Näytetään tekstit, joissa on tunniste johdanto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste johdanto. Näytä kaikki tekstit

lauantai 17. syyskuuta 2011

Järjestelmän kierteet - johdanto

Yhteiskunnan yksittäisistä laeista on ajan myötä nivoutunut monimutkainen sääntöjen verkosto. Niin uusista kuin vanhoistakin säännöistä voi kuitenkin löytyä varsinkin yhteiskunnallisten muutosten myötä joskus aukkoja, jotka mahdollistavat järjestelmän käytön yksilön etua ajaen järjestelmän varsinaisen tarkoituksen vastaisesti jättäen mahdollisesti huomiotta asioita, jotka olisivat arkijärjen mukaan oleellisia. Osa laeista ja verotuskäytännöistä puolestaan ohjaa ihmisten käyttäytymistä suuntaan, joka on epämielekäs paitsi yksilön, usein myös yhteiskunnan kannalta - kutsun tällaisia tekijöitä järjestelmässä piileviksi mutkiksi.

Tämä teksti toimii johdantona uuteen juttusarjaani, jossa tarkastelen näitä tavallisen ihmisen arkea tai järjestelmän toimintaa epähedelmällisellä tavalla mutkistavia tekijöitä.

Yhteiskunta kierteellä

Aukko sekä tässä lanseeraamani mutkan käsite ovat tietysti keskenään selviä sukulaisia. Useimpien aukkojen hyödyntäminen vaatii selvää vaivannäköä, jolloin niissä voidaan nähdä myös mutkan ominaisuuksia. Vastaavasti kun yksilö antaa yhteiskunnan sääntöjen ohjata itseään epämielekkäältä tuntuviin toimintamalleihin, samalla haetaan yleensä omaa etua, joten mutkan voi toisinaan nähdä myös aukkona.

Aukoilla ja mutkilla on kuitenkin erojakin. Yksi keskeinen ero on näkökulma: kumpi on järjestelmän ominaisuuden suurempi uhri, yksilö vai yhteiskunta. Mutkaisuudesta kärsii ensisijaisesti yksilö, aukkoisuudesta ympäröivä yhteisö eli yhteiskunta. Mutka johtaa ihmisen tekemään järjenvastaisia asioita, jotka saattavat olla vaivalloisia tai maksaa selvää rahaa. Aukko taas saattaa maksaa yhteiskunnalle selvää rahaa tai olla vastoin yleistä oikeudenmukaisuutta tai vähintäänkin lain alkuperäistä tarkoitusta.

Sekä aukot ja mutkat ovat siis sellaisenaan ei-toivottuja ilmiöitä. Kun tällainen erikoisuus on huomattu, voidaan lainsäädäntöä korjaamalla kuitenkin pyrkiä paikkaamaan aukko tai oikaisemaan mutka. Aina se ei ole kuitenkaan helppoa, eikä toisaalta välttämättä tarpeellistakaan. Vaikka aukolla kierretäänkin jotakin yhteiskunnan säännöistä, se ei välttämättä aina vähennä yhteistä hyvää. Vastaavasti vaikka mutkat aiheuttavat aina enemmän tai vähemmän ylimääräistä päänvaivaa, tuo päänvaiva voi olla pieni verrattuna siihen, mitä mutkan oikaiseminen käytännössä vaatisi tai mistä jouduttaisiin luopumaan oikaisemisen takia.

Vaikka kaikista aukoista ja mutkista ei voi koskaan päästäkään eroon, osaa voi vähintäänkin lieventää. Siksi niiden tiedostaminen ja esille tuominen on perusteltua. Listatessani juttusarjassani erilaisia yhteiskunnan kierteitä, arvioin samalla kierteen merkitystä niin yksilön kuin yhteiskunnankin kannalta, sekä pyrin mahdollisuuksien puitteissa esittämään potentiaalisen tavan ratkaista ongelma.


Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>



perjantai 15. heinäkuuta 2011

Kehitysaskeleita - johdanto

Yhteiskunta elää jatkuvassa muutoksessa myös lakien ja säännösten osalta. Näitä muutoksia on kuitenkin erilaisia. Osa on vain jatkuvaa veroasteiden muutosten kaltaista hienosäätöä. Osa uudistuksista taas suunnitellaan alunperinkin väliaikaisiksi tai määritetään kokeiluluontoisiksi. Osa uudistuksista voi puolestaan osoittautua virheiksi. Osa muutoksista on kuitenkin sellaisia, että jo alun alkaen on vahva syy uskoa niiden olevan pysyviä askeleita eteenpäin. Askeleita, joita ei luultavasti koskaan peruta. Askeleita kohti valmiimpaa maata.

Askelluksen työkalu, huhtikuu 2010
Jotkin yhteiskunnalliset muutokset ovat tietysti pysyvämpiä kuin toiset, mutta miten pysyvämmän muutoksen sitten voi tunnistaa etukäteen? Jos kyseessä on ilmiselvä yhteiskunnallinen parannus, eikö sellainen olisi sitten tehty jo aiemmin? Ei välttämättä. Syitä voi olla useita:
  1. Ympäröivä yhteiskunta on voinut esimerkiksi teknologisen kehityksen tai muiden uusien ilmiöiden myötä muuttua pysyvästi tavalla, joka vaatii myös lainsäädännöllisiä uudistuksia. Kun tällaiseen muutokseen vastataan lainsäädännön muutoksella, kyseessä voi helposti olla pysyvä askel eteenpäin.
  2. Voi olla kyse asiasta, joka on jo aiemmin todettu periaatteessa järkeväksi, mutta jonka toteuttamiseksi ei ole ollut aiemmin riittäviä teknisiä mahdollisuuksia tai olemassaolevaa riittävän tehokasta byrokraattista koneistoa.
  3. Voi myös olla kyse syvällä kulttuuriperinteessä olevista asioista, joiden muuttaminen on henkisesti raskasta ja siksi hidasta.
  4. Riittävää poliittista motivaatiota muutokselle ei ole aiemmin syntynyt.
Aloitan tämän kirjoituksen myötä uuden juttusarjan, jonka teksteissä tuon esille tuoreita muutoksia, jotka mielestäni vievät yhteiskuntaamme aidosti eteenpäin. Nähtäväksi jää, kuinka usein sellaisia tulee vastaan.


Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>



keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Myytti tehokkaista markkinoista, osa 1/3 - Tehokkuuden määritelmä

Deutsche Börse, Frankfurt, 20.6.2007

Tehokkaiden markkinoiden hypoteesin mukaan arvopapereista kulloinkin maksettavat hinnat "heijastavat täysin" kaiken niihin liittyvän tiedon. Tämän välittömiin seurauksiin kuuluu ennen kaikkea se, ettei kukaan voi jatkuvasti saada sijoituksilleen ylituottoa suhteessa markkinoiden keskimääräiseen kehitykseen. Käytännössä kukaan tuskin väittää, että markkinat olisivat kauttaaltaan täysin tehokkaat, mutta toisaalta täysi tehottomuuskin on ajatuksena mahdoton. Samaten lienee selvää, että kaikki markkinat tai markkinoiden osa-alueet eivät toimi samalla tehokkuudella.

Olen kuitenkin yllättynyt, miten vahva usko markkinoiden tehokkuudesta alalla yleisesti ottaen vallitsee. Esimerkiksi kauppatieteiden tohtori Elias Rantapuskan näkemyksen mukaan osakemarkkinat ovat 95-prosenttisen tehokkaat (Meklari 1 / 2010). Määriteltiin tuo prosenttilukema millä menetelmällä tahansa, noin korkeaan tehokkuuteen on hyvin vaikea uskoa riippumatta siitä, tarkastellaanko tehokkuutta täydellisen tehokkuuden ilmeisten edellytysten perusteella vai käytännön esimerkkien pohjalta.

