei tietenkään ole yhteiskunnallisesti kovin merkittävä asia, mutta pienistä omituisuuksista kasvaa yleinen tyytymättömyys järjestelmää kohtaan sekä vaikutelma siitä, että järjestelmää voi "huijata", kunhan sen yksityiskohtia vain osaa lukea oikein.

20 prosentin rajalle olisi helppo vaihtoehto: 6 kuukauden tuloista vähennettäisiin joka tapauksessa 10% tuen perustetta laskiessa, mutta muita prosenttirajoja ei olisi. Alla oleva kuva havainnollistaa periaatteen vanhempainpäivärahan osalta: vasemmanpuoleisessa kuvassa on nykyinen käytäntö, jossa näkyy tuntuva loikkaus 20%:n rajan ylittyessä. Vaaka-akselilla näkyy 6 kuukauden tulo kerrottuna kahdella ja pystyakselilla tästä seuraava päivärahan suuruus. Käytännössä siis muutoksesta hyötyisivät päivärahansaajat, joilla tulojen nousu jää 8%:n ja 20%:n väliin, ja kärsisivät jonkin verran päivärahan saajat, joilla tulot ovat nousseet yli 20%.

Vanhempainpäivärahan suuruus edeltävien 6 kk:n perusteella lasketun vuositulon perusteella,
kun viimeisimmät verotuksessa vahvistetut tulot 36000€. Vasemmalla nykyinen, oikealla ehdotettu malli.

Ehdotetulla mallilla nousseesta tulosta hyötyisi jo 10%:n rajan ylittyessä, mutta rajasta huolimatta väliinputoamisia ei samalla tavalla syntyisi, koska vasta 10%:n rajan ylittävät eurot ylipäätään nostaisivat tukieurojen määrää. Byrokratia pienenisi suhteessa siihen, ettei rajoja olisi, ja samalla Kelan virkailijat eivät joutuisi kiusalliseen välikäteen sellaisten asiakkaiden kanssa, jotka jäävät ikävällä tavalla 20%:n rajan alle. Samalla se heikentäisi piirun verran järjestelmän hyväksikäyttämisen mahdollisuuksia keinotekoisella tulojen kerryttämisellä edeltävien 6 kuukauden osalta.

Ps. Kyllä, myös itselläni on ollut vähällä käydä niin, että olisin jäänyt 20%:n nurjalle puolelle, mutta pienen lisäselvityksen myötä niin ei käynyt. Ehdottamastani mallista olisi siis itselleni ollut jonkin verran haittaa. Se on kuitenkin mielestäni oikeudenmukaisempi ja lieventää järjestelmään kuuluvia järjenvastaisia kannustimia.

Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>

Järjestelmän kierteet 18 - Luovutustappion kierrätys

Tämä kierre liittyy samaan peruslähtökohtaan kuin edellinenkin: mikäli osakkeiden luovutuksesta syntyy tappioita, nämä tappiot ovat vähennettävissä tulevista voitoista. Syy käytäntöön on selvä: eihän siinä olisi tolkkua, jos 100 euron menettämisen ja 100 euron saamisen yhdessä aiheuttamasta nollasummatilanteesta pitäisi maksaa 30 euroa veroa ja joutua siten verojen takia vain menettämään kokonaisuudesta rahaa. Säännölle on kuitenkin kaksi poikkeustilannetta, joissa veroa joutuu maksamaan tappioista huolimatta: edellisessä osassa mainitsemani osinkojen pakkoverotus, sekä tappioiden vanheneminen.

Yleisesti ottaen edellisessä kierteessä kuvattuun osinkojen välttelyyn ei ole kannattavaa ryhtyä, mikäli uskoo siihen, että  aluksi tappiolla olevat sijoitukset tulevat nousemaan voitollisiksi. Syy tähän on se, että tällöin aiemmin syntyneet tappiot voi vähentää kuitenkin myöhemmistä voitoista täysimääräisesti, jolloin siitä ei ole pidemmällä aikavälillä käytännössä haittaa, että joutuu välissä maksamaan hetkellisesti perusteettomia osingoista lankeavia veroja. Tilannetta muuttaa kuitenkin se, että lainsäädäntö asettaa aikarajan tappioiden vähentämiselle. Vuonna 2011 tappioiden vanhenemisaikaa kasvatettiin kolmesta vuodesta viiteen vuoteen, mikä oli selvä kehitysaskel, mutta tappioiden vanheneminen voi silti tulla vastaan.  Tämä synnyttää oman kierteensä, jonka taloudellinen merkitys voi helposti olla huomattavasti osingoista maksettavaa veroa suurempi.

Tappio odottamassa uudelleenjäädytystä.
(13.1.2013)

Kierre syntyy siitä, että tappioita voi pyrkiä kierrättämään, jotta tappioiden käyttämiselle saisi jatkoaikaa. Tarkastellaanpa asiaa esimerkin kautta. Edellisestä kierteestä tutulla esimerkkisijoittaja Niemisellä on seuraavanlainen lähtötilanne:

• Hänellä on huonosta sijoituksesta A syntynyt 3000 euron tappio, joka on verotuksellisesti vanhenemassa vuoden päästä.
• Hänellä on hyvästä sijoituksesta B jäljellä osakkeita, jotka myymällä hän saisi 1000 euron myyntivoiton.
• Hänellä on toisesta heikosta sijoituksesta C jäljellä osakkeita, jotka myymällä hän saisi 1000 euron tappion.
• Nieminen kokee, että sekä B ja C ovat yhä hinnaltaan aliarvostettuja, eikä hän halua luopua niistä.

Niemisellä on kaksi keinoa, jotka hänen kannattaa tässä tilanteessa hyödyntää. 

1. Ilmeisimpänä keinona hänen kannattaa tietysti luopua ainakin hetkellisesti voitollisista osakkeista B. Näin hän saa hyödynnettyä 1000 euroa 3000 euron voimassa olevista tappioista. Ostamalla osakkeet takaisin, hän saa säilytettyä sijoituksensa, ja mikäli jatkossa tulee lisää luovutusvoittoja, niistä jää vähemmän veroja maksettavaksi.
2. Koska tappioiden vanhenemiseen on vielä jonkin verran aikaa, hänen kannattaa myydä ja ostaa myös tappiolliset osakkeet C. Syy tähän on yksinkertaisesti, että mikäli C:n osakekurssi nousee, niistä tulee myynti-osto-operaation ansiosta voitollisia. Näin päästään tilanteeseen, jossa osakkeet C voi kannattaa myydä ja ostaa samasta syystä kuin kokonaisuudessaankin voitolliset osakkeet B. Vaikka toiminnasta syntyy voiton lisäksi myös tappio, tämän uuden tappion vanhenemiseen menee vuosia. Käymällä kauppaa, on siis ostettu lisäaikaa todellisten voittojen saavuttamiseksi.

Käyttämällä molemmat keinot, hän varmistaa, että ainakin 1000 euroa tappioista tulee käytettyä, sekä kasvattaa selvästi todennäköisyyttä sille, että saisi tasattua tappioista myös enemmän. Kaupankäynnistä koituu tietysti osinkojen välttelyn tapaan kaupankäyntikustannuksia. On kuitenkin kolme syytä, mitkä tekevät tämän kierteen käyttämisestä potentiaalisesti huomattavasti osinkojen välttelykierrettä kannattavampaa.

1. Siinä missä osingoista maksetaan vain 21-22,4 % veroa, luovutusvoitoista maksetaan 30-32% veroa. Potentiaalinen säästö on siis jo prosentuaalisesti merkittävämpi.
2. Osinkojen suuruus yksittäisenä vuotena on yleensä vain joitakin prosentteja osakkeen kaupankäyntiarvosta. Esimerkiksi  Helsingin pörssissä keväällä 2013 osinkotuotto on keskimäärin noin 4% ja korkeimmillaan vajaat 9%, mikä asettaa rajat sille, kuinka paljon yksittäisestä osinkojen välttämisoperaatiosta voi sellaisenaan hyötyä. Luovutustappion säästymisen osalta säästetylle summalle asettaa rajan vain säästyneen tappion suuruus (eli yllä olevassa esimerkissä enimmillään 3000 euroa).
3. Riski sille, ettei saa osakkeita toivomaansa hintaan takaisin on pienempi, sillä osto- ja myyntiajankohdat voi valita paljon vapaammin, kun kauppojen ajankohta ei ole sidottu muutenkin helposti turbulenttiin osakkeiden irtoamisaikaan. Teoriassa osakkeet voisi jopa myydä itselleen, jolloin hintariski eliminoituu.

Riippuu paljon ennen kaikkea tappioiden ja voittojen suhteellisesta suuruudesta, kuinka kannattavaa operaatioihin on ryhtyä, mutta parhaimmillaan vältettävän veron suuruus voi olla jopa 25% koko sijoitusomaisuudesta. Tilanne voi siis olla esimerkiksi se, että verotuksen takia yli 10% tappiolliseksi muuttumassa oleva sijoitusvarallisuus muuttuukin operaation avulla yli 10% voitolliseksi. Ja tämä vain siksi, että tekee näennäisesti järjettömät edestakaiset kaupat. 

