keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

Ulkomaalaismummon hinta

Korkein hallinto-oikeus on päättänyt käännyttää venäläisen Irina Antonovan, 81, ja egyptiläisen Eveline Fadayelin, 65, takaisin kotimaihinsa (KHO:n päätös 8.3.2010). Ikävältä tuntuva päätös on nostattanut huomattavasti kritiikkiä muun muassa adressin ja mielenosoitusten sekä ulkoministeri Alexander Stubbin ja jopa presidentin kannanottojen muodossa, mutta toisaalta myös puolustusta. Eihän kukaan tieten tahtoen haluaisi perheitä hajottaa, saati tuomita iäkkäitä naisia selviämään yksin. Uutisten mukaan "käännyttämiselle ei ole esteitä", mutta toisaalta minkään lain perusteella ei myöskään käännyttämättä jättämiselle ole esteitä. Kyse on siis lähinnä lain tulkinnasta, ja siihen vaikuttaa inhimillisen puolen lisäksi olennaisesti raha.

Mikä siis on käytännössä maahan jäävän vanhuksen hinta ja tuottavuus kokonaisuudessaan? Enemmän esillä olleen Fadayelin tapauksessa aikuiset lapset ovat sinänsä luvanneet huolehtia tämän elättämisestä, mutta edellytykset tämän toteutumiselle ovat varsinkin pidemmällä tähtäimellä melko kyseenalaiset (joskin edellytyksiä voisi mahdollisesti lainsäädännön muuttamisella parantaa). Huolehtivat lapset isoäidistä tai ei, eihän pelkästään kaksi iäkästä tietenkään ole 5,3-miljoonaiselle kansalle juuri minkäänlainen kustannuserä. Totuus on kuitenkin, että yksittäistapauksia löytyy varmasti muitakin, minkä lisäksi tämä päätös voi toimia myös merkittävänä ennakkotapauksena.

Jos he saisivatkin jäädä, ennakkotapauksella voisi olla hintavat seuraukset, mikä ilmenisi ainakin kahdella tapaa. Ensinnäkin tällöin yhä useammat tulisivat maahan ja pyrkisivät saamaan pysyvämpää oleskelulupaa. Tämä johtaisi aiempaa useampiin kalliisiin oikeusprosesseihin. Ja toisaalta yhä useammille oleskelulupa tulisi myös myöntää. Tällöin kahden paljon näkyvyyttä saaneen tapauksen hinta voisikin muodostua jo suureksi - ainakin periaatteessa.

Hintaa isoäidillä saattaa siis olla, ja eihän isoäiti tuotakaan mitään, kun ei käy töissäkään - vai miten on? Miten suhtautuvat asiaan Fadayelin kolme aikuista lasta (joista kaksi suomen kansalaisia) ja kuusi lastenlasta? Kuinka tyytyväisinä he elävät osana suomalaista yhteiskuntaa, jos se kokee tarpeelliseksi häätää heidän äitinsä tai isoäitinsä yksin pois? Vaikuttaako se mahdollisesti heidän työmoraaliinsa ja haluun olla tuottava osa Suomea? Päätöksestä väistämättä syntyvä mielipaha leviää helposti paitsi Fadayelin lasten lähipiiriin ja lapsenlapsiin, myös maahanmuuttajien keskuuteen yleisemmällä tasolla. Tämä taas voi olla omiaan lisäämään myös turvattomuuden tunnetta ja sitä kautta myös levottomuutta. Kuten nyt on nähty, päätös on herättänyt huomattavan vahvoja reaktioita myös kantaväestössä. Fakta on, että onnellinen ihminen on tehokkaampi ihminen. Siten myös varsinaista ansiotyötä tekemätön isoäitikin voi loppujen lopuksi olla tuottava!

