sunnuntai 4. lokakuuta 2009

Veroista turhin?

Erilaisten verojen merkitys voidaan jakaa yleisesti ottaen kolmeen ryhmään, jotka ovat (tärkeysjärjestyksessä):

1. Yhteiskunnan palvelujen pyörittäminen
2. Tasa-arvon edistäminen
3. Taloudellisen toiminnan ohjaaminen

Ykkösroolia edustavat ennen kaikkea tulovero ja arvonlisävero, jotka tuovat esimerkiksi tämän vuoden talousarviossa noin 75% valtion verotuloista. Näistä molemmat ovat käytännössä välttämättömiä, mutta niiden keskinäistä suhdetta voi hienosäätää tarpeen vaatiessa. Kohta kaksi on eettisten syiden lisäksi tärkeä yhteiskunnan vakauden ylläpitämisessä, ja ilmenee muun muassa progressiivisena tuloverotuksena. Myös paljon parjattu, mutta mielestäni tietyin edellytyksin kuitenkin perusteltu lahja- ja perintövero kuuluu selkeästi tähän kategoriaan. Kohtaan kolme taas kuuluu erilaiset kepit ja porkkanat. Kepeillä halutaan rahallisesti kannustaa välttämään yksilön tai yhteiskunnan tasolla haitalliseksi koettuja asioita (kuten esim. tupakkaa tai saastuttamista), kun taas porkkanoihin lukeutuu asiat, joita halutaan tukea (kuten esim. palvelualat).

Tarkastellaanpa, miten varainsiirtovero asettuu näihin rooleihin. Vuoden 2009 talousarviossa varainsiirtoveron osuus valtion tuloista on noin 1,5%. Luku ei ole mitätön, mutta ei myöskään millään tapaa välttämätön: puhtaasti laskennallisesti vastaavan summan saisi esim. korottamalla tuloveroa 0,5 prosenttiyksikköä ja arvonlisäveroa 0,4 prosenttiyksikköä. Veroroolin 1 kannalta varainsiirtovero ei siis ole välttämätön.

Verorooliin 2 varainsiirtovero ei juuri sovi. Vaikka omistusasuminen nähtäisiin parempiosaisten asumismuotona, varainsiirtovero ei siihen suoranaisesti kohdistu, sillä suhteellinen verotaakka riippuu täysin siitä, asuuko asunnossa 1 vai 20 vuotta. Jos ei puhuta sijoitusasunnoista, varainsiirtovero toimiikin käytännössä omistusasujan muuttoverona, ei niinkään asumismuodon verona.

Koska varainsiirtovero ei ole keskeinen osa valtion budjettia, eikä sillä varsinaisesti edistetä tasa-arvoakaan, jää jäljelle taloudellisen toiminnan ohjaaminen, eli tässä yhteydessä keppi. Useimmilla varainsiirtovero koskee nimenomaan omaa kotia, eikä niinkään sijoituskohdetta. Minkä vuoksi siis muuttamista halutaan verottaa? Onko niin, että ihmisiä ei haluta kannustaa esimerkiksi muuttamaan työn perässä, vaikka muuttamatta jättäminen merkitsisi pidempiä työmatkoja ja ympäristön kuormittamista tai jopa työtarjouksesta luopumista? Onko niin, että ihmisiä halutaan kannustaa varomattomaan taloudenpitoon ostamalla samantien riittävän suuri ja samalla kallis asunto ja ottamaan sen rahoittamiseksi suuri laina, jotta ei myöhemmin vain joutuisi maksamaan turhia veroja? Tai halutaanko ensiasunnon ostajia kannustaa ostamaan samantien omakotitalo, jotta voisi välttyä järkyttävän suurelta kiinteistöihin sovellettavalta 4%:n varainsiirtoverolta? Ei kovin järkevältä kuulosta.

Tästä herääkin varsinainen kysymys: mihin varainsiirtoveroa oikeasti tarvitaan? Ainoa potentiaalinen hyöty, mikä tässä verossa on mielestäni nähtävissä, on asuntomarkkinoiden liikkeiden rauhoittaminen ja yhteiskunnan kannalta epähedelmällisen keinottelun hillitseminen. Mutta onko mahdollisen keinottelun riski asuntojen kaltaisessa suhteellisen raskaassa, muitakin kuluja sisältävässä ja epälikvidissä sijoitusinstrumentissä todella niin suuri, että sitä tarvitsisi tällä tavoin rajoittaa? Tai tulisiko tämän jarrun olla niinkin suuri kuin asunto-osakkeiden 1,6% tai varsinkaan kiinteistöjen 4%?

Mielestäni kyseisestä verosta voitaisiin aivan hyvin luopua tai ainakin sen perusteita tulisi muuttaa oleellisesti. Menetetyn verotulon voisi vastaavasti osittain korvata esimerkiksi luopumalla oman asunnon jokseenkin perusteettomasta myyntivoiton verottomuudesta. Molemmat muutokset olisi toki syytä tasapuolisuuden vuoksi tehdä asteittain. Varainsiirtoveron osalta yksi vaihtoehto voisi olla Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos ETLA:n ehdotus, jossa aikaisemmista asunnoista maksetut verot saa vähentää uuden asunnon verosta, jolloin muuttamista ei käytännössä enää sellaisenaan verotettaisi. Myyntivoiton verotuksessa voisi puolestaan aluksi esimerkiksi pidentää verottomuuden ehtona toimivaa 2 vuoden asumisajanjaksoa 3-4 vuoteen, jolloin hyvin pitkään samassa asunnossa asuneet eivät saisi yhtäkkiä valtavan isoa uutta verotaakkaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Aiheeseen liittyviä tekstejä...