Kun kryptojen syklisyys katkeaa?

Bitcoin ja muut kryptovaluutat ovat tehneet monista todella rikkaita. Samalla monet kryptovaluuttaintoilijat tuntuvat uskovan kutakuinkin ikuiseen nousuun, toisinaan argumenttina pelkkä peräpeilinäkymään pohjautuva ekstrapolaatio. Yksi osa tätä tarinaa on se, miten Bitcoinin markkina-arvo seuraa Bitcoinin neljän vuoden louhintapalkkioiden puoliintumisjaksoihin pohjautuvaa sykliä, jossa jokaisessa syklissä rikotaan selvästi edellisen syklin hintaennätys. Vuonna 2017 Bitcoin nousi korkeimmillaan vajaaseen 20 000 dollariin, 2021 vajaaseen 70 000 dollariin, ja nyt 2025 ollaan vajaassa 110 000 dollarissa.

Bitcoinista on louhimatta enää noin 1,1 miljoonaa kokonaisuudessaan 21 miljoonasta. Tätä ajatellen Bitcoinin louhintapalkkioiden puoliintumisen vaikutuksen Bitcoinien kokonaistarjontaan ja siten markkina-arvoon luulisi olevan varsin vähäpätöinen. Toki Bitcoinin louhijoiden myytävän tavaran väheneminen vaikuttaa jonkin verran tarjontaan, mutta toisaalta vaikutuksen pitäisi muodostua vähäpätöisemmäksi  siitäkin johtuen, että koko prosessi on tiedossa jo etukäteen, eli mitään uutta tietoa ei varsinaisesti tule puoliintumisen tapahtuessakaan. Koko syklisyys vaikuttaakin olevan suurimmalta osin itseään toteuttavaa markkinapsykologiaa. Kun koko kryptovaluuttamarkkina pohjautuu muutenkin suurimmalta osin vain spekulaatioon siitä, mitä muut jatkossa valuutoista olisivat valmiita maksamaan, tällainen syklisyyteen pohjautuva markkinapsykologia pääsee jylläämään vahvana - tai ainakin on tähän asti jyllännyt. Mutta jos syklisyys pohjautuu vain tällaiseen psykologiaan, eikö se tee siitä hyvinkin hauraan? Ilmeneekö se hauraus lopulta myös Bitcoinin hinnassa? Mitä tapahtuu, kun tämä sykli joskus katkeaa?

Kukaan ei tiedä, nouseeko Bitcoinin arvo 2025 vielä uuteen huippuunsa tai paljonko Bitcoinin arvo tuolloin on, mutta selvää on se, että välillä 2021 - 2025 sykli ei katkennut. Toimiiko sykli myös 2025-2029? Ehkäpä. Varmaa on joka tapauksessa se, että ikuisesti se ei voi jatkua, enkä millään usko, että sitä täytyisi odottaa viimeiseen puolittumiseen vuonna 2140. 

Jos vaikkapa vuosien 2029-2033 välillä ei enää noustakaan uuteen hintaennätykseen, mitä tapahtuisi? Ei se Bitcoinin arvoa rupeaisi nollaan syöksemään, vaikka monet kryptomaailman ulkopuoliset sellaista välillä vaikuttavat huutelevan. Ei se tarkoittaisi välttämättä edes mitenkään merkittävää romahdusta. Kun uusi hintahuippu jäisi saavuttamatta, se tarkoittaisi kuitenkin syklipsykologian rikkoutumista, minkä myötä Bitcoinista tulisi ehkä aiempaa vahvemmin kullan kaltainen, tavallisempi spekulatiivinen sijoituskohde: aiempaa harvemmille toivottu tie äkkirikastumiseen, mutta toisaalta aiempaa useammalle sijoituksellinen turvasatama.

Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>

Myytti tehokkaista markkinoista, osa 2/3 - Tehokkuuden edellytykset

Tämän juttusarjan ensimmäisessä osassa kuvasin, miten markkinoiden tehokkuus on yleisesti ottaen määritelty, miten se tulisi mielestäni käytännössä ymmärtää sekä miten sen voisi prosenttilukemana ilmaistuna teoriassa laskea. Mutta mitä täydellinen tehokkuus sitten käytännössä vaatisi? Jokaiselle arvopaperilajille pitäisi löytyä jokaisella ajanhetkellä sekä myynti- että ostolaidalla jatkuvasti riittävän suurta vaihtoa tarjoava määrä toimijoita, joilla on juuri oikeanlainen ja riittävän vahva näkemys arvopaperin oikeasta hinnasta. Periaatteessa yksi toimija per laita voi riittää, mutta tuon juuri oikean näkemyksen muodostamiseen sekä tuon näkemyksen noudattamiseen vaaditaan periaatteessa hyvin monta asiaa.

1. Täydellinen tieto

Jotta markkinat toimisivat täydellisen tehokkaasti, tarvitaan täydellistä tietoa. Suppeimmillaan Faman keskivahvan tehokkuuden kuvauksessakin mainittu julkinen tieto on vain yrityksen talouslukujen tarkastelua, mutta koska yrityksen tulevaisuus muodostuu paljon laajemmasta ja monimuotoisemmasta kokoelmasta tietoa, ei pelkkä numeraalisen informaation tuijottaminen voi millään riittää. Koska yrityksellä on toimiala, toimialalla tietyt näkymät, yrityksellä tietty asema omalla alallaan, ja asiakkailla tietty taloudellinen valmius ja motivaatio ostaa yrityksen tuotteita ja palveluita, vaaditaan kunnolliseen hinnanmuodostukseen väistämättä myös hyvin laajaa tietoa kaikista edellä mainituista - varsinkin tulevaisuuden näkymien arvioimisessa.

Mielestäni täydelliseen tehokkuuteen vaadittavaa tietoa ei voi myöskään rajata keinotekoisesti pelkästään tulostietoihin ja lyhyeeseen yrityksen toiminnan kuvaukseen, vaan mukaan tulee ottaa kaikki tieto, mitä kenelläkään markkinoille pääsyn omaavalla voi missään päin maailmaa olla. Erityisesti globaaleilla markkinoilla toimiessa tällaista tietoa voi olla saatavilla hyvinkin laajalti. Osa tästä tiedosta on nopeasti saatavilla kenelle tahansa. Osa taas voi olla tietoa, mihin ei pääse suoraan käsiksi edes yrityksen johto, mutta johon kuitenkin pääsee käsiksi joku tai jokin yritykseen sijoittamisesta kiinnostunut taho, joka siten pystyy tätä tietoa sijoitustoiminnassaan hyödyntämään. Tällaista tietoa voi olla esimerkiksi taloudelliset tai kulutusmieltymyksiin liittyvät tunnelmat jollakin tärkeällä markkina-alueella. Kun tietoa käsitellään näin laajassa mittakaavassa, varsinainen sisäpiiritietokin on periaatteessa vain pieni tiivistelmänomainen pilkahdus koko informaatiomereen. Periaatteessa se ei tuo juurikaan lisätietoa, vaikka käytännössä se kuitenkin voi auttaa hyvinkin ratkaisevalla tavalla inhimillisen rajallisessa päätöksenteossa.

2. Täydellinen tiedon tulkinta

Tieto sellaisenaan ei heijasta minkäänlaista hintaa, joten hinnanmuodostukseen tarvitaan myös tulkintaa. Jotta markkinat olisivat täydellisen tehokkaat, pitää hinnan pohjautua myös tiedon täydelliseen tulkintaan, ja täydellisen tulkinnan tulee täydellisen tiedon tavoin pohjautua siihen parhaaseen tietotaitoon, mitä maailmalta vain löytyy. Tämä analysointi on tietysti äärettömän monimutkainen prosessi, mikä sisältää kaiken mikrotaloudesta makrotalouteen, teknologian kehityksen ennustamisesta luonnon kuormituksen arvioimiseen, poliittisesta päätöksenteosta ja väestönkasvusta sosiaalisen kulttuurin muutokseen sekä tietysti vaihtoehtoisten sijoituskohteiden ja -muotojen tuottavuuden arvioimiseen.

