lauantai 24. syyskuuta 2022

Uniper optimistin silmin

Saksa on päättänyt kansallistaa energiayhtiö Uniperin, ja samalla tulee käytännössä päätökseen tänä vuonna Suomen yrityshistorian ehkä surkeimmaksi paljastuneen yrityskaupan tarina. Fortumin Uniper-kaupoista ja Venäjän investoinneista aikoinaan päättäneillä oli liikaa optimismia Venäjän suhteen, mistä seurasi nyt miljardien tappiot. Mutta myös näitä valtavia tappioita voi katsoa optimistin silmin: pahemminkin olisi voinut käydä.

Lähdetään pienimmästä seikasta. Fortumin Uniper-omistus ei mennyt arvoltaan täysin nollaan, mikä sekin olisi ollut täysin mahdollista, vaan Fortum saa saksalta noin puolen miljardin hinnan osakkeistaan. Tämä on pieni summa alkuperäiseen 7 miljardin sijoitukseen, mutta parempi kuin ei mitään.

Toisekseen Fortum ehti saada Uniper-omistuksestaan ilmeisesti noin miljardin osingot. Heikommin olisi käynyt, jos Uniperin tässä välissä saamat tuotot olisivat jääneet vain osaksi Uniperin tasetta.

Kolmantena seikkana tullaan jo isoihin summiin: Fortum saa takaisin 4 miljardin lainansa ja vapautuu lisäksi 4 miljardin emoyhtiötakauksesta. Tältä osin olisi siis voinut käydä 8 miljardia huonomminkin!

Ylläolevista seuraa, että 15 miljardin tappioiden sijaan tappioita onkin tullut "vain" noin 5,5 miljardia. Mutta pahin seikka on jäänyt vähälle huomiolle. Neljäntenä optimistin huomio kiinnittyy erääseen varsin kammottavaan kohtaan Fortumin keskiviikkoisesta tiedotteesta (kts. Tiedote):
”Tilanne sekä Euroopan energiamarkkinoilla, että Uniperissa on vakava. Uniperin myynti on oikea ratkaisu ei vain Uniperille vaan myös Fortumille. Venäjän hyökättyä Ukrainaan kaasun rooli Euroopassa on muuttunut peruuttamattomasti ja sen mukana myös voimakkaasti kaasuun nojaavan liiketoimintamallin tulevaisuuden näkymät. Tässä tilanteessa pohja Fortumin ja Uniperin yhdistymiseltä putosi pois”, Fortumin toimitusjohtaja Markus Rauramo sanoo.


Kehotan kiinnittämään huomiota erityisesti lihavoimaani kohtaan. Fortumilla ei siis ilmeisesti ollut tarkoituksena vain jatkaa Uniperin enemmistöomistajana vaan myös fuusioida yhtiöt. Jos tämä olisi ehtinyt tapahtua ennen Venäjä-pökäleen lentämistä tuulettimeen, katastrofi olisi ollut Fortumin ja Suomen kannalta vielä paljon syvempi. Tällöin Uniper olisi saattanut vetää koko Fortumin mukanaan, jolloin tappiot olisivat hyvinkin voineet olla ihan jo Fortumin markkina-arvoa ajatellen yli 20 miljardin luokkaa.

Optimistin huomio numero 5: voisiko ajatella, että tästä katastrofaalisesta investoinnista olisi myös opittu jotain? Myös ne pahimmat skenaariot ovat usein mahdollisia, vaikka ne epätodennäköisiltä vaikuttaisivatkin.



Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>



tiistai 6. syyskuuta 2022

Lapsilisää ei tule sitoa tuloihin

Apinaa hoivataan
(Malesia, 21.8.2010)
Korkea, erityisesti energian kallistumisesta johtuva inflaatio ja tähän liittyvä joulukuussa maksettava ylimääräinen lapsilisä on nostanut keskusteluun jälleen myös sen, pitäisikö lapsilisä kohdentaa vain sitä tarvitseville. Kysymys ei ole millään muotoa uusi, mutta haluan silti tässä listata syyt, minkä vuoksi lapsilisiä ei mielestäni tule sitoa tulotasoon. 
 

