Seitsemän keinoa pikavippien aiheuttamien ylivelkaantumisten vähentämiseksi

Kirjoitin 7 vuotta sitten siitä, kuinka on hyvä asia, että pikavippiyritysten toiminnalle asetetaan lisää sääntöjä (kts. Kehitysaskeleita 2 - Pikavipit kuriin). Tuohon aiempaan kirjoitukseen verrattuna pikavipeillä on nyt ilmiönä Suomessa suurin piirtein tuplaten ikää, mutta kysyntää riittää mitä ilmeisimmin edelleen paljon, enkä tainnut tuolloin 7 vuotta sitten arvata, miten isoksi bisnekseksi pikavipit kasvaisivatkaan. Esimerkiksi GF Moneyn perustaja asuu leveästi (kts. Unelmakämppä Bulevardilla), ja Ferratumin pääomistaja Jorma Jokela on tehnyt pikavippibisneksellään satojen miljoonien omaisuuden! 

Alan sääntelyä on tuon aiemman juttunikin jälkeen jonkin verran lisätty, mutta tuoreiden lehtijuttujen perusteella eipä ole taidettu lisätä tarpeeksi tai riittävän tehokkailla tavoilla. Riittävän harkitsemattomasti toimivat ylivelkaantuvat mahdollisesti vuosikymmeniksi, ja pikavippifirman "setä käärii fyffet". Vaikea on keksiä mitään muuta bisnestä, joka olisi näin selkeästi Robin Hood -toiminnan vastakohta, tulonsiirtoa vähävaraisilta varakkaille tai jopa upporikkaille. Tuntuisi myös hyvin ilmeiseltä, että tällaisen bisneksen nettovaikutus yhteiskunnan hyvinvoinnille on vahvasti negatiivinen.

Pikavippien aiheuttamaa ylivelkaantumisia on nyt nähty Suomessa jo noin 15 vuoden ajan. Eikö lainsäätäjät onnistuisi kehittämään jo tosissaan uusia keinoja pahimpien haittojen ehkäisemiseksi? Listaan tässä nyt pikavippiyritysten suitsimiseksi 7 keinoa, joista ensimmäisiä on jo ainakin jollain tasolla toteutettu ja keskimmäisiä ehdotettu, mutta viimeistä en muista kenenkään aiemmin tuoneen edes esille.

1. Riittävä perusinformaatio

Yksi jo edellisen kirjoituksen aikaan toteutuneista muutoksista oli, että markkinoinnissa on ilmoitettava todelliset vuosikorot.


2. Viiveet herätevippien vähentämiseksi

Vuodesta 2010 lähtien

Jos kulutusluottoa haetaan ja se myönnetään kello 23:n ja 7:n välisenä aikana, kulutusluottosopimuksen nojalla myönnettävät varat saa suorittaa kuluttajalle vasta kello 7:n jälkeen. 

Tuota ennen saattoi siis vaikka tilata vipillä lisää budjettia baari-iltaa varten.

3. Korkorajoitukset

Tuon taannoisen blogikirjoitukseni jälkeen viitisen vuotta sitten tuli voimaan laki, joka kielsi yli 50 prosentin todellisen vuosikoron alle 2000 euron luotoissa. Tällä tiellä luulisi tiukennettavaa edelleen olevan, joskin on varottava, ettei se johda vain aiempaa suurempiin, pitkäaikaisempiin, mutta silti edelleen korkeakorkoisiin lainoihin.

4. Markkinointirajoitukset 

Markkinointia ei kai toistaiseksi ole juuri rajoitettu, mutta Helsingin Sanomien mukaan Hollannissa pikavippien markkinointi on kielletty kokonaan. Jos täyskielto kuitenkin tuntuu hankalalta toteuttaa, yksi mahdollisuus olisi kieltää rahan käyttötarkoituksien esilletuominen: ei pikavippiin tarvitse houkutella mainitsemalla, että rahalla saisi vaikka etelänmatkan. Jos pikavippiin kokee tarvetta, kyllä se pitäisi syntyä omasta takaa eikä mielikuvamarkkinoinnin kautta.

