keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Kun liiketoiminnan haitat ylittävät hyödyt

Suomeen on muutaman viime vuoden aikana kasvanut kaksi yritysten ryhmää, joiden toimintaa moni pitää joko moraalittomana tai laittomana - ellei sitten molempia.

Ensimmäinen ja samalla tunnetumpi näistä yritystyypeistä on pikavippiyritykset, jotka käyttävät ihmisten taloudellista ahdinkoa tai lyhytnäköisyyttä häikäilemättömästi hyväkseen. Toiminnan yleisesti moraalittomana pidetystä luonteesta riippumatta ne eivät riko mitään lakeja, vaikka esim.Sampsa Kataja haluaakin kieltää pikavipit kokonaan.

Toinen arveluttavien yritysten joukko on ns. senttihuutokaupat, joissa huuto nostaa tuotteen hintaa vain sentillä, mutta "huutaminen" itsessään maksaa euron verran. Huutaja hyötyy, mikäli saa tuotteen ostettua pienellä huutomäärällä, mutta halvalla loppuhinnalla. Tavallisen käyttäjän on kuitenkin vaikea tietää, onko osa huutajista palvelun omia robotteja. Mikäli niiden toiminta kuitenkin on rehellistä, ne eivät sinänsä sellaisenaan ole välttämättä sen moraalittomampia kuin mikä tahansa uhkapeli. Perusongelma on siinä, että kaiken arkijärjen mukaan ne ovat silti päivänselviä arpajaisia, mikä taas on Suomessa luvanvaraista ja veronalaista toimintaa. Jostakin käsittämättömästä syystä ensimmäinen senttihuutokauppa Fiksuhuuto kuitenkin vapautettiin arpajaisrikossyytöksistä vuosi sitten.

Vaikka Fiksuhuuto voittikin oikeudenkäyntinsä, hauskana ajankohtaisena aiheeseen liittyvänä tapauksena uusi senttihuutokauppa Teknihuuto saattoi ampua itseään kuitenkin pahasti jalkaan markkinoinnissaan. Se erehtyi mainostamaan palveluaan MuroBBS:ssä, joka on useampaan otteeseen kuten mm. Wincapitan tapauksessa tullut mainituksi mediassa crowdsourcing-henkisestä salapoliisityöstään. MuroBBS:ssä näkyvän mainoksen johdosta keskusteluforumin käyttäjä perusti eilen vetoomuksen, jossa vaadittiin Teknihuuto-yhteistyön lopettamista sekä näiden mainosten poistamista. Ei mennyt kuin päivä, kun vetoomus otettiin tosissaan, ja yhteistyö lopetettiin. Lopputuloksena Teknihuuto päätyi murolaisten varmaksi silmätikuksi, mikä ei välttämättä ole kovin hyvä asia esim. mahdollisia tulevia oikeudenkäyntejä ajatellen.

Kävi Teknihuudon jatkossa miten tahansa, senttihuutokaupat ovat nähdäkseni jo nykylainsäädännöllä laittomia, joten on merkillistä miten ne saavat jatkaa toimintaansa. Pikavippiyrityksiä puolestaan pitää koko kansan enemmistö moraalittomina, vaikka ne ovatkin pohjimmiltaan laillisia. Mielestäni molemmat yritystyypit ovat kuitenkin sekä sosiaalisesti että kansantaloudellisesti haitallisia, minkä vuoksi ne tulisi pyrkiä kieltämään.


Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>



maanantai 28. marraskuuta 2011

Hitas arpajaisveron piiriin?

Jätkäsaaren Hitas-asuntojen arvonnat on nyt pidetty sekä ATT:n että Lemminkäisen asuntojen osalta. Tuhansia osallistui arpajaisiin, mutta vain muutamat kymmenet selvisivät voittajina. Mm. Akateemisen talousblogin keskusteluissa on nostettu esille kysymys, pitäisikö verottajan kiinnostua aiheesta. Eli pitäisikö tällaisista arpajaisista maksaa arpajaisveroa - vai soveltuisiko kenties jokin muu vero paremmin Hitas-arpajaisiin?

Hitas-lotto
Hitas-lotto

Jotta voisi olla jotakin verotettavaa, pitää tietysti olla jokin rahasumma tai arvo, josta veroa peritään. Periaatteessa voisi sanoa, että Hitas-asunnon edullisuutta laskee se, että myyntihinta on rajoitettu. Tämä on kuitenkin mielestäni arvoa laskettaessa epäolennainen tekijä, sillä asunnon voi omistaa tästä iäisyyteen, jolloin mahdollisella myyntihinnalla ei ole merkitystä.

