Välityspalkkioiden vaikutus 10 vuoden ajalta

Aloittelevalle osakesijoittajalle yksi keskeinen kysymys on, mitä osakevälittäjää kannattaisi käyttää. Osakevälittäjän valintaan liittyen yksi keskeisimmistä tekijöistä taas on välityspalkkiot. Jotkut saattavat myös kysyä, paljonko välityspalkkio saisi olla, mutta se riippuu tietysti suurelta osin sijoitettavista summista sekä siitä, kuinka paljon käy kauppaa. Koska muuttujia on paljon, on vastauksiakin monenlaisia. Monille pitkän linjan osta-ja-unohda-sijoittajille välityspalkkioiden merkitys voi olla jokseenkin olematon, kun taas enemmän kauppaa käyville tai aloittelevalle sijoittajalle niiden merkitys voi olla hyvinkin ratkaiseva. En kuitenkaan muista nähneeni kenenkään kuvanneen omalta osaltaan, millä tavoin välityspalkkioiden vaikutus olisi vaikuttanut kumulatiiviseen tuottoon vuosien varrella. 

Tässä blogitekstissä käyn läpi, miten välityspalkkiot ovat omalla kohdallani vaikuttaneet. Aloitin osakesijoittamisen jollain tasolla noin 15 vuotta sitten. Helposti pureksittavassa muodossa olevaa dataa on kertynyt kuitenkin vasta 2013 toukokuusta lähtien. Tässä tekstissä keskityn tuohon vuodesta 2013 alkaneeseen 10 vuoden ajanjaksoon: miten on mennyt, ja miten välityspalkkiot ovat kehitykseen vaikuttaneet.

Miten on mennyt?

Yleisesti ottaen voisi todeta, että omalla kohdalla kehitys on seurannut hyvin pitkälti kotoisen Helsingin pörssin indeksin kehitystä. Kun jaetaan tämä tarkkailtava 10 vuoden jakso kalenterivuosiin, saadaan 11 erillistä ajanjaksoa: 9 täyttä vuotta, sekä vajaat vuodet 2013 (7 kk) ja 2023 (5 kuukautta). Kun vertaillaan oman salkkuni kehitystä osinkotuoton huomioivaan OMXH GI -indeksiin, voidaan muun muassa seuraavaa:

• 11 ajanjaksosta 9:ssä on muutoksen etumerkki sama: poikkeuksena vuodet 2015 ja 2023, joista molemmissa salkku on pysynyt plussalla indeksin ollessa miinuksella

• Suuressa osassa vuosia kehitys on ollut paitsi samansuuntainen, myös samaa kokoluokkaa. Tähän löytyy kuitenkin jokunen poikkeus:

• 2014-2015: vaikka 2014 etumerkki olikin sekä indeksissä että nippanappa salkussani positiivisen puolella, tuolloin otin indeksiltä todella pahasti eli lähes 25 %-yksikköä pataan. Vastaavasti 2015 indeksi puolestaan jää oman salkkuni kehityksestä lähes yhtä pahasti eli yli 22%-yksikköä jälkeen. En kuitenkaan löytänyt selvää syytä eroille.

• 2018: Omalla salkulla meni 10 %-yksikköä huonommin. Tässä ehkä keskeisimpänä syynä on ollut erehtyminen rakennusalan yritysten Lehdon ja Constin matkaan, vaikka kaksikosta Consti korjasikin sittemmin suuntansa.

• 2020-2021 Pandemiavuosina meni selvästi indeksiä paremmin. 2020 päihitin indeksin nousun yli 10 prosenttiyksiköllä ja 2021 yli 20 prosenttiyksiköllä, mutta…

• 2022 tuli vastaavasti alamäki 18 prosenttiyksikköä vahvempana

Yksittäisiä vuosia katsoen keskimäärin salkun kehitys on ollut noin 0,42%-yksikköä parempi per vuosi, eli kun OMXH GI on tuottanut noin 10% per vuosi, oma tuotto on ollut noin 10,4% per vuosi. Eli 10 vuodessa on siis tullut korkoa korolle ja isompaa kaulaa indeksiin nähden? Ei aivan. Syy tähän on se, että omilla vuosituotoillani on ollut indeksiä isompi keskihajonta, minkä seurauksena koko ajanjakson kumulatiivinen kehitys näkyy menneen prosenttiyksikön tarkkuudella samoihin kuin indeksillä. 

