Alle 30-vuotiaana synnyttäville on ehdotettu annettavaksi suurta rahasummaa (kts. Ylen juttu). Syntyvyyden lasku mataliin lukemiin on vaikea yhteiskunnallinen ongelma, mistä johtuen tilanteen kääntämiseksi jotain olisi hyvä tehdä, mutta ehdotus tuntuu silti väärältä useammallakin tavalla. Yhteiskunnassa on toki monenlaisia asioita, jotka saattavat herättää epäoikeudenmukaisuuden tunteita. Yksi tavallisimpia tällaisia tekijöitä on kysymys verotuksesta. Kun veroja nostetaan tai lasketaan, aina nousee tavalla tai toisella kysymys siitä, tehdäänkö muutoksia oikeudenmukaisesti. Epäoikeudenmukaisena voi nähdä sen, jos vähätuloisen asemaa kiristetään ja rikkaan helpotetaan, tai toisesta näkökulmasta myös sen, jos kovatuloiselle jää alle puolet palkasta käteen. Toisaalta erityisen epäreilulta voi tuntua se, kun tietynlaisissa asemissa pystyy kiertämään verotusta tavalla, johon ihmisillä ei tavallisesti ole mahdollisuuksia. Koronaikaan epäreilulta tuntui varmasti monessa tilanteessa myös se, jos omaa elinkeinoa ei pystynyt käytännössä harjoittamaan, ja samalla jotkin pienetkin yritykset, joihin korona ei edes iskenyt, saattoivat saada 100 000 euronkin tukia. Voi sinänsä kysyä tulisiko yhteiskunnan ylipäätään välittää siitä, osuvatko jotkin lait tai lakimuutokset yksilötasolla ikävästi tai tuntuuko joidenkin lakipykälien ja verotusjärjestelmän virittämät rakennelmat oikeudenmukaisilta tai reiluilta. Jos järjestelmä ajaa taloutta ja muita rakenteita kohti laeille asetettuja tavoitteita, onko reiluuden tunteella loppujen lopuksi yhteiskunnallisella tasolla merkitystä? Eihän yhteiskunnallisen päätöksenteon tule pyöriä vain sen ympärillä, että jokainen laki ja muutos tuntuisi jokaisen kohdalla yksilötasolla reilulta. Lähes kaikissa varsinkin verotukseen ja sosiaalietuuksiin liittyvissä muutoksissa on aina väistämättä voittajia ja häviäjiä, eikä yksittäistapausten tarkastelu saa sanella isomman mittakaavan tavoitteita. Tästä huolimatta myös ennustettavuuden ja reiluuden kaltaisilla arvoilla on merkitystä. Siinä missä yhteiskunnallinen ennustettavuus on tunnustettu arvo yritysten toimintaympäristön elinvoimaisuuden kannalta, yksilöiden kohdalla reiluuden tunteen merkitys saattaa olla jopa merkityksellisempi. Epäreiluuden tunteella on merkitystä yksittäisten ihmisten lisäksi myös yhteiskunnan kannalta. Jos rakenteet tai muutokset tuntuvat epäreiluilta, se voi heikentää keskinäistä luottamusta, kasvattaa polarisaatiota, lisätä mielenterveyden ongelmia ja tulla siten kalliiksi paitsi yksilöille, myös yhteiskunnalle. Mitä tulee syntyvyysongelmaan jotain olisi kyllä hyvä tehdä, mutta eikö se onnistuisi paremmin ja reilummin kuitenkin ilman massiivista ikärajaan sidottua tukea keskittymällä muihin vanhemmaksi tulemisen tiellä olevien hidasteiden ja esteiden torjumiseen sekä tukemalla lapsiperheitä yleisellä tasolla enemmän? 
Suomi kaipaisi lisää vauvoja - sellaisia, joita ei ole luotu tekoälyllä, niin kuin nämä. Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>
lauantai 30. marraskuuta 2024
Yhteiskunnallisen reiluuden merkitys?
maanantai 1. heinäkuuta 2024
Vuokralla omaksi -mallin ongelmat
| Lauttasaari ja taustalla näkyvä Jätkäsaari vuosimallia 2009 |
Toisin kuin Hitas-järjestelmän kohdalla, Vuokralla omaksi -malliin on sisällytetty tarveharkintaisuus tulorajojen muodossa. Tämä on kaksisyinen juttu: toisaalta on hyvä, että tukea ei tarjota ihmisille, jotka tukea eivät tarvitse. Toisaalta tuloraja on merkki siitä, että kyse todella on merkittävästä tuesta, eikä vain erilaisen rahoitusratkaisun tarjoamisesta asunnonhankintamahdollisuuksien parantamiseksi. Tulorajoissa taas on kaksi ongelmaa: ne pohjautuvat yhteen näkökulmaan ja sitäkin vain yhdestä ajanhetkestä katsoen. Varallisuutta mallissa ei oteta huomioon, ja esimerkiksi opiskelijalla tai vastavalmistuneella tulot ovat luultavasti pienet, mutta ajan myötä ne voivat pian olla huomattavankin suuret, mutta silti saatu hyöty on pysyvä. Ja mitä esim. hitas-järjestelmästä on opittu, tuo hyöty voi suurimmillaan olla hyvinkin massiivinen eli nousta satoihin tuhansiin euroihin. Sellaisen hyödyn perustaminen hetkelliseen tulotason pohjalta tulkittuun näennäiseen tarpeeseen on vähintäänkin kyseenalaista.
Toinen ongelma on määräaika. Vuokralla omaksi -mallin vaatimus asua asunnossa 10 vuotta, jotta saisi lunastaa asunnon, vaikuttaisi niin pahalta kannustinloukulta, että se tuo mieleen Hitas-järjestelmän lukuisat ongelmat, varsinkin kun tuohon aikarajaan yhdistää siihen, että lunastushinta määritetään jo ennen vuokrasuhteen alkamista! En ole varma, sisältyykö tämänhetkisiin suunnitelmiin vuokraamalla tehtyjen lyhennysten palauttaminen kokonaan tai osittain tilanteessa, jossa asukas muuttaakin pois ennen 10 vuoden määräajan täyttymistä (tämä näyttäisi olevan avoin kysymys ainakin Vuokralla omaksi -mallin selvityksessä), mutta riippumatta siitä tuo 10 vuoden määräajan saavuttaminen voi helposti olla todella merkittävä kertahyöty varsinkin tilanteessa, jossa alueen hintakehitys on ollut suotuisaa. Jos asunnon hankinta-arvo on alun alkaenkin ollut vaikkapa 10% alakanttiin markkinahintoihin nähden, ja asuntojen nimellinen hintakehitys on alueella ollut esim +50%, tuon kymmenen vuoden rajapyykin saavuttaminen tarkoittaa kertaluonteista +67%:n tuottoa asunnon ostohintaan! Jos tällaisessa asunnossa on asunut vaikka 8 vuotta, ei siitä hevillä halua muuttaa pois ennen kuin tuo 10 vuotta on täynnä. Lopputuloksena monet jumittavat hitas-tyyliin asunnoissaan, vaikka haluaisivat oikeasti muuttaa johonkin tarpeitaan paremmin vastaavaan asuntoon muualle, ja toisaalta monet halukkaat eivät näihin asuntoihin pääse asumaan ennen kuin niitä kertarytinällä sitten rävähtää markkinoille mahdollisesti runsainkin määrin. Ketä tällainen palvelee?