Todellinen Hitas-arpajaisvoiton arvoa laskeva tekijä on Hitas-asuntojen sijainti vuokratontilla. Sen merkitystä voi arvioida esimerkiksi vertaamalla muiden uudiskohteiden tonttien lunastusosuuksiin, mitkä tietysti vaihtelevat alueittain. Konalaan tulevassa Helsingin Greipissä tuo lunastusosuus on alle 600€ neliöltä, kun taas Lauttasaareen rakenteilla olevassa Gneississä lunastusosuus on yli 1000€ neliöltä. Nyt arvotuissa Jätkäsaaren asunnoissa todellisuus lienee lähempänä jälkimmäistä.

ATT:n kauppaamien asuntojen keskihinta on 4130€, kun taas Lemminkäisen kauppaamien Paasirannan asuntojen keskineliöhinta vain 3378€. Jos näihin lisättäisiin laskennallinen 1000€:n tontin lunastusmaksu, hinnat olisivat siis 5130€ ja 4378€ neliöltä. Jätkäsaaresta ei ole vielä myynnissä vapaarahoitteisia vertailukohteita lukuunottamatta asukkaiden poikkeuksellista itse perustamaa asunto-osakeyhtiötä Juutinraumankatu 6:ssa, joka sijaitsee itse asiassa sekin vuokratontilla. Vertailupohjaa löytyy Helsingistä kuitenkin muualtakin kuten esim. Helsingin Wilhelm Vallilassa, keskineliöhinnaltaan 5569€ sekä em. Lauttasaaren Gneissi, lunastuksen sisältävältä keskineliöhinnaltaan 6551€. Hitaseja huomattavasti kalliimmista hinnoista huolimatta nämä hinnat lienevät melko tyypillisiä tapauksia toisin kuin Kampin kalliit 9000€ neliöhintaiset Oscar-asunnot.

Sijainnin lisäksi on tietysti myös muita muuttujia, joiden vuoksi ylläolevia lukuja ei voi suoraan verrata. Ottaen huomioon, että ei taida olla aivan tavatonta saada arvonnoissa varsinkaan suosituimpien Hitas-asuntojen kohdalla yli 100:n meneviä sijanumeroita, arvontojen suosiosta voi kuitenkin jo suoraan päätellä, että arvontavoitolla on hyvinkin todellista arvoa. Lisäksi merellinen sijainti on yleisesti arvostettu asia, mikä tuskin heikentää Jätkäsaaren asuntojen arvostusta eli ihmisten valmiutta maksaa niistä korkeampaa hintaa. Niin ollen vuokratonttilisälläkin laskettuna näiden Hitas-asuntojen hinta lienee reippaasti vastaavia ei-hitas-uudisasuntoja halvempi.

Mitä tämä sitten tarkoittaa tämän jutun lähtökohdan eli verotuksen kannalta? Jos Hitas-voiton arvoksi todettaisiin vaikka 500€ neliöltä, tämä tarkoittaisi keskikokoisesta 75 neliön kämpästä yhteensä 37 500€:n suuruista voittoa. Hitas-arpajaisten omituisen ainutlaatuisen luonteen vuoksi suoraa vertailukohdetta ei ole, mutta käytännössä arpajaiset osunevat arpajaislaissa määritettyjen "muiden arpajaisten" piiriin. Tämä tarkoittaa 30%:n veroa, joka lankeaisi arpajaisten järjestäjän eli tässä tapauksessa Lemminkäisen ja ATT:n maksettavaksi. 37 500€:sta summa olisi 11 250 €.

Mikäli asuntoja jaettaisiin muuten kuin nykyisellä arpajaismenettelyllä, tilanne olisi toinen. Aiemmin käytössä ollut jonotusmenettely ei mielestäni vastaa arpajaislaissa määriteltyä kuvausta näennäissuorituksesta, jolloin näissä tapauksissa voitto menisi jo tuloverotuksen puolelle eli lankeaisi asunnon ostajan maksettavaksi. Suuruudeltaan vero olisi arpajaisveroa suurempi: tuosta 37 5000 €:sta tulisi keskituloisella suomalaisella veroa maksettavaksi yli 15 000 €.