Näytä/piilota kierretaulukko

Kierteen kuvaus	Myydään ja ostetaan osakkeita, jotka ovat tuntuvasti tappiolla tai tuntuvasti voitolla.
Aukko	Ei ole - Kierteen käytöllä vain säilytetään se tappioidenvähennysoikeus, jonka menettämiselle ei ole järkeenkäypiä perusteita. Aukosta ei siis ole kyse, koska menettelyllä ei saavuteta tilaa, joka sotisi lain perustarkoitusta vastaan.
Mutka	Melko suuri - Vaiva kaupankäyntiin ei ole suuri, mutta kaupankäyntikustannukset ja kurssiriskin huomioiden toimenpiteestä voi syntyä merkittäviä kuluja. Kymmenien prosenttien perusteettoman veron välttämiseksi se voi kuitenkin kannattaa.
Merkitys yksilölle	Melko suuri - Perusteettoman veron suuruus voi korkeimmillaan olla jopa 25,6% koko sijoitusvarallisuudesta - vero, joka siis syntyy, vaikka olisi tehnyt vain tappiota! Vaikka tuo on teoreettinen luku, joka ei ehkä kenelläkään täysimääräisesti toteudu, luku antaa osviittaa siitä, miten merkittävistä summista on kyse.
Merkitys yhteiskunnalle	Melko pieni - pieni - Haitallisena voi pitää periaatteessa jo sitä, että kierre ohjaa tekemään päätöksiä kaupoista sellaiselta pohjalta, mikä ei liity mitenkään itse sijoituskohteisiin. Tämän merkitys yhteiskunnallisella tasolla on niin olematon, että käytännössä yhteiskunnallinen merkitys rajoittuu samaan kuin edellisenkin kierteen osalta, eli siihen kuinka houkuttelevana sijoitustoimintaa pidetään. Se, että veroja voi joutua maksamaan jopa tappioista kasvattaa riskin epätasapainoa: ei ole ainoastaan niin, että voitoista menee osa valtiolle ja että tappiot kannetaan 100-prosenttisesti itse, vaan verottaja voi kasvattaa tappioita tuosta 100 prosentista entisestään - teoriassa ad infinitum. Yleisesti ottaen sijoittamiseen lienee hyvä kannustaa, joten käytäntöä voi pitää yhteiskunnalle haitallisena. Toisaalta vähennysoikeuden pitkittäminen kolmesta viiteen vuoteen vähentää kierteen merkitystä.
Korjattavuus	Helppo - Tappioiden ei tarvitsisi vanheta lainkaan.
Kokonaisälyttömyys	Melko korkea. Ainoa syy, minkä tappioiden vanhenemiselle voi nähdä on byrokratian keventäminen: vanhoista tappioista ei haluta pitää kirjaa ikuisesti. Nykyaikana muutaman luvun säilyttäminen verotiedoissa ei pitäisi kuitenkaan olla mikään ongelma.
Tuomio	Luovutustappioiden vähennysoikeudesta ikuinen. Tappioiden vähennysaikaa on jo pidennetty kolmesta vuodesta viiteen vuoteen, mikä riittää jo pitkälle. Ei ole kuitenkaan nähtävissä syitä, miksei tuota vähennysaikaa voisi jatkaa pidemmällekin.

Luovutustappioiden vanhenemisessa ja kierrätyksessä on kyse jälleen yhteiskunnallisesti vähäpätöisestä, mutta yksilötason oikeudenmukaisuuden kannalta ikävästä asiasta. Kuten osinkojen pakkoverotuskin, myös luovutustappioiden vanheneminen ja sen synnyttämä kierre:

• Voi aiheuttaa tilanteen, jossa joudutaan maksamaan "tuloveroa" toiminnasta, joka on jo ennen veroja aiheuttanut vain tappiota.
• Voi ajaa tekemään kauppoja pelkän verotuksen pohjalta, mikä aiheuttaa kuluja ja voi periaatteessa olla myös pois koko suomalaisesta sijoitusvarallisuudesta.
• Laskee sijoittamisen houkuttelevuutta.

Yhteisiä tekijöitä näiden kahden kierteen väliltä siis löytyy. Luovutustappioiden vanheneminen on vain luonteeltaan kertaluontoisempi ja taloudelliselta merkitykseltään potentiaalisesti suurempi kuin osinkojen pakkoverotus. Tappioiden vanhenemiskäytännölle ei ole mielestäni mitään perusteita, joten se tulisi poistaa.

Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>

Järjestelmän kierteet 17 - Osinkojen välttely

Osinkopudotus.

Mikäli sijoitukset eivät ole olleet kokonaisuudessaan voitollisia (edellisen kierteen tilanteesta poiketen), voi syntyä toisenlainen kierre, mikä on tyypillisesti ajankohtainen juuri näin keväisin. Jos arvopaperien luovutuksesta on syntynyt tappiota, tämän tappion voi vähentää muiden arvopaperien luovutuksesta tulevista voitoista. Osingoista maksettavista veroista samaa vähennystä ei kuitenkaan voi tehdä. Tämä tarkoittaa sitä, että voi joutua maksamaan veroa vaikka olisi vain tehnyt tappiota. Mihin tämä lainsäädäntö ajaakaan sijoittajaa?

Tarkastellaanpa tilannetta esimerkin kautta. Sijoittaja Nieminen on ostanut 200 kpl osakkeita 12 euron kappalehintaan eli yhteensä 2400 eurolla. Osakkeiden arvo on laskenut 11 euroon, ja yrityksen heikentyneistä näkymistä johtuen Nieminen on päättänyt vähentää omistuksiaan yhtiössä puoleen. Hän siis myy 100 kpl 11 euron hintaan, mistä syntyy 100 euron tappio. Yhtiön osakekurssi kuitenkin jatkaa laskuaan. Osakkeen ollessa 10 euron hintainen, yhtiö päättää kuitenkin maksaa joko tuoreista tai aiemmista voitoistaan avokätisen 1 euron osingon. Tämä tarkoittaa ainakin teoriassa odotusarvoisesti sitä, että myös osakkeen kurssi laskee tuon samaisen euron verran. Mikäli Nieminen ei halua pysyvästi luopua jäljellä olevista 100 osakkeestaan (eikä toisaalta kasvattaa positiotaan), tämän kierteen mukaiset vaihtoehdot ovat odotusarvoisine seurauksineen siis seuraavat:

1. Nieminen voi pitää osakkeet, jolloin
• Nieminen maksaa saamistaan 100 euron osingoista 21 prosenttia veroa, jolloin käteen jää 79 euroa käteistä.
• Niemisen 1000 euron laskennallinen osakevarallisuus muuttuu odotusarvoisesti 900 euron osakevarallisuudeksi.
• Nieminen on siis menettänyt 100 euroa luovutustappioina ja 300 euroa jäljellä olevien osakkeiden arvonalentumisena, mistä johtuen hän on 400 euroa tappiolla. Tämän lisäksi verottaja syventää tappiota 21 euron verolla. Mikäli kyseisen osakeomistuksen tai muiden sijoitusten arvo ei nouse jatkossa tuntuvasti, osingoista oli siis Niemiselle vain haittaa. Mikäli sama toistuu useana vuonna tai mikäli sama menetys tulee useasta yhtiöstä, menetys voi nousta huomattavan korkeaksi.
2. Nieminen voi myydä osakkeet ennen osingon irtoamista, ja ostaa ne sen jälkeen takaisin, jolloin
• Niemisen tilanne on odotusarvoisesti muuten kuten yllä, mutta 21 prosentin verojen sijasta maksettavaksi tuleekin osakkeiden kaupankäynnistä syntyneet välityspalkkiot.

Elleivät välityspalkkiot ole kohtuuttoman suuret, vaihtoehto kaksi on teoriassa kannattavampi. Jos Nieminen myisi lopuksi jäljellä olevat osakkeet, vaihtoehdossa 1 hänelle jäisi 979 euroa ja vaihtoehdossa 2 hänelle jäisi 1000 euroa vähennettynä välityspalkkioilla. Mitä suurempiin summiin liikutaan, sitä todennäköisemmin vaihtoehto 2 kannattaa. Syy tähän on se, että välityspalkkiot koostuvat tyypillisesti prosenttiosuudesta sekä minimipalkkiosta. Niemisen 1000 euroa ei prosenttiosuuden puolesta välittäjän hinnastosta riippuen välttämättä täytä minimiehtoa, mikä vähentää hänen kohdallaan vaihtoehdon 2 houkuttelevuutta. Nieminen saattaisi tempulla lähtökohtaisesti säästää ehkä 15 euroa tai pysyä nollilla, mutta 10 000 euron kaupoilla säästö voisi olla jopa 200 euroa.

