Reilumpi lomakertymä osa-aikaiselle

DALL-E 2:n tuottama kuva
käsistä laskemassa loma-ajan rahoja

Harva osa-aikaista työtä tekevä tulee ajatelleeksi, että aiemmin tehty osa-aikatyö voi aiheuttaa huomattavan loven tilipussiin vuosilomaa viettäessä vielä yli vuosi  täysiaikaiseen työhön palaamisen jälkeen. Osin tämä on perusteltua: jos töitä on tehty vähemmän, lienee perusteltua, että siltä ajalta myös lomakertymä on jollain tavalla heikompi. Käytännössä kertymä laskee lähes poikkeuksetta suhteellisesti selvästi enemmän kuin mitä osa-aikaisuuden määrän suhteen voisi olettaa: esimerkiksi 80-prosenttista työviikkoa tehnyt saattaakin saada vain 60-prosenttisen lomapalkan tai 60-prosenttista työviikkoa tehnyt vain 40-prosenttisen lomapalkan. Herääkin kysymys: voisiko osa-aikaisen loma-ajan palkan määrittää suoraviivaisemmin? 

Katsotaanpa ensin, mitkä asiat heikentävät tai vähintäänkin voivat heikentää osa-aikaisen asemaa suhteessa täysiaikaiseen:

1. Palkan korotus vaikuttaa sellaisenaan vain täysiaikaisen loma-ajan palkkaan
2. Palkattomat vapaat kutistavat vain osa-aikaisen loma-ajan palkkaa
3. Sekä lomanmääräytymisvuonna että lomapäivien käyttämisvuonna vietettyjen lomien hinta työntekijälle riippuu kuukaudesta vain osa-aikaisen kohdalla
4. Edeltävänä vuonna vietetty palkallinen loma syö seuraavan lomakauden palkan suuruutta ainoastaan osa-aikaisella

Miten nämä sitten yhdessä vaikuttavat? Otetaan esimerkiksi tapaus, jolla ei ole ollut muita ylimääräisiä palkattomia eikä ole ollut palkankorotusta kuluneen lomanmääräytymisvuoden alun ja loman alkamisen välillä, joten kohdat 1 ja 2 eivät vaikuta, mutta työntekijä on kuitenkin tehnyt täyden lomanmääräytymistyövuoden, johon on kuulunut myös loma. Osa-aikaista koskeva vuosilomapalkan määrittävä korvausprosentti 11,5% (tai 9% ensimmäisen lomanmääräytymisvuoden osalta) on perustapauksessa kohdan 3 tekijöistä riippuen tällöin noin 5-25% pienempi kuin voisi osa-aikaisuusprosentin suhteen olettaa. Eli vaikka olisi tehnyt vuodesta 11 kuukautta täysiaikaisesti, mutta yhden kuukauden 80-prosenttista työaikaa, eli olisi käytännössä tehnyt 98-prosenttisen työvuoden, saisi silti vain suunnilleen 73-93-prosenttista loma-ajan palkkaa. Jos on lisäksi ollut kohtia 1 tai 2 vaikuttamassa, loma-ajan palkka olisi sitten sitäkin pienempi, jolloin alle 2%:n vajaus työajassa voi johtaa esim. alle 70-prosenttiseen loma-ajan palkkaan. Ja on myös syytä huomata, että kun loma-ajan palkka on matalampi, matalampi on myös lomaraha eli ns. lomaltapaluuraha. Eikö perustelluinta olisi, että loma-ajan palkka vastaisi osa-aikaisuusprosenttia, eli lomanmääräytymisvuoden 80-prosenttisesta työviikosta seuraisi 80-prosenttinen ja 60-prosenttisesta työviikosta 60-prosenttinen loma-ajan palkka?

Joku saattaa nyt miettiä: eikö se ole ihan ok, että osa-aikainen saa jonkin verran vähemmän jopa suhteessa työpanokseen varsinkin, jos osa-aikaisuus on ollut oma valinta? Siihen voisi todeta, että onhan kyseessä viime kädessä kuitenkin työnantajan ja työntekijän välisestä sopimuksesta, eikä tunnu perustellulta, että lainsäädäntö aiheuttaa siihen vaikeasti hahmotettavia sivuseuraamuksia. 