5. Positiivinen luottorekisteri 

Positiivinen luottorekisteri on keino, jota ilmeisesti myös ainakin osa pikavippiyrityksistäkin kannattaa. Se ei ehkä ehkäisisi kovin paljon pieniin pikavippeihin retkahtamista, mutta se voisi olla hyvinkin tehokas keino estämään pahimpia ylivelkaantumiskierteitä, kun vanhaa pikavippiä ei niin saisikaan katettua toisesta firmasta otetulla uudella pikavipillä!

6. Valistus 

Listan pehmeimpänä keinona on valistus. Riskiryhmät on hyvä pitää tietoisina pikavippien vaaroista.

7. Soveltuvuustestit

Tätä kohtaa en ole nähnyt missään aiemmin mainittavan, mutta eikö pikavippiyritykset voisi myös vaatia testaamaan asiakkaitaan lainan ottamiseen liittyvien perusasioiden ymmärryksestä? Näin tulisi riittävällä varmuudella todetuksi, että asiakas ymmärtää, mitä korot ja muut kulut käytännössä tulevat tarkoittamaan, ja mitä siitä voi seurata, jos laina jää maksamatta ajallaan ja perintä siirtyy esimerkiksi perintätoimistolle. Vaikka tällainen "soveltuvuustesti" saattaa kuulostaa jossain määrin oudolta, vastaava käytäntö on MiFID II -direktiivin muodossa jo olemassa sijoituspalveluja tarjoavilla yrityksillä, joiden pitää varmistua siitä, että ainakin eksoottisempia instrumentteja haluavien tulisi ymmärtää, mihin he ryhtyvät. Jos tällaisia vaatimuksia voi esittää sijoituspalveluille ja niiden asiakkaille, miksei myös pikavippimaailmaan?




Listan kohdista ainakin kohtia 3-7 olisi syytä yhä ajatella pikavippien aiheuttamien ongelmien ehkäisemiseksi. Erityisesti kohta 5 eli positiivinen luottorekisteri voisi olla todella tehokas keino estämään pahimpien yksilötason ongelmien syntymistä. Positiivisesta luottorekisteristä on tosin puhuttu vähintäänkin jo runsaat seitsemän vuotta sitten (kts. Pikavippilait suurennuslasin alle), ja luultavasti jo tätäkin aiemmin, mutta eipä sellaista ole toistaiseksi vielä syntynyt. Mutta ehkä lähiaikoina tuon suhteen edetään viimein oikeasti (Kts. "kaikki lainat ja vipit listaavan rekisterin tarve selvitetään uudelleen").

Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>

Anniskeluilmasilta™ - vaihtoehtoratkaisu Döner Harjun dilemmaan

Döner Harjun terassi

Suomalainen alkoholipolitiikka on osoittanut taas koukerojensa hienot käytännön seuraamukset Döner Harjun terassin tapauksessa (kts. jako Facebookissa ). Ilmeisesti syy kuvan paperissa kuvattuun kömpelöön käytäntöön johtuu kahdesta asiasta:

1. Terassia ei voi vetää yli jalkakäytävän, jotta ohikulkijoille jää kulkuväylä.
2. Alkoholilaissa sanotaan näin: ”Anniskeltu alkoholijuoma on nautittava anniskelualueella. Anniskellun tai anniskelua varten ravintolaan toimitetun alkoholijuoman vähittäismyynti tai muu pois kuljettaminen anniskelupaikasta on kielletty.”

Ehkä perustavanlaatuisin kysymys on, miksi Suomessa anniskelupaikasta pois kuljettaminen ei ylipäätään ole sallittua, mutta unohdettakoon se nyt tässä yhteydessä. Toinen, tätä tapausta ajatellen olennaisempi kysymys kuuluu: miksi viranomaisen on pakko tulkita parin askeleen ottaminen anniskelualueen ulkopuolella "pois kuljettamiseksi", kun varsinainen tarkoitus ei ole viedä juomaa pois vaan vain kuljettaa se omaan pöytään? Onko sekin "pois kuljettamista", jos juomaa läikkyy anniskelualueen ulkopuolelle? Eikö tarkoituksen eli päämäärän pitäisi ratkaista, onko kyse "pois kuljettamisesta"? Ja kolmantena kysymyksenä: kyllähän tästä kaiketi täsmälleen samasta höperöstä alkoholilainsäädännön kukkasesta on puhuttu jo aiempinakin vuosina, joten kuinka vaikeaa olisi oikeasti tehdä lakipykäliin tältä osin pieni korjaus?