Monessa yhteydessä Vuokralla omaksi -mallia on kutsuttu omistus- ja vuokra-asumisen välimuodoksi. Mielestäni tuo kuvaus pätee paremmin asumisoikeusasuntoihin: niissä ostetaan asunnosta esim. 15%:n osuus, ja siten ollaankin sitten periaatteessa 85-prosenttisesti vuokralla mutta turvattuna niin, ettei tätä vuokrasopimusta voi vuokralaisen tahtomatta purkaa. Vuokralla omaksi -malli on sitten muuten lähempänä vuokralla asumista, mutta se sisältää kutakuinkin riskittömän option vaihtaa vuokralta omistusasujaksi - jolloin sen typerän varainsiirtoveronkin joutuu maksamaan vasta silloin kun sekä haluaa että pystyy siirtymään vuokralta omistajaksi.
Rajoittaa yksittäisille ihmisille tulevan julkisen tuen massiivisuutta joko tekemällä alussa määritettävästä lunastushinnasta markkinaehtoisen esimerkiksi alistamalla sen tarjouskaupalle tai antamalla lunastushinnan elää markkinoiden mukana vuosien saatossa?
Poistaa 10 vuoden määräaika, eli antaa mahdollisuusn ostaa asunto itselleen milloin vain?
Näin julkisia varoja ei suollettaisi tolkuttomia määriä esimerkiksi arpaonnisille, eikä kukaan jumiutuisi asuntoonsa tarpeettomasti liian pitkäksi aikaa, mutta järjestelmä tarjoaisi silti joustavan mahdollisuuden vaihtaa vuokralta omistusasujaksi.
Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>
tiistai 6. syyskuuta 2022
Lapsilisää ei tule sitoa tuloihin
| Apinaa hoivataan (Malesia, 21.8.2010) |
1. Lapsilisä on luonteeltaan kulukorvaus
2. Lapsilisien tarkoitus on tasata elintasoa lapsiperheiden ja muiden talouksien välillä
3. Liian matala tuloraja loisi kannustinloukkuja
4. Korkea tuloraja ei juuri säästäisi kustannuksissa, mutta voisi heikentää yleistä moraalia
5. Tarveharkintaisuus kasvattaisi byrokratiaa.
6. Tarveharkintaisuus voisi johtaa kyseenalaistamaan muitakin hyvinvointiyhteiskunnan tukipilareita
Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>
tiistai 8. joulukuuta 2020
Kotihoidon tuen Helsinki-lisälle on tarvetta myös jatkossa
![]() |
| Kävelemään oppivan peruskalustoa. |
Säästösyiden lisäksi leikkauksen perusteeksi on todettu eriarvoisuuden vähentäminen. Toisaalta voisi myös sanoa, että leikkaus vähentää valinnan tasa-arvoa: yhä useampi tulee siirtämään lapsensa päivähoitoon siksi, ettei ole varaa olla viemättä lasta päivähoitoon. Lisäksi viime kädessä leikkauksen voi nähdä heikentävän sukupuolten välistä tasa-arvoa. Onko näin suuri leikkaus oikeasti perusteltu?
Tällä hetkellä kotihoidon tuki näyttää vielä (lähde hel.fi) tältä:
| Kotihoidon tuki | Hoitoraha | Hoitolisä | Helsinki-lisä | Tuet yhteensä |
| Kun perheessä on alle 1,5-vuotias lapsi | 341,69 | 0-182,86 | 264 | 605,69-788,55 |
| Kun perheessä on 1,5-2-vuotias lapsi | 341,69 | 0-182,86 | 218,64 | 560,33-743,19 |
| Kun lapsi on täyttänyt 2 vuotta, mutta on alle 3-vuotias | 341,69 | 0-182,86 | 0 | 341,69-524,55 |
- Kuinka pitkään yleisellä tasolla nähdään suositeltavana pitää lasta kotona?
- Halutaanko mahdollistaa sellainen vanhemmuus, minkälaista vanhemmuutta ihmiset haluavat?
- Halutaanko kannustaa vanhemmuuteen ylipäätään?
- Halutaanko kotihoitoon liittyvillä päätöksillä edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa?
Ps. Tämä kysymys koskee alle 1-vuotiaan pojan isänä myös allekirjoittanutta, mutta olisin hyvin saattanut kirjoittaa aiheesta muutenkin.
Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>
torstai 10. lokakuuta 2019
Dynaaminen vuokrataso kaupungin vuokra-asuntoihin
- Tulorajat ylittäviä asuntokuntia on todettu olleen vain noin 5%.
- Tulojen tarkastelu jo järjestelmässä olevilta johtaisi haitallisiin kannustimiin, kun ihmiset eivät haluaisikaan ottaa töitä vastaan.
- Tulorajat ylittäviä asuntokuntia on ylipäätään vain noin 40% asuntokunnista (eikä tulorajat olleet käytössä kuin vain hyvin lyhyen kokeilun ajan) (lähde).
- Ei asukkaiden irtisanominen ole ainoa vaihtoehto, jos halutaan välttää halvemman asumisen säilymistä "liian maksukykyisillä".
![]() |
| Taideteos valjastettuna esittämään vuokran perusosaa. (Lux Helsinki, 26.1.2013) |
Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>
lauantai 1. joulukuuta 2018
Perustulokokeilu on päättymässä - jäitä hattuun tulosten tulkintaan
Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>
sunnuntai 20. marraskuuta 2016
Järjestelmän kierteet 19 - Kelan etuuksien 20 prosentin sääntö
"Jos tulosi ovat kasvaneet vähintään 20 %, (vanhempain-)päivärahasi voidaan laskea päivärahakautta edeltävien 6 kuukauden työtulojen mukaan."
"samojen tulojen perusteella kuin edellinen vanhempainpäiväraha, jos uuden lapsen laskettu aika on, ennen kuin edellinen lapsi täyttää 3 vuotta."