Summista riippumatta vaihtoehdossa 2 on ongelmansa. Ensinnäkin se aiheuttaa tietysti ylimääräistä vaivaa, mikä voi varsinkin pienien veroseuraamuksien välttämisessä olla turhan suuri. Toisekseen se sisältää käytännössä merkittävän riskin siitä, että osakkeita ei saakaan siihen hintaan takaisin, kuin on odottanut, vaikka toisaalta riski toimii myös toiseen suuntaan: osakkeet saattavat menettää arvostaan myös osinkojen suuruutta enemmän, jolloin Nieminen voisi voittaa operaatiossa myös perusteettomien veroseuraamuksien välttämistä suuremmankin summan. Välityspalkkioitakin tärkeämpää voi siis olla miettiä yhtiön arvostustasoa, arvioida, kumpaan suuntaan riski on suurempi ja toimia sen mukaan.

Näytä/piilota kierretaulukko

Kierteen kuvaus	Myydään osakkeet ennen osinkojen irtoamista verojen välttämiseksi, ja ostetaan ne tarvittaessa osinkojen irtoamisen jälkeen takaisin.
Aukko	Ei ole - Kyse ei ole siinä mielessä aukosta, että on vaikea nähdä, miksi järjestelmä olisi tarkoituksella rakennettu rankaisemaan tappiollistakin toimintaa verolla, joka on vieläpä yksi tuloveron lajeista. Kokonaisuutta katsoenhan tuloa ei tässä tapauksessa ole tullut.
Mutka	Melko suuri - Julkisesti noteerattujen yhtiöiden osingoista maksettava 21-22,4 prosentin vero on sen verran suuri, että välityspalkkioista riippumatta osake voi kannattaa myydä ja ostaa takaisin osingon irtoamisen yhteydessä. Toisaalta toimenpide maksaa kuitenkin pienen vaivan lisäksi myös selvää rahaa välityspalkkioiden muodossa sekä sisältää merkittävän riskin siitä, ettei osaketta saakaan toivomaansa hintaan takaisin. Lisäksi vaikka 21-22,4 on prosentuaalisesti suhteellisen merkittävä luku, sen vuosikohtainen merkitys on pieni, sillä vuosittaisen osingon suuruus on yleensä vain viitisen prosenttia osakkeen arvostustasosta. Operaatio pitäisikin toistaa joka vuosi, mikäli osingoista maksettavat verot halutaan välttää myös jatkossa. Nämä tekijät tekee mutkan käyttämisestä helposti turhan raskasta, ja hyvin harva siihen käytännössä ryhtyy. Toisaalta ne tekevät myös sijoittamiseen ryhtymisestä astetta vähemmän houkuttelevaa.
Merkitys yksilölle	Kohtalainen - Verotuskäytäntö voi syventää sijoittajan tappioita, eikä kyse välttämättä ole ihan pienistä rahamääristä.
Merkitys yhteiskunnalle	Pieni - Yhteiskunnan kannalta kysymys on lähinnä kahdesta asiasta: siitä, miten houkuttelevana sijoittamista ylipäätään pidetään siitä, miten tehokkaasti sijoittajien varat kohdistuvat.  Yleisesti ottaen lienee koko yhteiskunnan etu, mitä useampi on kiinnostunut sijoitustoiminnasta, joten siinä mielessä asialla voi olla merkitystä myös yksittäisiä sijoittajia laajemmassa mittakaavassa. Tappiollisten sijoitusten verottaminen osinkojen kautta lienee kuitenkin melko vähäpätöinen tekijä sijoittamisen houkuttelevuuden kannalta, eikä useimmat tule edes tällaista asiaa ajatelleeksi.
Korjattavuus	Melko helppo - Puolihankala - Julkisesti noteerattujen yhtiöiden kohdalla ratkaisu olisi periaatteessa helppo: tappioiden verovähennysoikeuden laajentaminen myös osinkotuloja koskevaksi. Potentiaaliseksi ongelmaksi voidaan nähdä kuitenkin se, että se voisi helpottaa välttämään veroja myös silloin, kun sijoitukset ovat todellisuudessa kokonaisuutta ajatellen voitolla. Jos esimerkiksi on tehty suhteellisen tuntuva tappio yhtiön X osakkeilla, mutta tätä vielä selvästi suurempi voitto yhtiön Y osakkeilla, joita ei vain ole realisoitu, voi syntyä mahdollisuus pitkittää veronmaksua kierteen 16 hengessä. Toisaalta nykyisellään tuo veroilta välttyminen koskee joka tapauksessa osakkeiden arvonnousua, joten ei tuota välttämättä tarvitsisi nähdä ainakaan sitä suurempana ongelmana. Lisäksi arvonnousuvero poistaisi tämän ongelman.
Kokonaisälyttömyys	Kohtalainen. Monen kohdalla tilanne on älytön: joutuu maksamaan tuloveroa tulosta, jota ei kokonaisuutta katsoen ole olemassakaan. Toisaalta osinkojen vähennyskelpoisuus voisi avata menestyville sijoittajille turhankin hyvän keinon viivästyttää verojen maksua edellisen kierteen hengessä. Molemmat ongelmat ratkaisisi vain maailailemani arvonnousuvero, mitä olen ehdottanut kierteen 16 lisäksi ratkaisuksi myös asumisaiheisiin kierteisiin 9, 10  .
Tuomio	Tappiot vähennyskelpoisiksi myös osingoista. Nähdäkseni osingot voisi ainakin julkisesti noteeratuista yhtiöistä hyvin asettaa tappioista vähennyskelpoisiksi. Jos on osoitettavissa, että tämä aiheuttaisi jonkin pahanlaatuisen veronkierron mahdollistavan porsaanreiän, vähennysoikeudelle voisi osinkojen osalta asettaa vuosittaisen ylärajan, mikä suosisi piensijoittajia.

Se, että osingoista maksettavista veroista ei voi vähentää arvopapereiden luovutuksesta syntyneitä tappioita ei ole yhteiskunnallisesti merkittävä asia. Se voi kuitenkin asettaa monet epäoikeudenmukaiseen tilanteeseen, missä joudutaan maksamaan tuloveroa, vaikka todellisuudessa tuloa ei ole tullut. Samalla se voi joskus houkutella tekemään kauppoja osinkojen välttämiseksi sekä vähentää hieman osakesijoittamisen houkuttelevuutta. Siksi tappioiden vähennyskelpoisuus olisi mielestäni syytä laajentaa myös osinkoja koskevaksi.

Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>

Järjestelmän kierteet 16 - Luovutusvoiton viivytys

Mikäli sijoitustoiminta on ollut menestyksekästä, tuottoja saa osinkojen lisäksi myös omistusten arvon noususta. Julkisesti noteerattujen yritysten osingoista poiketen osakkeiden arvonnoususta syntyneen tuoton realisoinnin ajankohdan voi päättää itse. Tämä muodostaa samalla järjestelmän kierteen, sillä realisointiajankohdan valitsemisella voi tulla samalla valituksi myös verotusajankohta, mikä on tietysti kuluerä.

Laiskan varallisuuden säiliö?
(19.1.2013)

Verotuksen realisoituminen myyntihetkellä ei tietenkään poista sitä, että kalliilta vaikuttava osake voi kannattaa myydä. Haitallisena jarruna se voi silti toimia. Jos omasta salkusta löytyvä osake A tuntuisi oman analyysin perusteella esimerkiksi 10% ylihintaiselta suhteessa osakkeeseen B, osaketta A ei kuitenkaan kannata myydä vaihtaakseen sen osakkeeseen B, mikäli osake A:sta olisi realisoitumassa yli 33,3%:n voitto. Syy tähän on se, että 30%:n pääomavero luovutusvoitosta ylittäisi tällöin tuon 10%:n. Se, että voiton verotus realisoituu vasta muutettaessa voitto rahaksi, aiheuttaa siis jäykkyyttä, kun raha ei ohjaudu tehokkaasti ihanteellisimpiin kohteisiin.

