maanantai 18. heinäkuuta 2011

Bryssel - Shangri-La

Paleface kritisoi kappaleellaan Helsinki - Shangri-La (kts. video youtubesta) suomalaisen yhteiskunnan nykytilaa. Euron kriisin kärjistymisen (esim. Kauppalehti tänään: Italian ja Espanjan tartuntariski voimistuu) "kunniaksi" kirjoitin uudet euroaiheiset sanoitukset samalle melodialle.


Bryssel - Shangri-LaEuroopan parlamentti, heinäkuu 2001

Euron yhteisvaluuttaa kun Brysselissä luotiin
jotain varoituksen sanojakin jossain kai kuultiin,
hurahuhhahhei, niistä välitetty ei,
kun ilosanoma tää uus nyt meiltä maltin vei...


Helppo oli siitä lähin ulkomaille tallaa,
kun Forex ei kiskonut välist enää dallaa,
jallajallajei, britit, svedut leikist jäi,
kun muilta oma rahapolitiikka vietiin näin...

Elämä se siitä vain helpommaksi muuttui,
kun raja-aidat äkkiseltään ikään kuin puuttui,
hurahuhhahhei, kerjäläisten valtakuntaan siis,
kun romaneista kotimaissaan veisataan viis...

Otettiin mukaan kreikkalaisten joukko,
vaan tuli siitä lopulta pohjaton loukko,
hallelujahei, vilppi rahaliittoon vei,
ja liian halpa lainaraha illuusion loi...

Jenkeissä ne samaan aikaan kämpistänsä diggaa,
täytyyhän punaniskallekin oma luukku stikkaa,
hurahuhhahhei, pankit vaikeuksiin se löi,
subprime perus-Joen pikapikaa sillan alle vei...

"Ei koske Suomea" totesi Kataisen Jyrki,
taisi sanat tulla juuri sieltä mistä sylki,
uhahuhhahhei, karjui Strauss-Kahn,
nappas lama maan viennistä pian puolikkaan...

Ruotsi toipui lamasta suhteellisen vilkkaa
Suomi eurost huolimatta peräs melko hyvin jenkkaa,
hurahurrahei, vaan euron kriisi päällä lie,
ja kreikkalaisten eläkkeet ne verorahat vie...

Euromaat ne tukiaisia kriisimaille nakkaa,
saksalaiset pankit ne ilon tästä nappaa,
hurahuhhahhei, velkajärjestelyn tie,
tukiaisilla siitä saadaan vielä pidempi...

Irlanti ja Portugali siirtyi almujonon jatkeeks,
vielä Espanja ja Italia, siitä riemu ratkee
hallelujahei, setä Samulinkin vei,
Kiina uusi maailmannapa vuonna kakskymmentä...

Euron yhteisvaluuttaa kun Brysselissä luotiin
jotain varoituksen sanojakin jossain kuultiin,
hurahuhhahhei, niistä välitetty ei,
kun ilosanoma tää uus nyt meiltä maltin vei.


Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>



sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Kehitysaskeleita 1 - Luovutustappion vähennysaika

Uusi eduskunta on äskettäin aloittanut toimintansa. Nähtäväksi jää, millaisia uudistuksia uudella kaudella syntyy, mutta edellisellä kaudella saatiin varmasti ainakin joitakin yhteiskunnallisia parannuksia aikaiseksi. Yksi näistä liittyy pääomatulojen verotukseen.

Turska, joka ei ole vielä mädäntynyt (kuva Wikimedia Commonsista)Turska, joka ei ole vielä mädäntynyt

Luovutustappiot ovat aiemmin olleet vähennettävissä luovutusvoitoista kolmena tappion syntymistä seuraavana vuonna, mutta ei enää tämän jälkeen. Tämän vuoden alusta voimaan tulleen muutoksen myötä vuodesta 2010 eteenpäin syntyneiden tappioiden voimassaoloaika kasvaa kolmesta vuodesta viiteen (kts. lähde).

Tämä on kiistaton parannus verojärjestelmässä. Tappio ei tappiosta muuksi muutu, vaikka siitä aikaa kuluisikin. Ainoa mahdollinen syy, minkä näen aiemmin voimassa olleelle 3 vuoden rajoitukselle on mahdollinen byrokratinen rasite, joskaan senkään osalta on vaikea ymmärtää, miksei 5 vuoden lukuja pystyisi pitämään mukana jokseenkin yhtä helposti kuin kolmenkin vuoden. Oikeastaan periaatteessa tappioiden ei tarvitsisi vanheta lainkaan, vaan ne voisivat hyvin olla elinikäisiäkin.

Muutos oli ilmiselvä askel eteenpäin. Seuraavaksi olisi syytä korjata tähän hyvin läheisesti liittyvä epäkohta, nimittäin osinkotulojen verotus tappiotilanteessa (kts. Juttu koskien yli 200 prosentin vastuuta tappioista).


Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>



perjantai 15. heinäkuuta 2011

Kehitysaskeleita - johdanto

Yhteiskunta elää jatkuvassa muutoksessa myös lakien ja säännösten osalta. Näitä muutoksia on kuitenkin erilaisia. Osa on vain jatkuvaa veroasteiden muutosten kaltaista hienosäätöä. Osa uudistuksista taas suunnitellaan alunperinkin väliaikaisiksi tai määritetään kokeiluluontoisiksi. Osa uudistuksista voi puolestaan osoittautua virheiksi. Osa muutoksista on kuitenkin sellaisia, että jo alun alkaen on vahva syy uskoa niiden olevan pysyviä askeleita eteenpäin. Askeleita, joita ei luultavasti koskaan peruta. Askeleita kohti valmiimpaa maata.

