perjantai 31. elokuuta 2018

Sijoitussäästötili tulee, mutta entä ansiotulosäästötili?

Hallitus on nyt aikeissa lanseerata monien sijoittajien pitkään odottaman sijoitussäästötilin, jonka sisällä saa käydä vapaasti kauppaa osakkeilla sekä nostaa osinkoja ilman veroseuraamuksia aina siihen asti, että tililtä nostaa rahoja johonkin muuhun käyttöön. Monelle sijoittajalle esitys näyttää olevan pettymys, mutta toisaalta on moni myös ottanut sen ilolla vastaan. 

Luulen, että sijoitussäästötilille kyllä riittää ottajia.
(Buddha Eden, Portugali 2015)
Pettymisten syynä näkyy ennen kaikkea olevan sijoitussäästötilin 50 000 euron raja, mutta ainakin osa pettymyksistä on johtunut siitä harhakäsityksestä, että kyse olisi koko tilin ja siihen liittyvien sijoitusten maksimiarvosta, vaikka todellisuudessa kyse tulisi tämänhetkisten suunnitelmien mukaan olemaan vain sisään laitettavan sijoituksen rajoittamisesta: tuo 50 000 euroa siis voisi vuosien myötä kasvaa vaikka miljoonaankin. Vaikka joitakin epäselvyyksiä on yhä, on selvää, että tämä tulee hyödyttämään hyvin monia sijoittajia.

Itse sijoitussäästötilin yksityiskohtien ohella mielenkiintoista on myös se, miten sijoitustilin perusperiaatteeseen sijoituspiireissä suhtaudutaan. Olen pannut merkille, miten sijoitussäästötili (ja mielellään vielä euromääräisesti rajoittamaton sellainen) tuntuisi sijoittajien keskuudessa olevan ainoa järkevä tapa järjestää sijoittamisen verotus. Eipä sillä, kyllähän sijoitussäästötilille on useampiakin järkiperusteluja, mihin palaan tässä jutussa vielä myöhemmin, mutta monien kommenteista tulee helposti vaikutelma, että osakesäästötiliä janotaan yksinkertaisesti sen takia, että se hyödyttäisi henkilökohtaisella tasolla, ja että ennen kaikkea tästä syystä esitetyn tilin puutteet ärsyttävät, sillä verojen maksaminen nyt vaan ei ole niin miellyttävää puuhaa,

Mielenkiintoista on se, että vaikka saatetaan sanoa, että ei sijoituksista saatavia tuottoja ole järkeä verottaa ennen kuin ne rahat ottaa sieltä omaan käyttöön, kukaan ei juuri koskaan tunnu vetävän tästä analogiaa ansiotyöhön. Jos sijoittamisessa syntynyt arvonlisä ei joudu verolle tuottojen syntyessä, miksi ansiotulot joutuvat? Entä jos en haluakaan käyttää ansiotyöstä ansaittuja rahoja heti? Jos pääomatulot kuuluu saada kerättyä niin, että ne voi jättää nousemaan korkoa korolle ilman välissä tapahtuvia veroseuraamuksia, mikä on se perustavanlaatuinen syy, ettei ansiotuloille tulisi sallia samaa? Entä jos palkkatulot voisikin suoraan ohjata vaikka tuolle sijoitussäästötilille, jolloin verotusseuraamukset jäisivät myöhemmäksi? Kyllä tuo aika hyvin varmasti monelle palkansaajalle kelpaisi.

No, tehtäköön selväksi, että en oikeasti kannata mahdollisuutta siirtää ansiotulojen verotusta myöhemmäksi. Tottahan toki ansiotulon ja varsinkin luovutusvoittojen muodossa tulevien pääomatulojen välillä on myös vähintäänkin yksi keskeinen ero: ansiotulot varsinkin säännöllisellä kuukausipalkkalaisella tulee tasaisena virtana, kun taas arvopaperien luovutusajankohdan voi itse päättää. Tämä taas tarkoittaa sitä, että mikäli luovutuksesta tulisi tuntuvia veroseuraamuksia voittojen vuoksi, syntyy insentiivi pitää osakkeista kiinni, vaikka ilman veroseuraamuksia muualta voisi löytyä parempia sijoituskohteita. Tämä on nykyisessä järjestelmässä ongelma, jonka sijoitussäästötili (tuon 50 000 euron sijoitusrajoituksen puitteissa) poistaa.

Toisaalta jos oikeudenmukaisuutta ajatellaan, ei mielestäni ole mitenkään selvää, että esimerkiksi sijoitusvarallisuuden 10-kertaistumisen tulisi olla verotonta vain siksi, että sitä ei ole realisoitu euroiksi tai vieläpä euroista hyötykäyttöön. Muotoilin kuusi vuotta sitten ajatusta arvonnousuverosta, (kts. Arvonnousuverosta korvaaja varainsiirtoverolle), joka voisi olla sovellettavissa pörssiosakkeisiin. Malli voisi sisältää jonkin verran käytännön ongelmakohtia omistusten markkina-arvojen määrityksessä, mutta toisaalta myös sijoitussäästötililtä nostettujen tuottojen verotuksessa saatettaisiin nostettujen rahojen tuotto-osuuksien laskemiseen tarvita jonkinlaista yksiselitteistä tapaa markkina-arvon määrittämiseen.