Tämä on kolmeen osaan jaetun juttusarjan ensimmäinen osa, jossa käsitellään itse tehokkuuden käsitettä.


Markkinoiden tehokkuus terminä

Tehokkaiden markkinoiden käsitteen ehkä tunnetuin puolestapuhuja Eugene Fama määritteli jo vuonna 1970 tehokkuudelle kolme eri muotoa. Näistä alhaisin eli heikko muoto tarkoittaa vain sitä, että osakkeen aiemmista kaupankäyntihinnoista ei voi ennustaa tulevaa - joten tekninen analyysi on väistämättä turhaa. Keskivahvan muodon mukaan kaikki julkinen informaatio on jo mukana arvopaperin hinnassa, joten fundamenttianalyysistakaan ei voi olla hyötyä. Vahvan muodon mukaan jopa sisäpiiri-informaatio olisi otettu huomioon hinnoissa, joten edes sisäpiiritiedon avulla ei voisi päästä ylituottoon.

Mielestäni edellä kuvattua heikkoa muotoa on harhaanjohtavaa edes kutsua tehokkuudeksi. Se vain kertoo sen, seuraavatko sijoittajat perusteettomasti sitä, mitä toiset ovat aiemmin tehneet. Eihän osakekurssin historialla pitäisi olla mitään tekemistä sen kanssa, kuinka järkevä tai arvokas sijoituskohde kyseinen yhtiö on juuri nyt. Menneen kurssin huomiotta jättäminen on toki osa markkinoiden kokonaistehokkuutta, mutta sellaisenaan se kuvastaa vain itse yrityksen toimintaan mitenkään liittymättömän ja siten järjenvastaisen päätöksenteon yleisyyttä - eli pikemminkin tehottomuutta.

Vahva muoto taas on jo lähtökohtaisesti melko absurdi: on mieletön ajatus, että sisäpiiritieto olisi osakkeen hinnassa sillä edes sisäpiiritietoa omaavat eivät saa tietoaan hyödyntää rikkomatta lakia, ja toisaalta jos sisäpiiritieto olisi kauttaaltaan markkinoilla, ei kyse enää olisi sisäpiiritiedosta. Näin ajatellen jäljellejäävän keskivahvan muodon voi katsoa jättävän eniten tilaa väittelylle varsinaisesta tehokkuudesta. Mielekkäintä on kuitenkin mielestäni ajatella näitä kolmea tehokkuuden muotoa pikemminkin markkinoiden kokonaistehokkuuden eri tasoina, joista kunkin tehokkuutta voi tarkastella erikseen. Alin taso kuvastaa psykologis-spekulatiivista "tehokkuutta", ja jälkimmäiset tasot informaatiotehokkuutta.

Puhuttiin sitten tehokkuudesta kokonaisuutena tai sen eri tasojen kautta, aihetta käsitellessä rinnastetaan mielestäni monesti ainakin rivien välistä tulkittuna virheellisesti kaksi asiaa. On totta, että markkinoiden täydellisestä tehokkuudesta seuraisi se, että ilman onnenkantamoista ei voi markkinan keskimääräistä tuottoa ylittää. Koska ihmiset ovat vajavaisia, ei päättely kuitenkaan toimi toisin päin. Onkin mielestäni hieman omituista, jos markkinoiden tehokkuutta perustellaan sillä, että harva pystyy sitä ainakaan jatkuvasti päihittämään. Omituista se on mielestäni ensinnäkin siksi, että jo harvat markkinoiden toistuvat päihittäjät ovat merkki epätehokkuudesta. Toinen syy piilee siinä, että kaiken tiedon täysi heijastuminen hintoihin ei voi mielestäni tarkoittaa mitään muuta kuin sitä, että kunkin arvopaperin hinta olisi aina niin sanotusti "oikea", ja tämä hinta sisältäisi kaiken mahdollisen olemassa olevan tiedon yrityksen tilasta ja tulevaisuuden näkymistä ja vieläpä oikein tulkittuna. Ei ole ihme, ettei kyvykkäinkään sijoittaja sitä pysty täysin määrittämään ja siten sijoitustoiminnassaan hyödyntämään - ei vaikka hänellä olisi käytännön sijoitustoiminnasta poiketen vieläpä rajattomasti aikaa käytettävissään.