Tarkoittaako tämä sitten, että osakepoiminta on turhaa? En sanoisi niin. Osakepoiminnan puolustukseksi voisi todeta jo ihan senkin, että se on opettavainen harrastus. Toisaalta voisi ajatella opin karttuessa myös päätösten paranevan (ja ehkä siten onnistuu välttämään vuoden 2014 kaltaiset epäonnistumiset?). Ja kolmantena tekijänä on vielä sitten ne välityspalkkiot…

Mikä siis on ollut välityspalkkioiden vaikutus?

Laskin välityspalkkioiden vaikutusta siten, että vertasin kunkin ajanjakson (ne 9 täyttä vuotta ja 2 vajaata vuotta) keskimääräistä salkun arvoa kyseisen vuoden välityspalkkioihin, ja laskin minkäsuuruisen siivun välityspalkkiot veivät. Sattumaa tai ei, tällainen “välityspalkkiokulusuhde” oli pienin huonoimpana vuonna 2014, ja suurin toiseksi parhaana vuonna 2020, kun pandemia aktivoi käymään kauppaa. Onko salkulla siis ehkä ruvennut menemään paremmin silloin, kun olen ruvennut käymään enemmän kauppaa? Ehkä, mutta selvää tällaista johtopäätöstä ei voi luvuista vetää. Joka tapauksessa välityspalkkiot ovat vieneet käytännössä noin 10% salkkuni tuotosta näiden 10 vuoden ajalta. Jos välityspalkkioiden vaikutuksen olisi voinut jättää pois, salkun kehitys olisi ollut yli 17 prosenttiyksikköä parempi eli +165%:n tuottoon verrattuna noin 10% parempi kuin OMXH GI:llä. 

Onko tämä sitten turhaa jossittelua? Ei mielestäni. Yksi tekijä piilee siinä, että välityspalkkioiden suhteellinen vaikutus yleensä kutistuu, kun kauppasummat ovat isompia. Eli jos osinkotuoton huomioivalle indeksille pärjää välityspalkkioiden jälkeen, indeksin voittamiseen pitäisi riittää se, että saa kutistettua välityspalkkioiden vaikutusta esimerkiksi saamalla ajan myötä kasvatettua kaupankäynnin skaalaa. Toisaalta yleisemmin ottaen tämä on yksi tapausesimerkki siitä, miten tuntuvasti välityspalkkiot voivat vuosien saatossa vaikuttaa. Monilla osta-ja-unohda-sijoittajilla vaikutus on varmasti selvästi pienempi, mutta toisaalta monilla se voi olla myös suurempi, ja silloin siihen on syytä kiinnittää huomiota. Joskus voi olla myös perusteltua katsoa ihan konkreettisesti, kuinka suuren osan tuotoista välityspalkkiot oikeasti vievät. Jos olet sijoittanut, oletko itse laskenut, paljonko välityspalkkioihin on mennyt suhteessa tuottoihin? 

Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>

Nordnetin hinnastovertailu - Suomalaiset asiakaskunnan paarialuokka?

Ruotsalainen osakevälittäjä Nordnet on muodostunut hyvin suosituksi myös Suomessa. Moni on kuitenkin myös kiinnittänyt huomiota siihen, miten suomalaiset näyttäisivät joutuvan maksamaan huomattavasti suurempia välityspalkkioita. Uteliaisuuteni sai minut vertailemaan kaikkien Nordnetin toimintamaiden eli Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan hinnastoja selvittääkseni maksavatko suomalaiset tosiaan aina enemmän, ja jos näin on, kuinka suuri tuo ero on. Eri maiden hintojen vertailu ei valitettavasti ollut aivan yksinkertaista, mutta kyllä niistä tietyt säännönmukaisuudet oli löydettävissä.

Suomen ja Tanskan perushinnastot - kaupankäyntiaktiivisuus ratkaisee.

Yksi keskeisin hintavertailua hankaloittava tekijä on se, että eri maissa on suurelta osin erilaiset hinnoittelumekanismit. Suomessa ja astetta lievemmässä määrin Tanskassa on perushinnoittelussa käytössä hinnoittelutasot, jotka pohjautuvat kaupankäyntiaktiivisuuteen (kts. yllä) siten, että mitä enemmän kauppoja tekee, sitä halvemmaksi palvelu tulee (joskin Tanskassa minimivälityspalkkio pysyy samana). Ruotsissa päähinnoitteluluokat taas pohjautuvat vain asiakkaan valintaan, eikä edullisimman hinnoittelun valitseminen välttämättä ole kaikille yksiselitteistä (kts. alla). Erityisen huomionarvoista Ruotsin hinnoittelussa on kuitenkin erittäin alhainen 1 kruunun eli noin 0,10 euron minimipalkkio Mini-hinnoittelulla tehdyissä kaupoissa!