Ajatus asunnon alihintaisuuden verottamisesta voi kuulostaa oudolta, mutta itse asiassa se on Hitas-järjestelmän ulkopuolella täysin todellinen käytäntö: mikäli asunto myydään hinnalla, joka verottajan näkemyksen mukaan on alle 75% asunnon todellisesta arvosta, koko alihintaisuudesta määrästä tulee maksaa lahjavero. Jos etu on 500 € neliöltä, se ei sinänsä vielä tuota 75%:n ehtoa täytä, mutta muussa tapauksessa tuo 37 500 € tarkoittaisi 8030 € suuruista veroa.

Summat ovat sen verran merkittäviä, että kuvittelisi verottajaa kiinnostavan. Verottaja arvioi joka tapauksessa lahja- ja perintöveroja kerätäkseen ahnaasti ja enemmän tai vähemmän mielivaltaisesti niin metsä- kuin asunto-omaisuuttakin, joten miksei Hitas-arpajaisten voittojakin?


Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>



perjantai 18. marraskuuta 2011

Markkinoiden oppivuodet

Italian ja Saksan lainakorot
(lähde: Talouselämä 39/2011 / FactSet)
Ulkomaankauppa- ja eurooppaministeri Alexander Stubb haluaa kolmen A:n luottoluokituksen omaaville euromaille lisää päätäntävaltaa EU:ssa (kts. MTV3:n juttu). Lausunnon merkitys riippuu siitä, katsotaanko EU:ta sen nykyisessä kriisissä vai pidemmällä tähtäimellä. Nykyisessä kriisissä AAA-maiden muodostaman ytimen valta lienee joka tapauksessa aiheellisesti korostettu. Ehkä tätä valta-asemaa olisi mahdollista vielä korostaa virallistamalla luottoluokituksen merkitys EU-politiikassa. Tämä voisi kuitenkin kasvattaa eripuraa EU-maiden välillä ja antaisi toisaalta yksityisille luokituslaitoksille entistä enemmän valtaa.

Jos kuitenkin katsotaan lausunnon ajatusta pidemmällä aikavälillä, kysymys ei ole ensisijaisesti siitä, miten se asettaa maat eri kasteihin. Tärkein ajatus lienee silloin se, että kaikki maat pyrkisivät pääsemään tähän AAA-ryhmään, jolloin euroalueesta tulisi kokonaisuudessaankin hyvin vahva. On kuitenkin huomattava, että normaalioloissa hyvällä taloudenpidolla on jo itsessään tärkeä merkitys. Se vain pääsi euron ensimmäisinä vuosina unohtumaan, kun kaikkien euromaiden lainakorot seurasivat valtioiden talouksien kunnosta riippumatta samoja polkuja - mikä näkyy oivallisesti oheisessa viime viikon Talouselämässä julkaistussa graafissa. Markkinat eivät osanneet suhtautua yksittäisiin EU-valtioihin oikealla tavalla, mutta ovat saaneet asiasta parin viime vuoden aikana kovan oppitunnin. Kysymys kuuluukin, tarvitaanko tämän oppitunnin jälkeen enää erillistä poliittista motivaattoria valtion talouden kunnossapitoon?


Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>



perjantai 11. marraskuuta 2011

Järjestelmän kierteet 2 - Mukaopiskelu

Teekkarilakki
Parhaat päivänsä nähnyt teekkarilakki.
Opiskelijoiden tukemiseen liittyy muitakin kiemuroita kuin pari viikkoa sitten kuvaamani opintotukiavioliitot. Opintotuen lisäksi opiskelija nauttii erinäisistä muistakin eduista, eikä niistä moni huvin vuoksi luovu, vaikka siirtyisikin pysyvästi työelämään ilman että jatkaisi enää opiskelujaan.

Mikäli opiskelija siirtyy täysipäiväiseen työelämään, hän menettää suurempien tulojen myötä oikeutensa opintotukeen. Tulojen kasvu ei kuitenkaan ole esteenä muiden opiskelijaetujen saamiselle. Hän saa edelleen hyvin tuntuvaa alennusta niin paikallis- kuin kaukoliikenteestäkin, voi ruokailla erittäin halvalla opiskelijaruokaloissa, pystyy ehkä edelleen käyttämään YTHS:n palveluja sekä asumaan hyvin edullisessa opiskelija-asunnossa (ks. esim. Ikuisuusopiskelijoiden asumista syynätään Oulussa).