Näytä/piilota kierretaulukko

Kierteen kuvaus	Viivytetään voittojen realisointia ja jätetään houkuttelevampi sijoitus- tai kulutuskohde käyttämättä, koska realisointi maksaa rahaa.
Aukko	Ei ole / kohtalainen - Kyse ei varsinaisesti ole aukosta, koska järjestelmä vain on rakennettu niin, että vasta realisoidusta voitosta maksetaan. Toisaalta veronmaksua voi viivyttää niin kauan kuin on myös tappiollisia sijoituksia realisoitavana, mikä voi tietyin edellytyksin saada myös aukon piirteitä.
Mutka	Kohtalainen - 30-32 %:n vero, joka realisoituu vasta myytäessä kannustaa olemaan tekemättä valintoja, jotka tulisi kuitenkin valittua ilman verotusvaikutusta.
Merkitys yksilölle	Kohtalainen - Realisointikynnystä verotuskäytäntö nostaa. Pahimmassa tapauksessa realisointia voi tulla viivytettyä verouhkan takia liian pitkään siten, että sijoitus päätyy lopulta tappiolle.
Merkitys yhteiskunnalle	Melko pieni - Kysymys koskee vain niitä, joilla on muita kuin omasta asunnosta realisoitavia luovutusvoittoja. Heitäkin tämä koskee vain rajallisesti. Pieni merkitys voi tulla kuitenkin yhteiskunnalle sitä kautta, että yksityisvarallisuus ei kohdistu tehokkaasti.
Korjattavuus	Melko hankala - Luovutusvoittoja on syytä verottaa niin sen fiskaalisen merkityksen kuin oikeudenmukaisuudenkin perusteella ja realisointi on käytännössä se luontevin ja helpoin tilanne suorittaa verotus. Vajaa vuosi sitten hahmottelemani arvonnousuveron kaltainen järjestelmä ei pitäisi olla kuitenkaan mitenkään mahdoton ajatus.
Kokonaisälyttömyys	Melko pieni. Varsinkin aiemmin on ollut ymmärrettävää, että verotus tapahtuu vasta realisoinnin yhteydessä. Tietotekniikan kehitys voisi periaatteessa tarjota kuitenkin tarkempiakin välineitä tuottojen seurantaan ja sitä kautta verotukseen.
Tuomio	Tutkimisen arvoinen. Vaihtoehtoisen ratkaisun löytäminen on tutkimisen arvoinen asia, joskin tärkeämpää olisi löytää vaihtoehtoinen ratkaisu paljon suurempaa ihmisjoukkoa paljon ankarammin koskettavalle varainsiirtoverolle. Ainakin aiemmin kuvaamani arvonnousuvero voisi olla molempiin tepsivä ratkaisu.

Yksilötason kiusan lisäksi realisointiin sidottu verotus voi aiheuttaa osakemarkkinoiden globaalin luonteen vuoksi epäsuotuisampaa kehitystä jopa koko suomalaiselle yksityisvarallisuudelle. Kansantalouden kannalta merkitys lienee pieni, mutta henkilökohtaisella tasolla kysymys voi joskus olla suurikin. Ongelma on siinä, että myyntivoittoa on kyllä syytä verottaa, mutta sen tekeminen "reaaliaikaisesti" ei ole ongelmatonta. Tekniikan ja sitä myöten seurantamahdollisuuksien parannuttua tulisi kuitenkin pitää silmät auki myös vaihtoehtoisille malleille. Verotusmalli, joka olisi ollut tieteiskirjallisuutta kymmeniä vuosia sitten, ei välttämättä ole mahdottomuus enää nykyaikana.

Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>

Järjestelmän kierteet 15 - Sunnuntaityö vanhempainvapaalla

Vanhempainpäivärahan väkinäisen maksimoinnin (kts. Järjestelmän kierteet 14) lisäksi oma erikoinen piirteensä äitiysrahassa on se, että sitä maksetaan arkipäivien perusteella. Tämä kääntää työelämän tavallisen asetelman päälaelleen: paljon pyhäpäiviä sisältävänä kuukautena saa palkkatyössä työpäiviin nähden enemmän rahaa, mutta vanhempainvapaalla rahaa saa tällaisina kuukausina vähemmän. Tällä ei sinänsä ole kokonaisuuden kannalta merkitystä, sillä myös vapaan pituus määritetään samoissa arkipäivissä. Järjestelmä muodostuu kuitenkin ongelmalliseksi, mikäli on aikomus tehdä työtä vanhempainvapaan aikana.

Pyhätyö äippävapaalla on jees, mutta muu työ nounou.

Alla on lainaus Kelan sivuilta:

Voit työskennellä äitiysvapaasi aikana ja saada Kelasta äitiysrahaa, mutta työskentelypäiviltäsi äitiysraha maksetaan vähimmäismääräisenä (ks. Määrä). Muilta päiviltä saat täysimääräisen äitiysrahan. Työskentely sunnuntaisin ei vaikuta äitiysrahaasi, sillä äitiysrahaa maksetaan vain arkipäiviltä.

Tällä on varsin erikoisia seurauksia. Otetaan esimerkiksi mediaanituloinen nainen, joka saa palkkaa noin 130 euroa työpäivässä. Muutoin hänen päivärahansa on äitiysvapaajaksosta riippuen joko 81, 87 tai 104 euroa. Arkipäivänä tehdyn työn seurauksena kyseisen päivän äitiysraha laskee minimiin eli 23,77 euroon. Kun ansaitusta palkasta vähennetään tämä äitiysrahan lasku, lisätuloa kertyy siis vain noin 50-70 euroa, mistä maksetaan luonnollisesti vielä verot.

Siinä missä ennen äitiyslomaa kaikki tulot olivat siis ajankohdasta, työehtosopimuksesta ja tuloista riippuen käytännössä pyöreästi kaksinkertaisia (kts. Kierre 14), äitiysvapaiden aikana tehdyistä ylimääräisistä arkitöistä saa itselle alle puolet, eli verojen jälkeen ehkä vain noin neljänneksen. Tietysti voi sanoa, että näin ohjataan äidit olemaan äitejä, mutta miksi tuo logiikka sitten koskee vain näitä ns. arkipäiviä, ei sunnuntai- tai pyhäpäiviä? Ei sunnuntai ole sen vähempää äitiyttä vaativa kuin muukaan päivä. Vaikka perheeseen kuuluisi myös isä, sunnuntai tuskin poikkeaa esimerkiksi lauantaista isän paikallaolon suhteen. Vuorotöitä tekevän isän kohdalla ei tilannetta muuta edes tavallisimmat työpäivät maanantaista perjantaihin - isä saattaa olla arkipäivänä vapaalla, jolloin perheelle saattaisi olla luontevampaa, että äiti kävisi tuolloin töissä.

Näytä/piilota kierretaulukko

Kierteen kuvaus	Mikäli vanhempainvapaalla haluaa tehdä töitä, se on käytännössä pakko keskittää sunnuntaihin tai erityisiin pyhäpäiviin.
Aukko	Ei ole - Kyse on vain erikoisesta vanhempainpäivärahojen yksityiskohdasta.
Mutka	Kohtalainen - Mikäli vanhempainvapaalla oleva haluaa tehdä töitä, on erikoista, ettei päiviä voi käytännössä itse valita.
Merkitys yksilölle	Kohtalainen - Useimmiten äidit ovat mielellään puhtaasti äitiysvapaalla tekemättä töitä. Jos taas halutaan tehdä töitä, onnistuu kuitenkin sunnuntaityö. Joillekin mahdollisuus tehdä arkityötä voi kuitenkin olla tärkeä.
Merkitys yhteiskunnalle	Pieni - hyvin pieni - Aihe ei koskene käytännössä monia, eikä heitäkään kovin pitkään, eikä merkitys liene heillekään tyypillisesti tavattoman suuri.
Korjattavuus	Melko helppo - Yksi vaihtoehto on matemaattisesti yksinkertaisesti vähentää päivärahan määrää esimerkiksi tietyllä prosentilla tienatuista lisäeuroista. Tämä voi olla kuitenkin hallinnollisesti hankala vaihtoehto, joten toinen tapa voisi olla esimerkiksi niin, että laskettaisiin kuukaudessa tehtyjen työpäivien määrä, ja laskettaisiin päivärahan suuruutta yhtä monelta päivältä kuin on tehty töitä. Päivärahan määrän lasku saisi tällöin tietysti olla nykyistä pienempi, jotta kokonaisvaikutus olisi suurinpiirtein sama kuin nyt.
Kokonaisälyttömyys	Kohtalainen. Ongelma on merkitykseltään pieni, mutta voi synnyttää järjenvastaisen pattitilanteen niille, jotka haluavat tehdä äitiysvapaalla töitä.
Tuomio	Voisi korjata. Vaikka merkitys onkin pieni, tällaisen erikoisuuden voisi hyvin poistaa.

Äitiysloman ja vanhempainvapaan toimeentuloon liittyy siis tavallaan kaksi kierrettä: äitiysvapaita edeltävän ajan keinotekoinen äitiyspäivärahan maksimointi sekä vanhempainvapaalla ollessa vaikuttava puolittainen pakote tehdä mahdolliset lisätoimeentuloon tähtäävät työt vain ja ainoastaan sunnuntaisin tai juhlapyhinä. Näistä kierteistä jälkimmäinen on merkitykseltään pieni, mutta yhdistettynä näistä tekijöistä muodostuu mielenkiintoinen, erikoisia ja taloudellisesti varsin merkittäviäkin kannustimia sisältävä soppa, jonka koostumusta voi hyvinkin olla perusteltua kehittää.

Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>

Järjestelmän kierteet 14 - Vanhempainpäivärahojen maksimointi

Hana kannattaa rakentaa
kunnolla ennen sen avaamista.
(25.6.2005)

Juttusarjan edellisessä osassa kirjoitin äitiysvapaista johtuvasta työnantajia koskevasta kierteestä, jonka seurauksiin kuuluu naisen aseman heikkeneminen työmarkkinoilla niin työllistymisen kuin palkankin suhteen. Tässä jutussa keskityn toiseen eli äitiyslomalle jäävän näkökulmaan. Pienellä suunnittelulla äitiyslomaa lähestyvä voi esimerkiksi parhaimmillaan ansaita käytännössä lähes 7-kertaista palkkaa tavalliseen nähden sekä toisaalta nauttia lomailusta 3-kertaista palkkaa työssäkäymiseen verrattuna. Käyn alla läpi, mistä tämä johtuu.

Äitiysloman jälkeen tulevalla vanhempainvapaalla saadun päivärahan suuruus määräytyy aiempien palkkatulojen mukaan. Lähtökohtaisesti tuo katsotaan viimeisen vahvistetun verovuoden mukaan, mutta mikäli tulot ovat nousseet, voidaan se määrittää myös viimeisimpien työkuukausien palkan mukaan. Tähän taas voi usein vaikuttaa, oli sitten tavallisessa työsuhteessa tai yrittäjänä.

Tavallisena työntekijänä pätee seuraava sääntö:

Tuloiksi huomioidaan kaikki 6 kuukauden aikana maksetut tulot (myös esim. lomarahat ja iltalisät).

Tämä aiheuttaa erikoisen asetelman, joka kannustaa tavallista työntekijää paitsi tekemään paljon ylitöitä, myös pitämään palkallista lomaa. Loma-ajan palkkahan on lomarahan tarjoavien työehtosopimuksien puitteissa käytännössä 1,5-kertainen tavalliseen palkkaan verrattuna.

Yrittäjäperheessä tämän kanssa voidaan puolestaan kikkailla siten, että nostetaan tuona 6 kk:n ajanjaksona suurempaa palkkaa ja/tai nostetaan tukia määrittävät YEL-maksut tuoksi ajaksi niin korkealle kuin suinkin mahdollista.

Kuinka suuren hyödyn kikkailusta sitten voi saada? Katsotaanpa. Suurien tulojen osalta kikkailun merkitystä kyllä madaltaa se, että äitiyspäivärahaan kohdistuu käänteinen progressio (kts. Kelan sivut), mutta tavallisessa tapauksessa jokainen tienattu tai "tienattu" lisäeuro kasvattaa vanhempainpäivärahan suuruutta ja sitä kautta äitiysvapaiden tulotasoa merkittävästi. Kun lasketaan koko äitiysvapaiden aikana saadut tuet, tilanne on vuoden 2013 tulorajoilla käytännössä seuraavan taulukon mukainen:

Normaali vuosipalkka	Vanhempainpäivärahana saatu lisätulo äitiysvapaita ennen tienattua ylimääräistä 1000 euroa kohden	Kokonaislisätulo tienattua 1000 euroa kohden itse palkka mukaanlukien
10 190 - 35458 €	1312 €	2312 €
35 458 - 54 552 €	958 €	1958 €
yli 54 552 €	481 €	1481 €

Otetaan käytännön esimerkki. Oletetaan, että äidin tavallinen tuntipalkka on esimerkiksi 15 euroa, mikä tarkoittaa, että vuosipalkka jää tuohon alle 35 458 euron ryhmään. Hän päättää tehdä ylitöinä ylimääräisen sunnuntaivuoron kolminkertaisella eli 45 euron tuntipalkalla. Tällöin hän saa itse asiassa äitiyspäivärahojen kertyminen huomioonottaen yhteensä 104 euroa tunnilta! Tämä on siis käytännössä 6,9-kertainen palkka verrattuna tavalliseen tuntipalkkaan. Voisi sanoa, että tällaisiin ylitöihin kannattaa panostaa!

On toki huomioitava, että vakituisessa työsuhteessa työnantaja maksaa tyypillisesti täyden palkan äitiysvapaiden ensimmäisiltä kuukausilta. Tällöin ylityöt eivät niin helposti vaikuta tämän alkuajan toimeentulotasoon. Kokonaisuudessaan tulotaso nousee tästä huolimatta hyvin merkittävästi, kuten näkyy allaolevasta taulukosta:

Normaali vuosipalkka	Ansaittu lisätoimeentulo äitiysvapaita ennen tienattua ylimääräistä 1000 euroa kohden, kun työnantaja maksaa täyden palkan ensimmäisiltä kuukausilta.	Kokonaislisätulo tienattua 1000 euroa kohden itse palkka mukaanlukien
10 190 - 35458 €	887 €	1887 €
35 458 - 54 552 €	571 €	1571 €
yli 54 552 €	308 €	1308 €

Mikäli äidin sijasta isä käyttää osan vapaista, merkitys äidin ylimääräisistä tienesteistä toki pienenee vielä hieman. Pelkällä isäkuukauden ottamisella tuon merkitys on kuitenkin vain noin 20-50 euroa tuosta 1000 euron lisätyöstä. Niin ollen mediaanipalkkainen työntekijä saa joka tapauksessa kaiken ylimääräisistä työpanoksista ansaitsemansa rahat 183-prosenttisena - vaikka otettaisiinkin isäkuukausi ja työnantaja maksaisi alkuajalta täyden palkan.

Ei myöskään sovi unohtaa, että sama palkan kertoutuminen koskee myös lomakorvauksia. Lomalta saa  lomarahan sisältävissä työsopimuksissa tavallisessa tilanteessa käytännössä 150-prosenttisen tulon, joten jokaisesta vietetystä lomapäivästä saa tavalliseen 100-prosenttiseen palkkaan verrattuna siis käytännössä vanhempainpäivärahakertymät mukaanlukien noin 280-prosenttista tuloa! Ylitöiden lisäksi siis myös lomailu on erittäin kannattavaa. Parhaaseen toimeentuloon pääsee kun viettää paljon lomia sekä tekee paljon ylitöitä.


Näytä/piilota kierretaulukko

Kierteen kuvaus	Kasvatetaan äitiysrahan tasoa tekemällä erityisen paljon ylitöitä, pitämällä lomia, nostamalla suurta palkkaa perheyrityksestä tai ajoittamalla suuret YEL-maksut 6 kuukauden ajanjaksolle ennen äitiyslomalle jäämistä.
Aukko	Melko pieni - Aukoksi voi mieltää sen, jos yrittäjäperheessä maksellaan keinotekoisen suuria palkkoja tai YEL-maksuja juuri äitiysvapaita ennen. Tämän merkitys on kuitenkin pieni, varsinkin ottaen huomioon, että äitiysvapaa lienee yrittäjälle huomattavasti tavallista työntekijää hankalampi asia. Varsinkin muilta osin rahan kerryttäminen on käytännössä täysin pelisääntöjen hengen mukaista.
Mutka	Kohtalainen - Tavoite kerryttää äitiysrahaa voi saada rehkimään enemmän kuin pelkkä ylityökorvaus tavallisesti motivoisi, sekä pitämään lomia ajankohtana, joka ei olisi se kaikista mieluisin. Yrittäjä taas joutuu tekemään omanlaistaan suunnittelua vanhempainpäivärahojen maksimoimiseksi.
Merkitys yksilölle	Kohtalainen - Toimeentulo on aina merkittävä asia, mikä voi jopa korostua vanhempainvapaalla. Järjestelmä voi kannustaa suuntaan, joka tuntuisi lähtökohtaisesti epämielekkäältä varsinkin raskauden loppuajan lähestyessä.
Merkitys yhteiskunnalle	Melko pieni - Kysymys koskee ihmisiä hyvin laajalti, mutta kaikilla ei ole mahdollisuuksia erityiseen suunnitteluun. Lisäksi jonkinasteisen suunnittelun merkitys on yhteiskunnan kannalta pieni: ei siitä hyötyä ole, mutta ei se juuri hyvinvointitappioitakaan aiheuta.
Korjattavuus	Melko vaikea - Vanhempainpäivärahalla on perusteltu paikkansa sosiaaliturvajärjestelmässä. Sekin on ainakin jossain määrin perusteltua, että tulot vaikuttavat sen suuruuteen. Jos näitä kahta pidetään lähtökohtina, yksinkertaiset korjauskeinot rajoittuvat lähinnä palkkatulon vaikutuksen hienosäätöön. Monimutkaisemmatkin vanhempainpäivärahan perustana olevaan tuloon kohdistetut rajoituksetkin voisivat kuitenkin olla mahdollisia.
Kokonaisälyttömyys	Melko pieni. Haitallisimpana asiana voi järjestelmässä pitää sitä, että se kannustaa ylitöihin juuri ennen äitiysloman alkamista. Muilta osin laskelmoinnista ei juuri ole haittaa. Ehkä erikoisimpana tekijänä voi pitää sitä, että lomailu kasvattaa vanhempainpäivärahan suuruutta.
Tuomio	Kannattaa ainakin tutkia. Tukijärjestelmään liittyy omituisia elementtejä: Suhteettoman suuri korvaus lisätuloista äitiyslomaa edeltävältä ajalta. Kannustaa rehkimään juuri silloin kun liiallista rehkimistä voisi olla parempi välttää. Korostunut palkitseminen äitiyslomaa edeltävästä lomailusta. Onko tälle oikeasti mitään perusteita? Voisiko järjestelmän rakentaa esimerkiksi niin, että ylityöt ja lomarahat voitaisiin erottaa muusta tuosta niin, etteivät ne vaikuttaisi äitiyspäivärahan suuruuteen? Tai pitäisikö vanhempainpäivärahan laskentamallien progressiivisuutta vahvistaa matalapalkkaisten suhteelliseksi eduksi?