Itsepalveluanniskelulaite

No, kun tilanne nyt ilmeisesti on, mitä on, kas tässä seuraa Döner Harjulle ratkaisuehdotus, jolla asukkaat voivat ottaa pykälien absurdiuden itsepalveluhengessä omiin käsiinsä. Ongelmanahan on, että jalkakäytävän pitää päästä anniskelualueen läpi. No, entä jos anniskelualuetta ei tarvitsisikaan tämän takia jakaa kahteen osaan, vaan siihen vain tehtäisiin keskelle ihmisen mentävä aukko? Sopisikohan virkamiehille siis se, jos jalankulkualue rajoitettaisiin 2,5 metrin korkuiseksi? Tällöin "anniskelujuomien siirtopisteen" vaihtoehtona voisi tarjota jalankulkualueen yläpuolella jätettävän esim. 50 senttiä korkean anniskeluilmasillan! Nyt ei tarvittaisi enää kuin 

1. pari jakkaraa, joilla tuonne 2,5 metrin korkeuteen ylettää
2. yksi korkea jalusta, jolle juomat voi hetkellisesti asettaa jalkakäytävän toisella puolella.
3. itsepalveluanniskelulaite (esim. oheisessa kuvassa näkyvä malli!)

Näin jalkakulkuväylä pysyisi vapaana ja asiakkaat voisivat itse siirtää juomansa pöytään ilman, että juoma kävisi anniskelualueen ulkopuolella! Ah, kuinka käytännöllistä ja jalankulkijatkin huomioon ottavaa! Mitäs aluehallintovirasto tästä tuumaisi? 

Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>

Viski, holhous ja syyllisyysolettama

Tämä on viski, jota saa
(toistaiseksi) Suomestakin.

Holhouspökäle lensi taas tänään sosiaalisen median tuulettimeen. Aluehallintovirasto (Avi) päätti kieltää yksityisiltä bloggaajilta viski-sanan käytön liittyen Olut Expo -tapahtumaan, joka puolestaan oli ennen aiempaa kieltoa toiminut nimellä Olut ja Viski Expo (kts. HS:n juttu). Kuviosta löytyy mätää monelta tasolta.

Ensinnäkin kyllähän kuka tahansa saa kai tässä maassa vielä puhua viskistä tai viskitapahtumasta niin suullisesti kuin netissäkin, joten kiellon taustalla on ajatus siitä, että blogi mainostaa tapahtumaa. Ei kai asiasta kirjoittaminen voi olla automaattisesti mainostamista? Vai mainostaako esimerkiksi Helsingin Sanomat ISIS-kirjoituksillaan äärimmäistä väkivaltaa? Eli jos asiasta kirjoittaminen ei ole automaattisesti mainostamista, eikö mainostamisväitteen pitäisi tarkoittaa, että bloggaaja olisi jotenkin sidoksissa tapahtumanjärjestäjään? Miksi ihmeessä Avi lähtee tällaisesta oletuksesta? Kääntääkö suomalainen byrokraatti yleisen syyttömyysolettaman takaperin syyllisyysolettamaksi? Jos et voi osoittaa tekeväsi sallittua asiaa, teet siis selvästi jotakin väärin?

Toisekseen miten voi olla, että yksityisen ihmisen blogi vaikuttaisi täysin toisen tahon oikeuteen järjestää tapahtuma? Jos kirjoitan tässä, että Helsingin keskustan Tiger-yökerhosta saa VIINAA, seuraako siitä Tigerin sulkeutuminen?