1. Lapsilisä on luonteeltaan kulukorvaus 


Lasten kasvattaminen maksaa paljon. Kun on lapsia, on enemmän suita ruokittavana, tarvitaan enemmän asuinneliöitä ja vaatteita, ja välttämättömyystarpeiden lisäksi käytännössä myös lasten harrastuksiin menee rahaa. Kaiken lisäksi tulot ovat tuista huolimatta varsinkin pienten lasten perheissä myös lähtökohtaisesti pienemmät ja lasten ollessa päivähoidossa päivähoito aiheuttaa myös omat kulunsa. Vaikka lapsilisä ei kata näistä kuluista kuin marginaalisen osan, sen tarkoitus on kuitenkin edes hieman lieventää lasten aiheuttamaa taloudellista rasitetta. Tästä kulukorvausluonteesta johtuen lapsilisä on myös verotonta tuloa. 


2. Lapsilisien tarkoitus on tasata elintasoa lapsiperheiden ja muiden talouksien välillä


Lapsilisän tarkotus ei ole tasata tuloeroja korkea- ja matalatuloisten välillä. Matalatuloisten toimeentulon tukemiseksi sosiaaliturvajärjestelmässä on täysin omat työkalunsa. Vaikka kohtuullisen hyvätuloinen kahden vanhemman perhe pärjäisikin ilman lapsilisiä, heidän taloudellinen elintasonsa on selvästi heikompi verrattuna samantuloiseen pariskuntaan, jolla ei ole lapsia. Lapsilisä tasaa tätä eroa. 


3. Liian matala tuloraja loisi kannustinloukkuja


Jos lapsilisille olisi niin matala tuloraja, että se koskisi merkittävää osaa lapsiperheistä, se synnyttäisi samalla ikäviä kannustinloukkuja. Jos lisää tienattu tuhat euroa veisi edes osan lapsilisistä pois, lisätyötä ei välttämättä haluaisi tehdä, tai voisi tulla halu ottaa palkatonta vapaata. Yhteiskunnassamme on kannustinloukkuja riittävästi ilmankin tätä. 


4. Korkea tuloraja ei juuri säästäisi kustannuksissa, mutta voisi heikentää yleistä moraalia


Jos lapsilisille taas olisi niin korkea tuloraja, että sen vuoksi lapsilisän menettäville lapsilisän suuruus olisi muutenkin niin vähäpätöinen, ettei kannustinloukuista olisi perusteltua puhua, se ei juurikaan näkyisi valtion budjettia helpottavana tekijänä sillä todella kovatuloisia perheitä on kuitenkin lukumääräisesti vain vähän. Samalla se voisi kuitenkin saada ihmisten veronmaksumoraalin heikkenemään: jos paljon veroja maksava todella korkeatuloinen ei saa lapsilisiä muiden lapsiperheiden tapaan, se voisi heikentää  yhteenkuuluvuuden tunnetta ja kasvattaa railoa rikkaiden ja muiden välillä. Samalla veronmaksumoraali voisi heikentyä ja loppujen lopuksi valtio saattaisi menettää enemmän verotuloja kuin mitä se säästäisi lapsilisissä. Jos rikkailta halutaan enemmän osallistumista yhteisiin menoihin, se tapahtuu piirun korkeammalla verotuksella, ja silloin se kohdistuu myös heihin, joilla ei ole lapsia aiheuttamassa kuluja. 


5. Tarveharkintaisuus kasvattaisi byrokratiaa. 


Yhteiskunnan tukijärjestelmissä on paljon byrokratiaa. Osa siitä on hyvinkin tarpeellista, ja siten perusteltua, mutta ylimääräistä byrokratiaa tulisi aina mahdollisuuksien mukaan välttää, sillä se on kuluttavaa niin järjestelmän asiakkaille kuin järjestelmää pyörittävillekin. Kaikki ylimääräinen byrokratia maksaa, ja pahimmillaan se voisi maksaa enemmänkin kuin ne lapsilisät, mitkä jätettäisiin maksamatta. 


6. Tarveharkintaisuus voisi johtaa kyseenalaistamaan muitakin hyvinvointiyhteiskunnan tukipilareita 


Jos kovatuloisilla tai rikkailla ei olisi oikeutta lapsilisään, tästä olisi lyhyt matka siihen, että kyseenalaistettaisiin myös yhtäläinen oikeus muihin lapsiperhetukiin, neuvolapalveluihin tai muihinkin hyvinvointiyhteiskunnan peruspalveluihin. Hyväosaiset hoitavat osansa maksamalla enemmän veroja, ja näin kuuluukin olla, mutta kyllä yhteiskunnan palveluiden tulee kuulua yhtä lailla rikkaille kuin vähävaraisillekin. 


Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>