Äitiyslomalla ja vanhempainpäivärahalla on perusteltu asemansa nyky-yhteiskunnassa. Järjestelmään liittyy edellisessä osassa kuvatun työllistymisnäkökulman lisäksi kuitenkin myös edellä kuvattuja kyseenalaisia erikoisuuksia, jotka herättävät joitakin kysymyksiä.

Ensinnäkin olisiko ylityöt ja lomarahat mahdollista erottaa muusta palkasta vanhempainpäivärahan suuruutta laskiessa? Näin äidit eivät saisi keinotekoisia kannustimia hankkiutua lomalle erikoiseen aikaan eikä syntyisi rasittavaa taloudellista painostusta tehdä ylitöitä raskausajan lopulla.

Toisekseen missä määrin yhteiskunnan tarvitsee ylipäätään tukea korkeapalkkaisen korkeampaa elintasoa myös äitiyslomalla ja vanhempainvapaalla? Lähtökohta ylitöihinkin kannustavassa suhteellisen merkittävässä tulosidonnaisuudessa lienee  ajatus siitä, että ilman vahvaa tulosidonnaisuutta kovapalkkainen äiti palaisi liian nopeasti töihin. Mutta olisiko se todella niin? Tarvitseeko esimerkiksi hyvin korkeaa 10 000 euron kuukausipalkkaa ansaitsevan saada äitiysloman jälkeiseltä ajaltakin suomalaista keskivertopalkkaa huomattavasti korkeammat 4000-5000 euron kuukausittaiset äitiyspäivärahat yhteiskunnalta? Jos näin ei olisi, jäisikö lapsi hoitamatta kunnolla? Vai olisiko vanhempainpäivärahan progressiota ehkä aihetta kiristää?

Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>

Järjestelmän kierteet 13 - Äitiysriski

Onko äidille tilaa? (21.8.2010)

Äitiysloma voi olla työnantajalle kallis. Vaikka sen hintaa toisinaan liioitellaan (esim. Taloussanomat: Vauva maksaa työnantajalle kymmeniä tuhansia euroja), hintaa syntyy työnantajan maksettavaksi jäävän palkan osalta, äitiysloman ja vanhempainvapaan aikana kertyvistä lomapäivistä, epävarmuudesta sekä mahdollisen sijaisen rekrytoinnista ja kouluttamisesta. Tämä johtaa siihen, että sopivassa elämäntilanteessa olevan naisen rekrytointi on odotusarvoisesti kalliimpaa, ja työnantaja voi valita kahdesta ehdokkaasta ennemmin sellaisen, jolla tätä riskiä ei ole tai jonka kohdalla riski on pienempi - eli esimerkiksi miehen.

Isommissa yrityksissä äitiysvapaiden merkitykseen voidaan suhtautua enemmän tilastollisesti, sillä erotus tasoittuu ison työtekijämäärän kesken. Tällöin esim. sijaistavan työvoiman palkkaamisen ei pitäisi muodostua merkittäväksi ongelmaksi. Pienimmissä yrityksissä riski voi kuitenkin olla hyvinkin suuri, sillä sijaisen palkkaaminen ei välttämättä ole taloudellisesti mahdollista. Lopputuloksena naisen voi olla vaikeampi työllistyä. Voiko ongelmaa välttää tai lieventää?


Näytä/piilota kierretaulukko

Kierteen kuvaus	Vältetään "äitiysriskissä" olevien naisten palkkaamista. Seurauksena voi olla esimerkiksi muilta osin toiseksi tai kolmanneksi parhaan ehdokkaan valitseminen, naisen palkkaaminen matalammalla palkalla tai jopa yksinkertaisesti palkkaamatta jättäminen.
Aukko	Ei ole - Äitiysriski on vain tehokasta työn ja työntekijän kohtaamista vaikeuttava tekijä. Äitiysvapaisiin liittyy myös aukonkaltaisia ominaisuuksia, mutta niitä käsittelen sarjan seuraavassa osassa.
Mutka	Melko suuri - Varsinkin pieni yritys voi jättää pätevimmät ehdokkaat huomioimatta, jos toteaa heillä olevan merkittävän äitiysriskin.
Merkitys yksilölle	Suuri - Kysymys työllistymisen ja työllistymättä jäämisen välillä voi pahimmillaan olla yksilölle merkitykseltään valtava niin taloudellisesti kuin sosiaalisestikin.
Merkitys yhteiskunnalle	Melko suuri - Aihe koskee monia henkilökohtaisesti. Lisäksi kysymys on yleisellä tasolla sukupuolten tasa-arvosta sekä työmarkkinoiden tehokkuudesta.
Korjattavuus	Vaikea - Ratkaisun tulee löytyä yhteiskunnan sopivasta osallistumisesta äitiysloman kustannuksiin sekä vastuun tasoittamisesta miehen ja naisen välillä. Moniulotteiseen kysymykseen ei ole olemassa täydellistä ratkaisua, vaan eri malleista löytyy helposti omat heikkoutensa. Kehittämisen varaa löytyy silti.
Kokonaisälyttömyys	Pieni - melko pieni. Ongelma on merkitykseltään suuri, mutta parhaan mallin löytäminen ei ole helppoa. On yhteiskunnallisesti järkevää tukea äitiyttä palkallisten vapaiden muodossa, mutta siinäkin olisi omat ongelmansa, jos lasku lankeaisi 100-prosenttisesti yhteiskunnalle. Nykyinen käytäntö ei liene huono kompromissi.
Tuomio	Parannettavaa löytyy. Parannuksiin on pyrittävä, mutta oikeastaan parempaan päin ollaan jo menossa, sillä äitiysvapaiden ohella miehien oikeutta vapaisiin on kasvatettu, mikä osaltaan parantaa myös naisen asemaa.

Työnantajan äitiysriski on tähän asti käsittelemistäni kierteistä yhteiskunnallisesti merkittävimpiä. Sen korjaaminen on kuitenkin myös niistä haastavimpia, sillä taustalla piilee jotakin, mihin mikään laki ei voi ikinä vaikuttaa: ihmisen biologia. Parantamalla miesten oikeuksia vapaisiin on kuitenkin tasapainotettu riskiä miehen ja naisen työllistämisen välillä, ja siten samalla istutettu siemenet myös naisen aseman parantamiseen työmarkkinoilla. Kulttuurillinen muutos vaatii hieman lainsäädännön muutoksia pidemmän ajan, mutta suunta on oikea.

Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>

Järjestelmän kierteet 12 - Työpaikan vaihtamisen kuukausiriippuvainen hinta

Kun työntekijä vaihtaa työpaikkaa, tällä on yleensä henkisten ja käytännön arkeen vaikuttavien muutoksien lisäksi myös taloudellinen merkityksensä. Paitsi että työnantajalle voi syntyä kustannuksia, jos tarvitsee rekrytoida ja kouluttaa uusia työntekijöitä, lähtökohtaisesti työpaikan vaihdos maksaa yleensä myös työntekijälle. Tämä ilmenee kahdella tapaa: lomarahojen menettämisenä sekä lomakertymän kutistumisena. Erikoista asiassa on se, että vaihdoksen hinta riippuu työntekijän osalta vuodenajasta. Tämän vaikutuksen voi todeta alla olevalla laskurilla.

