Asuntoarpajaiset todella lottoon verrattavissa

Flooranaukion Hitas-asuntojen arvonta on suoritettu ATT:n mukaan tänään. Kuten runsaan kuukauden takaisessa jutussani toivoin, saapuneiden hakemusten määrä julkistettiin, mikä ainakin lisää avoimuutta Hitas-järjestelmässä, vaikka mätä toimintaperiaate pysyykin muuten samana.

ATT:n mukaan "Hakemuksia saapui kaikkiaan noin 1300 kappaletta". Tämä oli siis vaivaisesta 48 asunnosta, ja hyvin lyhyellä hakuajalla. Tuo tarkoittaa n. 3,69%:n todennäköisyyttä, että asunto osuisi suoraan omalle kohdalle, ja se, että asunto olisi halutunlainen on tietysti vielä epätodennäköisempää. Vertailun vuoksi lotossa on n. 1,13 %:n todennäköisyys saada 4 oikein yhdellä rivillä ja n. 2,49%:n todennäköisyys saada 3+1 oikein. Nuo lottovoitot ovat toki pieniä, mutta onhan se absurdia, että asunnon hakemisessa pitää ylipäätään laskea todennäköisyyksiä - puhumattakaan siitä, että todennäköisyydet liikkuvat samoissa lukemissa kuin lotossa.

Oma koominen lisukkeensa asiassa on vielä se, että yli 8 päivää ennen hakuajan päättymistä lähetetyt hakemukset ATT kadotti bittiavaruuteen! Siis ATT:n sanoin: "Teknisestä virheestä johtuen emme ole saaneet vastaanotettua yhtään hakemusta ennen em. (10.6. klo 14) ajankohtaa". Mikäli sivun alalaidassa näkyvä päiväys "Tiedot päivitetty 16.6.2010" pitää tuon lisäyksen osalta paikkansa, "liian aikaisin" hakemuksensa lähettäneet saivat siis kokonaista kaksi (2!) päivää aikaa huomata ilmoituksen, reagoida ja lähettää hakemuksensa uudelleen ennen 18.6.2010 ollutta hakuajan päättymistä. ATT:n ilmoituksen sanavalinta onkin huomionarvoinen: hakemuksia siis saapui n. 1300, mutta voisiko olla, että niitä lähetettiin vielä sitäkin enemmän?

En pidä mahdottomana, että kirjoitukseni aiheesta (ei tässä blogissa, mutta Helsingin Sanomien yleisönosastolla) myötävaikutti siihen, että ATT julkaisi tiedon hakemusten määrästä suoraan sivuillaan. Joka tapauksessa nyt nähtiin suhteellisen konkreettisesti voimassa oleva epäsuhta. Jotta tilanne voisi vaikuttaa edes jossain määrin normaalilta, pitäisi asioiden muuttua siten, että:

1. Hakemusten ja asuntojen määrä kohtaisivat lähes yksi yhteen.
2. Hakuaika ei olisi 2-8 päivää, vaan vähintään kuukauden verran.
3. Asuntoja markkinoitaisiin muodon vuoksi edes piirun verran muutenkin kuin lyhyinä mainintoina ATT:n sivuilla.

Hitas on blogissanikin tähänastisten kirjoitusten joukossa ainoa aihe, josta olen kirjoittanut useammin kuin kerran, mistä johtuen tuntuukin, että alan jo toistaa itseäni. Kyseessä on kuitenkin niin merkittävä yhteiskunnallinen omituisuus, että tästä on vaikea olla hiljaa. Toive avoimuudesta nyt toteutui ainakin osittain, mutta jääkö turhaksi toiveeksi, että tuo avoimuus myös saisi päättäjät siinä määrin havahtumaan koko järjestelmän älyvapauteen, että se vihdoin ymmärrettäisiin kuopata?

Ps. Mikäli joku ennen 10.6. klo 14 hakemuksen jättänyt on sattunut eksymään tätä blogia lukemaan, kommentoihan toki, miten asunnonhaussa kävi!

Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>

Senttihuutokauppojen arpapeli

Oulun käräjäoikeus vapautti juuri Fiksuhuudon arpajaisrikossyytöksistä ( Lähteitä: 1, 2, 3, 4). Miksikähän näin? Mikä fiksuhuudossa muka EI viittaa arpajaisiin? Tarkastellaanpa puolustusehdokkaita:

1. Voitosta pitää maksaa rahaa.

Tuotteen hinta nousee joka huudolla aina kokonaisen sentin verran, joten sen täytyy olla huutokauppaa, niinkö? Missähän tämän ajatuksenjuoksun raja tulee vastaan. Entä jos tuotteen hinta nousisi 0,0001 euroa per huuto? Toisin sanoen sadan huudon jälkeen päästäisiin yhden sentin hintaan, ja 500 huudon jälkeen olisi jo kokonainen fyysinen viisisenttinen maksettavaa. Yhtä hyvin voidaan jatkaa leikkiä vaikka niin, että korotus olisi miljoonasosa eurosta, jolloin yhdestäkään voitosta ei takuulla jäisi maksettavaa.

Käytännössä tuotteesta maksettava hinta on senttihuutokaupoissa täysin sivuroolissa, kun pääroolia vetävät noin euron maksavat huudot. Näin ollen fiksuhuudon väittäminen huutokaupaksi on jokseenkin naurettavaa.