Haitallisten myymisen välttämiseen ohjaavien kannustimien vähenemisen lisäksi on kuitenkin myös toinen sijoitussäästötiliä puoltava tekijä. Rahastoissa ja toisaalta myös sijoitettaessa suuria pääomia erilaisten vakuutuskuorien tai kapitalisaatiosopimusten kautta verotus toimii käytännössä niin, että verot maksetaan vasta, kun varoja nostetaan, joten sijoitussäästötilin avulla suorat osakesijoitukset tulisivat samalle linjalle. Olettaen, että arvonnousua ei jatkossakaan veroteta ennen realisoimista, tämä on myös ihan pätevä syy sijoitussäästötilijärjestelmälle, sillä näin poistuu syy välttää suoraa osakesijoittamista, mitä voi kuitenkin pitää monella tapaa stimuloivampana ja älyllisestikin kehittävämpänä kuin pelkkää indeksiin tai rahastoihin sijoittamista.

Vaikka juttuni otsikko onkin melko provokatiivinen ja haluankin kyseenalaistaa joitakin sijoittajien etua ajavia perusajatuksia, suhtaudun sijoitussäästötiliesitykseen varovaisen positiivisesti. On hyvä, että luovutuksen välttelyyn liittyvät insentiivit vähenevät ja että erot rahastosijoittamiseen kutistuvat. Pidän myös periaatteen tasolla siitä, että siinä missä Ruotsin vastaavassa sijoitustilijärjestelmässä ei veroteta tuottoja vaan pienellä prosentilla sijoitustilin pääomaa, Suomessa tililtä nostettaessa verotettaisiin nimenomaan tuottoja.

Luultavasti hankintameno-olettama ja vielä toistaiseksi voimassaoleva osinkojen hieman lievempi verotus jäävät luultavasti vain sijoitussäästötilin ulkopuolella hyödynnettäväksi, mutta muuten tilistä on varmasti monille hyötyä. Joitakin kysymyksiä kuitenkin herää:
  • Voiko sijoitustilin siirtää veloituksetta palveluntarjoajalta toiselle?
  • Uusi vaihtoehto epäilemättä aiheuttaa kustannuksia myös välittäjille järjestelmämuutoksien myötä, mutta tuleeko se samalla tarkoittamaan uusia keinoja rahastaa asiakkailta rahaa ja siten samalla syödä sijoitustilistä muuten syntyvää etua?
  • Kun ilmeisesti varoja pois nostettaessa on tarkoitus verottaa vain tuoton osuus nostetusta summasta, miten määritetään tilin tuotto? Lasketaanko se vanhojen luovutusvoitto- ja luovutustappiosääntöjen mukaisesti siihen astisista tilillä tehdyistä luovutuksista? Vai kaivetaanko tilin ja siihen liittyvien omistusten markkina-arvo? Jos jälkimmäistä, katsotaanko se päivän päätöskursseista?
  • Kuinkahan todennäköistä on, että sijoitetun pääoman raja tulisi jossain vaiheessa nousemaan? 
  • Miten sijoitustilin tappioihin tullaan suhtautumaan? Jos sijoitustililtä ottaa rahat pois, kun sijoitukset ovat tappiolla, syntyykö verovähennyskelpoinen tappio? Alkupääoman heti alkuvaiheessa tapahtuva kutistuminen veisi myös kummasti pohjaa korkoa korolle -efektiltä. Entä jos pahimmassa tapauksessa koko maksimipääoma tulisi menetettyä? Menettäisikö silloin käytännössä pysyvästi oikeuden käyttää sijoitussäästötiliä, jos kerran sijoitettavan pääoman määrä on rajoitettu? 
Ottaen huomioon erityisesti tuon viimeisen kohdan herää kysymys: olisiko raa'an yksittäisen raja-arvon sijasta vuosittainen, esimerkiksi 10 000 euron talletusraja toimivampi? Näin koko sijoitussäästötili ei menisi pilalle huonon alun vuoksi, vuosien saatossa sinne voisi tallettaa enemmänkin kuin tuon 50 000 euroa, ja talletusrajaa olisi myös helpompi jälkikäteen säätää.
Jos sijoitussäästötili nyt tosiaan toteutuu, tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, miten nämä yksityiskohdat muotoutuvat.


Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>



keskiviikko 29. elokuuta 2018

Seitsemän keinoa pikavippien aiheuttamien ylivelkaantumisten vähentämiseksi

Kirjoitin 7 vuotta sitten siitä, kuinka on hyvä asia, että pikavippiyritysten toiminnalle asetetaan lisää sääntöjä (kts. Kehitysaskeleita 2 - Pikavipit kuriin). Tuohon aiempaan kirjoitukseen verrattuna pikavipeillä on nyt ilmiönä Suomessa suurin piirtein tuplaten ikää, mutta kysyntää riittää mitä ilmeisimmin edelleen paljon, enkä tainnut tuolloin 7 vuotta sitten arvata, miten isoksi bisnekseksi pikavipit kasvaisivatkaan. Esimerkiksi GF Moneyn perustaja asuu leveästi (kts. Unelmakämppä Bulevardilla), ja Ferratumin pääomistaja Jorma Jokela on tehnyt pikavippibisneksellään satojen miljoonien omaisuuden

Alan sääntelyä on tuon aiemman juttunikin jälkeen jonkin verran lisätty, mutta tuoreiden lehtijuttujen perusteella eipä ole taidettu lisätä tarpeeksi tai riittävän tehokkailla tavoilla. Riittävän harkitsemattomasti toimivat ylivelkaantuvat mahdollisesti vuosikymmeniksi, ja pikavippifirman "setä käärii fyffet". Vaikea on keksiä mitään muuta bisnestä, joka olisi näin selkeästi Robin Hood -toiminnan vastakohta, tulonsiirtoa vähävaraisilta varakkaille tai jopa upporikkaille. Tuntuisi myös hyvin ilmeiseltä, että tällaisen bisneksen nettovaikutus yhteiskunnan hyvinvoinnille on vahvasti negatiivinen.

Pikavippien aiheuttamaa ylivelkaantumisia on nyt nähty Suomessa jo noin 15 vuoden ajan. Eikö lainsäätäjät onnistuisi kehittämään jo tosissaan uusia keinoja pahimpien haittojen ehkäisemiseksi? Listaan tässä nyt pikavippiyritysten suitsimiseksi 7 keinoa, joista ensimmäisiä on jo ainakin jollain tasolla toteutettu ja keskimmäisiä ehdotettu, mutta viimeistä en muista kenenkään aiemmin tuoneen edes esille.


1. Riittävä perusinformaatio

Yksi jo edellisen kirjoituksen aikaan toteutuneista muutoksista oli, että markkinoinnissa on ilmoitettava todelliset vuosikorot.


2. Viiveet herätevippien vähentämiseksi

Vuodesta 2010 lähtien
Jos kulutusluottoa haetaan ja se myönnetään kello 23:n ja 7:n välisenä aikana, kulutusluottosopimuksen nojalla myönnettävät varat saa suorittaa kuluttajalle vasta kello 7:n jälkeen. 
Tuota ennen saattoi siis vaikka tilata vipillä lisää budjettia baari-iltaa varten.


3. Korkorajoitukset

Tuon taannoisen blogikirjoitukseni jälkeen viitisen vuotta sitten tuli voimaan laki, joka kielsi yli 50 prosentin todellisen vuosikoron alle 2000 euron luotoissa. Tällä tiellä luulisi tiukennettavaa edelleen olevan, joskin on varottava, ettei se johda vain aiempaa suurempiin, pitkäaikaisempiin, mutta silti edelleen korkeakorkoisiin lainoihin.


4. Markkinointirajoitukset 

Markkinointia ei kai toistaiseksi ole juuri rajoitettu, mutta Helsingin Sanomien mukaan Hollannissa pikavippien markkinointi on kielletty kokonaan. Jos täyskielto kuitenkin tuntuu hankalalta toteuttaa, yksi mahdollisuus olisi kieltää rahan käyttötarkoituksien esilletuominen: ei pikavippiin tarvitse houkutella mainitsemalla, että rahalla saisi vaikka etelänmatkan. Jos pikavippiin kokee tarvetta, kyllä se pitäisi syntyä omasta takaa eikä mielikuvamarkkinoinnin kautta.


5. Positiivinen luottorekisteri 

Positiivinen luottorekisteri on keino, jota ilmeisesti myös ainakin osa pikavippiyrityksistäkin kannattaa. Se ei ehkä ehkäisisi kovin paljon pieniin pikavippeihin retkahtamista, mutta se voisi olla hyvinkin tehokas keino estämään pahimpia ylivelkaantumiskierteitä, kun vanhaa pikavippiä ei niin saisikaan katettua toisesta firmasta otetulla uudella pikavipillä!


6. Valistus 

Listan pehmeimpänä keinona on valistus. Riskiryhmät on hyvä pitää tietoisina pikavippien vaaroista.