Inhimilliset tekijät
+ psykososiaalinen kokonaisvaikutus
+ suorat ja epäsuorat kustannuserät
= perusta päätökselle


Johonkin raja on näissä asioissa vedettävä, sillä raha ei kasva puissa. Se on selvä. En ole kuitenkaan vakuuttunut siitä, että tämä tapaus toimisi niin merkittävänä ennakkotapauksena, että se avaisi vastaavien yrittäjien Pandoran lippaan. Siksi tuntuisikin, että ainakin Fadayelin tapauksessa olisi voitu antaakin oleskelulupa, mitä mieltä oli myös KHO:n presidentti Pekka Hallberg. En itse kuitenkaan koe tuntevani näitä tapauksia riittävän hyvin tai omaavani maahanmuuttoasioista riittävää periaatteellista ja tilastollista tietämystä, jotta voisin muodostaa asiasta erityisen vahvaa mielipidettä. Tästä huolimatta toivoisin, että kovan rahan ja pehmeän inhimillisyyden vastakkainasettelun lisäksi myös edellä kuvattu puolipehmeä isoäitien laajempi positiivinen vaikutus tulisi otettua tällaisissa tapauksissa huomioon.


Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>



tiistai 9. maaliskuuta 2010

Wincapita Oy - miten varjella ihmisiä ponzilta?

Yli 2000 rikosilmoitusta kerännyt "sijoitusklubi" Wincapita on tekemässä uutta tuloaan osakeyhtiön muodossa. Nyt siis noustaan tuhkista feenikslinnun tavoin ja valloitetaan maailma? Kun vanhan Wincapitan perustaja, eli hypnoosillakin henkisiä kykyjään kasvattanut Hannu Kailajärvi on konsultin roolissa, ei homma voi mennä pieleen? Niinpä niin.

Olisi voinut kuvitella, että tämä näytelmä olisi jo ohi, mutta näköjään ei. Yksi erikoisista piirteistä tässä uudessa tulemisessa on se, että Helsingin Sanomien (8.3.) mukaan yhtiö irtisanoutuu vanhasta Wincapitasta, mutta kovin näyttää touhu vanhanlaiselta verkostohuijaukselta. Edelleen on ilmeisesti tarkoitus kaupata "käyttöoikeuksia automatisoituihin valuuttakauppa- ohjelmistoihin", ja taustalla vaikuttaa sama herra Kailajärvi. Verkostohengessä pidettiin sunnuntaina (7.3.) myös yrityksen esittelytilaisuus, jonka pääsylipuilla oli enemmän hintaa kuin yleisimmillä Madonnan viimekesäiseen konserttiin myydyillä lipuilla; Madonnaa pääsi kuuntelemaan 99 eurolla, kun Wincapitan tilaisuudesta sai maksaa 100 euroa. Yhteensä 2000 osallistujan tilaisuudesta kertyi siis ilmeisesti 200 000 euron tulot!

Mitä tulijat sitten saivat vastineeksi? Ainakin kuultiin kankeasti suoraan paperista luettuja epämääräisen korkealentoisia lausahduksia kuten se, että Wincapita edistää "uusien teknologioiden omaksumista ekologisesti kestävillä ja laadukkailla tavoilla". Lainkaan vastauksia odottamattomiin kysymyksiin ei kuitenkaan ilmeisesti kuultu. Jonkinlaista pseudotietoa ripoteltiin luultavasti kuitenkin sen verran, että WC-uskovaiset tulevat vastaaviin tilaisuuksiin jatkossakin tyydyttämään tiedonjanoaan. Ehkä varsinainen peruste suurelle summalle oli kuitenkin pääsymaksun mukana saatu tunnus yhtiön suljetuille verkkosivuille. Niidenkin tarjonta on epäilemättä vain lisää samanlaisia epämääräisen tiedon rippeitä. Kailajärven kehittämä ohjelmistohan on puolestaan tulossa "kevään aikana". Tämä tarkoittaa käytännössä luultavasti alkukesää, minkä lisäksi alkuun ohjelmistossa on arvatenkin luvassa jonkinlaisia "toimintorajoituksia" tai muuta vastaavaa, millä epätietoisuuden tilaa pitkitetään.