Herää kysymys, miksi tällainen 20%:n vaatimus on ylipäätään olemassa. Keksin kaksi syytä:
- 6 kuukauden tulojen selvitys ja vahvistaminen vaatinee huomattavasti enemmän selvittelytyötä ja monesti ehkä henkilökohtaista keskustelua päivärahan hakijan kanssa.
- Halutaan rajoittaa mahdollisuutta maksimoida päivärahan suuruus hyödyntämällä tietoisesti 6 kuukauden sääntöä (kts. Kierre 14).
Näytä/piilota kierretaulukko
| Kierteen kuvaus | Mielivaltaiselta vaikuttava tulojen nousun 20 prosentin ylitysvaatimus aiheuttaa väliinputoajia, joille taloudellinen menetys voi olla tuntuva. Väliinputoamisen välttämispyrkimysten seurauksena nousee tarve kikkailulle ja samalla myös kierre 14 kasvattaa merkitystään. |
| Aukko (kts. selitys) | Ei ole - Päivärahajärjestelmän hyväksikäyttöpuolta käsitelty kierteessä 14. |
| Mutka (kts. selitys) | Kohtalainen - Vahvistaa motivaatiota kierteessä 14 kuvatunkaltaiseen toimintaan. |
| Merkitys yksilölle | Melko suuri - Juuri 20%:n rajan alle jäävät voivat menettää tuestaan melko huomattavan summan suhteessa siihen, että 20%:n raja olisi ylittynyt. |
| Merkitys yhteiskunnalle | Pieni - Tuet ovat olemassa, ja selvä enemmistö ottaa ne sellaisina kuin niitä sattuu saamaan. Säännön aiheuttama väliinputoamisen mahdollisuus kuitenkin nakertaa uskoa järjestelmän järkevyyteen ja toisaalta aiheuttaa Kelan työntekijöille turhaa ja toisinaan ikävääkin työtaakkaa asiakkaiden valittaessa epäreilusta kohtelusta. |
| Korjattavuus | Helppo - Sääntö olisi melko helppo muokata (ilmankin byrokratian määrän merkittävää kasvattamista) siten, että tukieurot eivät harppaisi vasta keinotekoisen rajan ylittyessä. |
| Kokonaisälyttömyys | Melko korkea. 20 %:n rajalle on vaikea nähdä perusteita varsinkaan tuensaajan näkökulmasta. Se ei estä tukijärjestelmän hyväksikäyttämistä, vaan pikemminkin kannustaa siihen. Lisäksi se aiheuttaa epäreilulta tuntuvia väliinputoamisia ja toisaalta kannustaa entistä vahvemmin käyttämään järjestelmää hyväksi hankkimalla ylimääräisiä tuloja 6 kk:n ajalle kierteen 14 hengessä. |
| Tuomio |
Korjattava. Käytäntöön olisi helppo ratkaisu: vähennetään ilmoitetun edeltävän 6 kuukauden tuloista tuen perustetta varten joka tapauksessa esimerkiksi 10 %. Tämän jälkeen tuen perusteena käytettäisiin joko vahvistetun verovuoden tuloja tai tätä 10%:lla vähennettyä summaa riippuen siitä kumpi on suurempi. Tämä vähentäisi myös Kierteen 14 merkitystä.
|
![]() |
| Vanhempainpäivärahan suuruus edeltävien 6 kk:n perusteella lasketun vuositulon perusteella, kun viimeisimmät verotuksessa vahvistetut tulot 36000€. Vasemmalla nykyinen, oikealla ehdotettu malli. |
Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>
tiistai 1. marraskuuta 2016
Perustulokokeilun kokeiluluonteen merkitys
Lähdetäänpä liikkeelle itse kokeilun perustulon saajista. Miten heihin vaikuttaa se, että he tietävät kyseessä olevan kokeilu? Äkkiseltään kuvittelisin, että he keskimäärin kannattaisivat jonkinlaista perustulojärjestelmää. Tämä tarkoittaisi sitä, että he haluaisivat myös osoittaa kokeilun toimivaksi. Lisäksi pitkään työttömänä olleelle kokeilu voi näyttäytyä uutena tilaisuutena, joka tuo tarvittavaa uutta puhtia, joka sitten myös edesauttaisi työllistymisessä.
Entä TE-toimisto? 2000 perustulonsaajan joukko on suhteellisen pieni, mikä saa perustulokokeilussa mukana olevan helposti erottumaan muista työttömistä. Suhtautuuko TE-toimiston virkailija siis yhtä neutraalisti perustulokokeilussa mukana olevaan työnhakijaan kuin muihin työnhakijoihin, vai saako hän mahdollisesti enemmän huomiota, mikä ilmenee parempana palveluna?
Entäpä työnantajat? Mitä heille merkitsee se, että mahdollinen uusi työntekijä on mukana perustulokokeilussa? Joillakin aloilla se voi tarkoittaa heille tarinaa, jota he voivat käyttää omassa brändäämisessään. Se voi merkitä myös suoraa mediahuomiota, joka voi edistää varsinkin pienen paikallisen toimijan myyntiä. Jos työnantajalle on tarjolla kaksi muuten samankaltaista työnhakijaa, joista toisen tiedetään olevan perustulokokeilussa mukana ja toisen tiedetään olevan sen ulkopuolella, uskoisin perustulokokeilussa mukana olevan olevan monessa tapauksessa houkuttelevampi vaihtoehto uudeksi työntekijäksi.
Tälle perustulokokeilun kokeiluluonteen vaikutukselle ei sinänsä voi paljon muuta tehdä kuin ohjeistaa TE-toimiston virkailijoita suhtautumaan heihin kuin keneen tahansa työnhakijaan, sillä perustulonsaajiin ja työnantajiin ei tässä mielessä voi juuri ohjauksella vaikuttaa. Eipä kokeiluluonteen vaikutus silti sinänsä ole kokeilun suurin haaste tai ongelma, mutta yhtä lailla sekin on asia, joka on syytä ottaa huomioon jo kokeilun mielekkyyttä pohtiessa ja sen toteutusta valmistellessa.
Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>
lauantai 19. tammikuuta 2013
Järjestelmän kierteet 15 - Sunnuntaityö vanhempainvapaalla
![]() |
| Pyhätyö äippävapaalla on jees, mutta muu työ nounou. |
Alla on lainaus Kelan sivuilta:
Voit työskennellä äitiysvapaasi aikana ja saada Kelasta äitiysrahaa, mutta työskentelypäiviltäsi äitiysraha maksetaan vähimmäismääräisenä (ks. Määrä). Muilta päiviltä saat täysimääräisen äitiysrahan. Työskentely sunnuntaisin ei vaikuta äitiysrahaasi, sillä äitiysrahaa maksetaan vain arkipäiviltä.Tällä on varsin erikoisia seurauksia. Otetaan esimerkiksi mediaanituloinen nainen, joka saa palkkaa noin 130 euroa työpäivässä. Muutoin hänen päivärahansa on äitiysvapaajaksosta riippuen joko 81, 87 tai 104 euroa. Arkipäivänä tehdyn työn seurauksena kyseisen päivän äitiysraha laskee minimiin eli 23,77 euroon. Kun ansaitusta palkasta vähennetään tämä äitiysrahan lasku, lisätuloa kertyy siis vain noin 50-70 euroa, mistä maksetaan luonnollisesti vielä verot.