7. Soveltuvuustestit

Tätä kohtaa en ole nähnyt missään aiemmin mainittavan, mutta eikö pikavippiyritykset voisi myös vaatia testaamaan asiakkaitaan lainan ottamiseen liittyvien perusasioiden ymmärryksestä? Näin tulisi riittävällä varmuudella todetuksi, että asiakas ymmärtää, mitä korot ja muut kulut käytännössä tulevat tarkoittamaan, ja mitä siitä voi seurata, jos laina jää maksamatta ajallaan ja perintä siirtyy esimerkiksi perintätoimistolle. Vaikka tällainen "soveltuvuustesti" saattaa kuulostaa jossain määrin oudolta, vastaava käytäntö on MiFID II -direktiivin muodossa jo olemassa sijoituspalveluja tarjoavilla yrityksillä, joiden pitää varmistua siitä, että ainakin eksoottisempia instrumentteja haluavien tulisi ymmärtää, mihin he ryhtyvät. Jos tällaisia vaatimuksia voi esittää sijoituspalveluille ja niiden asiakkaille, miksei myös pikavippimaailmaan?




Listan kohdista ainakin kohtia 3-7 olisi syytä yhä ajatella pikavippien aiheuttamien ongelmien ehkäisemiseksi. Erityisesti kohta 5 eli positiivinen luottorekisteri voisi olla todella tehokas keino estämään pahimpien yksilötason ongelmien syntymistä. Positiivisesta luottorekisteristä on tosin puhuttu vähintäänkin jo runsaat seitsemän vuotta sitten (kts. Pikavippilait suurennuslasin alle), ja luultavasti jo tätäkin aiemmin, mutta eipä sellaista ole toistaiseksi vielä syntynyt. Mutta ehkä lähiaikoina tuon suhteen edetään viimein oikeasti (Kts. "kaikki lainat ja vipit listaavan rekisterin tarve selvitetään uudelleen").


Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>



tiistai 12. kesäkuuta 2018

HSL:n vyöhykeuudistus nostaa minimitaksoja

HSL:n lippuhinnoittelun uudistusta on joillakin alueilla tai esimerkiksi tietyntyyppisiä työmatkoja tekevien keskuudessa odotettu vuosikausia. Nyt uudistuksen suunnitelma on viimein tuotu julki ja sen on tarkoitus astua voimaan vuoden 2019 alusta. Mutta vastaako se odotuksia?  
HSL:n uudet vyöhykkeet ja liput
Uudet vyöhykkeet hinnasto (lähde HSL)
ABBCABCCDBCDDABCD
Kertalippu2,802,804,60 4,60 5,40 2,80 6,50
Kausilippu 30 vrk59,70 59,70 107,50 107,50 115,80 59,70 157,60
Vuosilippu53,00 53,00 96,00 96,00 104,00 53,00 141,00
Suurimpana epäkohtana tai epäreiluna tekijänä vanhassa eli vielä toistaiseksi käytössä olevassa järjestelmässä on epäilemättä koettu se, että jo hyvin lyhyet matkat voivat muodostua kalliiksi, jos ne vain sattuvat ylittämään kuntarajat. Paikoin kyse on voinut olla myös siitä, että sekä lähtöpaikka että matkan määränpää on saman kunnan sisällä, mutta selkeästi helpoin reitti on kulkenut naapurikunnan kautta, mistä johtuen onkin joutunut maksamaan seutulipun hinnan. Tähän kuntarajan ylitysten ongelmaan uudistus vastaa, ja saa siten aikaan hintojen laskun monille. Käytännössä tyypillisin voittaja uudistuksessa lienee Espoon ja Helsingin tai Vantaan ja Helsingin välistä rajaa säännöllisesti ylittävät, joilla matka ei kuitenkaan vaadi koko ABC-aluetta.

Yleisemmällä tasolla uudistukselta olisi kuitenkin ollut odotettavissa, että hinnat tulisivat laajemminkin vastaamaan enemmän kuljetun matkan pituutta. Lukuunottamatta noita lyhyiden matkojen kuntarajaylityksiä, tämä ei kovin hyvin toteudu. Tämä johtuu tavallaan useasta tekijästä.

Vyöhykejaon ja siten hinnoittelun voisi ainakin teoriassa toteuttaa hyvin monella tapaa. Nyt esitetystä mallista voi todeta ainakin seuraavat piirteet:
  1. Vyöhykkeet on luotu Helsingin keskustan ympärille.
  2. Hinnoittelussa ei ole mahdollisuutta ostaa yhden vyöhykkeen lippua lukuunottamatta vyöhykettä D, jolla jo yksi vyöhyke maksaa kahden vyöhykkeen hinnan verran.
  3. Vyöhykerajat menevät paikoin läheltä kuntarajoja menemättä kuitenkaan niiden mukaisesti.
  4. Vyöhykkeitä ei ole oikeastaan sen enempää kuin vanhoja alueitakaan.
Kohdan 1 seurauksena C-alueesta muodostuu valtava ja D-alueesta poiketen myös yhtenäinen alue. Se ei sinänsä tarkoita sitä, että C-alueen sisällä tulisi jatkossa tehtyä paljon matkaan suhteutettuna huomattavan halpoja matkoja, mihin voi syyksi todeta julkisella liikenteellä tehtävän sivuttaisliikenteen vähäisyyden lisäksi myös kohdan 2 eli sen, ettei yksittäisen vyöhykkeen lippuja voi ABC-vyöhykkeillä ostaa. Kahden vyöhykkeen pakon huomioiden vyöhykehinnoittelun suhteen ihanteellisin paikka asua onkin periaatteessa asua B- ja C-vyöhykkeiden rajalla, sillä siitä pääsee kahden vyöhykkeen hinnalla liikkumaan niin AB- kuin BC-alueellakin, sekä D-alueelle pelkällä CD-lipun hinnalla.

