 |
| Lonnan takana siintävä Suomenlinna on Suomen kuuluisimpia turistikohteita, mutta miten on sen ravintoloiden sunnuntaiaukiolojen laita? (sunnuntai 14.7.2019) |
Muutaman päivän takainen Jukka Rahkon mielipidekirjoitus Helsingin Sanomissa ( kts. Monien ulkomaalaisten on vaikea ymmärtää, miksi ravintolat ovat Suomessa kiinni sunnuntai-iltaisin) palautti mieleeni muutaman vuoden takaiset ns. kiky-suunnitelmat, eli Suomen kilpailukyvyn parantamiseksi kaavaillut toimet. Näissä oli suunnitteluvaiheessa mukana myös 100 prosentin sunnuntailisien jonkinasteinen leikkaaminen, mistä kirjoitin blogissani vuonna 2015 ( Kehitysaskeleita 8 - Sunnuntain ja lauantain ero pienemmäksi), mutta muutoksia ei tuolloin tähän liittyen tainnut syntyä - isoa kuvaa ajatellen valitettavasti.
Huomattavasti sunnuntaityötä tekevät tietysti luultavasti enimmäkseen huokaisivat helpotuksesta, kun sunnuntailisät säilyivät entisellään, mutta tähän liittyen on huomioitava muutama asia:
- Vaikka lakia muutettaisiin, käytännössä suurimmalla osalla lisät pysyisivät luultavasti ennallaan, sillä työehtosopimuksissa voisi edelleen olla 100%:n lisä.
- Mikäli sunnuntailisiä leikattaisiin, tämä leikkaus kompensoituisi ajan myötä keskimäärin kunkin alan peruspalkassa - korostetusti sunnuntaityötä tekevät toki olisivat muutoksessa jonkinasteisia häviäjiä, mutta muut samalla alalla työskentelevät luultavasti vastaavasti käytännössä hyötyisivät.
- Itse asiassa jo nykyinen laki sallii työehtosopimuksen poikkeavan laissa määritetystä sunnuntailisästä myös siten, että se olisi laissa määriteltyä heikompi ( kts. Työaikalaki ).
Joku voisi kysyä, mitä merkitystä lailla tai siihen tehtävällä muutoksella ylipäätään olisi, jos työehtosopimus kerran voi joka tapauksessa määrittää sunnuntailisän laissa määriteltyä pienemmäksi tai suuremmaksi. Ensinnäkin sillä on merkitystä töissä, joissa ei ole voimassa olevaa yleistä työehtosopimusta tai mikäli työehtosopimuksessa ei ole muuta määritelty. Toisekseen työsopimuksella voi ainoastaan parantaa sunnuntailisien ehtoja, ei heikentää niitä. Lisäksi laki määrittää sen henkisen pohjan, joihin työehtosopimuksissakin käytännössä usein nojataan. Toisin sanoen, vaikka lain muutos ei ehkä vaikuttaisi monella alalla välittömästi mitenkään, ajan myötä muutoksia luultavasti olisi tiedossa.
Ja miksikö olisi hyvä, että sunnuntaityöstä saatava lisäkorvaus olisi pienempi kuin 100 prosenttia? Yksi syy on tuo aiemmassa jutussani mainittu mahdollisuus järjestää töitä joustavammin, mikä voi helposti olla niin työntekijän kuin työnantajankin etu. Tuo Rahkon mielipidekirjoitus taas muistuttaa toisenlaisestakin konkreettisesta hyödystä: sen vaikutuksesta turismiin!
Kymmenisen vuotta sitten Jorma Ollilan luotsaama maabrändityöryhmä kiteytti Suomen brändin "Finland - it works" (kts. Tehtävä Suomessa ). Mutta toimiiko se hyvin? Edustaako se toimivuutta, että syömään haluava porukka (oli kyse sitten turisteista tai paikallisista) ei pääse syömään, koska ravintolan ei kannata pitää oviaan auki 100 prosentin sunnuntailisien takia, vaikka työntekijä olisi halukas tekemään sunnuntaivuoron jo 50 prosentinkin sunnuntailisällä, jolla ravintolan aukipitäminen yhä kannattaisi?
Ei sunnuntailisiä ole tarvetta täysin poistaa, mutta eikö laissa määritettäväksi oletusarvoksi riittäisi pienempikin kuin tuplapalkka?
