perjantai 16. joulukuuta 2011

Kehitysaskeleita 4 - Eroon televisiolupamaksusta

Ylen studiot kaupallisella kanavalla nähtynä
Yle kaupallisella kanavalla nähtynä
Jo pitkään puheissa ollut Yle-vero näyttää olevan tulossa vuonna 2013 (ks. Ylelle tulossa rahoitus Yle-verosta). Parhaasta rahoitusmallista ja koko Ylen olemassaolosta voi perustellusti esittää monenlaisia mielipiteitä, mutta televisiolupamaksujärjestelmä on ainakin jo pidemmän aikaa tuntunut selvästi vanhentuneelta, mistä johtuen pidän Yle-veroon siirtymistä kehitysaskeleena.

Nykyisessä televisiolupamaksussa on useampia ongelmia. Ensinnäkin se on kallis yksinasuville: ei mielestäni ole perusteltua olettaa, että yksin asuva käyttäisi kaksin kerroin enemmän Ylen palveluja kuin kahden hengen taloudessa asuvat. Toisekseen byrokratiaan hukkuu huomattavat määrät resursseja (työvoimana n. 100 henkilöä), jotka voidaan työllistää yhteiskunnan kannalta hyödyllisempiinkin tehtäviin. Kolmantena seikkana valvonta on byrokratista huolimatta vaikeaa, mistä johtuen monet vain jättävät maksun maksamatta, mikä ei ole oikeudenmukaista niitä kohtaan, jotka maksavat maksun tunnollisesti.

Tietysti voi kysyä, miksei voisi kustantaa Ylen toimintaa suoraan valtion budjetista. Voi hyvin olla, että Yle-vero toimiikin välivaiheena kohti suoraa budjettirahoitteisuutta. Suurta eroa vaihtoehdoilla ei sinänsä ole. Rahallisesti ero on lähinnä se, että opiskelijat ja toimeentulotuella elävät voivat nyt suunnitellunmukaisesta Yle-verosta selvitä maksutta, kun taas suurimmalle osalle palkansaajista kyse on euromääräisestä tasasummasta, ei niinkään prosenttiosuus palkasta - progressiosta puhumattakaan. Erillisessä Yle-verossa on joka tapauksessa ainakin se hyvä puoli, että rahat on selkeästi korvamerkitty, jolloin veron maksaja tietää suoraan, mitä Ylen pyörittäminen kustantaa. Toisaalta tästä herää nopeasti kysymys, pitäisikö muitakin veroja sitten korvamerkitä samalla tavalla: poliisivero, terveyspalveluvero, koulutusvero jne. Ehkä sellaiseen ei kuitenkaan ole tarvetta mennä.

Kaiken pohjalla on joka tapauksessa kysymys siitä, mistä rahaa maksetaan. Useimmat Yle-maksua vastustavat taitavat vedota siihen, etteivät he käytä Ylen palveluita tai että käyttävät niitä vain vähän. No, harva kai kaikkia julkisia palveluita käyttääkään. Ylen tapauksessa kyse on kuitenkin nähdäkseni enemmästäkin kuin pelkästään siitä, kuka käyttää tai ei käytä Ylen palveluita. Se, että on olemassa Ylen kaltainen toimija vaikuttaa väistämättä myös siihen, millaista sisältöä esim. MTV3 ja Nelonen tuottavat. Tämä kaikki taas vaikuttaa vielä internetinkin aikakaudella siihen, miten yhteiskunnallista keskustelua käydään. Yleisesti ottaen voikin kysyä: jos Yleä ei olisi ollut esim. viimeisen 30 vuoden aikana, miten erilaiselta kaupalliset toimijatkin nykyään näyttäisivät? Vaikka Yleä ei televisiosta tai netistä seuraisikaan, sen vaikutuksen kyllä kokee jokainen muodossa tai toisessa.


Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>



lauantai 10. joulukuuta 2011

Järjestelmän kierteet 3 - Asunto opintotuen saamiseksi

Tyhjä soluasunto, toukokuu 2005
Tyhjä soluasunto (toukokuu 2005)
Vähätuloinen ja -varainen voi saada tukea asumiskulujensa maksamiseksi. Hän saa siis tukea asuntoa varten. Opintotukijärjestelmä voi kuitenkin synnyttää myös päinvastaisen tilanteen, jossa asunto hankitaan tukea varten.

Vanhempansa luona asuva 17-19-vuotias ei ole oikeutettu lainkaan opintotukeen, mikäli hänen vanhempansa tienaavat yli 61 000 euroa vuodessa. 20 vuotta täyttäneillä kotona asuvilla korkeakouluopiskelijoilla tuki on vastaavassa tilanteessa 122 euroa. Vanhempien luota muuttaessa tilanne kuitenkin muuttuu.