Miksi yhden vyöhykkeen mahdollisuutta ei sitten ole? Helsingin Sanomien jutun mukaan HSL:n osastonjohtaja Mari Flinkin peruste on ollut tällainen:
... yksi vyöhyke olisi liian suppea alue ja se palvelee vain pientä osaa matkustajista. Yhden vyöhykkeen liput olisivat käytännössä saman hintaiset kuin kahden vyöhykkeen ja tekisivät tuotevalikoimasta monimutkaisen. 
En tiedä, miten suora lainaus tuo on, mutta on vaikea nähdä muun muassa Käpylän ohi ulottuvan vyöhykkeen palvelevan "vain pientä osaa matkustajista". Monia on tähän asti palvellut vielä A-aluettakin suppeampi lippumuoto eli ratikkalippu, jonka säilyttämisen puolesta on tehty parissa-kolmessa päivässä yli 1500 nimeä kerännyt adressikin, joten kyllä yksittäisille vyöhykkeille olisi taatusti merkittävää kysyntää. On myös epäselvää, miksi yhden vyöhykkeen tarvitsisi olla väkisin "käytännössä samanhintainen". Erikoista kyllä, nykyhintoja ja esitettyjä hintoja vertaillessa korotus Helsingin sisäisestä AB-lippuun näyttää kausilipun suhteen ainakin toistaiseksi varsin maltilliselta, mutta yksittäislippujen osalta se onkin jo 28% ja ratikkalippujen osalta mojovat 65%. Joka tapauksessa kun tosiaan raitiovaunuillekin on voitu tähän asti asettaa edullisempi hinta, en näe mitään syytä miksi ei A-vyöhykkeelläkin voisi olla edullisempi hinta. Ei se tuotevalikoimasta ainakaan asiakkaille kovin monimutkaista tekisi - eihän se vyöhykkeiden olemassaoloon vaikuttaisi.

Tietyllä tapaa kahden vyöhykkeen pakkoa voisi sinänsä ehkä muista syistä pitää perusteltuna. Sen voi nähdä lieventävän vanhasta järjestelmästä tuttua kuntarajaongelmaa, jos lyhyillä matkoilla hintaan ei vaikuta se, hyppääkö bussiin yhdeltä vai seuraavalta pysäkiltä. Bussiin nousemiset ja bussista nousemiset myös hidastavat bussin aikatauluja, mistä johtuen tietynlaista pohjamaksua voisi myös pitää järkevänä. Jotta kuntarajaongelmaa ei vain siirretä lievempänä kaikkia lyhyitä matkoja koskevaksi, ja jotta olisi järkevä puhua mistään matkojen "pohjamaksusta" pitäisi alueiden kuitenkin mielestäni olla pienempiä.

Miksi alueet sitten eivät ole pienempiä? Onko kyse siitä, että se tekisi Flinkin sanojen mukaisesti "tuotevalikoimasta monimutkaisen"? Ainakaan nytkään esitetyt vyöhykerajat eivät ole kovin yksinkertaisia. Vantaasta suurin osa on C-vyöhykettä, mutta etelässä pieni osa kuuluu B-alueeseen, vaikka raja ei toisaalta varsinaisesti taida mennä myöskään Kehä III:a pitkin, Kauniaisista rajautuu erikoisesti pieni nurkkasuikale C-vyöhykkeelle, ja vaikka muuten Helsinki on lähes kokonaan AB-aluetta, ainakin Östersundom rajautuukin C-alueelle.

Kuntarajaongelmaa uusi järjestelmä lievittää, mutta kaikkinensa uudistus tuntuu pettymykseltä, sillä vastaavasti ostettavasta minimimatkasta tulee samalla pidempi, kun vanhan yhden vyöhykkeen sijasta onkin pakko ostaa ikään kuin puolisentoista vanhaa vyöhykettä. Jos asiaa mittaisi summittaisesti kilometreissä, hyvänä asiana voi siis pitää, että enää yhden kilometrin matkaa ei koskaan hinnoitella 40 kilometrin matkaksi, mutta toisaalta siinä, missä aiemmin oli mahdollisuus 10 kilometrin ja 20 kilometrin lippuihin, nyt minimilippu onkin 30 kilometrin lippu.  Ei tämä tällaisenaan kyllä asiakkaille yleisesti ottaen joustavuutta lisää. Joko vyöhykkeitä pitäisi olla enemmän tai asiakkailla tulisi olla mahdollisuus ostaa vain yhden vyöhykkeen lippu.


Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>



sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Vuosi listautumisanteja - retrospektiivi

Vaikka olen vuosia sijoittanut osakkeisiin, en ollut ennen viime vuotta osallistunut yhteenkään listautumisantiin. No, se muuttui viime vuonna. Jos ei lasketa mukaan pörssin First North -listalta päälistalle siirtyneitä kolmea yhtiötä, viimeisen 12 kuukauden aikana pörssiin on listautunut yhteensä 14 yritystä, ja näistä anneista olen itse osallistunut kahdeksaan eli suhteellisesti hieman yli puoleen. Nyt ensimmäisestä annista on kulunut vuosi, joten tässä kohtaa on hyvä katsoa, miten listautuneille osakkeille on tässä ajassa käynyt. 

Alla olevassa taulukossa on lueteltu kaikki vuoden aikana listautuneet yritykset aina tällä viikolla listautuneisiin Harviaan ja Altiaan saakka.

YritysMarkkina-
paikka
Listautumis-päiväListautumis-
hinta
Minimi-
sitoumus
Minimi-
merkintä
Kurssi
23.3.2018
Muutos-%
Next GamesFirst North23.3.20177,90 €1001007,09 €−10,25%
FondiaFirst North4.4.20177,65 €1002812,65 €65,36%
Kamux OyjPäälista12.5.20177,20 €1001006,70 €−6,94%
RemedyFirst North29.5.20175,65 €150575,98 €5,84%
SilmäasemaPäälista9.6.20176,90 €1001004,66 €−32,46%
RovioPäälista29.9.201711,50 €1001004,77 €−58,52%
TitaniumFirst North9.10.20176,15 €1501507,36 €19,67%
TerveystaloPäälista11.10.20179,76 €1001009,45 €−3,18%
GoforeFirst North16.11.20176,35 €1501119,15 €44,09%
EfecteFirst North8.12.20175,50 €1001005,64 €2,55%
AdmicomFirst North9.2.20189,80 €505010,99 €12,14%
BBS-Bioactive
Bone Substitutes
First North28.2.20185,50 €2002004,55 €−17,27%
HarviaFirst North22.3.20185,00 €1001005,03 €0,60%
AltiaPäälista23.3.20187,50 €1001007,72 €2,93%
 
Taulukon viimeisestä sarakkeesta näkee värikoodauksista selkeästi, että kahden yrityksen osakkeet ovat nousseet hyvinkin tuntuvasti, kun taas kahden laskeneet hyvinkin tuntuvasti. Eniten noussut Fondia taitaa olla listan yhtiöistä ainoa, josta on tähän mennessä ehtinyt jo irrota osinkokin (0,35 euroa osakkeelta). Mutta mitä luvut tarkoittavat sen suhteen, onko listautumisanteihin ollut kannattavaa osallistua vai ei? Tutkitaanpa.

Jos katsotaan pelkkiä suhteellisia muutoksia, voidaan todeta, että keskimäärin listautuneet yritykset ovat kehittyneet noin 1,75%. Samassa ajassa pörssi-indeksi on noussut hieman yli 5%, joten vaikka yritykset ovat olleet listalla keskimäärin vain 47% vuodesta, listautuneet ovat pärjänneet keskimäärin indeksiä heikommin.

Entä jos lukuja tarkastellaan merkintään käytettyjen summien osalta? Mikä olisi tilanne siinä teoreettisessa skenaariossa, että olisi merkinnyt jokaista yhtiötä juuri kunkin yhtiön listautumisessa voimassa olleen minimisitoumuksen verran.  Hieman huvittavaa kyllä, tästä lopputulos näyttäisi 23.3.2018 päätöskurssien perusteella olevan 0,50 euroa voittoa - siis yhteensä, ei osakkeelta! Toisin sanoen sijoitetuista 11203,50 €:sta olisi tullut 11204,00 €. Ei kovin hyvä tulos - ei vaikka laskisi päälle Fondian 35 euron osingot.

Käytännössä jokaiseen antiin minimisitoumuksella osallistumalla tilanne olisi kuitenkin tätäkin heikompi. Syy tähän on se, että mikäli anti on huomattavan suosittu, kaikille ei riitä niin paljon osakkeita kuin on haluttu merkitä. Osassa tapauksista minimisitoumuksen suuruinen määrä osakkeita on taattu kaikille listautumiseen osallistuneista ja osakelukumäärän leikkaaminen on koskenut vasta suurempia osakemääriä, mutta kaikista suosituimmissa anneissa minimisitoumuksenkaan suuruista lukumäärää osakkeita ei ole voitu tarjota kaikille. Esimerkiksi Remedyn tapauksessa tämä tarkoitti sitä, että vaikka minimisitoumus oli 150 osaketta, annista sai käteen vain 50 osaketta + 6,8% tämän ylittävästä osakemäärästä. Tämän kuluneen vuoden perusteella vaikuttaa myös siltä, suositut annit olivat oli perustellusti toisia suositumpia, sillä suosituista annetuista tulleilla osakkeilla on myös ollut suotuisampi kurssikehitys. Tämän käytännön seuraus on se, että jos osallistui jokaiseen antiin minimisitoumuksella (mikä oli tyypillisimmin 100 osaketta), käteen jäi tuottoisimmista osakkeista vähemmän käteen, ja kokonaisuuden osalta muutos onkin itse asiassa -5,05% eli pakkasen puolella. Konkreettisesti summina tämä näkyy alla olevassa taulukossa:

Minimisitoumus-
lukumäärä
Minimisitoumuksella
toteutunut
merkintämäärä
Sijoitettu summa11 203,50 €9 879,60 €
Arvo 23.3.201811 204,00 €9 380,21 €
Muutos0,50 €−499,39 €
Osingot35,00 €9,80 €
Muutos yht.35,50 €−489,59 €
Muutos-%0,32%−4,96%

Käytännössä jokaiseen antiin minimisummalla mukaan lähtenyt olisi siis ainakin ilman lisäostoja tai lisämyyntejä nyt tappiolla. Toki pelkästään Rovion väliin jättämällä lopputulos olisikin jo voitollinen. Toisaalta taas jos anteihin olisi osallistunut minimisitoumuksia suuremmilla summilla, tappio olisi suhteellisestikin suurempi voitollisten osakkeiden suuremman määrällisen leikkautumisen takia.

Miten itselläni on sitten antien suhteen mennyt? Suhteellisen hyvin. Alla olevassa taulukossa näkyy, mihin anteihin osallistuin ja millaisin tavoittein:

YritysListautumis-
hinta
Kurssi
23.3.2018
Muutos-%OsallistuminenKannattiko
merkintä?
Kokonaisuus
voitolla?
Next Games7,90 €7,09 €−10,25%Pidempi tähtäinKylläKyllä
Fondia7,65 €12,65 €65,36%Pidempi tähtäinSelvästiKyllä
Kamux Oyj7,20 €6,70 €−6,94%-
Remedy5,65 €5,98 €5,84%Pidempi tähtäinKylläKyllä
Silmäasema6,90 €4,66 €−32,46%PikavoittoKylläKyllä
Rovio11,50 €4,77 €−58,52%PikavoittoKylläEi
Titanium6,15 €7,36 €19,67%-
Terveystalo9,76 €9,45 €−3,18%-
Gofore6,35 €9,15 €44,09%Pidempi tähtäinSelvästiKyllä
Efecte5,50 €5,64 €2,55%-
Admicom9,80 €10,99 €12,14%Pidempi tähtäinKylläKyllä
BBS-Bioactive
Bone Substitutes
5,50 €4,55 €−17,27%-
Harvia5,00 €5,03 €0,60%-
Altia7,50 €7,72 €2,93%Pidempi tähtäinKylläKyllä

Next Games oli ensimmäinen anti, johon osallistuin. Siinä painoi hyvin suuressa määrin se, että oli vain yksinkertaisesti halu omistaa peliyritystä, eikä siinä vaiheessa ollut Remedyn tai Rovion listautumisesta tietoa. Next Gamesin tarina on myös mielenkiintoinen, joten vaikka valuaatio tuntui haastavalta, halusin lähteä mukaan. Vaikka kurssi onkin painunut tällä viikolla listautumishinnan alapuolelle, koen silti, että merkintä kannatti, sillä pörssitaival alkoi hyvässä nosteessa, olisin luultavasti ostanut osaketta joka tapauksessa jonkin verran, ja kokonaisuus on kuitenkin yhä juuri ja juuri voiton puolella.

Merkintäsitoumusten ja lopullisten merkintöjen eroavaisuutta kuvastaa se, että vaikka kaikista listautuneista eniten nousseen Fondian listautumisantiin osallistuin selvästi suurimmalla panoksella, kyseisen yrityksen osaketta sain merkintämäärien leikkauksen vuoksi annissa kuitenkin paitsi kappale- myös euromääräisesti vähiten.

Kuten taulukosta näkyy, osallistuin myös molempiin raskaasti miinuksen puolelle kääntyneiden osakkeiden eli Silmäaseman ja Rovion anteihin. Varsinkaan Roviossa tarkoitus ei ollut kuitenkaan jäädä omistajaksi. En nähnyt korkeaa markkina-arvoa perusteltuna, mutta uskoin, että annille tulisi kuitenkin tunnetun brändin vuoksi kysyntää, joten otin riskin ja osallistuin antiin minimisummalla, ja myin osakkeet noin 10 minuuttia kaupankäynnin alkamisen jälkeen runsaan 5%:n voitolla. Silmäasema pysyi hallussa pari päivää pidempään, mutta lähti samansuuruisella voitolla pois. Siksi raskaasti pakkaselle kääntyneestä kurssikehityksestä huolimatta, molempiin anteihin osallistuminen kannatti.

