lauantai 29. lokakuuta 2011

Järjestelmän kierteet 1 - Opintotukiavioliitto

Aikuisuuden kynnyksellä ja opiskelemaan lähtiessä lisärahalle tulee helposti tarvetta. Opintotuki auttaa tässä, mutta sen muodostumisessa on omat sääntönsä, ja muiden tukijärjestelmien tavoin siihen liittyy myös lukuisia kiemuroita. Yksi näistä voi saada ihmiset solmimaan avioliittoja jopa pelkästään rahan vuoksi.

Kuva tavallisista häistä (1.7.2006)
Opintotukihäissä ei hääkakkua tarvittane.

Syy avioliiton taloudelliselle kannattavuudelle opintotuen näkökulmasta on yksinkertainen. Sen voi nähdä tarkastelemalla esimerkiksi Kelan sivuja (kts. Opintorahan määrä). Lyhykäisyydessään kyse on siitä, että 17-19-vuotias vanhempansa luona asuva saa opintorahaa vanhempien tulotasosta riippuen jotakin 0 euron ja 96 euron väliltä, mutta naimisissa ollessaan 246 euroa. Toisin sanoen parhaimmillaan avioliittoon astelevat voivat tienata 246 euroa per nuppi eli yhteensä 492 euroa kuukaudessa vain olemalla naimisissa. Alle 20-vuotiaana tuo on iso raha. Alle 18-vuotiaana avioon ei pääse yhtä helposti kuin täysi-ikäisenä, mutta jos naimisissa oleskellaan täysin ikävuodet 18-19, tämä voi tarkoittaa kokonaisuudessaan yli 10 000 euroa ylimääräistä tienestiä.

Onko tässä oikeastaan mitään järkeä? Tarkastellaanpa kierteen ominaisuuksia (taulukossa käytettävien termien aukko ja mutka määritelmät löytyvät juttusarjan johdannosta):

KuvausHankkiudutaan avioliittoon opintotuen saamiseksi tai kasvattamiseksi.
AukkoisuusIlmeinen. Käytetään hyväksi järjestelmän erikoisia pykäliä, jotta valtiolta saisi enemmän rahaa.
MutkaisuusIlmeinen. Nähdään rahan vuoksi vaivaa hankkiutumalla avioon, vaikkei muuten olisikaan ainakaan vielä tahtoa avioitua. Samalla saattaa tulla otettua jonkinasteinen taloudellinen riski ainakin mikäli avioehto jätetään tekemättä.
Merkitys yksilölleKohtalainen. Merkitys voi olla hetkellisesti melko tuntuvakin, mutta pienenee, kun on täyttänyt 20 vuotta. Toisaalta mikäli opintotukiavioliiton avioero ei sujukaan ongelmitta, voi periaatteessa tulla isompiakin ongelmia.
Merkitys yhteiskunnallePieni. Pykälä koskee merkittävästi vain pientä osaa väestöstä, eikä heistäkään kovin moni ole valmis tämänlaiseen ylimääräiseen kikkailuun. Pykälän hyväksikäyttämisen potentiaali on toisaalta suurempi, mikäli lakia tulkitaan niin, että se koskee myös rekisteröityjä parisuhteita - laissa puhutaan nähdäkseni yksiselitteisesti avioliitosta, mutta ilmeisesti esim. kahden naisen muodostamille rekisteröidyillekin parisuhteille on ylimääräistä tukea myönnetty. Pidemmällä tähtäimellä voidaan nähdä myös kyseenalaiseksi se, että nuori opetetaan tällä tavoin jo alle 20-vuotiaana käyttämään sosiaalijärjestelmän aukkoja hyväksi.
KorjattavuusHelppo korjata. On vaikea nähdä syytä sille, miksi avioliitto sellaisenaan olisi syy lisätuelle. Miksei opintotuki voisi olla sama, oli avioliitossa tai ei?
KokonaisälyttömyysKohtalainen.Tämän opintotukilainsäädännön koukeron merkitys ei yleisesti ottaen ole kovin suuri. Sen poistaminen olisi kuitenkin helppoa, ja sille on vaikea nähdä järkeviä perusteluita, joten kokonaisuudessaan sääntö tuntuu kohtalaisen älyttömältä.


Opintotukiavioliitot ovat yhteiskunnallisesti vähäpätöinen ja yksilönkin tasolla melko merkityksetön ilmiö. Koska sille on vaikea nähdä järkeviä perusteluita ja se houkuttelee ihmisiä käyttäytymään luonnollisten motivaatioittensa vastaisesti ja mahdollisesti harkitsemattomasti, kyseisen erityisaseman voisi kuitenkin aivan hyvin jättää yksinomaan elatusvelvollisille.


Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>



perjantai 14. lokakuuta 2011

Kun blogista kasvaa blogisto

Viime kuussa kirjoittamani blogin 2-vuotiskatsauksen jälkeen laajensin kuukausi sitten blogin kirjoitusharrastustani Uuden Suomen puolelle. Sitä myöten pitämieni blogien määrä on kasvanut jo viiteen. Tästä herää uusi kysymys siitä, mitä kirjoituksia tulisi julkaista missäkin? Mitä juttuja olisi perusteltua julkaista useammassa paikassa, ja mitkä jutut kannattaisi pitää vain yhdessä blogissa.

Valkoinen käsi (Obidos, elokuu 2011)
Yhdestä blogista kasvoi viisi.

Kuten blogin taustasivulla kerron, ajatus blogin pitämisestä lähti liikkeelle Helsingin Sanomien mielipideosastolle kirjoittamistani mielipidekirjoituksista. Seuraavaksi aloitin blogin kansainvälisen vastineen In a complete world, minkä jälkeen heräsi ajatus vielä viihdeaiheisen Entertainment Evolution -blogin kirjoittamisesta. Kun minulle asiaa viime vuoden lopulla ehdotettiin, rupesin julkaisemaan juttujani sitten myös talousasioita käsittelevässä verkkolehti Piksussa. Viimeisin aluevaltaus Uuden Suomen puolelle syntyi halusta saada lisää yleisöä kirjoituksille.

Blogeista selvimmin muista erottuu viihdeaiheinen Entertainment Evolution, joka on toisaalta myös ollut passiivisimmassa asemassa. Toinen englanninkielinen blogi In A Complete World lähti siitä, että käänsin suomenkielisiä kansainvälisiä juttujani erikseen englannin kielelle. Kääntäminen on kuitenkin puuduttavaa ja tylsää, joten tehokkaita markkinoita käsittelevän The myth of an efficient market -juttusarjan jälkeen päätin lopettaa kääntämisen ja julkaista jutut aina vain yhdellä kielellä. Kyseiseen blogiin kirjoitan jatkossa kansainvälisistä tulevaisuutta tai yhteiskunnallisia ilmiöitä kansainvälisestä perspektiivistä käsitteleviä artikkeleita.

Mikä on sitten kolmen suomalaisen blogin tehtävänjako? Piksu keskittyy talouteen, joten sinne soveltuu vain osa artikkeleista, ja Uusi Suomi on yleisesti ottaen tätä blogia poliittisemmin virittynyt. Tässäkin blogissa olen käsitellyt paljon yhteiskunnallisia talouteen liittyviä asioita, ja lievemmästä poliittisesta virittyneisyydestä huolimatta päällekkäisyys Uudessa Suomessa käsiteltävien aihepiirien kanssa on huomattava. Aihepiirien päällekkäisyydestä johtuen tuntuu luontevalta, että kirjoitan monet tekstit joko samassa tai lähes samassa muodossa kuhunkin kolmesta suomalaisesta blogista. Kaikilla blogeilla tullee kuitenkin säilymään myös eksklusiiviset juttunsa:
  • Selkeimmin ryhmästä erottunee Piksu. Puhtaasti taloutta tai liiketoimintaa ilman poliittisia tai yhteiskunnallisia kytköksiä käsittelevät jutut sopivat lähinnä Piksuun. Näitä juttuja on toisaalta toistaiseksi tullut vasta yksi ( "Älä osta tuotteitamme vuoteen" ).
  • Poliittisimmat jutut julkaissen vain Uudessa Suomessa. Lisäksi Uuteen Suomeen saattaa päätyä jutut, jotka ovat turhan kansainvälisiä tähän blogiin, mutta liian suomalaisesta näkökulmasta tai suomalaisittain ajankohtaisesta aiheesta ollakseen sopiva In a Complete World -blogiin. Tästä esimerkkinä Kun amerikkalainen ja eurooppalainen ajattelutapa kohtaavat. Lisäksi Uuden Suomen aktiivisuuden vuoksi saatan kirjoittaa sinne juuri keskustelun aiheena olevista ajankohtaisista aiheista lyhyempiä blogijutun muodossa tehtyjä keskustelunavauksia.
  • Tiettyjä aihepiirejä käsittelevät Juttusarjat pitänen tämän blogin omana piirteenä. Tämän lisäksi Uuden Suomen blogialustan rajoitteiden vuoksi ainakin jotkin videoita, flash-animaatioita (toistaiseksi vain Onko myyntivoiton verotuksen lukitusvaikutus vältettävissä) tai useampia kuvia sisältävät jutut saatan julkaista vain tässä blogissa.
  • Mahdolliset metablogitukset (kuten tämä kirjoitus) ovat blogikohtaisia.
Palaute on jälleen tervetullutta. Onko samojen juttujen julkaisemisessa monessa paikassa haittapuolia? Tai syntyykö monessa paikassa julkaisemisesta helposti kuva, että kaikki jutut löytyisi jokaisesta blogista? Onko kokemuksia?


Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>



maanantai 10. lokakuuta 2011

ASP-säästäjien ratkaisun hetki

ASP:n säästöpalkkion exit alkaa olla käsillä. Mitä löytyy ikkunan takaa?
Kirjoitin tasan kaksi vuotta sitten ASP-lainojen 3000 euron säästöpalkkiosta (kts. ASP-kuplaa odotellessa). En nähnyt palkkiolle perusteluita silloin, enkä näe edelleenkään: sillä on vain annettu ylimääräinen piristysruiske asuntomarkkinoille, joita on muutenkin hellitty ennätysalhaisella korkotasolla. Parin kuukauden päästä tuon lisäpalkkion saamiseksi asetettu aikaraja on kuitenkin tulossa vastaan. Miten tämä vaikuttaa ASP-säästäjien asunnonostosuunnitelmiin ja asuntomarkkinoiden kehitykseen?

Kaksi vuotta sitten oli vielä epäselvää, minkälainen taloudellinen tilanne tulisi olemaan vuoden 2012 taitteessa. Jonkinasteiset säästökuurit ympäri Eurooppaa olivat odotettavissa, mutta harva osasi ennustaa nykyisenkaltaista pahenevaa velkakriisiä. Ohjauskorko on noussut hieman, mutta talouden ongelmista johtuen vähemmän, mitä suurin osa taisi tuolloin arvella. Lainaraha on siis edelleen halpaa, mutta talouden epävarmuus saa asunnon ostajatkin epäröimään.

Korkojen hieman maltillisempaa nousua lukuunottamatta nyt on itse asiassa käymässä jokseenkin niin kuin runsaat puolitoista vuotta sitten uumoilin: Euroopan ollessa mm. Kreikan takia pahassa kriisissä asuntolainojen korkojen verovähennysoikeutta leikataan samalla kun ASP-lisäpalkkiostakin luovutaan. Vaikka kyseisillä tuilla ei alun alkaen olekaan kovin järkeviä perusteluita, asuntomarkkinoita lyödään siis nyt monelta suunnalta. Tällaista soutamista ja huopaamista ei voi ajoituksen kannalta järkevästi perustella suhdannetekijöillä.

Mutta mitä tilanne käytännössä tarkoittaa asuntomarkkinoita ja asunnon ostoa ajatellen? Asuntojen hinnat ovat nyt laskeneet hieman kahtena peräkkäisenä kuukautena (kts. Asuntojen hinnat painuivat laskuun koko maassa), ja moni ASP-säästäjä pohtii, pitäisikö kiiruhtaa asunnon ostamiseen. Vaikka uskon edelleen jonkinlaiseen ASP-vetoiseen kysyntäpiikkiin, en usko asuntojen hinnoissa olevan merkittävää kuplaa. Vuoden vaihteen jälkeen asuntoja saa luultavasti keskimäärin hieman vuoden vaihdetta edeltävää halvemmalla, mutta toisaalta 3000 euron säästöpalkkio on varmaa rahaa, kun taas asuntojen hintakehitys lähinnä spekulaatiota. Mikäli asunnon hankinta on ollut ja on edelleen lähivuosien suunnitelmissa, eikä talous ole kovin epävarmalla pohjalla, en pidä asunnon hankintaa kovin riskikkäänä askeleena. Asunnon omistaminen kannattanee edelleen pitkällä aikajänteellä, ja ASP-säästäjää suojataan vielä korkoriskiltä ilmaisella 70-prosenttisella korkokatolla.


Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>



maanantai 3. lokakuuta 2011

Tyhjiä uhkauksia

Hitas-järjestelmän ongelmia vatvotaan jälleen (kts. Hitas-rötöstelijät halutaan kuriin pakkolunastuksella). Hitas-järjestelmän peruselementtiä eli asuntojen maksimimyyntihintoja voidaan kiertää laittamalla kaupan ehdoksi esim. sohvaryhmän kauppaaminen törkeään ylihintaan vaikkapa 30 000 eurolla, ja tällaiseen käytäntöön Helsingin asunto-osaston päällikkö Markku Leijo on nyt ilmaissut haluavansa puuttua. Uutinen kontrollointipyrkimyksestä on surullinen monesta syystä:
  1. On käsittämätöntä, että järjestelmän sääntöjen ilmiselvältä rikkomiselta ei ilmeisesti ole rahan puutteesta johtuen ollut tyypillisesti edes keinoa puolustautua.
  2. Nytkin on ilmeisesti vain "halu" saada keinottelu kuriin, mutta on hyvä syy epäillä, ettei nytkään löydy riittävästi poliittista intressiä tilanteen parantamiseksi lisärahoituksella - ei vaikka arkijärjellä kuvittelisi rahantarpeen ylipäätään olevan pakkolunastuksissa korkeintaankin väliaikainen.
  3. Vaikka rahoitus saataisiin, valvonta olisi edelleen vaikeaa.
  4. Vaikka valvontakin toimisi kohtuullisen hyvin, kannattaa myyjän käsittääkseni silti yrittää saada ylihintaa, koska kiinni jäädessäkin asunnosta saa Hitas-sääntöjen maksimihinnan.
  5. Vaikka valvonta toimisi täysin ja asuntoja ei ylihintaan enää myytäisi, olisi silloinkin päihitetty vain yksi Hitas-nimisen sairauden oireista. Jäljelle jäisi edelleen mm. kysynnän ja tarjonnan epäsuhta, yhteisen omaisuuden jakaminen järjettömällä arpajaismenettelyllä, Hitaslaisten jumiutuminen Hitas-osakkeeseensa myynnin kannattamattomuudesta johtuen, Hitas-asuntojen päätyminen sijoitusasunnoiksi sekä entistä suurempi ja kallis byrokratia.
Kysymys kuuluukin: eikö voisi jo lakata lääkitsemästä oireita ja keskittyä olennaiseen eli poistamaan koko sairaus?


Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>



sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Verottoman tulon perusteet

Tyypillisesti kaikesta ansaitusta tai saadusta rahasta maksetaan Suomessa veroja ainakin jossakin muodossa. Tämä lähtökohta on sen verran vahva, että mikäli jostakin varsinkin työpanokseen liittyvästä rahasta ei tarvitsekaan maksaa veroa, sille pitäisi olla vahva perustelu. Aina näin ei kuitenkaan tunnu olevan.

Yleisellä tasolla en keksi verottomuudelle kuin kaksi tai hyvällä tahdolla kolme potentiaalista perustetta:
  1. Raha on selvästi tarkoitettu jotakin käyttötarkoitusta varten.
  2. Veroetu toimii kannustimena rahan antajalle.
  3. Verotusbyrokratian vähentäminen
Verojääkarhu, verokarhun laiska serkku?
Malliesimerkki ensimmäisestä on opintotuen asumislisä: raha menee suoraan asumisen kustannuksien kattamiseen. Samaan kategoriaan menee myös mm. lapsilisät sekä työmatkoista maksettavat päivärahat, joskaan niistä varsinkaan jälkimmäisessä rahan saaminen ei ole samalla tavalla sidottu siihen, että raha todella käytettäisiin siihen, mihin se on tarkoitettu. Kakkoskategoriaan voitaneen laskea yleishyödyllisille järjestöille tehtävät lahjat, joita jopa tuetaan verotuksessa: maksetut summat ovat verovähennyskelpoisia. Kolmosryhmä koskenee kaikkia verottomia etuuksia, mutta uskoisin sen merkityksen olevan melko pieni, ellei jopa olematon.

On olemassa verottomia etuuksia, joita ei voi perustella kuin korkeintaan tuolla byrokratian vähentämisellä. Yksi hyvä esimerkki on presidentin palkkio, jota ollaan torstaisten uutisten perusteella itse asiassa nostamassa tuntuvasti 160 000 euroon vuodessa. Verovapaus nostaa presidentin omalla tavallaan muun kansan yläpuolelle. Presidentin osalta voi toki todeta, että verorahoinhan palkkio joka tapauksessa maksetaan, ja toisaalta presidentillä tuskin on juuri muita tuloverotettavia tulonlähteitä, joten verovapauden merkitys on lähinnä symbolinen.

Tätä suurempi merkitys onkin kirjastoapurahoilla, joiden jakoperiaatteita ja suuruuksia käsiteltiin Helsingin Sanomien tuoreimmassa kuukausiliitteessä. Kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki haluaisi kirjastoapurahat pois hyvätuloisilta kirjailijoilta, mikä tuntuukin ajatuksena perustellulta: jos tienaa jo valmiiksi hyvin, miksi sitä pitäisi vielä erikseen tukea verovaroin? Toisaalta eikö kirjastoapurahoista voisi vain yksinkertaisesti tehdä veronalaista tuloa? Oli kirjastoapurahoista ja niiden epämääräisistä jakeluperusteista yleisesti ottaen mitä mieltä tahansa, verottamalla muutenkin hyvin tienaavien apurahoista ainakin palaisi merkittävämpi osa takaisin kansakunnan yhteisiin varoihin.


Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>