Valoa pimeyteen, 24.11.2008Wincapita on kokoluokaltaan noin 100 miljoonaan euroon kasvanut viritelmä. Varsinaisesti pyramidihuijauksesta ei ole kysymys, vaan yhtä petollisesta ns. ponzi-huijauksesta. Valtaosa systeemiin lähteneistä on tappiolla, jotkut raskaastikin. Raskaat tappiot taas voivat itsesyytösten tai ulkoisten syytösten myötä johtaa vakaviin sosiaalisiin ongelmiin ja elämän ajautumiseen pahasti sivuraiteille - vaikka ei olisikaan ajautunut ylisuuriin velkoihin. Koska järjestelmään uponnut rahamäärä ja sen rakentamiseen osallistunut ihmisjoukko ovat niin suuria, ei myöskään puhuta enää vain yksittäisistä tarinoista, vaan kyseessä on yhteiskunnallisestikin merkittävä ilmiö. Senkin vuoksi on tärkeää, että tähän ja vastaavanlaisiin ilmiöihin reagoidaan ajoissa ja kaikin mahdollisin keinoin. Kuten niin monessa muussakin asiassa, ennaltaehkäisy tulisi halvemmaksi.

Miten sitten voisi taistella verkostohuijauksia vastaan? Miten todeta verkostohuijaukselta selvästi näyttävä järjestelmä vedenpitävästi verkostohuijaukseksi? Miten pysäyttää järjestelmä ennen kuin ihmisiä ehtii menettää rahojaan? Tai miten suojella ihmisiä, jos he vapaaehtoisesti esimerkiksi haluavat mennä hurmostilaisuuteen, vaikka joutuvatkin maksamaan siitä itsensä kipeäksi? Eihän sadan euron veloittamisessa puhetilaisuudesta tai käyttäjätunnuksesta ole sellaisenaan mitään laitonta. Valheellinen puhekaan tilaisuudessa ei välttämättä ole puhujan mielestä niin valheellista, jos viesti on vain ylemmältä tasolta tulleen "tiedon" toistoa. Miten siis saada hyvissä ajoin riittävät perusteet toiminnan lopettamiseksi?

Pyramidihuijaukset ja ponzit eivät ole uusi ilmiö. Niin ollen edellämainitut kysymyksetkään eivät ole uusia, eivätkä myöskään helppoja vastata. Internet on kuitenkin muuttanut myös näiden huijausrakennelmien toimintaympäristöä. Internetin tarjoama tiedon helppo etsintä- ja jakelukanava ei ainakaan vielä ole kuivattanut näiden huijausten kasvualustaa. Silti uskoisin, että uusi teknologia tarjoaa paitsi uudet välineet itse huijausverkostoille, myös paremmat keinot niidenvastaiseen taisteluun mm. erilaisten yhteisöpalvelujen avulla. Lisäksi viranomaiset luultavasti tarvitsisivat uusia valtuuksia vaatia yrityksiltä tai huijausepäilyn kohteilta suurempaa toiminnan läpinäkyvyyttä, jotta todellinen liiketoimintamalli kävisi ilmi. Uusi Wincapita Oy olisi syytä pyrkiä pysäyttämään alkutekijöihinsä kaikin mahdollisin keinoin. Niin voitaisiin saada alunperin vuoden 2003 aikoihin GiiClubista lähtenyt tarina viimein päätökseensä.


Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>



lauantai 6. maaliskuuta 2010

Suomalaisen maidon puolesta?

Valion maitopurkkeja

HOK-Elanto luopuu Valion perusmaitojen tarjoamisesta liikkeissään, uutisoi HS eilen. Päätös on aiheuttanut tuohtumusta ja nostanut nopeasti jonkinasteisen HOK-Elannon vastaisen kansalaisliikkeen. HOK-Elanto kiirehti eilen puolestaan puolustautumaan korostamalla, että myyty maito on edelleen suomalaista. Onko siis kansalaisliikkeelle oikeastaan perusteita? Tekikö HOK-Elanto virheen juostessaan laskennallisen säästön perässä? Maito on suomalaisille herkkä asia, ja jo ulkomaalaiselta kuulostava maito voi vieraannuttaa asiakkaat. Asiassa on kuitenkin muitakin puolia.


Vaikka Arla Ingman -maito tuleekin suomalaisilta maidontuottajilta (Arla-maitohan tulee Ruotsista), itse brändi on nykyään ruotsalais-tanskalainen. Niin ollen tukemalla Valiota, tukee vahvemmin suomalaista työtä. Toinen asia on, mitä kovalle hintakilpailulle antautuminen tekee paikallisille maidontuottajille pidemmällä aikavälillä. Kolmas tekijä on se, että vaikka kaupattu maito toistaiseksi tulisikin enimmäkseen suomalaisilta tuottajilta, mikä on tilanne jatkossa? Jos on valmiiksi jo totuttu siihen, että tarjolla on vain suomalaisittain vieraampaa Arla tai Arla Ingman -brändiä, askel oikeasti ulkomaiseen maitoon on huomattavasti pienempi. Näin on mitä ilmeisimmin jo käynyt esimerkiksi Ingmanin jogurteille, joista ei enää löydy Hyvää Suomesta -joutsenmerkkiä.