FAKTA 1 : tuotteesta maksettava hinta on täysin sivuroolissa, ja pääroolia vetävät noin euron maksavat huudot.

2. Olisiko pelissä kyse jostain muusta kuin sattumasta?

Sitähän voisi väittää, että taitava fiksuhuutaja osaisi löytää sopivat huutopaikat. Mitäs tämä tarkoittaisi käytännössä?

Onko niin, että jos 40 000 euron auton hinta on noussut 0,01 eurosta 500,00 euroon, se tulee jotenkin vähemmän houkuttelevaksi ostokohteeksi, ja siten taitava pelimies tietää huutaa juuri tuolloin, ja voittaakin auton itselleen? Eli onko tosiaan niin, että 39 500 euron säästö todelliseen arvoon verrattuna on niin tavattomasti heikompi tarjous, että "huonommat" pelaajat eivät tuota enää tajua hyödyntää, kun taas 39 999,99 euron säästön kohdalla jokainen huutaa, eikä noilla hinnoilla ole vielä mahdollisuutta voittaa? Tuskinpa.

FAKTA 2 : Näennäinen mahdollisuus valita "fiksut" huutotilanteet on jokseenkin pelkkää silmänlumetta.

3. Senttihuutokauppa ei toimi kuten arpajaiset

Senttihuutokaupassa ei tosiaan ole ennalta selvillä tiettyä voittavien arpojen joukkoa, kuten esimerkiksi Veikkauksen ässäarvoissa. Eikä senttihuutokaupassa edes ole määritettävissä minkäänlaisia voittojen todennäköisyyksiä, kuten lotossa. Tekeekö se senttihuutokaupasta jotenkin vähemmän sattumaan pohjautuvan? Ei. Vesa Keskisen Miljoonapilkkikin tuomittiin aikoinaan arpajaisrikokseksi, vaikka todennäköisyyksiä erityisvoitolle ei varsinaisesti ollut laskettavissa.

FAKTA 3 : Arpajaisten ei tarvitse perustua arpalappuihin tai tarkasti määritettyihin todennäköisyyksiin.

4. Olisiko niin, ettei laki tunnista senttihuutokauppaa arpajaisiksi?

Kuten kohdassa 3 todettiin, senttihuutokauppa ei ole perinteisen kaltainen sattumaan pohjautuva pelijärjestelmä. Niin ollen olisi mahdollista, että huonosti määritelty laki ei olisi tältä osin ajan tasalla. Mutta onko näin? Arpajaislain 2. §:ssä arpajaiset määritellään seuraavasti:

Tässä laissa tarkoitetaan arpajaisilla toimintaa, johon osallistutaan vastiketta vastaan ja jossa osallistuja voi saada kokonaan tai osittain sattumaan perustuvan rahanarvoisen voiton. Vastikkeena ei pidetä osallistumisilmoituksesta arpajaisiin osallistuvalle koituvia posti-, paikallis- tai kaukopuhelumaksuja taikka vastaavia kuluja, jotka eivät tule arpajaisten toimeenpanijan hyväksi.

Mikähän ihme euron maksu huutamisesta on, ellei sitten vastike osallistumisesta? Ja kyllä se on aivan varmasti rahanarvoinen voitto, jos saa ostaa esimerkiksi 500 euron tuotteen 10 eurolla.

FAKTA 4 : Laki antaa täydet edellytykset määrittää senttihuutokaupan arpajaisiksi.

Summa summarum:

Ottaen huomioon ylläolevat faktat, ei voi kuin ihmetellä Oulun käräjäoikeuden päätöstä. Ehkä vielä enemmän ihmetyttää joissakin uutislähteissä kuvatut käräjäoikeuden tarkemmat perustelut, kuten

Iltalehti & Nelonen & Itä-Savo : Oikeus sanoo päätöksessään, ettei tuotteen saanti nettihuutokaupasta perustu sattumaan. Koska sattuma ei vaikuta lopputulokseen, kyse ei ole arpajaisrikoksesta.

tai

Kaleva: Oulun käräjäoikeus totesi, että jos yksikään arpajaislain mukainen edellytys ei täyty, kyseessä ei ole arpajaislain mukaiset arpajaiset.

Siis ettäkö kyseessä ei olisi sattuma, ja ettäkö ei yksikään arpajaislain mukainen edellytys kuten osallistumisen vastikkeellisuus muka täyttyisi? Perehtyikö Oulun käräjäoikeus aiheeseen alkuunkaan, vai ovatko lehdet tulkinneet täysin omiaan?

Tässä asiassa tunnuttiin menneen kyllä todella pahasti metsään. Lopullisesti asia tullaan kuitenkin vielä ratkomaan korkeammissa oikeusasteissa. Senttihuutokaupoissa on jo ihan arkijärjellä kyse arpajaisista, joten sellaisina niitä tulee myös lain edessä käsitellä. Kokonaan oma lukunsa on vielä se, toimivatko senttihuutokaupat ylipäätään edes omien sääntöjensä mukaan, vai toimiiko järjestelmissä senttihuutokauppayritysten omia ohjelmoituja botteja, jotka varmistavat, etteivät tuotteet lähde liian halvalla asiakkaille. Jos tuollaista esiintyy, ei puhuta enää pelkästään arpajaislakirikoksesta vaan sen lisäksi myös paljon pahemmasta.

Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>