Ruotsin perushinnastot - ensisijaisesti kyse asiakkaan valinnasta.

Norjassa taas on käytössä käytännössä näiden kahden yhdistelmä, eli asiakas voi valita, mutta toisessa valinnassa kaupankäyntiaktiivisuus ratkaisee hinnoittelun:

Norjan perushinnastot - valinta ja aktiivisuus

Toinen vertailua monimutkaistava tekijä on se, että perushinnastojen lisäksi kaikissa maissa on myös varakkaille tai vähintäänkin paljon kauppaa käyville myös omat Active Trader ja Private Banking -asiakkuusvaihtoehdot, jotka voivat olla perushinnoitteluja edullisempia. Alla olevasta taulukosta näkyy mihin perushinnoittelu pohjautuu kussakin maassa, sekä mitä erikoisasiakasryhmään pääsy vaatii (Ruotsissa Active Traderista on lisäksi kaksi eri tasoa, Active Trader ja Active Trader Pro):

	Perushinnoittelu		Active Trader	Private Banking
	Kaupankäyntiaktiivisuus	Asiakkaan valinta
Suomi	X		Yli 100 kauppaa/kk	Yli 200 000 €:n sijoitusvarallisuus
Ruotsi		X	Yli 35/70 kauppaa yli 2065/3430 SEK:n välityspalkkioilla (Active Trader / Active Trader Pro)	Yli 2,5 miljoonan SEK:n varallisuus Nordnetissä
Norja	X	X	Yli 40 kauppaa / kk vähintään 3 kk:n ajan	Yli 2,5 miljoonan NOK:n varallisuus Nordnetissä
Tanska		X	Haettava erikseen	Yli 2 miljoonan DKK:n varallisuus Nordnetissä

Mutta ne hinnat: mitä eri maiden hinnoittelumallit siis tarkoittavat käytännössä euroissa mitattuna erilaisilla käyttötavoilla? Katsotaanpa ensin, miltä kotimaan kauppojen hinnat näyttävät tutkimalla hintoja seuraavan 9 esimerkkiasiakkaan kohdalla:

1. 550 euron kauppa joka toinen kuukausi
2. 5500 euron kauppa joka toinen kuukausi (ei private banking)
3. 550 euron kauppa kerran kuussa
4. 5500 euron kauppa kerran kuussa (ei private banking)
5. 550 euron kauppa 20 kertaa kuussa
6. 5500 euron kauppa 20 kertaa kuussa (ei private banking)
7. 550 euron kauppa 60 kertaa kuussa
8. 5500 euron kauppa 60 kertaa kuussa
9. 20000 euron kauppa 101 kertaa kuussa

Ensimmäiset 8 esimerkkitapausta tekevät siis kauppoja joko 550 euron tai 5500 euron hintaan, kauppojen määrä vain kasvaa. Tapaus 9 tekee todella paljon kauppoja ja suurilla 20 000 euron summilla. Hinta per kauppa näyttää eri maissa tällöin tältä (edullisin maa vihreällä, kallein punaisella, *-merkityt Active Trader -hinnoittelun piirissä, ja **-merkityt Suomen ja Tanskan Active trader -hinnoittelun pohjautuvat hinnat saattaisivat kaupankäyntiaktiivisuuden perusteella olla matalammatkin):

	Hinta per kauppa
Tyyppi	Suomi	Ruotsi	Norja	Tanska
1	9,00 €	1,38 €	2,94 €	3,89 €
2	11,00 €	7,02 €	8,02 €	5,50 €
3	7,00 €	1,38 €	2,94 €	3,89 €
4	8,25 €	7,02 €	8,02 €	5,50 €
5	5,00 €	1,38 €	2,94 €	3,89 €
6	5,50 €	7,02 €	3,96 €	4,13 €
7	3,00 €	1,38 €	2,94 €	3,89 €
8	3,30 €	6,01 € (*)	3,96 € (*)	3,89 €
9	11,00 € (**)	6,80 € (*)	5,80 € (*)	8,00 € (**)

Taulukosta näkee selvästi, miten Ruotsissa pieniä kauppoja tekeviä hemmotellaan kaupankäyntiaktiivisuudesta riippumatta, kun taas Suomessa vähän kauppoja tekevät joutuvat maksamaan varsinkin pienistä kaupoista kovaa hintaa. Tässä piillee syy, miksi Suomen hinnasto harmittaa monia ja on maksanut huomattavasti myös minulle.