Siinä missä ennen äitiyslomaa kaikki tulot olivat siis ajankohdasta, työehtosopimuksesta ja tuloista riippuen käytännössä pyöreästi kaksinkertaisia (kts. Kierre 14), äitiysvapaiden aikana tehdyistä ylimääräisistä arkitöistä saa itselle alle puolet, eli verojen jälkeen ehkä vain noin neljänneksen. Tietysti voi sanoa, että näin ohjataan äidit olemaan äitejä, mutta miksi tuo logiikka sitten koskee vain näitä ns. arkipäiviä, ei sunnuntai- tai pyhäpäiviä? Ei sunnuntai ole sen vähempää äitiyttä vaativa kuin muukaan päivä. Vaikka perheeseen kuuluisi myös isä, sunnuntai tuskin poikkeaa esimerkiksi lauantaista isän paikallaolon suhteen. Vuorotöitä tekevän isän kohdalla ei tilannetta muuta edes tavallisimmat työpäivät maanantaista perjantaihin - isä saattaa olla arkipäivänä vapaalla, jolloin perheelle saattaisi olla luontevampaa, että äiti kävisi tuolloin töissä.
| Kierteen kuvaus | Mikäli vanhempainvapaalla haluaa tehdä töitä, se on käytännössä pakko keskittää sunnuntaihin tai erityisiin pyhäpäiviin. |
| Aukko | Ei ole - Kyse on vain erikoisesta vanhempainpäivärahojen yksityiskohdasta. |
| Mutka | Kohtalainen - Mikäli vanhempainvapaalla oleva haluaa tehdä töitä, on erikoista, ettei päiviä voi käytännössä itse valita. |
| Merkitys yksilölle | Kohtalainen - Useimmiten äidit ovat mielellään puhtaasti äitiysvapaalla tekemättä töitä. Jos taas halutaan tehdä töitä, onnistuu kuitenkin sunnuntaityö. Joillekin mahdollisuus tehdä arkityötä voi kuitenkin olla tärkeä. |
| Merkitys yhteiskunnalle | Pieni - hyvin pieni - Aihe ei koskene käytännössä monia, eikä heitäkään kovin pitkään, eikä merkitys liene heillekään tyypillisesti tavattoman suuri. |
| Korjattavuus | Melko helppo - Yksi vaihtoehto on matemaattisesti yksinkertaisesti vähentää päivärahan määrää esimerkiksi tietyllä prosentilla tienatuista lisäeuroista. Tämä voi olla kuitenkin hallinnollisesti hankala vaihtoehto, joten toinen tapa voisi olla esimerkiksi niin, että laskettaisiin kuukaudessa tehtyjen työpäivien määrä, ja laskettaisiin päivärahan suuruutta yhtä monelta päivältä kuin on tehty töitä. Päivärahan määrän lasku saisi tällöin tietysti olla nykyistä pienempi, jotta kokonaisvaikutus olisi suurinpiirtein sama kuin nyt. |
| Kokonaisälyttömyys | Kohtalainen. Ongelma on merkitykseltään pieni, mutta voi synnyttää järjenvastaisen pattitilanteen niille, jotka haluavat tehdä äitiysvapaalla töitä. |
| Tuomio |
Voisi korjata. Vaikka merkitys onkin pieni, tällaisen erikoisuuden voisi hyvin poistaa.
|
Äitiysloman ja vanhempainvapaan toimeentuloon liittyy siis tavallaan kaksi kierrettä: äitiysvapaita edeltävän ajan keinotekoinen äitiyspäivärahan maksimointi sekä vanhempainvapaalla ollessa vaikuttava puolittainen pakote tehdä mahdolliset lisätoimeentuloon tähtäävät työt vain ja ainoastaan sunnuntaisin tai juhlapyhinä. Näistä kierteistä jälkimmäinen on merkitykseltään pieni, mutta yhdistettynä näistä tekijöistä muodostuu mielenkiintoinen, erikoisia ja taloudellisesti varsin merkittäviäkin kannustimia sisältävä soppa, jonka koostumusta voi hyvinkin olla perusteltua kehittää.
Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>
sunnuntai 6. tammikuuta 2013
Järjestelmän kierteet 14 - Vanhempainpäivärahojen maksimointi
![]() |
| Hana kannattaa rakentaa kunnolla ennen sen avaamista. (25.6.2005) |
Äitiysloman jälkeen tulevalla vanhempainvapaalla saadun päivärahan suuruus määräytyy aiempien palkkatulojen mukaan. Lähtökohtaisesti tuo katsotaan viimeisen vahvistetun verovuoden mukaan, mutta mikäli tulot ovat nousseet, voidaan se määrittää myös viimeisimpien työkuukausien palkan mukaan. Tähän taas voi usein vaikuttaa, oli sitten tavallisessa työsuhteessa tai yrittäjänä.
Tavallisena työntekijänä pätee seuraava sääntö:
Tuloiksi huomioidaan kaikki 6 kuukauden aikana maksetut tulot (myös esim. lomarahat ja iltalisät).Tämä aiheuttaa erikoisen asetelman, joka kannustaa tavallista työntekijää paitsi tekemään paljon ylitöitä, myös pitämään palkallista lomaa. Loma-ajan palkkahan on lomarahan tarjoavien työehtosopimuksien puitteissa käytännössä 1,5-kertainen tavalliseen palkkaan verrattuna.
Yrittäjäperheessä tämän kanssa voidaan puolestaan kikkailla siten, että nostetaan tuona 6 kk:n ajanjaksona suurempaa palkkaa ja/tai nostetaan tukia määrittävät YEL-maksut tuoksi ajaksi niin korkealle kuin suinkin mahdollista.
