Trumpismi, koronadenialismi ja putinismi

Trumputin -
Time-lehden kansikuva vuodelta 2018

Mitä yhteistä on Trumpilla, Putinilla ja koronapandemialla? Kaikkiin kolmeen liittyen löytyy ihmisiä, joiden näkemyksen mukaan yleinen mielipide on pahasti vääristynyt johtuen ns. valtamedian yksipuolisuudesta tai suoranaisesta valheellisuudesta. Tällaiseen ajatteluun liittyy usein myös kuvitelma jonkinlaisesta yleisestä salaliitosta, ja että suuri yleisö on vain sokea, eivätkä ihmiset näe, miten heille valehdellaan. Mielenkiintoista on se, että näitä kolmea eli Trumpia, Putinia ja koronapandemiaa koskeva “vaihtoehtoajattelu” tuntuu kulkevan usein käsi kädessä. Toisin sanoen ihminen, joka uskoo Trumpin puheita, uskoo usein myös Putinin sanoja eikä luota yleiseen koronauutisointiin. 

Toki näillä kolmella on myös eroja. Trumpin kannattaminen ei välttämättä tarkoita koronadenialismia tai koronadenialismi Putinin ymmärtämistä. Koronakriisiin liittyy paljon tasapainottelua erilaisten arvojen välillä, ja kriisi on iskenyt eri ihmisiin hyvin eri tavoin, joten on luonnollista, että vahvojakin näkemyseroja syntyy varsinkin sen suhteen, miten kriisiä tulisi käsitellä. Samalla on sitten syntynyt ajattelua siitä, miten media tai valtaapitävät valehtelevat. Trumpille ja Putinille on yhteistä se, että heitä molempia pidetään (ainakin lännessä) laajasti valehtelijoina. Erona on kuitenkin se, että Trumpin kohdalla valheisiin uskomisen ajurina on ehkä enemmänkin halu uskoa Trumpin agendaan ja tyytymättömyys yhteiskunnan yleiseen kehitykseen, kun taas Putinin kohdalla uskomukset pohjautuvat Venäjän propagandakoneistoon ja kriittiset äänet hiljentävään hallintoon. 

Vaikka Trumpin pääyleisö onkin Yhdysvalloissa ja Putinin propaganda vaikuttaa vahvimmin tietysti kotimaassaan Venäjällä, molemmille löytyy kannattajansa myös kotimaidensa ulkopuolelta. Trumpin osalta kirjoitin asiasta runsas vuosi sitten (kts. Trumpistien argumentit ja QAnon-liike), mutta sittemmin on tullut huomattua, että samoissa piireissä on ymmärretty Putinin pyrkimyksiä tai jopa hyväksytään Putinin käynnistämä sota. Viikontakaisessa kirjoituksessani kävin läpi Putinin ajamaa ajatusmaailmaa (kts. Mistä avaimet Ukrainan sodan päättymiseen?), mutta siinä lähtökohta oli enemmänkin se, miten Venäjän omat kansalaiset omaksuvat Venäjän hallinnon eli käytännössä Putinin ajaman ajatusmallin. Putinin ymmärtäjät ovat Ukrainan sodan alettua olleet toki huomattavasti pienemmässä marginaalissa kuin mitä Trumpin kannattajat, mutta heitäkin silti löytyy myös Venäjän ulkopuolelta.

Miksi jotkut sitten ajattelevat niin selvästi valtavirrasta poikkeavasti? Onko kyseessä henkilökohtaisen hyödyn tavoittelu? Trumpin yhdysvaltalaisten kannattajien kohdalla tällaista pragmatismia on varmasti esiintynyt paljonkin: moni on saattanut äänestää Trumpia, vaikkei hänestä ihmisenä pidäkään, koska on kokenut Trumpin ajavan äänestäjää hyödyttävää politiikkaa. Korona taas iskee ihmisryhmiin hyvin epätasaisesti, mistä johtuen monilla voi olla vahvat ja perustellutkin syyt vastustaa koronaan liittyviä rajoitustoimia esim. työnsä vuoksi, joskaan tämä ei välttämättä ole merkki siitä, että varsinaisesti epäilisi koronaan liittyvää uutisointia. Mutta Trumpin eurooppalaisten kannattajien, suoranaisten koronadenialistien tai ei-venäläisten putinistien kohdalla ajurit tuntuvat olevan jossain muualla kuin jonkinlaisiin järkisyihin perustuvasta oman edun tavoittelusta. 