Kolmannekseen, vaikka väkeviä juomia ei saa ravintoloiden ulkopuolella mainostaa, täytyykö tästä väistämättä seurata se, ettei tapahtumilla tai ravintoloilla voisi olla nimessään mitään väkeviin juomiin viittaavaa? Tai täytyykö sen väistämättä tarkoittaa, ettei valmistaja saa pitää edes omalla tontillaan tuotteeseensa viittaavaa maamerkkiä (kts. Koffin tapaus). Pitäisikö cocktail-sanankin olla kielletty, kun kyllähän niihin ainakin väkeviä juomia laitetaan ja ehkäpä toisinaan cocktailin kokonaispitoisuuskin ylittää väkijuoman rajat? Tai yleisemmällä tasolla pitäisikö itse asiassa A-oikeuksienkin selvitä vasta ravintolatilojen sisältä, koska muutenhan melkeinpä kerrotaan, että sisältä voi saada viinaa?

Neljännekseen, miten tässä on nyt käynyt niin, että yksi viranomaistaho sanoo ensin yhtä, ja sitten toinen viranomaistaho toista? Valvira kielsi vain rahallisen korvauksen kirjoituksesta sekä hintojen esillä pitämisen, mutta Avi olikin sitten tiukempi. Onko Valviran ja Avin rooleissa päällekkäisyyksiä, vai pitäisikö niiden vain kommunikoida paremmin keskenään?

Yleisesti ottaen: onko näin laaja holhous edes oikein toteutettuna oikeasti tarpeen? Ajaako se asiaansa? Vähentääkö se oikeasti suurkulutusta? Ainakin tämän tapauksen lopputuloksena lienee sananvapauden kärsimisen lisäksi vain ilmainen mainos ja lisäsuosio Olut (ja Viski) Expolle sekä viskin kulutuksen hetkellinen nousu.

Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>

Kehitysaskeleita 6 - Ravintolatupakointi

Berliiniläisen baarin vessapeili
(14.12.2013)

Äskettäinen käynti Saksassa toi haisevan muistutuksen menneestä. Suomen ravintoloissa ei ole 1.6.2007 lähtien saanut tupakoida isompia ravintoloita koskevaa parin vuoden siirtymäaikaa lukuunottamatta kuin erillisessä tupakointitilassa. Saksassakin kielto on tullut vuotta myöhemmin voimaan, mutta se ei koske pieniä kapakoita, eikä käytännön valvonta taida muutenkaan olla samalla tasolla.

Vaikka tupakoimiseen onkin syytä antaa mahdollisuus, voi tässä asiassa mielestäni olla tyytyväinen Suomen Saksaa tiukemmasta holhouksesta, eikä sen suhteen paluuta vanhaan ole. Rajoitus antaa ennen kaikkea ravintolatyöntekijöille, mutta myös ravintolassa kävijöille mahdollisuuden välttää passiivinen tupakointi - eikä seuraavana päivänä ole myöskään tupakalta haisevia vaatteita muistutamassa ulkona vietetystä illasta.

Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>

Kehitysaskeleita 2 - Pikavipit kuriin

Niin sanotut pikavipit ovat hyvin uusi, vasta muutaman vuoden vanha ilmiö. Siksi on luonnollista, että niiden pelisäännöissä on vielä kehitettävää. Pikavippien tai yleisemmin pikalainojen ottamisessahan ei järkyttävän suurien korkoprosenttien takia ole lähtökohtaisesti mitään järkeä. Voikin esittää kysymyksen, onko pikalainojen tyypillinen käyttäjä sellainen, joka olisi nuorempana "reputtanut" Walter Mischelin klassisessa vaahtokarkkitestissä (ks. video alla). Joka tapauksessa pienlainat perustuvat taloudellisessa ahdingossa olevien tai muuten rahankäyttöään surkeasti hallitsevien hyväksikäyttöön.

Walter Mischelin klassinen vaahtokarkkikoe - tapa tunnistaa potentiaalinen pikavippiin takertuja?