HOK-Elannolla on täysi oikeus päättää, mitä se pitää valikoimissaan. Mutta yhtä lailla kansalaisilla on oikeus äänestää lompakollaan. Järjestelmällistä protektionismia ei tule sallia, mutta sen sosiaalista versiota eli kotimaisuuden suosimista henkilökohtaisissa valinnoissa ei tulisi vähätellä. HOK-Elannon kannattaisikin ehkä harkita valinnan jättämistä kuluttajien tehtäväksi ja pitää sekä Arla Ingmanin että Valion maidot mukana valikoimissaan - vaikka se ei puhtaasti laskennallisesti näyttäisikään alkuun kannattavalta.


Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>



torstai 4. maaliskuuta 2010

Vero rahan menettämisestä

Kuvittele, että olet hävinnyt rahaa tehtyäsi vääriä valintoja. Harmittaahan se. Entä jos joutuisit lisäksi maksamaan virheestäsi veroja? Järjenvastaista? Kyllä, mutta niinkin voi helposti käydä!

Pörssissä listatut osakkeet ovat niiden hintoja myöten hyvin olennaisesti kytketty niistä maksettaviin osinkoihin. Kun yritys maksaa osinkoa osakkeenomistajille, irtoaa osakkeesta maksettavasta hinnasta käytännössä osinkoa vastaava summa. Oikeastaan osakkeenomistajan varallisuus siis vain vaihtaa muotoaan. Periaattessa tilanne on lähes sama kuin jos siirtäisit rahaa vasemmasta housun taskusta oikeaan - erona on lähinnä vain se, että taskujen välisestä siirrosta ei makseta veroa. 50 euron setelin tapauksessa tuon veron suuruus olisi 9,80 € eli noin 10 euroa.

Kun 50 euroa hyppää taskusta toiseen, verottaja nappaa 10 euroa välistä.Selkeästä kytköksestään huolimatta osakkeita ja osinkoja kohdellaan verotuksessa eri tavoin. Osakkeiden myynnistä saaduista luovutusvoitoista voidaan vähentää myynnistä koituneet luovutustappiot, mutta osingoista on verot maksettava aina, vaikka sijoitukset olisivat kokonaisuudessaankin tappiolla.

Finanssikriisin mukanaan tuoman pörssikurssien jyrkän alamäen myötä epäkohta oli erityisen ajankohtainen vuosi sitten, kun vielä jaettiin nousukauden tuomia korkeita osinkoja, mutta osakkeet olivat sukelluksissa. Edelleenkin asia voi olla hyvin ajankohtainen muun muassa niillä, jotka realisoivat tappioitaan viime vuonna, mutta joutuvat maksamaan tässä kevään mittaan saamistaan suhteellisen korkeina säilyneistä osingoistaan veroja. Nykyisestä lainsäädännöstä johtuen osakkeenomistaja voi siis joutua harkitsemaan osakkeista luopumista vain välttääkseen verot – ja mahdollisesti ostaakseen osakkeet samantien osingon irtoamisen jälkeen takaisin. Tämä tarkoittaa turhaa kannustamista lyhyen aikavälin keinotteluun, mikä voi olla omiaan lisäämään hetkellisesti rauhattomuutta markkinoilla. Se tuskin on kuitenkaan lainsäätäjien tarkoitus.

Edellä kuvattu verotuksellinen epäyhtenäisyys ei ole millään tapaa keskeisin kysymys valtionverotuksessa. Se on kuitenkin mielestäni selvä epäkohta, johon olisi myös hyvin helppo ratkaisu: luovutustappioiden vähennyskelpoisuuden myöntäminen osingoille luovutusvoittojen tapaan. Muutos tekisi verokohtelusta kaikin puolin oikeudenmukaisemman, ei syrjisi ketään, eikä edes aiheuttaisi merkittävää muutosta valtion verotuloihin.


Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>