sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Verottoman tulon perusteet

Tyypillisesti kaikesta ansaitusta tai saadusta rahasta maksetaan Suomessa veroja ainakin jossakin muodossa. Tämä lähtökohta on sen verran vahva, että mikäli jostakin varsinkin työpanokseen liittyvästä rahasta ei tarvitsekaan maksaa veroa, sille pitäisi olla vahva perustelu. Aina näin ei kuitenkaan tunnu olevan.

Yleisellä tasolla en keksi verottomuudelle kuin kaksi tai hyvällä tahdolla kolme potentiaalista perustetta:
  1. Raha on selvästi tarkoitettu jotakin käyttötarkoitusta varten.
  2. Veroetu toimii kannustimena rahan antajalle.
  3. Verotusbyrokratian vähentäminen
Verojääkarhu, verokarhun laiska serkku?
Malliesimerkki ensimmäisestä on opintotuen asumislisä: raha menee suoraan asumisen kustannuksien kattamiseen. Samaan kategoriaan menee myös mm. lapsilisät sekä työmatkoista maksettavat päivärahat, joskaan niistä varsinkaan jälkimmäisessä rahan saaminen ei ole samalla tavalla sidottu siihen, että raha todella käytettäisiin siihen, mihin se on tarkoitettu. Kakkoskategoriaan voitaneen laskea yleishyödyllisille järjestöille tehtävät lahjat, joita jopa tuetaan verotuksessa: maksetut summat ovat verovähennyskelpoisia. Kolmosryhmä koskenee kaikkia verottomia etuuksia, mutta uskoisin sen merkityksen olevan melko pieni, ellei jopa olematon.

On olemassa verottomia etuuksia, joita ei voi perustella kuin korkeintaan tuolla byrokratian vähentämisellä. Yksi hyvä esimerkki on presidentin palkkio, jota ollaan torstaisten uutisten perusteella itse asiassa nostamassa tuntuvasti 160 000 euroon vuodessa. Verovapaus nostaa presidentin omalla tavallaan muun kansan yläpuolelle. Presidentin osalta voi toki todeta, että verorahoinhan palkkio joka tapauksessa maksetaan, ja toisaalta presidentillä tuskin on juuri muita tuloverotettavia tulonlähteitä, joten verovapauden merkitys on lähinnä symbolinen.

Tätä suurempi merkitys onkin kirjastoapurahoilla, joiden jakoperiaatteita ja suuruuksia käsiteltiin Helsingin Sanomien tuoreimmassa kuukausiliitteessä. Kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki haluaisi kirjastoapurahat pois hyvätuloisilta kirjailijoilta, mikä tuntuukin ajatuksena perustellulta: jos tienaa jo valmiiksi hyvin, miksi sitä pitäisi vielä erikseen tukea verovaroin? Toisaalta eikö kirjastoapurahoista voisi vain yksinkertaisesti tehdä veronalaista tuloa? Oli kirjastoapurahoista ja niiden epämääräisistä jakeluperusteista yleisesti ottaen mitä mieltä tahansa, verottamalla muutenkin hyvin tienaavien apurahoista ainakin palaisi merkittävämpi osa takaisin kansakunnan yhteisiin varoihin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Aiheeseen liittyviä tekstejä...