	Työpaikan vaihtamisen hinta -laskuri
	Viimeinen työpäivä: 31. tammikuuta 28. helmikuuta 31. maaliskuuta 30. huhtikuuta 31. toukokuuta 30. kesäkuuta 31. heinäkuuta 31. elokuuta 30. syyskuuta 31. lokakuuta 30. marraskuuta 31. joulukuuta Uudessa työssä heti 2,5 päivän lomakertymä? Palkka (€/kk):

Työpaikan vaihtamisen hinta työntekijälle:
Näytä prosenteissa kuukausipalkasta  - Näytä euroissa (3000 € kk-palkalla)
Näytä pelkkä lomaraha (3000 € kk-palkalla)

Kun työntekijä vaihtaa työpaikkaa, hän saa lomakorvauksen niistä lomista, jotka häneltä on jäänyt viettämättä. Tämä tarkoittaa rahallisessa mielessä käytännössä sitä, että lomia ei menetetä. Useimpiin työsuhteisiin kuuluvia lomarahoja eli niin sanottuja "lomaltapaluurahoja" ei kuitenkaan saa(*). Menetettävät lomarahat ovat käytännössä sidoksissa lomanmääräytymisvuoteen, mikä tarkoittaa sitä, että suurimmat lomarahamenetykset syntyvät, jos lopettaa työn maaliskuun lopulla. Jokaista tienattua kuukausipalkan 1000 euroa kohden tämä tarkoittaa 600 euroa, eli esimerkiksi 3000 euron kuukausipalkalla 1800 euroa.

Vaihdoksen kustannuksiin liittyy lomarahojen lisäksi myös lakisääteinen tekijä, jonka vaikutus on puolestaan pienin silloin, jos aloittaa seuraavassa työssä maaliskuun lopulla. Lähtökohtaisesti lomia kertyy useimmilla 2,5 päivää kuukaudessa, mutta uudessa työpaikassa kertymä on ensimmäisen maaliskuun loppuun asti vain 2 päivää, ellei muuta sovita. Tämä tarkoittaa sitä, että lähtökohtaisesti uudessa työpaikassa saa 0,5 päivää vähemmän lomakertymää kuukaudessa, kunnes koittaa ensimmäinen aprillipäivä. Vuodessa tämä tarkoittaa enimmillään 6 lomapäivää, ja mikäli työpaikalla saa lomarahoja, kysymys on käytännössä tavallaan 9 päivästä eli 9 päivän palkkaa vastaavasta summasta.

Ylläolevaan kuvaajaan on koottu näiden tekijöiden vaikutus sillä oletuksella, että seuraavassa työpaikassa aloitetaan välittömästi edellisessä työpaikassa lopettamista seuraavana päivänä. Vuodenajan vaikutusta pienentää se, että vuoden kuluessa lomarahamenetys kasvaa, mutta lomakertymämenetys kutistuu. Oranssilla näkyvä lomarahan menetys on kuitenkin merkittävin, mikä tarkoittaa sitä, että lomanmääräytymisvuoden lopulla työpaikanvaihdos on kalleinta: 3000 euron kuukausipalkalla hinnaksi muodostuu yksinomaan lomarahojen muodossa 1800€, kun taas huhtikuun alussa hintaa tulisi kokonaisuudessaan korkeintaan vain 1080€. Tätä korostaa erityisesti se, että uuden työnantajan kohdalla voi sopia, että lomakertymä on alusta alkaen 2,5 päivää kuukaudessa. Tällöin ylläolevasta kuvaajasta voi käytännössä poistaa lomakertymäkäyrät (vaihda näkymää). Huhtikuun alussa työpaikan vaihtaminen ei siis maksa tällöin työntekijälle käytännössä mitään, vaikka maaliskuun lopulla lomarahat puolestaan menettäisi.

Erityistä huomioita vaatii kuvaajassa aprillipäivän kohdalla näkyvä piikki. Tämä johtuu siitä, että mikäli lopettaa vanhassa työssä 31.3. ja aloittaa seuraavassa 1.4., molemmat menetykset tulevat täysimääräisinä, mikä tarkoittaa jokseenkin tarkalleen yhden kokonaisen kuukausipalkan menettämistä.

Summat voivat olla suhteellisen tuntuvia, mutta toinen kysymys on, kuinka suuri vaikutus tällä on ihmisten käyttäytymiseen ja valintoihin työelämässä.  

Näytä/piilota kierretaulukko

Kierteen kuvaus	Pyritään ajoittamaan työpaikan vaihtaminen niin, että siitä koituisi mahdollisimman pieni taloudellinen menetys menetetyn lomarahan ja kutistuvan lomakertymän muodossa.
Aukko	Pieni - Järjestelmää ei missään tilanteessa varsinaisesti käytetä sen tarkoituksenvastaisesti, kevät vain asettaa erikoisen taitekohdan.
Mutka	Kohtalainen - Mikäli työpaikan vaihtaminen ajoittuu keväälle, lainsäädäntö ja työsopimuksien vallitsevat käytännöt voivat aiheuttaa päänvaivaa, jos pyritään välttämään menetykset. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi suunnitelmien pitämistä salassa ja työpaikan vaihdoksen vastentahtoista viivästyttämistä.
Merkitys yksilölle	Kohtalainen - Suurimmillaan rahallinen merkitys voi vastata yhden kuukauden palkkaa, mikä ei ole ihan merkityksetön summa.
Merkitys yhteiskunnalle	Pieni - Monen ehdon tulee täyttyä, jotta asialla olisi vaikutusta: Työntekijän pitää vaihtaa työpaikkaa oman suunnitelmansa pohjalta. Vaihdoksen tulee mieluiten tapahtua keväällä. Työntekijän tulee tiedostaa tässä jutussa mainitut tekijät. Työntekijä antaa niiden vaikuttaa käyttäytymiseensä. Mikäli ehdot täyttyvät, tämä voi aiheuttaa epäavoimuutta vanhalla työpaikalla ja johtaa joustamattomampaan vaihdokseen, mikä voi haitata myös uutta työnantajaa. Lisäksi tämä aiheuttaa tietysti päänvaivaa työntekijälle. Useimmilla ehdot eivät varmastikaan täyty, joten merkitys on sikäli yhteiskunnan kannalta pieni.
Korjattavuus	Keskihankala - Tietysti lomarahat voisi saada aina poikkeuksetta, mutta tämä olisi yksipuolisesti työnantajan asemaa heikentävä muutos. Lisäksi lomaraha ei ole laissa määritelty asia, mikä tekee sen ehtojen muuttamisesta hankalampaa. Koko lomanmääräytymisvuoden käsitteen poistaminen taas olisi suuri muutos.
Kokonaisälyttömyys	Melko pieni. On tavallaan perusteltua, että työntekijä kantaa osavastuun työnantajalle monesti koituvista taloudellisista rasitteista, eikä siihen oikeastaan ole muuta mahdollisuutta kuin lomaetuudet. Lomaetuudet voisi kuitenkin määrittää siten, ettei kynnystilanteita syntyisi, mutta työntekijän vastuu säilyisi.
Tuomio	Etsitään parempaa mallia. Mikäli lomajärjestelmää uusitaan jossain vaiheessa perusteellisemmin, voisi mallia muuttaa suuntaan, jossa lomien käyttämisoikeudessa olisi viive, joka ei olisi kuitenkaan millään tapaa sidoksissa vuodenaikaan.

Työpaikkojen vaihtamista ei käytännössä suunniteltane juuri koskaan vuodenaikojen perusteella yli puolen vuoden päähän, mutta mikäli vaihdos ajoittuu joka tapauksessa keväälle, parilla viikollakin voi olla suuri merkitys. Tällöin kierre voi viedä vallan ja saada työntekijän salaamaan suunnitelman vanhalta työnantajaltaan sekä viivästyttämään työpaikan vaihdosta esimerkiksi kuukaudella. Tämä voi olla häiritä niin vanhan kuin uudenkin työnantajan liiketoimintaa sekä tietysti työntekijän elämää. Kierre tuskin kovin usein aiheuttaa kuitenkaan merkittäviä haittoja.

Mikäli lomalainsäädäntöä uudistetaan jossain vaiheessa laajemmin (esim. luovuttaessa edellisessä kierteessä kuvatusta 6-päiväisen lomaviikon typeryydestä), voisi samalla pyrkiä poistamaan keväälle osuvan lomapäivien kynnyskohdan. Jos luovuttaisiin koko lomanmääräytymisvuoden käsitteestä, voisi määrittää esimerkiksi niin, että lomien käyttämisoikeudelle olisi 3 kuukauden viive, ja lomakertymä olisi 0,5 päivää pienempi esimerkiksi ensimmäiset 4 tai 6 kuukautta. Tällöin työntekijäkin kantaisi vastuuta työpaikan vaihtamisesta, mutta nykykäytännöstä poiketen työpaikan vaihtamisen ajoituksella ei olisi enää lainkaan merkitystä.

(*) Jos jollakulla on tässä jutussa esitetyistä käytännöistä poikkeava sopimus, korjatkaa ihmeessä.

Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>

Järjestelmän kierteet 11 - Lauantai lomapäivänä

Jotakin ylimääräistä? (11.6.2012)

Juhannus on viikon päästä, ja samoihin aikoihin alkaa myös monien työelämän oravanpyörässä elävien odottama kesäloma. Pitkin vuotta kertyneiden lomapäivien laskennassa on harvemmin epäselvyyksiä, mutta niiden käyttäminen onkin astetta epäselvempi juttu. Vaikka työtä tekisi vuodenajasta riippumatta aina vain arkipäivisin maanantaista perjantaihin, vuosilomalaissa myös lauantai lasketaan lomapäiväksi. Onko tässä oikeastaan mitään järkeä? Ja mitä tämä tarkoittaa käytännössä?