Kaiken kaikkiaan opiskelijaedut ovat ilmankin opintotukea houkutteleva paketti, mistä johtuen moni voi haluta pitää opiskelijastatuksensa, vaikkei välttämättä olisi enää edes aikomusta lukea opintoja loppuun - tai ehkäpä opinnot on suoritettu loppuun, mutta jossakin toisessa oppilaitoksessa. Opiskelijastatuksen säilyttämiseksi opiskeluista todellisuudessa sivuun jäävän ei tarvitse monesti muuta tehdä kuin pysyä koulussa kirjoilla, mikä maksaa esim. Aalto-yliopistolla alle 100 euroa vuodessa eli huomattavasti vähemmän kuin edut, mitä opiskelijan asema voi tuoda tullessaan.

Onko kyse pahasta kierteestä järjestelmässä? Katsotaanpa.

KuvausPysytään kirjoilla koulussa nimellistä lukukausimaksua vastaan opiskelujaetujen säilyttämiseksi.
AukkoisuusIlmeinen. Käytetään hyväksi byrokratian ja valvonnan puutteita.
MutkaisuusLievä. Aukon hyväksikäyttämiseksi voi riittää ilmoittautuminen lukukaudeksi. Toisaalta lisäesteen voi aiheuttaa moraalinen ongelma: jos ei koe olevansa oikeutettu etuun, ei sitä ehkä halua itselleen järjestää, vaikka se onnistuisikin.
Merkitys yksilölleKohtalainen. Merkityksen suuruus riippuu useista tekijöistä, joihin kuuluu myös työelämässä saavutetusta tulotasosta. Mikäli on pienituloinen, on hyvä mahdollisuus käyttää opiskelijaruokailua säännöllisesti ja käyttää paljon julkista liikennettä vaikka pitkiinkin matkoihin, hyöty voi olla hyvinkin merkittävä.
Merkitys yhteiskunnalleMelko pieni. Uskoisin merkityksen olevan kokonaisuudessaan melko pieni. Räikeä järjestelmän hyväksikäyttö ei liene kovin yleistä mm. Korjattavuus-kohdassa mainituista syistä. Lisäksi edut koskevat lähinnä kotimaisten palvelujen kulutusta ja ovat siitä johtuen vähemmässä määrin yhteisten varojen kuluttamista kuin puhdas raha. Toisaalta pelkästään tukiperustein oppilaitoksessa kirjoilla olevat voivat vääristää tilastoja. Lisäksi etujen hamstraaminen voi heikentää etuja heiltä, jotka niitä enemmän tarvitsevat.
KorjattavuusPuolihankala. Opintoaikoja on pyritty rajaamaan, mutta ei se järjestelmän perusteetonta hyödyntämistä täysin estä. Toisaalta intoa väkinäiseen etuihin tarrautumiseen voi heikentää se, että työttömyyden kohdatessa opiskelijastatus voi ainakin tietyin edellytyksin olla esteenä niin ansiosidonnaisen päivärahan kuin työmarkkinatuenkin saamiselle.
KokonaisälyttömyysMelko pieni. Tukijärjestelmä itsessään on perusteltu, joten kysymys on vain siitä, tulisiko edun jakamista valvoa tiukemmin. Vaikka paikallisesti saattaa esiintyä pitkäänkin jatkuvaa mukaopiskelua ja järjestelmän hyväksikäyttöä, valtakunnallisella tasolla tarpeettomasti jaettujen etujen yhteiskunnallinen merkitys lienee pieni suhteessa siihen, mitä tarkempi valvonta vaatisi. Koska kattava kontrollointi ei ole aivan yksinkertaista, ei selviä parannuskohteita välttämättä ole.


Kyseessä on yhteiskunnallisesti merkittävä aihe, ja joissain tapauksissa järjestelmästä saatetaan kiskoa törkeälläkin tavalla täysin perusteetonta hyötyä. Koska tukijärjestelmän olemassaolo on kuitenkin yleisesti ottaen perusteltu ja hyväksikäyttäjien valvonta on vaikeaa, ei aukotonta ratkaisua kierteen poistamiseksi ole ainakaan kovin helposti löydettävissä. On joka tapauksessa hyvä tiedostaa järjestelmän ongelmakohdat ja ylläpitää asiasta käytävää keskustelua.


Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>



keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Kehitysaskeleita 3 - Progressiivinen pääomavero

Kapitalistin renkipoikia hommissa (9.8.2010).
Suomalaiseen syksyttäiseen tapaan mediassa on taas julkaistu suurituloisimpien verotiedot (ks. esim. HS:n sivuilta). Tämä nostaa jokavuotiseen tapaan ihmisissä hämmästystä siitä, miten suurituloisimpien kokonaisveroprosentti on tyypillisesti alle 30% eli matalampi kuin monen tavallisen palkansaajan, ja selvästi matalampi kuin hyvätuloisen palkansaajan. Hyvin epäreilultahan se vaikuttaa. Vaikka todellisuus ei olekaan niin mustavalkoinen kuin mediassa julkaistujen taulukoiden maalaama kuva antaa ymmärtää, ihmetys ja kritiikki ovat mielestäni perusteltuja. Nykyisen hallitusohjelman mukaan pääomaverotukseen onkin luvassa lievä progressio, mikä nostaa pääomatulojen veroprosenttia 50 000 ylittävältä osuudelta 30 prosentista 32 prosenttiin (ks.vm:n tiedote).

Miljoonatuloisten tilastoissa näkyvät alle 30%:n veroprosentit näyttävät suhteettoman matalilta, mutta tuo kokonaisverotuksen mataluus on ainakin osin näennäistä. Osakeyhtiöiden osingoista maksetaan nykyverokannalla henkilökohtaista veroa vain 19,6%, mutta kyseinen summa tulee voitosta, josta on jo maksettu 26% yhteisöveroa. Kokonaisuudessaan veroaste on siis 40,5%, mikä on toki matalampi kuin suurituloisimmilla palkansaajilla, mutta selvästi enemmän kuin keskituloisilla palkansaajilla, vaikka verotilastoissa tällainen näkyykin vain 19,6%:n suuruisena. Oma lukunsa on listaamattomat yhtiöt, joista voi nostaa maksimissaan 90 000 euron tulot verottomana olettaen että yrityksen nettovarallisuus on yli miljoonan. Tällainen näkyy tilastoissa 0 prosentin verona, vaikka todellisuudessa voitosta on maksettu 26%:n yhteisövero. On kuitenkin myös tuloja, joista maksetaan vain 28%:n pääomavero. Tällaisia ovat esimerkiksi vuokratulot ja yrityksen tai muun omaisuuden myynnistä saadut voitot. Osaa pääomatuloista kohdellaan siis kevyemmin kuin ansiotuloja, mutta osaa kovemmin.

Monen tavallisen kansalaisen mielestä pääomatuloja tulisi verottaa paljon tiukemmin. Kaavailtu suurten pääomatulojen verotuksen nousu 30 prosentista 32 prosenttiinkin kirvoitti yhdessä blogissa kommentin: "progressio my ass". Vastaavasti sijoittajapiireissä enemmän tai vähemmän yllätyksettömästi kaikki pääomatulojen tiukentamiseen tähtäävät toimet nähdään väärinä toimenpiteinä (ks. Nordnet-blogi - Hallituksen verolinjauksissa populismia). Näkemykset tällaisista asioista voivat helposti olla joko vajaaseen tietoon pohjautuvia tai puolueellisia ellei sitten molempia.

On selvää, että pääomatulot eroavat luonteeltaan usealla tavalla ansiotuloista. Tästä johtuen lienee perusteltua, että niitä myös käsitellään erikseen, vaikka ennen vuoden 1993 uudistusta näin ei ollutkaan. Pääomatulojen jonkinasteinen eriyttäminen mahdollistaa paremmin yritystoiminnan kasvuun, vakavaraisuuteen ja työllistämiseen kannustavien veroporkkanoiden rakentamisen ja voi siten olla kaikkien etu niin lyhyellä kuin pidemmälläkin tähtäimellä. Ei se kuitenkaan mielestäni estä sitä, etteikö pääomaverokin voisi olla progressiivinen, sillä onhan se nyt erikoista, että 100 euron pääomatuloista maksetaan lähtökohtaisesti suhteessa saman verran veroja kuin 1 000 000 euron pääomatuloista.