3. Riittävä aika ja motivaatio tiedon keräämiseen ja tulkitsemiseen

Tehokkaiden markkinoiden hypoteesin mukaan tehokkuus vallitsee tilanteesta riippumatta. Näin ollen uuden tiedon ilmenemisen myötä täydellisen tehokkailla markkinoilla tiedon pitäisi näkyä välittömästi hinnassa. Tämä tarkoittaisi sitä, että esim. valuuttojen tai raaka-aineiden hintojen muutokset heijastuisivat läpi taloudellisen verkoston välittömästi myös kaikista epäsuorimpien kytköksien kautta, vaikka käytännössä tapahtumaketjujen syy-seuraussuhteiden analysointi saattaa koko talousmaailman joukkoälylläkin onnistua vasta kuukausien tai jopa vuosienkin aikajänteellä - ja tällöinkin epätäydellisesti.

Ajan lisäksi hinnan muodostukseen vaikuttavilla sijoittajilla pitäisi olla riittävä motivaatio tutkia ja analysoida kaikki yritykseen liittyvät tiedot. Tähän liittyykin selvä paradoksi: eihän riittävää motivaatiota voisi millään löytyä, mikäli markkinat hinnoittelisivat osakkeet jo muutenkin täydellisesti.

4. Ei ulkoisia taloudellisia vaikuttimia

Edellä kuvattujen täydellistä tietotehokkuutta kuvaavien kohtien lisäksi on myös tekijöitä, jotka eivät saa häiritä hinnan muodostusta. Markkinoilla ei saa missään tilanteessa olla niin vahvoja sijoituskohteeseen liittymättömiä ulkoisia taloudellisia vaikuttimia, että ne vaikuttaisivat hinnanmuodostuksen ytimeen. Keskeisimpään hinnan muodostukseen vaikuttavilla yksityissijoittajilla ei siis saa olla niin vahvoja verotuksellisia, taloudellisesta pakosta (esim. työttömyys, sairaus) tai tarpeesta (esim. asunnon osto, loma) johtuvia motivaatiotekijöitä, että ne häiritsisivät tehokasta hinnan muodostusta. Sama pätee tietysti myös institutionaalisiin sijoittajiin, joilla on edellisten lisäksi omia järeämpiäkin keinoja häiritä hinnan muodostusta. Täydellisen tehokkailla markkinoilla eivät institutionaaliset sijoittajat ensinnäkään voi tehdä kaupan kohteena olevan arvopaperilajin tavalliseen vaihtoon nähden suhteettoman suuria allokaation muutoksia, koska tällainen voi helposti häiritä kurssia. Lisäksi esimerkiksi epäsymmetrisistä "ylituotosta bonukset, alituotosta ei menetyksiä"-tyyppisistä käytännöistä kärsivät kannustinjärjelmät eivät saa aiheuttaa riskisempiin sijoituskohteisiin siirtyvää painotusta markkinoilla.

5. Ei ulkoisia psykologisia / spekulatiivisia vaikutteita

Koska markkinat koostuvat pohjimmiltaan ihmisistä, yksi niiden tehokkuuteen mahdollisesti keskeisestikin vaikuttava tekijä on markkinapsykologia, joka vaikuttaa suoraan myös "tehokkuuden" alimpaan tasoon eli aiemmista pörssikursseista ennustamiseen eli niin sanotun teknisen analyysin hyödyllisyyteen.

Osakemarkkinoiden psykologiassa on muutama erikoinen piirre. Ensinnäkin siihen sisältyy yritysten todellisten näkymien tunteellisen arvioimisen lisäksi spekulaatiota siitä, mitä muut mahtavat ajatella. Osana tätä on myös sen spekuloiminen, mitä muut mahtavat spekuloida. Loppujen lopuksi jotkin markkinaliikkeet voivat hetkellisesti perustua jopa puhtaasti spekulaation spekulaatioon: kukaan ei usko markkinaliikkeitä aiheuttaneen reaalitalouden vaikuttimen olevan oikeasti niin merkityksekäs kuin mitä markkinareaktiot antaisivat ymmärtää, mutta riittävän moni uskoo muiden uskovan.