Aktiivisuuden kasvaessa tilanne kuitenkin muuttuu jonkin verran. Kun kauppoja tekee vähintään 11 kappaletta kuussa summilla, jotka ovat noin välillä 2000-6600 euroa jokainen, Suomi onkin Ruotsia edullisempi, ja mikäli kauppoja tapahtuu yli 50 kuukaudessa, mutta kuitenkin alle Active trader -vaatimusten (minkä määritys riippui maasta), Suomi on itse asiassa edullisin (ja tässä on myös huomioitava, että riittää, että joka kolmas kuukausi on näin aktiivinen). Mikäli kauppojen koko vaihtelee huomattavasti, voi hinnoitteluryhmän valintaan pohjautuvissa malleissa eli Ruotsissa ja Tanskassa joutua maksamaan osassa kauppoja epäideaalin hinnaston mukaisesti, mikä voi myös tasoittaa tilannetta lisää Suomen eduksi.

Toisaalta mikäli kauppasummat olisivat yli 10 000 euron kokoluokkaa, kuten Active trader -hinnaston piiriin kaikissa maissa pääsevällä esimerkillä 9, silloin Suomessa maksetaan ilmeisesti taas suurimpia hintoja - joskin ilmeisesti Suomen ja Tanskan osalta Active trader -hinnoittelussa prosenttiin pohjautuva hinta voi laskea vielä listalla määritetystä, mikäli kaupankäyntiaktiivisuutta on erityisen paljon. Toisaalta ehkäpä niin suurissa summissa muutamalla eurolla ei enää ole niin väliä? 

Vaan entä miltä hinnastot näyttävät, kun kauppaa käydään ulkomailla? Yksinkertaistuksen vuoksi alla oleva taulukko näyttää vain minimihinnat sekä prosenttiosuuteen pohjautuvaa hintaa demonstroivan massiivisen 100 000 €:n kaupan Active trader -hinnoittelulla. Ensimmäiset kolme riviä kuvastavat Suomen hinnat eri markkinoilla kauppaa käytäessä, ja muilla riveillä näkyy vastaavat hinnat muissa maissa. Tanskan osalta tähdellä (*) merkityssä kohdassa  pohjoismaiden hinnat ovat maakohtaisesti kunkin pohjoismaan omassa valuutassa ilmaistu, mutta kaikissa käytännössä noin 8 euroa, ja kahdella tähdellä (**) merkityssä kohdassa hinta voi olla matalampi aktiivisuuteen pohjautuen:

	Perushinnasto-minimi	Active trader -minimi	Active trader 100 000€
Suomi-pohjoismaat	10,00 €	4,00 €	60,00 €
Suomi-Saksa	15,00 €	7,00 €	70,00 €
Suomi-Yhdysvallat	15,00 €	7,00 €	70,00 €
Ruotsi-pohjoismaat	0,10 €	4,99 €	34,00 €
Ruotsi-Saksa	?	?	?
Ruotsi-Yhdysvallat	0,92 €	4,99 €	69,00 €
Norja-pohjoismaat	2,94 €	3,96 €	29,00 €
Norja-Saksa	4,97 €	5,99 €	29,00 €
Norja-Yhdysvallat	4,97 €	5,99 €	29,00 €
Tanska-pohjoismaat	7,95 € (*)	3,00 €	40,00 € (**)
Tanska-Saksa	12,00 €	10,00 €	100,00 €
Tanska-Yhdysvallat	10,97 €	9,28 €	100,00 €

Minimihinnoissa Ruotsi on taas ylivoimaisesti halvin ja Suomi selkeästi kallein. Active trader -hinnoittelussa tilanne on vaihtelevampi. Ruotsin hintoja en tosin Saksan markkinoille löytänyt.