Oletetaan, että meillä kuitenkin olisi tieto tuosta osakkeen täysin oikeasta hinnasta. Juttusarjan alustuksessa mainittiin tehokkuudelle prosentuaalinen lukema, joten lienee paikallaan määritellä, miten tuollainen prosentuaalinen tehokkuus voitaisiin tuon oikean hinnan perusteella laskea. Otetaan vaikkapa Helsingin pörssi esimerkiksi. Vaikka yksinkertaistuksen vuoksi arvopapereista huomioitaisiin vain osakkeet, tulee jokainen yksittäinen osakelaji ottaa tarkastelussa erikseen huomioon, koska puhutaan markkinoista kokonaisuudessaan pelkän markkinoita kuvastavan indeksin sijasta. Yksittäisen osakelajin hinnoittelun täsmällisyyden voisi määrittää esimerkiksi suoraan osakkeen "todellisen arvon" ja markkina-arvon suhdelukuna. Jotta tuo luku saadaan arvojen 0 ja 100% välille, vertailu suoritetaan vertaamalla pienempää lukua suurempaan. Koko markkinoiden tehokkuus olisi tällöin yksittäisten osakelajien täsmällisyyksien jollakin painotusmenetelmällä (esim. markkina-arvoin) painotettu keskiarvo. Eli matemaattisena kaavana muotoiltuna:



, missä E on kokonaistehokkuus, n on osakelajien lukumäärä, w yrityksen markkina-arvo kokonaisuudessaan, ja v-kirjaimet kuvastavat yrityksen todellista (t) ja markkinoilla käytettyä (m) yksittäisen osakkeen arvoa.

Tuon juuri oikean arvon määrittäminen ei tietenkään ole käytännössä kuitenkaan yksiselitteisesti tehtävissä. Helpompaa se lienee kuitenkin vuosia jälkikäteen verrattuna siihen, kun kauppahintaa todella määritettiin pörssissä. Jälkikäteen määrittelyssä voi toki helposti taipua jälkiviisauteen perustamalla tuon arvon johonkin, mitä ei mitenkään olisi voinut olla nähtävissä tuona ajankohtana. On kuitenkin paljon asioita, joista retrospektiivisessäkin tarkastelussa voi reilusti todeta, että ne olisivat olleet kyllä nähtävissä, kun vain kauppaa käyneet olisivat riittävästi katsoneet ja tulkinneet asioita oikein.

Kun puhutaan niinkin teoreettisesta asiasta kuin markkinoiden tehokkuus, ei sitä mielestäni voi siis perustella vertaamalla vain yksittäisten ihmisten käytännön suoriutumiseen. Muuten voisi yhtä hyvin sanoa, että nisäkäs ei voi juosta yli 100 kilometriä tunnissa, koska ihminen ei siihen pysty, tai että naapurigalaksia ei ole olemassa, koska ihminen ei sinne pääse. Toisin sanoen vaikka ihminen ei tuota oikeaa hintaa varsinkaan ajoissa pysty määrittämään siitä hyötyäkseen, ei se tarkoita, etteikö sellainen olisi teoriassa olemassa. Käytännön markkinat ovat kuitenkin vain epätäydellistä informaatiota rajallisessa ajassa epätäydellisesti tulkitsevien ja toisaalta niin taloudellisten ja sosiaalistenkin rajoitteiden alaisena sekä tunteiden vallassa toimivien ihmisten epätehokkaasti ohjautuvan päätöksenteon ilmentymä. Näin ollen on luontevaa, että myös arvopapereiden hinnat määräytyvät ainakin jossain määrin tehottomasti.


Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>



lauantai 9. lokakuuta 2010

Tyhjältä pöydältä - johdanto

Koska olemme kasvaneet tietynlaisessa yhteiskunnassa, olemme myös tottuneet tietynlaisiin normeihin ja käytäntöihin. Osaa niistä olemme oppineet pitämään itsestäänselvyyksinä, jolloin niitä on myös vaikea kyseenalaistaa. Suomi on sinänsä maailman tasa-arvoisimpien valtioiden ehdotonta kärkeä, mistä johtuen lainsäädännön ja vallitsevien käytäntöjen voi arvella olevan meillä pääasiassa oikein hyvällä tolalla. Kyky uudistua voi kuitenkin olla toisinaan hyvinkin tärkeää, eikä pelkästään muihin maihin vertaamalla voi syntyä mitään aidosti uutta. Niin ollen silloin tällöin voisi olla hyödyllistä hajottaa pakka ajatuksen tasolla hetkellisesti kunnolla pyrkimällä unohtamaan sen, mitä meillä tai muilla on nykyään tai mitä meillä tai muilla on ennen ollut.

Kivipuutarha zen-temppeli Ryōan-jissa, Kioto, maaliskuu 2009

En tunne lainsäädäntötyön arkea, joten en myöskään tiedä, kuinka paljon käytännössä tehdään selvästi mullistavia lakialoitteita. Merkittävä osa aloitteista on luultavasti jokseenkin konservatiivisia, mikä on sinänsä monesti hyvä asia, sillä turhahan pyörää on uudelleen keksiä. Monet useita vuosikymmeniä vanhat yhteiskunnalliset rakenteet saattavat kuitenkin roikkua mukana vain vanhasta tottumuksesta, jolloin aika on jo saattanut ajaa niiden ohitse. Varsinkin tällaisten asioiden kohdalla voisikin olla hyötyä hakea potkua siitä teoreettisesta lähtökohdasta, ettei meillä olisi mahdollisen uudistuksen kohteena olevasta yhteiskunnallisesta rakenteesta minkäänlaista mallia vielä käytössä. Tällöin saattaisi helpommin löytyä täysin uudentyyppinen ratkaisumalli, joka voisi pitkällä tähtäimellä osoittautua selvästi paremmaksi kuin vanhoihin rakenteisiin nojaava uudistus.

Mullistavimpiin malleihin siirtyminen voi tietysti vaatia huomattavasti aikaa varsinkin silloin, jos uudistuksen kohteena on hyvin perustavanlaatuinen tai muuten esimerkiksi yleisen oikeudenmukaisuuden ylläpitämisen vuoksi "Pringles-poliittiseksi" ongelmakohdaksi muuttunut yhteiskunnallinen rakenne. Se ei kuitenkaan estä asettamasta yhteiskunnan kurssia kohti tuota hyvin uudenlaista, mutta paremmaksi arvioitua päämäärää.

Aiemmissa yhteiskuntaamme käsittelevissä blogikirjoituksissani olen muutamia poikkeuksia lukuunottamatta enimmäkseen puuttunut asioihin, jotka koen selviksi epäkohdiksi, ja jotka voisi tavalla tai toisella suhteellisen helposti korjata. Jatkossa aion erillisessä "Tyhjältä pöydältä"-juttusarjassa tarttua vähemmän kriittisellä, mutta kuitenkin edelläkuvattuun tyyliin kyseenalaistavalla tavalla joihinkin yhteiskunnallisesti merkittäviin asioihin, joihin ei ole olemassa yhtä, selvästi parasta ratkaisua. Toivon, että nuo kirjoitukset tulevat toimimaan myös jonkinlaisina keskustelunavauksina ja herättävät ajatuksia teissä, jotka satutte blogiani lukemaan.


Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>