Pikalainayrityksiä on ollut vasta kuutisen vuotta. Tästä huolimatta niiden toimintaan on viime hallituskaudella syystäkin jo jonkin verran puututtu. 1.2.2010 astui voimaan uusi laki (844/2009), jonka myötä markkinoinnissa on ilmoitettava lainojen todelliset vuosikorot, asiakas on tunnistettava aiempaa tarkemmin, ja - mikä ainakin tietyntyyppisiä vippauksia ajatellen ehkä käytännössä merkityksellisintä - kello 23 ja kello 7:n välillä myönnettyjä lainoja ei saa ennen aamuseitsemää nostaa. En sinänsä näe syytä, miksi kello 23:n ja 7:n välillä pitää ylipäätään saada edes haettua tai myönnettyä lainoja, mutta hyödyllinen lisäys tuo on siitä huolimatta.

Käytännössä nykytilanteen voi nähdä kilparallina lainsäädännön ja pienlainayritysten välillä: pienlainayritykset yrittävät kiskoa mahdollisimman suuret tuotot sillä välin, kun lainsäädäntö vielä laahaa perässä. Tästä näkökulmasta onkin tavallaan irvokasta, miten Pikavippi.fi mainostaa itseään alkuperäisenä. Käytännössähän tuon voi tulkita muodossa:

"Me olemme rahastaneet ihmisten ahdingolla pisimpään!"

Edellä mainitut 1.2.2010 voimaan astuneet muutokset ovat mielestäni ilmiselviä parannuksia, jotka edistävät yksilötasolla järkevämpää taloudenpitoa ja talouden pysymistä hallinnassa. Myös nykyinen hallitus on ilmeisesti aikeissa kiristää pikalainalakeja (ks. Taloussanomien juttu). Tämä onkin toivottavaa, sillä pikalainayritystoiminnan kyseenalaisen luonteen vuoksi tietynasteinen kuluttajien holhoaminenkin on tässä asiassa yhteiskunnallisesti hyvinkin järkevää.

Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>

Wincapita Oy - miten varjella ihmisiä ponzilta?

Yli 2000 rikosilmoitusta kerännyt "sijoitusklubi" Wincapita on tekemässä uutta tuloaan osakeyhtiön muodossa. Nyt siis noustaan tuhkista feenikslinnun tavoin ja valloitetaan maailma? Kun vanhan Wincapitan perustaja, eli hypnoosillakin henkisiä kykyjään kasvattanut Hannu Kailajärvi on konsultin roolissa, ei homma voi mennä pieleen? Niinpä niin.

Olisi voinut kuvitella, että tämä näytelmä olisi jo ohi, mutta näköjään ei. Yksi erikoisista piirteistä tässä uudessa tulemisessa on se, että Helsingin Sanomien (8.3.) mukaan yhtiö irtisanoutuu vanhasta Wincapitasta, mutta kovin näyttää touhu vanhanlaiselta verkostohuijaukselta. Edelleen on ilmeisesti tarkoitus kaupata "käyttöoikeuksia automatisoituihin valuuttakauppa- ohjelmistoihin", ja taustalla vaikuttaa sama herra Kailajärvi. Verkostohengessä pidettiin sunnuntaina (7.3.) myös yrityksen esittelytilaisuus, jonka pääsylipuilla oli enemmän hintaa kuin yleisimmillä Madonnan viimekesäiseen konserttiin myydyillä lipuilla; Madonnaa pääsi kuuntelemaan 99 eurolla, kun Wincapitan tilaisuudesta sai maksaa 100 euroa. Yhteensä 2000 osallistujan tilaisuudesta kertyi siis ilmeisesti 200 000 euron tulot!