Tuntuu, että yhteisenä nimittäjänä näissä on se, että valtavirtauutisoinnin ja -maailmankatsomuksen vastustamisesta on tullut näille ihmisille jotenkin itseisarvoista. Mikään uutislähdehän ei ole aina täydellisen objektiivinen saati kattava kaikessa uutisoinnissaan, joten terve kriittisyys on sinänsä hyvästä, mutta mikä saa ihmiset uskomaan vaikkapa epämääräisen YouTube-videon sisältöä enemmän kuin vakiintuneita, yleisesti luotettuja uutislähteitä? Keittiöpsykologisoin tuossa aiemmassa Trumpistien argumentit -blogijutussani vertaamalla salaliittoteoriauskoa syömishäiriöön: molemmissa voi syntyä todellisuudesta vieraantunut ajattelutapa, joka on kuitenkin houkutteleva siksi, että se on näennäisesti omassa hallinnassa. Toisaalta koronapandemia on saanut monet ahdistumaan tavalla, joka saa kaipaamaan suurempaa hallintaa elämästä, ja salaliittoteoriat voivat tarjota houkuttelevan yksinkertaisia malleja hahmottaa pandemian kaltaisia monimutkaisia kokonaisuuksia. 

Salaliittoteorioiden psykologiasta on sinänsä lukuisia tutkimuksia, joten ehkä tässä kohtaa taustalla olevia syitä olennaisempaa voi olla kysyä, miten reagoida näkemiinsä omituisilta tuntuviin näkemyksiin, tulivat näkemykset sitten läheisiltä, tutuilta, puolitutuilta tai tuntemattomilta. Tuntuu, että tyypillisesti nämä näkemykset elävät hyvin pitkälti omissa kuplissaan: keskustelu tapahtuu esim. omissa sosiaalisen median yhteisöissä ja salaliitoista paasaavien videoiden viestiketjuissa, joihin osallistujat ovat pääosin pitkälti samanhenkisiä ja saattavat esim. väittää "valtamedian" valehtelevan. Keskusteluja käydään sinänsä myös Facebookissa ihmisten henkilökohtaisten profiilien seinillä, missä moni "valtamediaa" vastustaviin piireihin kuulumaton Facebook-kaveri myös näkee viestit, mutta tuntuu, että näihin piireihin kuulumaton tyypillisesti vain ohittaa hämmentyneenä tällaiset viestit tohtimatta aktiivisesti omilla viesteillään kyseenalaistaa salaliittoteorioinnilta haiskahtavia viestejä. 

Vaikka erimielisten viestien ohittamisessa voi kyse olla toisinaan myös yksinkertaisesti konfliktin välttelemisestä, mielestäni pitäisi pyrkiä enemmän dialogiin. Keskustelu eri tavalla ajattelevien kanssa voi kasvattaa ymmärrystä erilaisia näkemyksiä kohtaan. Samalla molemmat osapuolet voivat oppia jotain: pääasiassa tavanomaisimpia uutislähteitä seuraava saattaa oppia salaliittoteoreetikolta jotain, mikä on oikeasti jäänyt tyypillisessä uutisoinnissa ehkä tarpeettoman vähälle tai jopa olemattomalle huomiolle, ja salaliittoteoreetikko saattaa ehkä oppia näkemään, että jokin salaliittoteoriassa esitetty väite ehkä onkin hölynpölyä. Ja vaikka selvästi uutta asiaa ei opittaisikaan, eri mieltä olevien keskusteluun osallistuminen voi silti olla hyödyllistä taistelua epärakentavaa kuplautumista vastaan. Jos ei pääse syntymään niin vahvoja kuplia, ei myöskään synny niin vahvaa polarisaatiota ihmisten välille, ja samalla katoaa osa niistä rakennuspalikoista, mistä kaikista omituisimmat tai vaarallisimmat salaliittoteoriat ehkä muuten rakentuisivat.

Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>

Trumpistien argumentit ja QAnon-liike

Euroopassa on moni ihmetellyt, miten Donald Trumpilla on voinut Yhdysvalloissa riittää niin laajaa kannatusta. Mutta ehkä tätäkin huomionarvoisempaa tällä puolella Atlanttia on se, miten intohimoisia Trumpin kannattajia löytyy myös Euroopasta, mukaanlukien Suomesta. Usein varsinkin intohimoisimpien Trumpin kannattajien kohdalla näkyy myös QAnon-liikkeen vaikutus, ja sosiaalisen median viestejä seuratessa syntyy vaikutelma, että kyse ei ole myöskään mitenkään erityisen marginaalisesta ilmiöstä. 

Katsotaanpa erinäisiä Trumpia puolustavia argumentteja, ja mikä niissä on pielessä.

"BLM-liikkeenkin annettiin aiheuttaa sekasortoa, joten miksi kongressin valtaus on nyt niin iso ongelma?"

Ei BLM-liikkeen mielenosoituksiin liittyviä väkivaltaisuuksia ole hyväksytty, mutta BLM-liikkeen esille tuomat ongelmat ovat laajalti tunnustettuja. Trump ei näitä ongelmia ole luonut, vaan niillä on pitkä historia, mutta Trump vain syvensi retoriikallaan kesän mielenosoitusten vastakkainasetteluasetelmaa ja pitkitti siten levottomuuksia.

BLM-liikkeen olennaisin ero kongressin valtaukseen on kuitenkin se, että kongressin valtausta ei käytännössä olisi tapahtunut ellei Trump olisi viikkokausia paasannut jatkuvasti vaalivilpistä sekä lopulta vielä kutsunut kannattajansa marssimaan kongressiin. Siinä missä Trump luultavasti toimillaan pahensi BLM-mellakoita, joita olisi toki tullut ilmankin Trumpia, kongressin valtaus oli nimenomaan Trumpin aikaansaannos.

"Trump on syytön mellakointiin"

Eihän Trump toki ihmisiä mellakoimaan käskenyt, mutta hänelle tuskin tuli yllätyksenä, että päivittäinen aggressiivinen vaalivilpistä vouhottaminen, "I won by a lot"-tyylinen twiittailu ja lopulta suora agitointi kongressiin suuntautuviin mielenosoituksiin johti lopulta levottomuuksiin. On syytä uskoa, että se oli oikeastaan nimenomaan hänen toiveensa, sillä kesti huomattavan myöhään ennen kuin hän kehotti mielenosoittajia rauhoittumaan tai menemään kotiinsa.

"Trumpilla vahvempi kannatus, mikä näkyy vaalitapahtumissa!"

Mielenosoittajien ja kongressin valtaajien avulla Trump pystyi ikään kuin taas osoittamaan, miten vahvaa hänen kannatuksensa on. Samasta toimii monien Trumpin kannattajien mielestä osoituksena se, millainen innostunut osanotto Trumpin vaalitapahtumissa on ollut. Samalla unohtuu kuitenkin, ettei joidenkin fanaattisuus ole sellaisenaan osoitus laajasta kannatuksesta. Fanaattista kannatusta ovat saaneet myös itsemurhalahkojen johtajat sekä toisaalta myös Adolf Hitler. Intohimoisen kannatuksen vastapuolena on se, että siinä missä jotkut kannattavat intohimoisesti, toiset myös vastustavat vastaavalla intohimolla.

"Mutta Trump sai ennätyssaaliin ääniä!"

Niin, paitsi että Biden sai vielä enemmän. Kun väestö kasvaa, ääniä annetaan enemmän. Kun äänestämisestä tehdään helpompaa, ääniä annetaan enemmän. Ja ennen kaikkea: jos motivaatio äänestystuloksen suhteen on riittävän suuri, ääniä annetaan enemmän.