Mitä kotimaan ja ulkomaan hinnastoista voi sitten yleisellä tasolla todeta? Alla oleva taulukko näyttää, minkälaisissa tilanteissa minkäkin maan hinnoittelu suosii:

	Halvin	Todennäköisesti halvin	Todennäköisesti kallein	Aina kallein
Suomi	- Jos tekee vain kotimaan kauppaa ja aina noin 1600 - 6600 euron välillä olevilla summilla ja vähintään joka kolmas kuukausi vähintään 51 kauppaa, mutta alle Active trader -vaatimusten	Jos tekee pääasiassa kotimaankauppaa pääasiassa 2000-6000 euron summilla	- Jos tekee enimmäkseen ulkomaankauppaa - Jos tekee melko vähän kauppaa	- Jos tekee vain alle 4500 €:n kauppoja ja harvemmin kuin kerran kuussa eikä omista Nordnetissä Private Banking -hinnoittelun vaatimaa yli 200 000 euron sijoitusvarallisuutta
Ruotsi	- Vain alle 1000 €:n euron kotimaan kauppoja - Vain alle 1600 €:n kotimaan ulkopuolisia pohjoismaakauppoja	Jos tekee kauppaa paljon pieniä kauppoja tai paljon kauppaa muissa pohjoismaissa	Jos tekee kovin vaihtelevilla summilla kauppaa ja lähinnä kotimaassa	- Jos ei tee ulkomaankauppoja, mutta tekee vähintään 51 kotimaan kauppaa kuukaudessa ja aina 2000-6000 euron summilla
Norja	-	Jos tekee todella suurilla summilla paljon kauppaa teki kauppoja missä vain	-	-
Tanska	- Jos tekee Active trader -vaatimusten mukaisen määrän kauppoja aina kotimaassa 1000-7000 euron hinnalla	Jos tekee paljon kauppaa vaihtelevansuuruisilla summilla pohjoismaissa	Jos tekee ainoastaan isoja kauppoja pohjoismaiden ulkopuolella ja tekee niitä paljon	-

Jokaisella hinnoittelulla on siis jollekin asiakasprofiilille vahvuutensa, mutta Norjan ja Tanskan hinnoittelut vaikuttavat selvästi tasaisimmilta: kumpikin on harvoin se kallein ja harvoin se halvin vaihtoehto, mutta käytännössä tyypillisesti kuitenkin lähempänä sitä halvempaa päätä. Ruotsissa alle 1000€:n kaupoissa selvästi pienin minimitaksa tekee kaupoista selvästi halvimpia, mutta 1000-6000€:n ja erityisesti 2000-6000€:n hinnoilla pienempiä välityspalkkioprosentteja tarjoavat hinnoittelut puolestaan asettavat kaupoille muiden maiden aktiiviprofiileja suuremmat minimitaksat, mikä taas voi tehdä Ruotsista tällöin kalleimman. Oma nyanssinsa on, että siinä missä Suomessa ja Tanskassa Active trader -hinnoittelu on ehtojen täyttyessä aina edullisin vaihtoehto, Ruotsissa ja Norjassa näin ei välttämättä ole, sillä "Mini"-hinnoitteluissa on matalampi minimitaksa.

Suomen osalta selvää on, että jos käy kauppaa vain vähän eikä kovin suurilla summilla, eikä ole Private Banking -hinnoittelun mahdollistamaa yli 200 000 euron varallisuutta Nordnetissä, joutuu käytännössä hyvin todennäköisesti maksamaan eniten. Samaten itse asiassa myös prosentuaaliset palkkiot ovat pääsääntöisesti muita maita kalliimmat, mistä johtuen myös valtavilla summilla kauppaa käydessä suomalainen maksaisi eniten. Suomen hinnoittelun etu tulee esille silloin, kun käy paljon kauppaa tuhannen tai muutaman tuhannen summilla, jolloin Ruotsin minimihintojen ja prosenttiveloitusten yhdistelmä on epädullinen, ja Suomen minimipalkkio edullisempi.

Vaikka eri maiden hinnoittelujärjestelmillä on vahvuutensa, sillä on suuri merkitys, miten asiakaskunta käytännössä jakautuu. Jokaisessa hinnoittelumallissa on tietysti selvää, että hinnoittelu vaikuttaa myös kaupankäyntikäyttäytymiseen, mutta tästä huolimatta Suomen kohdalla erityisesti vähän tai suhteellisen vähän ja ei kovin suurilla summilla kauppaa käyvät maksavat eniten. Tässä ryhmässä hintaerot ovat myös dramaattisimmat, minkä lisäksi arvelisin enemmistön suomalaisista piensijoittajista kuuluvan juuri tähän joukkoon.