Mitä tulijat sitten saivat vastineeksi? Ainakin kuultiin kankeasti suoraan paperista luettuja epämääräisen korkealentoisia lausahduksia kuten se, että Wincapita edistää "uusien teknologioiden omaksumista ekologisesti kestävillä ja laadukkailla tavoilla". Lainkaan vastauksia odottamattomiin kysymyksiin ei kuitenkaan ilmeisesti kuultu. Jonkinlaista pseudotietoa ripoteltiin luultavasti kuitenkin sen verran, että WC-uskovaiset tulevat vastaaviin tilaisuuksiin jatkossakin tyydyttämään tiedonjanoaan. Ehkä varsinainen peruste suurelle summalle oli kuitenkin pääsymaksun mukana saatu tunnus yhtiön suljetuille verkkosivuille. Niidenkin tarjonta on epäilemättä vain lisää samanlaisia epämääräisen tiedon rippeitä. Kailajärven kehittämä ohjelmistohan on puolestaan tulossa "kevään aikana". Tämä tarkoittaa käytännössä luultavasti alkukesää, minkä lisäksi alkuun ohjelmistossa on arvatenkin luvassa jonkinlaisia "toimintorajoituksia" tai muuta vastaavaa, millä epätietoisuuden tilaa pitkitetään.

Wincapita on kokoluokaltaan noin 100 miljoonaan euroon kasvanut viritelmä. Varsinaisesti pyramidihuijauksesta ei ole kysymys, vaan yhtä petollisesta ns. ponzi-huijauksesta. Valtaosa systeemiin lähteneistä on tappiolla, jotkut raskaastikin. Raskaat tappiot taas voivat itsesyytösten tai ulkoisten syytösten myötä johtaa vakaviin sosiaalisiin ongelmiin ja elämän ajautumiseen pahasti sivuraiteille - vaikka ei olisikaan ajautunut ylisuuriin velkoihin. Koska järjestelmään uponnut rahamäärä ja sen rakentamiseen osallistunut ihmisjoukko ovat niin suuria, ei myöskään puhuta enää vain yksittäisistä tarinoista, vaan kyseessä on yhteiskunnallisestikin merkittävä ilmiö. Senkin vuoksi on tärkeää, että tähän ja vastaavanlaisiin ilmiöihin reagoidaan ajoissa ja kaikin mahdollisin keinoin. Kuten niin monessa muussakin asiassa, ennaltaehkäisy tulisi halvemmaksi.

Miten sitten voisi taistella verkostohuijauksia vastaan? Miten todeta verkostohuijaukselta selvästi näyttävä järjestelmä vedenpitävästi verkostohuijaukseksi? Miten pysäyttää järjestelmä ennen kuin ihmisiä ehtii menettää rahojaan? Tai miten suojella ihmisiä, jos he vapaaehtoisesti esimerkiksi haluavat mennä hurmostilaisuuteen, vaikka joutuvatkin maksamaan siitä itsensä kipeäksi? Eihän sadan euron veloittamisessa puhetilaisuudesta tai käyttäjätunnuksesta ole sellaisenaan mitään laitonta. Valheellinen puhekaan tilaisuudessa ei välttämättä ole puhujan mielestä niin valheellista, jos viesti on vain ylemmältä tasolta tulleen "tiedon" toistoa. Miten siis saada hyvissä ajoin riittävät perusteet toiminnan lopettamiseksi?

Pyramidihuijaukset ja ponzit eivät ole uusi ilmiö. Niin ollen edellämainitut kysymyksetkään eivät ole uusia, eivätkä myöskään helppoja vastata. Internet on kuitenkin muuttanut myös näiden huijausrakennelmien toimintaympäristöä. Internetin tarjoama tiedon helppo etsintä- ja jakelukanava ei ainakaan vielä ole kuivattanut näiden huijausten kasvualustaa. Silti uskoisin, että uusi teknologia tarjoaa paitsi uudet välineet itse huijausverkostoille, myös paremmat keinot niidenvastaiseen taisteluun mm. erilaisten yhteisöpalvelujen avulla. Lisäksi viranomaiset luultavasti tarvitsisivat uusia valtuuksia vaatia yrityksiltä tai huijausepäilyn kohteilta suurempaa toiminnan läpinäkyvyyttä, jotta todellinen liiketoimintamalli kävisi ilmi. Uusi Wincapita Oy olisi syytä pyrkiä pysäyttämään alkutekijöihinsä kaikin mahdollisin keinoin. Niin voitaisiin saada alunperin vuoden 2003 aikoihin GiiClubista lähtenyt tarina viimein päätökseensä.

Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>