maanantai 3. lokakuuta 2011

Tyhjiä uhkauksia

Hitas-järjestelmän ongelmia vatvotaan jälleen (kts. Hitas-rötöstelijät halutaan kuriin pakkolunastuksella). Hitas-järjestelmän peruselementtiä eli asuntojen maksimimyyntihintoja voidaan kiertää laittamalla kaupan ehdoksi esim. sohvaryhmän kauppaaminen törkeään ylihintaan vaikkapa 30 000 eurolla, ja tällaiseen käytäntöön Helsingin asunto-osaston päällikkö Markku Leijo on nyt ilmaissut haluavansa puuttua. Uutinen kontrollointipyrkimyksestä on surullinen monesta syystä:
  1. On käsittämätöntä, että järjestelmän sääntöjen ilmiselvältä rikkomiselta ei ilmeisesti ole rahan puutteesta johtuen ollut tyypillisesti edes keinoa puolustautua.
  2. Nytkin on ilmeisesti vain "halu" saada keinottelu kuriin, mutta on hyvä syy epäillä, ettei nytkään löydy riittävästi poliittista intressiä tilanteen parantamiseksi lisärahoituksella - ei vaikka arkijärjellä kuvittelisi rahantarpeen ylipäätään olevan pakkolunastuksissa korkeintaankin väliaikainen.
  3. Vaikka rahoitus saataisiin, valvonta olisi edelleen vaikeaa.
  4. Vaikka valvontakin toimisi kohtuullisen hyvin, kannattaa myyjän käsittääkseni silti yrittää saada ylihintaa, koska kiinni jäädessäkin asunnosta saa Hitas-sääntöjen maksimihinnan.
  5. Vaikka valvonta toimisi täysin ja asuntoja ei ylihintaan enää myytäisi, olisi silloinkin päihitetty vain yksi Hitas-nimisen sairauden oireista. Jäljelle jäisi edelleen mm. kysynnän ja tarjonnan epäsuhta, yhteisen omaisuuden jakaminen järjettömällä arpajaismenettelyllä, Hitaslaisten jumiutuminen Hitas-osakkeeseensa myynnin kannattamattomuudesta johtuen, Hitas-asuntojen päätyminen sijoitusasunnoiksi sekä entistä suurempi ja kallis byrokratia.
Kysymys kuuluukin: eikö voisi jo lakata lääkitsemästä oireita ja keskittyä olennaiseen eli poistamaan koko sairaus?

Aiheeseen liittyviä tekstejä

4 kommenttia:

  1. Nyt riskin ylihinnasta ottaa ostaja. Jos kaupunki lunastaa asunnon ostaja menettää sohvaryhmän verran rahaa. Ostajan ja myyjän yhteinen etu on siis olla asiasta hiljaa, joten valvonta ei tule olemaan helppoa. Kiinteistönvälittäjäksi kaupunki tuskin haluaa ryhtyä.

    VastaaPoista
  2. Kiitos jussi kommentista. Tuota en itse asiassa tiennytkään (tai en ainakaan muistanut). Meneekö tuo raha siis tuollaisessa tapauksessa suoraan kaupungin pussiin? Ei kyllä kuulosta reilulta, että ostaja vain kärsii. Myyjä se on se, joka ylimääräistä rahaa kiskoo, joten myyjä on se, jonka tulisi seuraukset kärsiä. Samalla ostajalle voisi syntyäkin motivaatio narauttaa kiskonnasta.

    Mitähän sitten käy, kun kaupunki alkaisi myydä lunastamaansa asuntoa? Jos on kymmenen halukasta, määrätäänkö heistäkin asunnon saava arvalla?

    VastaaPoista
  3. Sohvaryhmän osuus jää myyjälle! Homma menee niin että ostaja joutuu myymään asunnon kaupungille samalla hinnalla kuin on sen ostanut, mutta siinä hinnassahan ei sohvaryhmää ole. Uutta hitasia pukkaa kuin sientä sateella http://www.uuttahelsinkia.fi/uutiset/3153

    VastaaPoista
  4. Lunastuspykäläähän ei ole juurikaan käytetty, mutta onko kuitenkin omakohtaisia tai tuttujen kokemuksia tai olisiko antaa lähdettä tuolle, että asia tapahtuu noin? Eikö lunastusta ole mitenkään mahdollista tehdä jo ennen kuin kauppaa on tehty? Tällöin ostajan ei ainakaan pitäisi joutua maksamaan mitään ylimääräistä. Jos kauppa ehditään tekemään ennen lunastusta, siinähän tulisi periaatteessa vielä varainsiirtoverotkin maksettavaksi ostajalle.

    Kyllä siinä reilukerho kokoontuu, jos Hitasin hyödyt kerännyt saa kaiken kukkuraksi "sohvaryhmärahatkin" itselleen, ostajan muuttosuunnitelmat menee täysin pipariksi ja menettää samalla mahdollisesti kymmeniä tuhansia euroja.

    VastaaPoista