Yleisesti ottaen on mielenkiintoista, että Nordnet on päätynyt näin erilaiseen hinnoitteluun eri maiden välillä. Syy on kaiketi yhdistelmä paikallista välittäjäkilpailutilannetta, osakesijoittamisen yleisyyttä ja toisaalta ehkä myös paikallisia lainsäädäntöjä, kuten suomalaista arvo-osuustilimallia. Kiusallista suomalaisen osakkeenomistajuuden ja piensijoittamisen kannalta on se, että siinä missä Ruotsin hinnoittelumalli mahdollistaa sen, että asiakas valitsee hinnoittelumallin omien tarpeidensa mukaan, Suomessa painostetaan siihen, että kaupankäyntiä tehtäisiin hinnaston perusteella.

Omaa karua kieltään Suomen suhteellisesta kalleudesta tavalliselle sijoittajalle kertoo se, että Nordnetin viime kesänä järjestämässä, monet suomalaiset ahkerammin kauppaa tekemään saaneessa halpojen pikkukauppojen kampanjassakin hinta oli edelleen käytännössä yli kaksinkertainen verrattuna ruotsalaisten vapaasti valittavissa olevaan mini-hinnoitteluun: suomalaisen kampanjahinta 0,99€ per alle 200 euron kauppa tarkoitti käytännössä osakkeen yksikköhinnasta riippuen pyöristettynä 0,5%-0,67%:n hintoja per kauppa, mutta ruotsalainen selviää Mini-hinnoittelun valitessaan aina 0,25%:n välityspalkkiolla!

Miksi hinnat sitten ovat Suomessa näin tuntuvasti korkeammat tavalliselle piensijoittajalle? Ei kyse ainakaan siitä ole, etteikö olisi lainkaan kilpailua tai halvempia vaihtoehtoja. Esimerkiksi hollantilainen DeGiro tarjoaa huomattavasti edullisempia hintoja, joskin palvelussa taitaa sitten olla muita heikkouksia mm. siinä, että verottajalle pitää koota tiedot itse. Onko kyse sitten suomalaisessa arvo-osuustilimallissa ja siinä, että Euroclear Finland vetää jokaisesta kaupasta oman osuutensa? Ei ainakaan pelkästään. Esim. Nordea tarjoaa nykyään 1%:n välityspalkkiokattoa, mikä tekee harvoin kauppaa käyvällä Nordeasta Nordnetia edullisemman vaihtoehdon alle 900 euron summilla.

Mikä sitten on neljästä hinnoittelumaasta keskimääräisesti koko sijoittaja- tai osakesäästäjämassaa ajatellen kallein? Ja ovatko suomalaiset otsikon mukaisesti Nordnetin asiakaskunnan paarialuokkaa? Mitään faktatietoahan minulla ei asiakasprofiilijakauman suhteen ole, mutta jos arvioidaan

• millaisilla summilla asiakkaat luultavasti tyypillisimmin käyvät kauppaa
• kuinka usein asiakkaat luultavasti tyypillisimmin käyvät kauppaa
• millä markkinoilla asiakkaat käyvät kauppaa (monesti mielellään muuallakin kuin kotipörssissä, ainakin jos hinnasto suo)
• millaisilla summilla hintaerot hinnastojen välillä ovat suhteellisesti suurimmat

uskoisin, että Suomen hinnoittelu on tosiaan koko asiakaskunnalle keskimäärin näiden neljän maan hinnoittelumalleista kallein. Kaikki suomalaisasiakkaat eivät toki maksa kalliimpia hintoja kuin naapurimaiden vastaavalla profiililla sijoittavat asiakkaat, mutta valitettavasti nimenomaan vähemmän kauppaa ja/tai pienemmillä summilla kauppaa käyvät kyllä maksavat, ja niin maksavat luultavasti myös paljon ulkomaille sijoittavat. Koska muilta palveluntarjoajilta ei välttämättä löydy kuitenkaan parempaa hinnoittelua tai yhtä helppokäyttöistä käyttöliittymää kuin Nordnetillä, tämä muihin pohjoismaihin verrattuna korkea hinnoittelu ikävä kyllä osaltaan nostaa suomalaisten kynnystä lähteä osakesijoittajiksi.

Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>