Toinen erikoisuus on se, että vaikka jokin markkinareaktio ei alunperin perustuisi mihinkään todelliseen, psykologian aiheuttamat liikkeet markkinoilla voivat saada ketjureaktionomaisesti nopeasti reaalitaloudellisiakin seurauksia: luottamuksen heikkenemisestä seuraa heikkenemisen syveneminen ja investointien lakkaaminen, kun taas luottamuksen kasvusta seuraa vastaavasti lisääntynyt investointi. Lopputuloksena voi olla vahvoja ylireaktioita niin ylös kuin alaskin. Todellisen tehokkuuden pitäisi kuitenkin pystyä pitämään tällaiset ylilyönnit loitolla, jolloin suuren sukelluksen pelkoa tai suurta nousua odottavaa huumaakaan ei pääsisi syntymään.

Jatka lukemista: Osa 3 - Käytännön markkinat

Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>

"Suomen vienti laski maanantaina 36%"

Tänään on kulunut tasan vuosi Lehman Brothersin konkurssista, jota seurasi finanssikriisin kriittisin ajanjakso. Monet pohtivat nyt, mitä kriisistä on opittu, ja noudatetaanko mahdollisia oppeja mitenkään käytännössä. Globaali talous kaikkine vuorovaikutussuhteineen on kuitenkin niin monimutkainen rakennelma, että sen ilmiöitä on jokseenkin mahdotonta kovin tarkasti ennustaa, mistä johtuen myös sen kontrollointi on hyvin vaikeaa. Vaikka kontrollointia saataisiinkin parannettua, voimakkaita suhdannekäänteitä tulee varmasti jatkossakin.

Hyvin merkittävä rooli suhdannevaihteluissa on psykologialla: kun näkymistä tulee negatiivisemmat, ruvetaan varovaisemmiksi, minkä seurauksena investoinnit vähenevät ja pelot laskusta toteuttavat osittain itse itseänsä. Merkittävässä roolissa mielikuvien luomisessa on medialla ja sillä, miten talousasioista uutisoidaan. Tähän liittyykin yksi omituinen käytäntö, joka on käynyt kriisin rajusti heiluttamien talouslukujen myötä poikkeuksellisen ilmeiseksi.

Yläpuolella näkyy kuvitelluista luvuista koottu kuvaaja, joka voi esittää nyt vaikkapa Suomen vientiä. Kuvaaja on jokaisen kuun osalta selvästi nousujohteinen. Eikö tämä tarkoita sitä, että talous olisi kasvanut muun muassa heinäkuussa? Käytännössä suuri ellei jopa suurin osa talousjulkaisuja voisi kuitenkin otsikoida, että "Suomen vienti laski heinäkuussa 42%." Syy tähän on se, että kyseisenkaltainen ilmaus on jostakin syystä vakiintunut tarkoittamaan peräkkäisten vuosien välisiä erotuksia.

Alapuolella on selvennyksen vuoksi samoista keksityistä luvuista koottu kuvaaja pidemmältä ajanjaksolta. Tuosta nähdään, että jälkimmäisen heinäkuun (esim. 2009) arvo on 42% edeltävää heinäkuuta alempana. Ei tuo muutos kuitenkaan todellisuudessa ole tapahtunut heinäkuussa vaan koko kuluneen vuoden aikana.

Silloin kun ei olla juuri koettu jyrkkää talouskäännettä, on monien talouslukujen osalta toki mielekkäintäkin verrata edellisen vuoden vastaavaan ajankohtaan, koska sesonkien vaikutus voi olla alasta riippuen hyvinkin merkittävä. On kuitenkin vaikea ymmärtää, miksi uutisoinnissa käytetään jatkuvasti tällä tavalla valheellista otsikointia (esim. www.yle.fi: Suomen vienti kutistui 41 prosenttia toukokuussa). Itse jutuissa kyllä yleensä kerrotaan, että vertailukohta on edellisen vuoden vastaava ajankohta, mutta tällöinkin käytetään tyypillisesti tätä kummallista arkijärjen vastaista kielimuotoa ( esim. Tekniikka & Talous : sekä vienti että tuonti supistuivat toukokuussa 41 prosenttia viimevuoden vastaavaan ajankohtaan verrattuna.).