Kuinka suuren hyödyn kikkailusta sitten voi saada? Katsotaanpa. Suurien tulojen osalta kikkailun merkitystä kyllä madaltaa se, että äitiyspäivärahaan kohdistuu käänteinen progressio (kts. Kelan sivut), mutta tavallisessa tapauksessa jokainen tienattu tai "tienattu" lisäeuro kasvattaa vanhempainpäivärahan suuruutta ja sitä kautta äitiysvapaiden tulotasoa merkittävästi. Kun lasketaan koko äitiysvapaiden aikana saadut tuet, tilanne on vuoden 2013 tulorajoilla käytännössä seuraavan taulukon mukainen:
| Normaali vuosipalkka | Vanhempainpäivärahana saatu lisätulo äitiysvapaita ennen tienattua ylimääräistä 1000 euroa kohden | Kokonaislisätulo tienattua 1000 euroa kohden itse palkka mukaanlukien |
| 10 190 - 35458 € | 1312 € | 2312 € |
| 35 458 - 54 552 € | 958 € | 1958 € |
| yli 54 552 € | 481 € | 1481 € |
Otetaan käytännön esimerkki. Oletetaan, että äidin tavallinen tuntipalkka on esimerkiksi 15 euroa, mikä tarkoittaa, että vuosipalkka jää tuohon alle 35 458 euron ryhmään. Hän päättää tehdä ylitöinä ylimääräisen sunnuntaivuoron kolminkertaisella eli 45 euron tuntipalkalla. Tällöin hän saa itse asiassa äitiyspäivärahojen kertyminen huomioonottaen yhteensä 104 euroa tunnilta! Tämä on siis käytännössä 6,9-kertainen palkka verrattuna tavalliseen tuntipalkkaan. Voisi sanoa, että tällaisiin ylitöihin kannattaa panostaa!
On toki huomioitava, että vakituisessa työsuhteessa työnantaja maksaa tyypillisesti täyden palkan äitiysvapaiden ensimmäisiltä kuukausilta. Tällöin ylityöt eivät niin helposti vaikuta tämän alkuajan toimeentulotasoon. Kokonaisuudessaan tulotaso nousee tästä huolimatta hyvin merkittävästi, kuten näkyy allaolevasta taulukosta:
| Normaali vuosipalkka | Ansaittu lisätoimeentulo äitiysvapaita ennen tienattua ylimääräistä 1000 euroa kohden, kun työnantaja maksaa täyden palkan ensimmäisiltä kuukausilta. | Kokonaislisätulo tienattua 1000 euroa kohden itse palkka mukaanlukien |
| 10 190 - 35458 € | 887 € | 1887 € |
| 35 458 - 54 552 € | 571 € | 1571 € |
| yli 54 552 € | 308 € | 1308 € |
Mikäli äidin sijasta isä käyttää osan vapaista, merkitys äidin ylimääräisistä tienesteistä toki pienenee vielä hieman. Pelkällä isäkuukauden ottamisella tuon merkitys on kuitenkin vain noin 20-50 euroa tuosta 1000 euron lisätyöstä. Niin ollen mediaanipalkkainen työntekijä saa joka tapauksessa kaiken ylimääräisistä työpanoksista ansaitsemansa rahat 183-prosenttisena - vaikka otettaisiinkin isäkuukausi ja työnantaja maksaisi alkuajalta täyden palkan.
Ei myöskään sovi unohtaa, että sama palkan kertoutuminen koskee myös lomakorvauksia. Lomalta saa lomarahan sisältävissä työsopimuksissa tavallisessa tilanteessa käytännössä 150-prosenttisen tulon, joten jokaisesta vietetystä lomapäivästä saa tavalliseen 100-prosenttiseen palkkaan verrattuna siis käytännössä vanhempainpäivärahakertymät mukaanlukien noin 280-prosenttista tuloa! Ylitöiden lisäksi siis myös lomailu on erittäin kannattavaa. Parhaaseen toimeentuloon pääsee kun viettää paljon lomia sekä tekee paljon ylitöitä.
Näytä/piilota kierretaulukko
| Kierteen kuvaus | Kasvatetaan äitiysrahan tasoa tekemällä erityisen paljon ylitöitä, pitämällä lomia, nostamalla suurta palkkaa perheyrityksestä tai ajoittamalla suuret YEL-maksut 6 kuukauden ajanjaksolle ennen äitiyslomalle jäämistä. |
| Aukko | Melko pieni - Aukoksi voi mieltää sen, jos yrittäjäperheessä maksellaan keinotekoisen suuria palkkoja tai YEL-maksuja juuri äitiysvapaita ennen. Tämän merkitys on kuitenkin pieni, varsinkin ottaen huomioon, että äitiysvapaa lienee yrittäjälle huomattavasti tavallista työntekijää hankalampi asia. Varsinkin muilta osin rahan kerryttäminen on käytännössä täysin pelisääntöjen hengen mukaista. |
| Mutka | Kohtalainen - Tavoite kerryttää äitiysrahaa voi saada rehkimään enemmän kuin pelkkä ylityökorvaus tavallisesti motivoisi, sekä pitämään lomia ajankohtana, joka ei olisi se kaikista mieluisin. Yrittäjä taas joutuu tekemään omanlaistaan suunnittelua vanhempainpäivärahojen maksimoimiseksi. |
| Merkitys yksilölle | Kohtalainen - Toimeentulo on aina merkittävä asia, mikä voi jopa korostua vanhempainvapaalla. Järjestelmä voi kannustaa suuntaan, joka tuntuisi lähtökohtaisesti epämielekkäältä varsinkin raskauden loppuajan lähestyessä. |
| Merkitys yhteiskunnalle | Melko pieni - Kysymys koskee ihmisiä hyvin laajalti, mutta kaikilla ei ole mahdollisuuksia erityiseen suunnitteluun. Lisäksi jonkinasteisen suunnittelun merkitys on yhteiskunnan kannalta pieni: ei siitä hyötyä ole, mutta ei se juuri hyvinvointitappioitakaan aiheuta. |
| Korjattavuus | Melko vaikea - Vanhempainpäivärahalla on perusteltu paikkansa sosiaaliturvajärjestelmässä. Sekin on ainakin jossain määrin perusteltua, että tulot vaikuttavat sen suuruuteen. Jos näitä kahta pidetään lähtökohtina, yksinkertaiset korjauskeinot rajoittuvat lähinnä palkkatulon vaikutuksen hienosäätöön. Monimutkaisemmatkin vanhempainpäivärahan perustana olevaan tuloon kohdistetut rajoituksetkin voisivat kuitenkin olla mahdollisia. |
| Kokonaisälyttömyys | Melko pieni. Haitallisimpana asiana voi järjestelmässä pitää sitä, että se kannustaa ylitöihin juuri ennen äitiysloman alkamista. Muilta osin laskelmoinnista ei juuri ole haittaa. Ehkä erikoisimpana tekijänä voi pitää sitä, että lomailu kasvattaa vanhempainpäivärahan suuruutta. |
| Tuomio | Kannattaa ainakin tutkia. Tukijärjestelmään liittyy omituisia elementtejä:
|
Äitiyslomalla ja vanhempainpäivärahalla on perusteltu asemansa nyky-yhteiskunnassa. Järjestelmään liittyy edellisessä osassa kuvatun työllistymisnäkökulman lisäksi kuitenkin myös edellä kuvattuja kyseenalaisia erikoisuuksia, jotka herättävät joitakin kysymyksiä.