Mikä sitten on omalla kohdalla mennyt tuoreiden listautuneiden yhtiöiden osalta pieleen? Kyllä tässä katse kääntyy peliyhtiöihin eli lähinnä Next Gamesiin ja Rovioon. Pelit ovat riskiala, ja sen yrityksiin on myös sijoituksina vaikea suhtautua samalla tavoin kuin moneen muuhun alaan. Parhaimmillaan voi olla mahdollisuuksia todella suuriin tuloksiin, mutta iso todennäköisyys on monesti olemattoman menestyksen puolella. Osakkeiden hinnoittelu on sitten eri skenaarioiden todennäköisyyksistä muodostuvan odotusarvon arviointia, ja tuo ennuste voi muuttua hyvinkin herkästi erilaisten uutisten tai erityisesti pelijulkistusten myötä.

Next Gamesin osalta onnistuin siinä, kun ostin osaketta lisää välittömästi Our World -julkaisua seuraavana aamuna, kun seuraavien päivien aikana kurssi nousi parhaimmillaan yli 90%:a korkeammalle tuohon ostokurssiin nähden, mutta osakkeesta en vain sitten kuitenkaan osannut kunnolla irtaantua, minkä vuoksi tilanne on nyt hyvin lähellä plus-miinus-nollaa. Rovion osalta taas onnistuin pikavoiton kohdalla, minkä jälkeen jäin odottelemaan kurssin laskemista, sillä kuten tässäkin kohtaa peliyhtiön omistaminen kiinnosti, kunhan arvostustaso laskisi kohtuullisemmalle tasolle. Yllätyin kun kurssi nousi vielä 8 euron tuntumasta takaisin listautumishinnan 11,50 euron paikkeille, mutta sitten kun koitti lopulta 50%:n prosentin laskuun päättynyt laskupäivä, koin, että nyt osake oli jo ostohinnoissa ja palasin omistajaksi. Paluu tapahtui sukellusrytinän yhteydessä kuitenkin turhankin nopeasti, mistä johtuen Rovio on listan osakkeista nyt ainoa, joka on kokonaisuudessaan tappiolla. Silmäaseman omistajaksi en ole palannut.

Sijoittamani summat eivät ole olleet suuria, mutta pienistä puroista kertyy jonkin verran tuloa, ja kokonaisuudessaan anteihin osallistuminen on ollut myös opettavaista. Suosittujen antien leikkaantumisilla on myös mielenkiintoisia seurauksia. Tavallaan voidaan ajatella, että siitä seuraa varsinkin isoilla summilla riskin epäsymmetrisyys: jos anti osoittautuu vahvasti ylimerkityksi ja osakkeen listautumishinta halvaksi, isoilla summilla sijoittava ei saakaan isoja määriä osaketta eikä siten isoa tuottoa vaikka kurssi nousisikin paljon, mutta jos anti jää tavoitteistaan kuten BBS-Bioactive Bone Substitutesin tapauksessa, osakkeita tuleekin merkittyä sitoutumista vastaava määrä, ja suuren summan investoineelle voikin jäädä käteen mustapekka, jos pörssitaival alkaa samantien selvästi pakkasella.

Tämä riskin epäsymmetrisyys on kuitenkin paljon pienempi kun sijoitettava summa on vain minimisitoumuksen verran tai lähellä sitä, koska tällöin suosittukaan anti ei välttämättä johda merkittäväksi päätyvän osakemäärän leikkaantumiseen. Tämä tekeekin listautumisanneista virkistävän poikkeuksen suhteessa niin moneen muuhun tapaan sijoittaa: siinä missä rikas yleisellä tasolla maksaa suhteessa pienempiä välityspalkkioita ja voi omata monella muullakin tapaa paremmat työkalut, neuvotteluasemat ja muunlaiset mahdollisuudet niin sijoitusten kuin toisaalta jopa verojen minimoinnin suhteen, tavallisella piensijoittajalla saattaa olla suhteessa paremmat edellytykset saada ilo irti listautumisanneista! Tämä voi olla yksi syy sille, miksi esimerkiksi Kyösti Kakkonen totesi äskettäisessä haastattelussa, ettei ole kiinnostunut listautumisista.

Listautumisanneissa on tietysti syytä muistaa samat perussäännöt kuin pörssistä ostaessakin eli aina pitäisi pystyä jotenkin järkisyin perustelemaan itselleen, minkä takia yhtiöstä kannattaa maksaa tietynsuuruinen hinta. Listautumisanneissa voi myös olla, että ainakin historiallista tietoa on vähemmän saatavilla, jolloin päätökset voi mahdollisesti joutua tekemään hatarammin perustein. Mutta mikäli perusteet pyydetylle hinnalle tuntuvat olevan kunnossa, voivat listautumisannit siis olla omiaan juuri tavallisille piensijoittajille! 


Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>



Aiheeseen liittyviä tekstejä...