Yksi huvittavimmista esimerkeistä on tullut vastaan Helsingin Sanomien taloussivuilla 11.7., kun Juhana Rossi kirjoitti: "Alkuvuoden aikana jokaisena kuukautena Suomen vienti on supistunut vähintään yli 30 prosenttia viime vuoden vastaavasta ajankohdasta." Eikö yhtä lailla voisi sanoa, että Suomen vienti kutistui päivittäin yli 30% kaikkien alkuvuoden 181 vuorokauden aikana? Niin absurdi kuin koko lause onkin, ainoa syy, miksi näin ei sanota, tuntuu olevan se, että tilastointia tapahtuu vain kuukausittain.

Onko tästä erikoisesta kielenkäytöstä sitten muuta haittaa kuin kaltaiseni pilkunviilaajan mielenrauhan järkkyminen? Taloutta ja sen uutisia tarkemmin seuraavat toki yleensä tietävät, milloin on kyse vuosi- ja milloin kuukausimuutoksista, mutta en usko saman pätevän kaikkiin lukijoihin. Jos maallikko lukee vaikkapa asuntojen hintojen laskeneen 4% toukokuussa, hän saattaa ainakin aluksi ajatella tuon muutoksen todella tapahtuneen toukokuun aikana eli verrattuna huhtikuun tilanteeseen. Tämä käsitys taas antaa tilanteesta todellisuutta huomattavasti synkemmän kuvan.

Yleisemmällä tasolla tämäntapainen uutisointi saa kaikkien lukujen muutokset vaikuttamaan suuremmilta kuin ne oikeasti ovat, mikä pätee yhtä lailla nousukaudella kuin taantumassakin. Kun otetaan lisäksi huomioon markkinapsykologian vaikutus yleiseen talouskehitykseen, on periaatteessa mahdollista, että tällainen kielenkäyttö aiheuttaa niin taantumien kuin myös noususuhdanteessa tapahtuvan ylikuumenemisenkin voimistumista.

Oli asialla todellisia vaikutuksia ihmisten taloudelliseen käyttäytymiseen tai ei, miksei siis voida käyttää täsmällisempiä ilmaisutapoja? En keksi kuin kaksi syytä: raflaavammat otsikot sekä otsikoiden ja muun ilmaisun tiivistäminen. Ensimmäinen syy nyt on vähintäänkin arveluttava, mutta ei toinenkaan perustelu kovin vankalla pohjalla ole. Uutisten leipätekstissä voi hyvin käyttää erilaisia pidempiä ilmaisuja, kuten "vienti oli heinäkuussa 36 % alemmalla tasolla kuin vuotta aiemmin". Jos taas otsikoinnissakin halutaan korostaa juuri vuosimuutosta ja tehdä se mahdollisimman tiiviisti, voisi käyttää esimerkiksi ilmausta "Suomen kesäkuun vienti kutistui 36%".

Kielenkäytön lisäksi talousuutisoinnissa on mielestäni melko kyseenalaista, miten paljon tässäkin suhdannetilanteessa halutaan tyypillisesti korostaa juuri vuosimuutoksia. Ei ole ihme, että viime syksynä tapahtuneen maailmanlaajuisen taloudellisen täysseisahduksen jäljiltä ollaan kuukaudesta toiseen huomattavasti edellistä vuotta alempana. Nyt, kun ollaan kuitenkin päästy jo Lehman Brothersin konkurssin vuosipäivään asti, ja taloudessa on vieläpä nähty orastavia merkkejä positiivisesta käänteestä, voidaankin pian odottaa huomattavasti miellyttävämmännäköisiä vuosimuutosprosentteja. Suuri osa tästä johtuu kuitenkin vain siitä, että vuodentakaiset luvutkin ovat tällöin alhaisia. En ole koulutukseni puolesta millään tapaa talouden asiantuntija, mutta eivätkö suhdannevaihtelujen vaikutukset talouslukuihin olekin huomattavasti sesonkivaihteluja suuremmat? Eikö siksi tällaisina aikoina tulisikin keskittyä enemmän suhdannehuippuun vertaamiseen sekä kuukausimuutoksiin jatkuvan vuosimuutosten toistamisen sijaan?

Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>