Nämä vaalit olivat äänestys ennen kaikkea äänestys Trumpista. Jossain tutkimuksessa suurin syy äänestää Bidenia oli se, että "hän ei ole Trump", kun taas Trumpin äänestämisessä "hän ei ole Biden" oli huomattavasti harvinaisempi syy. Ottaen huomioon Trumpin poikkeuksellisuuden, tämä ei ole yllättävää. Trump aiheuttaa niin vahvoja tunteita, ettei ole yllättävää, että vuoden 2020 vaalit saivat aikaan poikkeuksellisen suuren äänestysprosentin. Ja kun äänestysprosentti on korkea, on helposti häviäjänkin äänisaalis korkeampi kuin aiempien vaalien voittajien.

Yhdysvaltain presidenttivaalien äänestysprosentit 2000-luvulla

"Mutta oli vaalivilppiä!"

Vaalivilppiväitösten osalta voisi esittää tämän yksinkertaisen kysymyksen: jotta se toimisi, kuinka suuren ihmisjoukon täytyisikään olla osallisena operaatiossa? 

Eikö pelkkä vaalivilppi vaatisi vähintään satojen ihmisten osallisuuden? Ja jos samaa operaatiota pitäisi ajaa eri osavaltioissa, eikö se vaatisi helposti pikemminkin tuhansien ihmisten osallisuuden? Kuinka todennäköistä olisi, että tässä ei tapahtuisi siinä määrin virheitä, vuotamisia ym., että tieto niistä ei löytäisi reittiään myös salaliittoteoreetikoiden parjaaman "valtamedian" tietoon? Tai jos tieto päätyisi tällaisten medioiden tietoon, miksi ihmeessä he sitä tietoa panttaisivat? Siksikö, että hekin olisivat osa salaliittoa? Ja olisivatko myös kansainväliset vaalitarkkailijat osa salaliittoa? Jos tällaisiin uskoo, sehän tarkoittaisi käytännössä jo sitä, että salaliittoon osallisten määrä pitäisi laskea maailmanlaajuisesti sadoissatuhansissa ellei jopa miljoonissa. Ja hekö kaikki pitäisivät suunsa supussa? Ja ihan vain siksi, että saataisiin vaihdettua salaliiton osallisille mieluisa presidentti? Kuka tätä koko operaatiota johtaisi? Kompurointia tapahtuu hyvin yksinkertaisissakin, pienissä, avoimissa ja laillisissakin organisaatioissa, joten mitenhän kummassa tällainen jättimäinen salaliitto pysyisi kasassa?

"Trump oli jo johdossa!"

Samanlaista äänestystilanteen kehitystä tapahtuu jokaisissa vaaleissa - ei ainoastaan Yhdysvalloissa vaan myös mm. Suomessa. Eri puolueiden kannattajat asuvat erilaisilla alueilla ja eri puolueiden kannattajilla on keskimäärin toisistaan poikkeavat tavat äänestää: toiset äänestävät enemmän ennakkoon, toiset vähemmän. Tästä seuraa jokaisissa vaaleissa asetelma, jossa tilanne muuttuu ääntenlaskennan edetessä huomattavasti.

"Trump sai talouden kasvamaan." 

Onko se ihme, jos talous nousee, kun velkaantumistahtia vauhditetaan mm. veronalennuksilla entisestään jo selvästi ennen kuin koronasta tai merkittävistä muista ongelmista oli tietoakaan? Neljän vuoden presidenttikausi on todella lyhyt aikaväli talouden pitkän aikavälin kehitystä ajatellen, ja kiihtyvä velkaantuminen aikana, jolloin taloudessa pyyhkii ihan mukavasti muutenkin ei välttämättä ole ihan parasta talouspolitiikkaa.

"Korona luotiin tarkoituksella, jotta kirjeäänestyksestä saataisiin yleisempää, jotta vaalivilppi helpottuisi, jotta Trump saataisiin pois vallasta, jotta Trump ei voisi tuhota "syvän valtion" salaliittoa."