Askelluksen työkalu, huhtikuu 2010
Jotkin yhteiskunnalliset muutokset ovat tietysti pysyvämpiä kuin toiset, mutta miten pysyvämmän muutoksen sitten voi tunnistaa etukäteen? Jos kyseessä on ilmiselvä yhteiskunnallinen parannus, eikö sellainen olisi sitten tehty jo aiemmin? Ei välttämättä. Syitä voi olla useita:
  1. Ympäröivä yhteiskunta on voinut esimerkiksi teknologisen kehityksen tai muiden uusien ilmiöiden myötä muuttua pysyvästi tavalla, joka vaatii myös lainsäädännöllisiä uudistuksia. Kun tällaiseen muutokseen vastataan lainsäädännön muutoksella, kyseessä voi helposti olla pysyvä askel eteenpäin.
  2. Voi olla kyse asiasta, joka on jo aiemmin todettu periaatteessa järkeväksi, mutta jonka toteuttamiseksi ei ole ollut aiemmin riittäviä teknisiä mahdollisuuksia tai olemassaolevaa riittävän tehokasta byrokraattista koneistoa.
  3. Voi myös olla kyse syvällä kulttuuriperinteessä olevista asioista, joiden muuttaminen on henkisesti raskasta ja siksi hidasta.
  4. Riittävää poliittista motivaatiota muutokselle ei ole aiemmin syntynyt.
Aloitan tämän kirjoituksen myötä uuden juttusarjan, jonka teksteissä tuon esille tuoreita muutoksia, jotka mielestäni vievät yhteiskuntaamme aidosti eteenpäin. Nähtäväksi jää, kuinka usein sellaisia tulee vastaan.


Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>



perjantai 8. heinäkuuta 2011

Ei naiskiintiöitä yritysten hallituksiin!

ValtiovarainministeriksiMaria Magdalena, kiintiönainen opetuslasten joukossa? (kuva Wikimedia Commonsista) kivunnut Jutta Urpilainen on ilmoittanut pitävänsä pörssiyhtiöiden hallituksiin asetettavia naiskiintiöitä hyvin varteenotettavana vaihtoehtona (kts. Kauppalehden juttu). Käytännössähän kyse on perussuomalaisten nousun myötä vahvasti esilletulleesta ns. positiivisen syrjinnän käsitteestä, eli tietyn tai tiettyjen ihmisryhmien järjestelmällisestä suosimisesta muiden kustannuksella. Toisin kuin perussuomalainen konsensus tuntuu ajattelevan, tällainen suosiminen on joissakin asioissa mielestäni perusteltua. Toimintatapaan liittyy sovelluskohteesta riippumatta kuitenkin monia ongelmia, joiden esilletuominen on toki hyvinkin tärkeää - ja näin ollen perussuomalaisten räväkätkin kannanotot voivat olla hedelmällisiä keskustelunavaajia. Lisäksi toisin kuin Urpilainen näyttää ajattelevan, pörssiyhtiöiden hallitukset ovat kyllä täysin väärä paikka kiintiöiden soveltamiselle.

Yritykset eivät aina tee parhaita valintoja nimittäessään hallituksiinsa uusia jäseniä - joskus pätevyyden ohella liian suuren merkityksen voi saada esimerkiksi samanhenkisyys tai ystävyys. Idealistisesti ajateltuna naiskiintiön voisikin näin ajatella luovan raikasta uutta ajattelua ja dynamiikkaa yrityksen päätöksentekoon.

Mutta mitä pörssiyhtiöiden hallitusten naiskiintiöistä käytännössä seuraisi? Naisia tulisi hallituksiin tietysti enemmän. Kaikista ilmeisin ongelma on kuitenkin siinä, että pätevämpi ehdokas hallituksen jäseneksi voisi jäädä kiintiön takia valitsematta. Mahdollisesti vielä tätäkin ongelmallisempaa olisi se, että valinnan tiedettäisiin johtuneen kiintiöstä, mikä voisi helposti tehdä naisen ja muun hallituksen keskinäisestä työskentelystä nihkeää, ennakkoluuloista ja hedelmätöntä. Lisäksi ilmankin kiintiöitä hallitukseen valittavat naiset leimautuisivat hekin pelkiksi kiintiönaisiksi, mikä ylläpitäisi nihkeää suhtautumista heitä kohtaan eikä varmasti tekisi hyvää heidän ammatilliselle itsetunnolleen. Yrityksen tulevaisuuden, sen omistajien sekä myöskin itse palkattavien naisten kannalta kaikki nämä tekijät ovat haitallisia.

Tasa-arvo on tavoiteltava asia. On myös hienoa, jos erilaisissa yhteisöissä on tasapuolisesti eri ihmisryhmien ja molempien sukupuolien edustajia. Ryhmän monimuotoisuutta ei kuitenkaan voi pitää minkäänlaisena itseisarvona. Esimerkiksi asepalvelukseen tai vankiloihin ei tietenkään tarvitse väkisin tunkea suurempia naismääriä, kuten ei ole järkeä asettaa hoitoalallekaan mieskiintiöitä. Keskimäärin yrityksen hallitus tietää varmasti itse parhaiten, kenet sukupuolesta riippumatta kannattaa palkata mihinkin tehtävään. Yritykset saakoon siis jatkossakin tehdä itse päätöksensä sukupuolesta riippumatta. Näin vastuu niin onnistumisista kuin epäonnistumisistakin pysyy yrityksessä, eikä synny perusteita osoittaa syyttävää sormea valtiovaltaa kohtaan.


Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>