Mikäli korkeakouluopiskelija muuttaakin asumaan itsenäisesti, hän saa 298 euroa opintotukea kuukaudessa, kunhan vain on täyttänyt 18 vuotta. Se tarkoittaa 20 vuotta täyttäneille 176 euroa ja alle 20-vuotiaille 298 euroa enemmän kuukaudessa aiempaan verrattuna. Asuminen toki aiheuttaa piirun verran lisäkuluja, mutta veroton asumislisä voi tehdä näistä kuluista hyvin marginaalisia. Käytännössä vuokrakulujen omavastuu jää soluasunnoissa n. 40-50 euron paikkeille kuukaudessa. Omavastuu vuoden ajalta toki kasvaa, jos vietetään kolme kesäkuukautta ilman opintotukea ja asumislisää.

Muuttujia on useita. Alla olevassa kahdessa taulukossa on selvyyden vuoksi esitetty, miten paljon enemmän tai vähemmän rahaa kussakin tapauksessa jää vuokran jälkeen, kun soluasunnon vuokra on melko hintava 250 euroa:

VANHEMPIEN VUOSITULO YHT. YLI 61000 €.Ilman kesäkuukausiaKesäkuukaudet tuettomina huomioiden
18-19-vuotias toisen asteen opiskelija-50 € / kk-100€ / kk
18-19-vuotias korkeakouluopiskelija248 € / kk123,5 € / kk
20+-vuotias toisen asteen opiskelija116 € / kk24,5 € / kk
20+-vuotias korkeakouluopiskelija126 € / kk32 € / kk


VANHEMPIEN VUOSITULO YHT. ALLE 22769 €.Ilman kesäkuukausiaKesäkuukaudet tuettomina huomioiden
18-19-vuotias toisen asteen opiskelija100 € / kk12,5 € / kk
18-19-vuotias korkeakouluopiskelija118 € / kk26 € / kk
20+-vuotias toisen asteen opiskelija16 € / kk-50,5 € / kk
20+-vuotias korkeakouluopiskelija-19€ / kk-76,8 € / kk

Ylläolevissa taulukoissa ei ole huomioitu verojen vaikutusta. Asumislisä on kuitenkin veroton, ja opintotukea nostavan veroprosentti pieni, joten käytännössä verojen merkitys on tässä yhteydessä pieni, eli vain parinkymmenen euron luokkaa miinuksen suuntaan. Enemmän on kuitenkin oikeastaan merkitystä sillä, että soluasunnot ovat yleensä halvempiakin kuin tuo 250 €, jolloin vuokralaisuudesta tulee vastaavasti kannattavampaa.

Taulukkoja katsomalla voi joka tapauksessa todeta, että asunnon ottaminen lukukauden ajaksi kannattaa periaatteen tasolla useimmissa tapauksissa, vaikka asunto ei oikeasti kiinnostaisikaan. Vaikka kesä menisikin ilman tukia, asumisesta tulee silti tyypillisesti käytännössä täysin ilmaista.

Taulukkojen kahdeksasta rivistä kaksi ensimmäistä muodostavat kuitenkin selvät poikkeukset. Mikäli vanhemmat tienaavat riittävästi, 18-19-vuotiaalle toisen asteen opiskelijalle asunto on vain kustannuserä, vaikka toki asumislisän ansiosta pieni sellainen. Sen sijaan 18-19-vuotiaalle korkeakouluopiskelijalle asunnon vuokraaminen on itse asiassa hyvinkin merkittävä tulonlähde: verojenkin jälkeen jää lukukauden aikana yli 200 euroa ylimääräistä käyttörahaa kuukaudessa! Asunto siis kannattaa selvästi vuokrata itselleen, vaikka asunnossa ei edes todellisuudessa asuisi.

Kierteiseltä tukijärjestelmä tuntuu varsinkin viimeksi mainitun tapauksen osalta. Tarkistellaanpa kierteen ominaisuuksia kuitenkin erillisessä taulukossa sarjan aiempien osien tapaan:

Kierteen kuvausHankitaan mahdollisimman halpa soluasunto opintotuen saamiseksi tai opintotuen suuruuden kasvattamiseksi.
AukkoisuusIlmeinen. Tuki saattaa tulla vapaa-ajan tukemiseen sen varsinaisen tarkoituksen eli asumisen ja itsenäisen elämisen tukemiseen.
MutkaisuusIlmeinen. Saatetaan nähdä vaivaa asunnon hankkimiseksi, vaikka käytännössä tarve tai halu asuntoon olisikin pieni tai olematon.
Merkitys yksilölleKohtalainen. Järjestelmä kannustaa tai tietyin edellytyksin jopa painostaa itsenäistymään.
Merkitys yhteiskunnalleMelko pieni - ainakin negatiivisessa mielessä. Negatiivisena puolena soluasuntoja saattaa olla olemattomassa tai hyvin vähässä käytössä, vaikka joku toinen voisi tarvita soluasuntoa selvästi enemmän. Se taas voidaan nähdä positiivisena puolena, että kannustetaan itsenäistymään.
KorjattavuusMelko helppo. Mikäli tähän haluttaisiin puuttua, tukisääntöjen muuttaminen olisi helppoa.
KokonaisälyttömyysPieni. Suurimmassa osassa tapauksia asunnon vuokraamisella ei varsinaisesti pääse tienaamaan, mikäli kesäkuukaudet lasketaan tuettomina osana kokonaisuutta. 18-19-vuotiaiden korkeakouluopiskelijoiden pieni ryhmä muodostaa tässä poikkeuksen, ja erikoiseltahan se tuntuu, että vuokraamalla asuntoa jää enemmän rahaa käteen kuin jos asuisi vanhemmillaan. Mikäli itsenäistymiseen kannustaminen nähdään näin vahvasti tavoittelemisen arvoisena, kyseessä voi kuitenkin olla kokonaisuutta ajatellen jopa hyvä asia.


Itsenäisyyteen kannustaminen on luultavasti vain hyvä asia, joten siinä mielessä pieni palkinto vanhempien luota muuttamisesta voi olla perusteltu. Soluasunnoille on kuitenkin aina huomattava kysyntä, eikä niitä kaikille välttämättä löydy heti, kun olisi tarve. Siksi on ainakin pohtimisen arvoinen kysymys, tarvitseeko 18-19-vuotiaita keski- tai korkeatuloiset vanhemmat omaavia korkeakouluopiskelijoita kannustaa kotoa muuttamiseen niin vahvasti kuin nykyinen tukisäännöstö tekee.


Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>



keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Vakuuttamatta paras?

A statue of a woman in Lisboa (16.8.2011).Tasa-arvo on aina tavoittelemisen arvoinen asia oli sitten kysymys sukupuoleen tai muuhun jaotteluun perustuvista eroista. On kuitenkin asioita, joissa pitäisi vain hyväksyä, että eroja on olemassa, eikä niistä pakottamalla eroon päästä. Tuntuu, että nyt EU:n päättävät elimet ovat iskeneet lusikkansa taas sellaiseen soppaan vaatimalla samansuuruisia vakuutusmaksuja miehille ja naisille (ks. Naisten vakuutusmaksut nousevat - tasa-arvon nimissä).

Mitä tuo muutos käytännössä tarkoittaa? Ensinnäkin miesten kohdalla korkean riskin sisältävissä vakuutuskohteissa miesten vakuutusmaksut laskevat ja naisten maksut nousevat. Vastaavasti joissakin vakuutuskohteissa hinta laskisi naisilla ja nousisi miehillä. Nämä ovat kuitenkin vasta välittömät seuraukset.

Vakuutukset ovat pohjimmiltaan maksu turvasta: koko asiakaskunta häviää keskimäärin rahaa, mutta tämä odotusarvoinen menetys on yksilötasolla niin pieni, että se monesti kannattaa maksaa, kun toisessa vaakakupissa on elämässä mahdollisesti vastaan tulevien vaarojen kohtaaminen ilmanturvaa. Jos naisten vakuutusmaksut kuitenkin nousevat selvästi, myös tämä odotusarvoinen menetys naisilla kasvaa tuntuvasti. Se tarkoittaa sitä, että naisten kannattaa entistä vähemmän vakuuttaa itsensä. Se taas johtaa siihen, että entistä harvempi nainen vakuuttaa itsensä, kun taas miehistä hieman useampi luultavasti vakuuttaisi itsensä.

Kun entistä harvempi nainen vakuuttaa itsensä ja entistä useampi mies vakuuttaa itsensä, vakuutusten hinnat nousevat hyvin lähelle nykyistä miesten vakuutusten hintaa. Miesten vakuutusten hinnat siis laskevat hyvin vähän, kun taas naisten vakuutusten hinnat nousevat todella tuntuvasti. Halutaanko, että vakuutukset jakautuvat miesten ja naisten vakuutuksiin, kun monet eivät halua ottaa sukupuolelleen epäedullista vakuutusta?

Vakuutusyhtiöt hinnoittelevat riskiä joka tapauksessa ainakin iän perusteella. Onko sukupuolten välisen tasa-arvon tavoittelu riittävä syy sille, ettei sukupuolta voisi säilyttää myös yhtenä kriteerinä?


Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>