Tämä koko väite nyt on salaliittoteorioden syvästä päästä ja "sakeudessaan" eli absurdiudessaan sitä luokkaa, ettei taida kaivata edes erillistä selitystä, miksi näin ei voi olla. Tämä on kuitenkin esimerkki siitä, minkälaiseen ajatteluun salaliittoteoriointi voi pahimmillaan ajaa. Samalla se tuo omalla tavallaan esille sitä, mikä osaltaan voi salaliittoteorioissa houkutella: kun jokin elämänmenossa kismittää tai oman elämän hallinnassa on puutteita, voi olla palkitsevaa, kun voi olla luomassa omaa maailmanmenoa selittävää narratiivia ja olla osana saman kaikupohjan jakavaa yhteisöä. Psykologisesti kyse voi olla osittain samasta kuin syömishäiriöissä: syntyy ajattelutapa, joka on todellisuudesta vieraantunut, mutta houkutteleva siksi, että se on näennäisesti omassa kontrollissa.

"Trumpia ja QAnonilaisia sensuroidaan, minkä täytyy tarkoittaa, että totuus halutaan salata!"

Suvaitsevaisuus ei voi tarkoittaa, että
suvaitsemattomuutta pitäisi suvaita.
Sananvapaus ei myöskään
saa tarkoittaa sitä, etteikö sanoistaan
voisi olla vastuussa.

Ei, sensurointi ei ole osoitus halusta salata jotakin myyttistä totuutta. Sensurointi on toki monesti ongelmallista, ja välillä siinä varmasti tapahtuu ylilyöntejä, jos sensurointi kohdistuu esimerkiksi sisältöön, joka on mahdollisesta typeryydestään huolimatta pohjimmiltaan vain mielipiteiden esittämistä. 

Johonkin raja on kuitenkin vedettävä. Yksi näistä rajoista on rikokseen yllyttäminen. Trumpin viestintä ajoi ihmisiä väkivaltaisuuksiin kongressissa, ja on hyvät perusteet epäillä, että samaa voisi tapahtua myös jatkossa, ja tällaisen ennaltaehkäisy on täysin perusteltu tavoite.

"Sananvapaus on menetetty"

Sananvapaus on edelleen voimassa. Mielipiteitä saa esittää. Päättäjiä saa kritisoida. Satiiria voi tehdä. Ei näistä asioista joudu esimerkiksi vankilaan. Väkivaltaan yllyttämisellä on kuitenkin voitava olla seurauksensa myös yllyttäjälle. Tavallisella kansalaisella se seuraus voi olla vankilakin, mutta Yhdysvaltain presidentin kohdalla syytteen alaiseksi saaminen ei ole niin yksinkertaista. Se, että valehteluun, eripuran viljelyyn ja nyt lopuksi käytännössä myös väkivaltaan yllyttämiseen pohjautuvasta toiminnasta on joutunut jäähylle joiltakin yksityisten yritysten luomilta sosiaalisen median alustoilta, on vielä aika pieni seuraus.

Tätä aikaa kuvastaa se, että someyritysten suorittaman moderoinnin merkittävin uhka ei välttämättä ole edes someyritysten entistä suuremmaksi kasvava valta, vaan sen aikaansaama polarisaatio. Salaliittoteoreetikot saavat siitä omalla tavallaan lisää bensaa liekkeihinsä ja moni muukin voi kokea, että nyt tietynlaiset äänet vaimennetaan. Toisaalta mikäli mitään moderointia ei tehtäisi, eli esimerkiksi Trumpin yhtään viestiä ei olisi aiemmin merkitty näin

ja Trump saisi edelleen jatkaa vapaasti kannatusjoukkojensa villitsemistä Twitterissä (ja vahvemmin oman kuplansa muodostavassa Parlerissa), se olisi luultavasti vielä huonompi vaihtoehto. Siis suo siellä, vetelä täällä. 

Kahtiajakautuneisuus ja yhteisen ymmärryksen puute on myrkkyä yhteiskunnan kehitykselle, ja siksi tärkeintä olisi saada parannettua yleistä keskusteluympäristöä ja palautettua luottamus sinne, mistä se on perusteettomasti monien mielissä menetetty. Se on valitettavasti kaikkea muuta kuin yksinkertaista. Suomessa tilanne ei ole onneksi yhtä paha kuin Yhdysvalloissa, mutta sama kaksijakoisuus tuntuu saaneen Trumpin kaudella entistä vahvempaa jalansijaa myös täällä. On syytä toivoa, että tämä kehitys saataisiin Bidenin presidenttikaudella kääntymään kohti parempaa molemmilla puolin Atlanttia.

Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>