Aivan kuten ansiotuloissakin, pääomatulojen progressio lisäisi yhteiskunnan tasa-arvoisuutta. Yhteiskunnallinen tasa-arvo taas lisää yhteiskunnan onnellisuutta, joten lähtökohtaisesti progressiota tulisi kannattaa. Pääomatulojen tasaverotukselle on kuitenkin perusteluita, jotka eivät päde ansiotuloihin:
  1. Pääomatulojen progressio kannustaa epäterveeseen verosuunnitteluun.
    • Nordnet-blogin väite pitää paikkansa, joskin nyt tulossa oleva 2 prosenttiyksikön progressio verossa tuskin kuitenkaan kovin merkittävää verosuunnittelua saa aikaan. Isompi progressio toki vaikuttaisi enemmän, mutta en silti näe kovin vaarallisena sitä, jos yksityishenkilö hieman tasoittaa peräkkäisten vuosien pääomatulovirtaa. Isompi kysymys on oikeastaan se, että ansiotuloista poiketen pääomatuloja on myös helppo siirtää perheenjäsenille, jolloin progressio menettää merkityksensä. Tämän taas voi nähdä tarpeettomana järjestelmän mutkana. Vielä tätä vaarallisempi tekijä voi olla verojen kiertäminen ulkomailla tai verotussyistä erikseen perustettavan yhtiön kautta.
  2. Progressio halvaannuttaisi mahdollisuuden yrityskauppoihin
    • Mikäli pääomatuloille lätkäistäisiin sellaisenaan mittava progressio, yritystään myyvät joutuisivat erikoiseen asemaan: heille voisi kertyä yhtenä yksittäisenä vuonna mittavat pääomatulot, joita progression vuoksi verotettaisiin rankasti, vaikka edeltävien ja seuraavien vuosien tulot olisivatkin mitättömät. Tällaisia tilanteita varten pitäisi verotusta kehittää niin, että verovelvollinen voisi halutessaan jyvittää suuresta kertakaupasta saadut tulot peräkkäisille vuosille ylimitoitetun progression välttämiseksi.

Paitsi progressiota sellaisenaan, myös tuota tulossa olevan 32%:n pääomaveron suuruutta on kritisoitu erilaisin perustein:
  1. Pääomatuloihin liittyy riski, minkä vuoksi kevyempi pääomavero on perusteltu.
    • Niin liittyy riski, mutta tämä tekijä liittyy mielestäni vain siihen, miten yhteiskunta kohtelee liiketoiminnassaan epäonnistuneita yrittäjiä tai sijoitustoiminnan tappioita. Suurista pääomatuloista perittävillä verovaroillahan on mahdollista auttaa heitä, joiden yritystoiminta ei olekaan onnistunut yhtä hyvin.
  2. Yrittäjyyden tulee kannattaa.
    • Ehdottomasti. Mutta progressio voi jopa parantaa kannattavuutta yrittäjyyden alkutaipaleella.
  3. Nordnetblogi: "Pääomatuloja ei saa, ellei sijoita omaa rahaa, joka on ainakin kertaalleen verotettu."
    • Selvä sijoittajanäkökulma, mutta sellaisenakin ontto: verottaja käy monessa välissä niin yritysten kuin yksityisten ihmistenkin kukkarolla, mutta niin moderni yhteiskunta vain sattuu toimimaan.
  4. Inflaatio syö pääomaa, mikä voi pitkällä aikavälillä muodostua suureksi summaksi.
    • Pitää paikkansa. Ei olisi mahdoton ajatus, että verotettaisiin vain reaalista tuottoa. Mitä suurempi veroprosentti, sitä tärkeämmäksi muodostuu tuottojen korjaaminen inflaatiolla tai jonkinlaisella normaalituotolla.
  5. Verojen kiertäminen ulkomailla
    • Mahdollisesti merkittävä tekijä ainakin lyhyellä tähtäimellä. Pidemmällä tähtäimellä tällaiset pitäisi kuitenkin saada kuriin kansainvälisellä yhteistyöllä.

Pääomatuloilla on omat erityispiirteensä, eikä niiden progressiivinen verotus ole yhtä ongelmatonta kuin palkkatulojen. Tästä johtuen suunnitteilla oleva askel progression suuntaan ei ole samalla tavoin kiistaton kehitysaskel kuin tämän juttusarjan edellisessä tai varsinkaan ensimmäisessä osassa mainitut uudistukset. Muutos tällaisessa asiassa tulee hitaasti, ja on mahdollista, että tuloillaan olevasta lievästä progressiosta palataan vielä tasaveroon. Tästä huolimatta uskon, että pitkällä tähtäimellä myös pääomatuloja tullaan verottamaan progressiivisesti, mistä johtuen pidän progressioon siirtymistä askeleena eteenpäin.


Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>