Yleisesti ottaen varallisuuden myymisestä saaduista voitoista joutuu maksamaan veroa, mutta jostain syystä tämä verotus ei ulotu oman asunnon myymiseen (2 vuoden asumisen jälkeen). Myyntivoiton verottomuutta perustellaan usein sillä, että myyntivoitto uppoaa kuitenkin kalliimman asunnon ostoon. Perustelu haisee kuitenkin mielestäni omiin intresseihin pohjautuvalta itsepetokselta! Voitto on täysin todellinen, meni voittorahat sitten uuteen asuntoon, hienoon autoon tai pitkään lomamatkaan - jos edeltävää asuntoa ei olisi omistanut, uuden aiempaa kalliimman asunnon osto olisi sitäkin raskaampi operaatio. Yhtä tyhjää täynnä on se usein nähtävä perustelu, että koti olisi vain koti, ei sijoitus.
Olen monessa kirjoituksessani käsitellyt jollain tavalla asuntomarkkinoihin liittyvää lainsäädäntöä, mutta vaikka tämäkin aihe on useasti käynyt mielessä, on siitä kirjoittaminen (vajaan vuoden takaista lyhyttä mainintaa lukuunottamatta) näköjään toistaiseksi jäänyt. Rehellisyyden nimissä osasyy tähän voi olla se, että tulen hyvin todennäköisesti itsekin ansaitsemaan voittoa nykyisen ensiasuntoni myynnistä, mutta eivät mahdolliset henkilökohtaiset voitot tee laista yhtään sen järkevämpää.
Tuoreimmassa Talouselämässä (27.8.) osakesäästäjäksi tunnustautuvan Timo Ruokolaisen puheenvuoro käsitteli itse asiassa samaa aihetta. Hänen motivaationsa kirjoittaa aiheesta yleisönosastolle saattaa liittyä juuri tuohon osakesäästäjyyteen, mutta sekään ei muuta itse asiaa. Mahdollisesti erilaisesta henkilökohtaisesta tilanteesta riippumatta olenkin Ruokolaisen kanssa täysin samaa mieltä, ettei siinä ole mitään järkeä, että asunnot ovat verotuskohtelussa muista poikkeavassa asemassa.
Mikä ratkaisuksi? Ruokolainen ehdotti, että karenssiaikaa voisi pidentää 5-10 vuoteen tai että veron voisi porrastaa omistusajan mukaan. Näiden ehdotusten suhteen en kuitenkaan ole samaa mieltä. Vaikka tuo vaikeuttaisi tai ehkä jopa estäisikin ammattimaista verovapaata asuntomuuttamista, karenssiajan pidennys tai porrastus ei muuttaisi sitä perusasiaa, ettei tuolle verottomuudelle ole kuitenkaan juuri mitään järkeviä yhteiskunnallisia perusteita. Samalla pitkät karenssiajat aiheuttaisivat keinotekoista ja (varsinkin ilman porrastusta) äärimmäisen epärakentavaa jähmeyttä asuntomarkkinoille ihmisten käytännön elämästä puhumattakaan, kun monet pysyisivät asunnossaan verotussyistä väkisin vielä sen viidennen vuoden, vaikka mieli tekisi jo muuttaa.
Ainoa oikea ratkaisu on mielestäni yksinkertaisesti se, että myyntivoittoja pitäisi alkaa verottaa täysipainoisesti tilanteesta riippumatta. Jo kerran saatuja etuja on toki väärin ottaa kertarysäyksellä pois, mistä johtuen verollisuuden palautus tulisi tapahtua portaittain periaatteena se, että vain lakimuutoksesta lähtien tapahtuva arvonnousu joutuisi verolle. Tuollaisen siirtymäajan käytännön toteutus vaatisi tietysti jonkin verran luovuutta. Verottaminen aiheuttaa tietysti myös hieman lisäbyrokratiaa asuntoon upotettujen kustannusten vähennysten selvittämisessä, mutta merkittävä verotulonlähde ja yleinen verotuksellinen oikeudenmukaisuus ja johdonmukaisuus painavat mielestäni vaakakupissa enemmän.