Ensinnäkin olisiko ylityöt ja lomarahat mahdollista erottaa muusta palkasta vanhempainpäivärahan suuruutta laskiessa? Näin äidit eivät saisi keinotekoisia kannustimia hankkiutua lomalle erikoiseen aikaan eikä syntyisi rasittavaa taloudellista painostusta tehdä ylitöitä raskausajan lopulla.
Toisekseen missä määrin yhteiskunnan tarvitsee ylipäätään tukea korkeapalkkaisen korkeampaa elintasoa myös äitiyslomalla ja vanhempainvapaalla? Lähtökohta ylitöihinkin kannustavassa suhteellisen merkittävässä tulosidonnaisuudessa lienee ajatus siitä, että ilman vahvaa tulosidonnaisuutta kovapalkkainen äiti palaisi liian nopeasti töihin. Mutta olisiko se todella niin? Tarvitseeko esimerkiksi hyvin korkeaa 10 000 euron kuukausipalkkaa ansaitsevan saada äitiysloman jälkeiseltä ajaltakin suomalaista keskivertopalkkaa huomattavasti korkeammat 4000-5000 euron kuukausittaiset äitiyspäivärahat yhteiskunnalta? Jos näin ei olisi, jäisikö lapsi hoitamatta kunnolla? Vai olisiko vanhempainpäivärahan progressiota ehkä aihetta kiristää?
Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>
lauantai 12. toukokuuta 2012
Vuokralainen ahtaalla
Ulla Palomäki kritisoi HS:n mielipidepalstalla 11.5. voimakkaasti Vartiaisen kannanottoa omistusasumisen suosimisesta. Samaan hengenvetoon hän toteaa kuitenkin myös, että "Se, joka asuu vuokralla, heittää rahansa suoraan sanottuna kankkulan kaivoon." Palomäen kannanotosta huomaa, miten perusteellisesti omistusasumisen aate on porautunut suomalaiseen mielenlaatuun: vuokralla ei kannata asua, mutta omistusasumisen etuihin ei saa koskea. Vartiaisen tarkoitushan oli nimenomaan sanoa, että vuokralla asumisen ei tarvitsisi olla rahan heittämistä kankkulan kaivoon!
Tosiasiahan on se, että markkinahintaisen asuntonsa vuokraa omalla työllään maksava on Suomessa suurimman maksajan asemassa. Hän maksaa
- Omistusasujan korkojen verovähennykset.
- Vuokranantajan vuokratuloista maksettavat verot.
- Siivun toimeentulotukea saavien vuokrista, koska tuet nostavat vuokratasoa.
Allekirjoittanut on itse omistusasuja, ja puree tällä kirjoituksella siten oikeastaan itseään ruokkivaa kättä.
Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>
maanantai 13. helmikuuta 2012
Perustulo on tulevaisuutta
Perustulon ajatus on kaunis:
- Kaikille taataan tasavertainen peruselintaso.
- Byrokratian väheneminen on positiivinen niin valtion kuin tukea hakevien kannalta.
- Poistetaan kannustinloukut

1. Rahan riittävyys
Raha ei riitä siihen, että kaikille tarjottaisiin niin suuri perustoimeentulo, etteikö kuitenkin tarvittaisi myös tarveharkintaista lisätukea sitä tarvitseville. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka byrokratia vähenisikin, toimeentulotuen byrokratiasta ei toistaiseksi pääsisi kuitenkaan kokonaan eroon. Hyöty byrokratiamielessä olisi siis rajallinen.
2. Työn kannustavuus nousisi kyllä joillakin, mutta toisilla se laskisi
Joillakin perustulo takuulla laskisi työn kannustavuutta. Jos tyytyy vähään, perustulo voi riittää siinä määrin, ettei halua ryhtyä "paskaduuniin", vaikka se taloudellisesti olisikin kannattavaa. Kun ei enää olisi tarvetta taistella sosiaaliviranomaistenkaan kanssa, syntyisi jossain määrin nykyisestä poikkeava syrjäytyneiden porukka. Tilannetta korostaa se, jos on syystä tai toisesta hyvin edullinen, esimerkiksi vanhempien tarjoama majoitus. Oman ryhmänsä voivat muodostaa ihmiset, jotka ovat jo saaneet asuntonsa maksettua, ja haluavat irtaantua työelämästä. Jos lisäksi on esimerkiksi jonkinmoinen sijoitusasunto hankittuna, vuokratulot ja perustulo voivat yhdessä riittää jo ihan mukavaankin peruselämiseen, missä ainoa täysin kiinteä kulu on pieni asunnosta maksettava taloyhtiön vastike.
On tietysti myös totta, että nykyjärjestelmään sisältyy pahoja kannustinloukkuja pienten pätkätöiden ja toimeentulotuen välillä liikkuessa, kun tehty työ ei käytännössä juuri paranna käteen jäävän rahan määrää. Näihin perustulo kieltämättä auttaisi, kuten saattaisi auttaa myös aloittelevien yrittäjien arkeen, mutta eikö toimeentulotukijärjestelmää voisi kehittää perustuloa pienemmilläkin muutoksilla niin, että pahimmista kannustinloukuista päästäisiin eroon? Tätä kautta yhteiskuntaa voisi rakentaa kypsemmäksi myös perustulomallia varten.
3. Ulkomailla elävät loiset
Omaksi ongelmaksi voisi ainakin nykyisellään muodostua ihmiset, jotka veisivät perustulonsa ulkomaille. Monissa köyhemmissä maissa jo 500 euron kuukausituloilla voisi elää jo suhteellisen leveääkin elämää, varsinkin jos osaa useimpien suomalaisten tapaan arvostaa lämpimämpiä elinolosuhteita. Paitsi että tämä tuntuisi varmasti monille houkuttelevalta vaihtoehdolta, tällainen olisi suomalaisten verovarojen syytämistä suoraan ulkomaille.
Tällainen järjestelmän hyväksikäyttö tulisi tehdä käytännössä mahdottomaksi. Periaatteessa järjestelmän voisi rakentaa esimerkiksi niin, että perustuloa saisi vain Suomessa vietetystä ajasta päivän tarkkuudella, jolloin mallia voisi tulkita tavallaan matkailuverona. Mutta olisiko tämänkaltaiselle valvonnalle poliittisia tai juridisia mahdollisuuksia? Tulkittaisiinko tällainen kansainvälisessä ympäristössä protektionismiksi tai kansallisella tasolla vapaan liikkuvuuden rajoittamiseksi? Ja tuskinpa käytännön toteutuskaan kovin ongelmatonta olisi.