Yksinkertaisimmillaan järjestelyssä ei ole sinänsä mitään erityisen ongelmallista: tavallisen viikon pituus vain on kuusi lomapäivää. Erikoisemmaksi asia tulee, kun tästä tavallisuudesta poiketaan miten tahansa. Jos lauantaihin osuukin kirkollinen pyhä tai muu erikoispäivä kuten vappu, kyse onkin periaatteessa vain viisi lomapäivää vaativasta viikosta, vaikka varsinaisia työpäiviä ei olekaan yhtään tavallista vähempää. Jos pyhä taas osuu perjantaihin, kuten esimerkiksi juhannuksena, koko viikon loma vie vain neljä lomapäivää kuuden sijasta. Samaten jos ottaa yksittäisen lomapäivän, ei lauantailomapäivää lähtökohtaisesti menetä. Tavallinen täysi lomaviikko on siis periaatteessa työntekijälle 20% kalliimpaa vapaa-aikaa kuin lomapäivät muuten.

Näytä/piilota kierretaulukko

Kierteen kuvaus	Vuosilomalaissa tehdään lähtökohtaisesti hyvin yksinkertaisesta lomapäivän käsitteestä monimutkaisempi tekemällä ei-työpäivästä lomapäiviä kuluttava vapaapäivä.
Aukko	Kohtalainen - Laskentatapa voi periaatteessa mahdollistaa kikkailun, sillä vuosilomalaissa ei ole lauantaiden käyttämisestä erillisiä määräyksiä, mutta työnantaja voi vaatia lauantaiden käyttämistä.
Mutka	Kohtalainen - Lomapäivät ovat arvokkaita, joten laskentatapa voi periaatteessa ohjata käyttämään niitä tavalla, joka ei olisi muuten ihanteellisin. Vastaavasti työnantaja voi asettaa pakotteita, joille ei muuten olisi perusteita.
Merkitys yksilölle	Melko pieni - Käytännössä merkitys lienee tyypillisesti lähinnä järjestelmän epämääräisyydestä syntyvä päänvaiva. Toisaalta mikäli työnantaja pakottaa työntekijän käyttämään lomia määrätyllä tavalla vain lainsäädännön määrittelemästä omituisesta laskutavasta johtuen, merkitys kasvaa.
Merkitys yhteiskunnalle	Melko pieni - Kyse on periaatteessa pienestä asiasta, mutta monilla työpaikoilla hämmennystä aiheuttava hämärä laskentatapa saa aikaan ylimääräistä rasitusta niin tavallisille työntekijöille kuin henkilöstövastaavillekin, mikä voi heikentää myös työtehokkuutta.
Korjattavuus	Helppo - Todellisten vapaapäivien lukumäärän voisi säilyttää samana, jos lomapäivien kertymistä pienennettäisiin, mutta lauantaita ei enää laskettaisi lomapäiväksi.
Kokonaisälyttömyys	Korkea. Laskentatapa monimutkaistaa lomien käyttämistä täysin turhaan aiheuttaen rasitusta kaikille osapuolille.
Tuomio	Kierre poistettava. Tavallisen vapaapäivän lomapäiväksi laskemiselle ei ole mitään perusteita, ja laskentatavan muuttaminen olisi hyvin helppoa.

Lauantain laskeminen lomapäiväksi lienee pohjimmiltaan kuusipäiväisestä työviikosta johtuva historiallinen jäänne. Tavallinen työviikko muuttui kuitenkin viisipäiväiseksi jo 1960-luvulla, joten on vaikea käsittää, miksi kuusipäiväinen perinne elää edelleen lomapäiviä laskettaessa. Nykyään se vain jäykistää lomajärjestelmää, aiheuttaa turhaa päänvaivaa niin työntekijälle kuin työnantajallekin, sekä pahimmillaan määrittää, milloin lomia on ylipäänsä lupa viettää. Järjenvastaisesta laskentatavasta on pelkkää harmia, joten siitä tulisi luopua.

Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>

Järjestelmän kierteet - välikatsaus

Olen nyt kirjoittanut 10 osaa järjestelmässä piileviä aukkoja ja mutkia käsittelevään juttusarjaani. Tähänastiset aiheet ovat käsitelleet oikeastaan vain opiskelijan tukia sekä asumista, mutta seuraavissa osissa on tarkoitus siirtyä toisenlaisiin aiheisiin. Sitä ennen on kuitenkin hyvä tarkastella kootusti mitä näistä kierteistä on tullut tähän asti todettua.

Yksinkertaisemman totuuden lähteillä? (16.8.2011)

Alla on listattuna kaikki tähän astiset kierteet. Punaisella on merkitty kohdat, joihin tulisi mielestäni joka tapauksessa puuttua. Oranssilla on merkitty kohdat, joita olisi mielestäni hyvä oikaista, ja keltaisella kohdat, joita kannattaa tarkkailla. Sinisellä on merkitty kohta, johon puuttuminen ei maksane vaivaa ja vihreällä kohta, joka on jo oikaistu.

Kierre	Tuomio	Ratkaisu
1. Opintotukiavioliitto	Pieni, mutta selvä typeryys.	Korjataan poistamalla avioliiton erityismerkitys opintotuessa.
2. Mukaopiskelu	Jossain määrin merkittävä asia, jonka hallinta on kuitenkin vaikeaa.	Tarkkaillaan, ja pyritään tekemään järjestelmän perusteettomasta hyödyntämisestä hankalampaa.
3. Asunto opintotuen saamiseksi	Erikoisuus, mutta ei välttämättä haitallinen.	Tukitasojen mahdollinen säätö?
4. Ristiinvuokraaminen	Vähämerkityksinen harvinaisuus, johon puuttuminen ei ehkä maksa vaivaa.	-
5. Ensiasunto	Ensiasunnon erityisasemalle vaikea nähdä kestäviä perusteluja	Erikoisetuuksien rajoittaminen
6. Asuntojen 75 neliön keskikokovaatimus	Hetkellisesti ja mahdollisesti myös pidemmällä tähtäimellä typerä sääntö, josta on kuitenkin jo ilmeisesti luovuttu.	-
7. Asunto sieltä, missä arpaonni	Typerän tehoton tapa ohjata kohdistaa asuntojen uudistuotanto.	Hitas-tuotannon lopettaminen
8. Yhden asunnon loukku	Typerä tapa lukita ihminen tiettyyn asuntoon	Hitas-järjestelmän alasajo
9. Varainsiirtovero muuton esteenä	Typerä tapa rajoittaa ihmisten muuttamista työn perässä.	Varainsiirtoverosta luopuminen tai huomattava keventäminen
10. Kahden vuoden asumispakko	Jossain määrin ymmärrettävänä kompromissina syntynyt malli, joka tulisi pyrkiä poistamaan.	Arvonnousuvero tilalle.

Kohdasta 6 on jo luovuttu, mutta jäljelle jäävistä yhdeksästäkin löytyy monta ilmeisen järjetöntä ja helposti korjattavaa kierrettä. Kohtien 1, 7, 8 ja 9 kierteille on vaikea nähdä juuri minkäänlaisia perusteita, ja niistä luopuminenkin olisi pääsin helppoa. Vaikka näistä neljästä kohta 8 sisältääkin poikkeuksena omat pienet haasteensa, näistä tekijöistä voisi luopua hyvin kokonaan.

Kohdille 5 ja 10 on nähtävissä joitakin perusteluja, mutta selviä ovat myös niiden haitat, joten jonkinasteinen muutos voisi olla näidenkin suhteen paikallaan. Kohtaan 5 riittävä muutos voisi tosin olla jo se, jos kohdasta 9 luovutaan, sillä näin varainsiirtovapaus ei olisi vain ensiasunnon ostajan oikeus.

Kohdat 2 ja 3 ovat jossain määrin merkittäviä tekijöitä, mutta kohdan 2 valvonta voi olla hankalaa, ja kohdan 3 kierteisyys voi olla käytännössä myös hyväksi. Kohta 4 on hyvin rajallista ihmisjoukkoa ja  koskeva taloudelliseen hyötyyn nähden vaivalloinen kierre, joten sen voinee jättää sikseen, ja kohtaan 6 onkin parin viime vuoden sisällä ilmeisesti tullut muutos.

Summa summarum: listan kohdista noin puolet kaipaisivat nähdäkseni ruuvaamista. Syy on ennen kaikkea se, että nykyiset käytännöt ohjaavat näiden asioiden kohdalla ihmisten elämää epämielekkäällä tavalla. Vaikka yksittäinen ihminen hyötyisi, se voi hänellekin olla vaivan takana, ja samalla koko muu yhteisö kärsii.

Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>