----------
Uskon, että maassamme otetaan vielä jokin päivä jonkinlainen perustuloon verrattava malli käyttöön. Se vaatii kuitenkin mielestäni lähes aukotonta ratkaisua yllämainittuun kohtaan 3 sekä siinä määrin vauraampaa tai työelämän osalta dynaamisemmin järjestäytynyttä yhteiskuntaa, että kohdista 1 ja 2 saadaan isompi nettohyöty irti. Perustulo on tulevaisuutta, mutta ei nähdäkseni tätä päivää. En usko maan olevan siihen vielä valmis.
Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>
maanantai 2. tammikuuta 2012
Järjestelmän kierteet 4 - Ristiinvuokraaminen

Asumislisänä on tarjolla 9 tukikuukaudella 1285 euroa ja 12 tukikuukaudella 1713 euroa verottomana vuodesta, joten kyse ei ole ihan merkityksettömästä summasta. Tuon saamiseksi yksi vaihtoehto on jättää perheensisäinen vuokralaisuusmahdollisuus käyttämättä ja siirtyä opiskelija-asuntovaihtoehtoihin, mikä on opiskelija-asuntojen edullisuuden vuoksi muutenkin taloudellisesti järkevä vaihtoehto. Tätä voi pitää erikoisena ajatellen sitä, jos ilman tukimuotoa asunto haluttaisiinkin vuokrata tai antaa asuttavaksi perheensisäisesti. Näin kannustetaan siihen, että opiskelija asuu muiden opiskelijoiden tapaan opiskelija-asunnossa ja joku toinen, mahdollisesti ei-opiskelija tuleekin perheen vuokra-asuntoon. Näkökulmasta riippuu, onko se hyvä vai huono asia.
Erikoisemmaksi tilanne muuttuu, jos löytyy kaksi vastaavanlaisessa tilanteessa olevaa toisensa läheisesti tuntevaa perhettä (esim. jos opiskelijat ovatkin serkuksia). Vaikka omalle lapselle vuokraaminen tuntuisi luontevimmalta ajatukselta, perheet voivat päätyä vuokraamaan asunnot ristiin toisen perheen lapselle maksimiasumislisien saamiseksi. Tällöin toimitaan tavalla, joka ei ole lähtökohtaisesti kenenkään kannalta mielekästä, mutta johon järjestelmän säännöt kuitenkin kannustivat.
| Kierteen kuvaus | Vuokrataan asuntoja kahden perheen välillä ristiin, jotta vältytään asumislisän määrää rajoittavan erityissäännön vaikutukselta ja saadaan siten veroton asumislisä moninkertaistettua siten, että veroton nettovaikutus on suurimmillaan 1713 euroa vuodessa. |
| Aukkoisuus | Lievä. Tarjoaa mahdollisuuden kiertää tuen tarpeellisuuteen pohjautuva sääntö, mutta hyöty potentiaaliselle edunsaajaperheelle rajallinen ja sen saaminen todennäköisesti vaivalloista. |
| Mutkaisuus | Ilmeinen. Olisi tyypillisesti selvästi houkuttelevampaa vuokrata omalle läheiselleen kuin tuttavan läheiselle. Esim. sisarusten perheiden välillä kynnys siihen ei kuitenkaan välttämättä ole kovin suuri. |
| Merkitys yksilölle | Melko pieni - Kohtalainen. Lisätuki ei liene tyypillisesti vuokra-asunnon omistaville vanhemmille erityisen merkittävä, mutta opiskelijalle kanavoituna sen sijaan kyllä. |
| Merkitys yhteiskunnalle | Pieni - Hyvin harvalla lienee sekä mahdollisuus että halu tämänkaltaiseen kikkailuun. Mahdollisuus vaatii sopivan asunnon ja sopivan tuttavaperheen. Halu taas vaatii halun vuokrata omaiselle, sen, että säännön kiertämistä ei nähdä moraalisesti ongelmallisena, sekä että hyöty koetaan riittäväksi. Vaikka 1285-1713 euroa verottomana on suhteellisen merkittävä summa, vuokra-asunnon omistavalla perheellä on todennäköisesti melko hyvä taloudellinen asema jo muuten, jolloin summa ei ole niin helposti riittävä motivaattori ylimääräiseen kikkailuun. |
| Korjattavuus | Keskivaikea - Erityissäännön poistaminen olisi sinänsä helppoa, mutta tällöin luovuttaisiin erityissäännön taustalla olevasta periaatteesta. Tämä kierre ei liene yksinään riittävä syy pykälän poistamiselle, ja kierteen erityinen valvominen taas olisi luultavasti turhaa resurssien tuhlausta. |
| Kokonaisälyttömyys | Pieni. Harvoilla on sekä mahdollisuus että halu lähteä hyödyntämään tätä lievää aukkoa, joten merkitys on sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta pieni. |
Tyypillisesti kyse on siis nimelliseen edunsaajaan nähden merkittävästä lisätuesta, joka on kuitenkin käytännössä perheen kannalta sen verran pieni, ettei pykälöiden vaivalloinen ja moraalisestikin arveluttava kiertäminen ristiinvuokraamismenettelyllä vaikuta kovin houkuttelevalta. Todennäköisempi seuraus pykälästä lienee jälleen sama kuin kierteessä 3 eli se, että opiskelija muuttaa vanhempien tarjoaman majoituksen sijasta asumaan opiskelija-asuntoon tukien saamiseksi.
En itse tiedä yhtään tapausta, jossa asuntoa todella olisi vuokrattu tähän tapaan ristiin, mutta uskon sitä silti tapahtuvan jossain määrin varsinkin suvun piirissä. Mielelläni kuulisinkin esimerkkejä tällaisista tapauksista.
Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>
lauantai 10. joulukuuta 2011
Järjestelmän kierteet 3 - Asunto opintotuen saamiseksi
![]() |
| Tyhjä soluasunto (toukokuu 2005) |
Vanhempansa luona asuva 17-19-vuotias ei ole oikeutettu lainkaan opintotukeen, mikäli hänen vanhempansa tienaavat yli 61 000 euroa vuodessa. 20 vuotta täyttäneillä kotona asuvilla korkeakouluopiskelijoilla tuki on vastaavassa tilanteessa 122 euroa. Vanhempien luota muuttaessa tilanne kuitenkin muuttuu.
Mikäli korkeakouluopiskelija muuttaakin asumaan itsenäisesti, hän saa 298 euroa opintotukea kuukaudessa, kunhan vain on täyttänyt 18 vuotta. Se tarkoittaa 20 vuotta täyttäneille 176 euroa ja alle 20-vuotiaille 298 euroa enemmän kuukaudessa aiempaan verrattuna. Asuminen toki aiheuttaa piirun verran lisäkuluja, mutta veroton asumislisä voi tehdä näistä kuluista hyvin marginaalisia. Käytännössä vuokrakulujen omavastuu jää soluasunnoissa n. 40-50 euron paikkeille kuukaudessa. Omavastuu vuoden ajalta toki kasvaa, jos vietetään kolme kesäkuukautta ilman opintotukea ja asumislisää.
Muuttujia on useita. Alla olevassa kahdessa taulukossa on selvyyden vuoksi esitetty, miten paljon enemmän tai vähemmän rahaa kussakin tapauksessa jää vuokran jälkeen, kun soluasunnon vuokra on melko hintava 250 euroa:
| VANHEMPIEN VUOSITULO YHT. YLI 61000 €. | Ilman kesäkuukausia | Kesäkuukaudet tuettomina huomioiden |
| 18-19-vuotias toisen asteen opiskelija | -50 € / kk | -100€ / kk |
| 18-19-vuotias korkeakouluopiskelija | 248 € / kk | 123,5 € / kk |
| 20+-vuotias toisen asteen opiskelija | 116 € / kk | 24,5 € / kk |
| 20+-vuotias korkeakouluopiskelija | 126 € / kk | 32 € / kk |
| VANHEMPIEN VUOSITULO YHT. ALLE 22769 €. | Ilman kesäkuukausia | Kesäkuukaudet tuettomina huomioiden |
| 18-19-vuotias toisen asteen opiskelija | 100 € / kk | 12,5 € / kk |
| 18-19-vuotias korkeakouluopiskelija | 118 € / kk | 26 € / kk |
| 20+-vuotias toisen asteen opiskelija | 16 € / kk | -50,5 € / kk |
| 20+-vuotias korkeakouluopiskelija | -19€ / kk | -76,8 € / kk |
Ylläolevissa taulukoissa ei ole huomioitu verojen vaikutusta. Asumislisä on kuitenkin veroton, ja opintotukea nostavan veroprosentti pieni, joten käytännössä verojen merkitys on tässä yhteydessä pieni, eli vain parinkymmenen euron luokkaa miinuksen suuntaan. Enemmän on kuitenkin oikeastaan merkitystä sillä, että soluasunnot ovat yleensä halvempiakin kuin tuo 250 €, jolloin vuokralaisuudesta tulee vastaavasti kannattavampaa.
Taulukkoja katsomalla voi joka tapauksessa todeta, että asunnon ottaminen lukukauden ajaksi kannattaa periaatteen tasolla useimmissa tapauksissa, vaikka asunto ei oikeasti kiinnostaisikaan. Vaikka kesä menisikin ilman tukia, asumisesta tulee silti tyypillisesti käytännössä täysin ilmaista.
Taulukkojen kahdeksasta rivistä kaksi ensimmäistä muodostavat kuitenkin selvät poikkeukset. Mikäli vanhemmat tienaavat riittävästi, 18-19-vuotiaalle toisen asteen opiskelijalle asunto on vain kustannuserä, vaikka toki asumislisän ansiosta pieni sellainen. Sen sijaan 18-19-vuotiaalle korkeakouluopiskelijalle asunnon vuokraaminen on itse asiassa hyvinkin merkittävä tulonlähde: verojenkin jälkeen jää lukukauden aikana yli 200 euroa ylimääräistä käyttörahaa kuukaudessa! Asunto siis kannattaa selvästi vuokrata itselleen, vaikka asunnossa ei edes todellisuudessa asuisi.
Kierteiseltä tukijärjestelmä tuntuu varsinkin viimeksi mainitun tapauksen osalta. Tarkistellaanpa kierteen ominaisuuksia kuitenkin erillisessä taulukossa sarjan aiempien osien tapaan:
| Kierteen kuvaus | Hankitaan mahdollisimman halpa soluasunto opintotuen saamiseksi tai opintotuen suuruuden kasvattamiseksi. |
| Aukkoisuus | Ilmeinen. Tuki saattaa tulla vapaa-ajan tukemiseen sen varsinaisen tarkoituksen eli asumisen ja itsenäisen elämisen tukemiseen. |
| Mutkaisuus | Ilmeinen. Saatetaan nähdä vaivaa asunnon hankkimiseksi, vaikka käytännössä tarve tai halu asuntoon olisikin pieni tai olematon. |
| Merkitys yksilölle | Kohtalainen. Järjestelmä kannustaa tai tietyin edellytyksin jopa painostaa itsenäistymään. |
| Merkitys yhteiskunnalle | Melko pieni - ainakin negatiivisessa mielessä. Negatiivisena puolena soluasuntoja saattaa olla olemattomassa tai hyvin vähässä käytössä, vaikka joku toinen voisi tarvita soluasuntoa selvästi enemmän. Se taas voidaan nähdä positiivisena puolena, että kannustetaan itsenäistymään. |
| Korjattavuus | Melko helppo. Mikäli tähän haluttaisiin puuttua, tukisääntöjen muuttaminen olisi helppoa. |
| Kokonaisälyttömyys | Pieni. Suurimmassa osassa tapauksia asunnon vuokraamisella ei varsinaisesti pääse tienaamaan, mikäli kesäkuukaudet lasketaan tuettomina osana kokonaisuutta. 18-19-vuotiaiden korkeakouluopiskelijoiden pieni ryhmä muodostaa tässä poikkeuksen, ja erikoiseltahan se tuntuu, että vuokraamalla asuntoa jää enemmän rahaa käteen kuin jos asuisi vanhemmillaan. Mikäli itsenäistymiseen kannustaminen nähdään näin vahvasti tavoittelemisen arvoisena, kyseessä voi kuitenkin olla kokonaisuutta ajatellen jopa hyvä asia. |
Itsenäisyyteen kannustaminen on luultavasti vain hyvä asia, joten siinä mielessä pieni palkinto vanhempien luota muuttamisesta voi olla perusteltu. Soluasunnoille on kuitenkin aina huomattava kysyntä, eikä niitä kaikille välttämättä löydy heti, kun olisi tarve. Siksi on ainakin pohtimisen arvoinen kysymys, tarvitseeko 18-19-vuotiaita keski- tai korkeatuloiset vanhemmat omaavia korkeakouluopiskelijoita kannustaa kotoa muuttamiseen niin vahvasti kuin nykyinen tukisäännöstö tekee.