Toki järjestelmät ovat tietysti myös monimutkaisia. Voi olla yksinkertaista sanoa, mitä lopputuloksen pitäisi suurinpiirtein olla, mutta vastaavien sääntöjen kirjoittaminen ei olekaan ihan niin yksinkertaista. Ja vielä hankalampaa voi olla olemassaolevien sääntöjen muovaaminen uuteen uskoon. Listan kohdat 1 ja 2 ovat periaatteessa luontevia seurauksia sille, että osa-aikaisella loma-ajan palkka pohjautuu edeltävän lomanmääräytymisvuoden ansioihin. Kohta 3 taas johtuu siitä, että eri kuukausina on eri määrä työpäiviä sekä toisaalta lomanviettopäiviä, mihin oman nyanssinsa tuo 1960-luvulta järjettömäksi jänteeksi jäänyt 6-päiväinen lomaviikko. Kohdat 1-3 voi siten nähdä järjestelmän ominaisuuksina.

Toisaalta voi kyseenalaistaa, tarvitseeko kohtien 1-3 olla järjestelmän ominaisuuksia? Jos osa-aikaisella edeltävän vuoden ansiot määrittävät loma-ajan palkan, eikö sama voisi koskea myös täysiaikaista? Siinä missä osa-aikainen saa lähtökohtaisesti suhteettoman heikon loma-ajan palkan, on perusteltua todeta, että laskenta voi ainakin periaatteessa toimia myös osa-aikaisen eduksi, sillä vuosilomalain perusteella ylityöt ylityöstä maksettavia lisiä lukuunottamatta vaikuttavat myös laskennan pohjana olevaan palkkaan. Jos osa-aikaisen loma-ajan asema voi olla näin erilainen, että lähtökohtaisesti osa-aikainen menettää suhteessa enemmän, mutta harvinaisemmassa poikkeustilanteessa saattaa jopa hyötyä poikkeavasta laskentatavasta, eikö laskentatavat olisi järkevintä yhtenäistää? On tietysti todettava, että tärkeintä on, että vuosilomalaki toimii enemmistön kohdalla mielekkäällä tavalla, joten siltä kannalta voi pitää perusteltuna, että ensisijaisesti järjestelmän tulee toimia järkevästi täysipäiväisen työntekijän kannalta. Mutta olisiko se sitten täysipäiväisen työntekijän kannalta jotenkin ratkaisevasti sotkuisempaa, jos myös täysipäiväisen työntekijän loma-ajan palkka määräytyisi edeltävän vuoden ansioiden perusteella? Se ei ole sitä, mihin on totuttu, mutta olisiko se muuten jotenkin huonompi vaihtoehto?

No, mutta jos unohdetaan isommat lomajärjestelmän remontit, jäljelle jää silti kohta 4. Tämä on mielestäni ylläolevan listan järjenvastaisin tekijä: se ei pohjaudu järjestelmän muihin ominaisuuksiin vaan liittyy oikeastaan ainoastaan siihen, miten ns. prosenttiperusteinen vuosilomapalkka on määritetty laskettavaksi. Siis jos täysiaikainen työntekijä on lomaillut lomanmääräytymisvuonna, se ei laske täysiaikaisen seuraavaa loma-ajan palkkaa, mutta lomanmääräytymisvuoden yksikin osa-aikainen kuukausi saa aikaan sen, että kyseisenä vuonna vietetty loma vaikuttaakin seuraavaan loma-ajan palkkaan. Huomionarvoista on, että jos otetaan esimerkiksi työntekijä, joka on ollut työssä vasta ensimmäistä kokonaista lomanmääräytymisvuottaan, eikä siten ole ollut lomapäiviä vietettävänäkään, ei tätä loma-ajan palkkaa laskevaa tekijää automaattisesti synny, mikä saa aikaan noin 10% paremman loma-ajan palkan verrattuna siihen, että loma-aika vähennettäisiinkin laskennan pohjana olevasta palkasta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että aiemmin mainitusta 5-25%:n ylimääräisestä alenemasta aiheutuva suhteessa 75-95-prosenttinen loma-ajan palkka nouseekin suhteessa noin 83-105-prosenttiseksi. Toisin sanoen vaikka keskimäärin osa-aikaisen loma-ajan palkka jäisi yhä alle lomanmääräytymisvuoden todellisen työssäoloprosentin, osa-aikaisen palkka voikin parhaimmassa tapauksessa ainakin yltää työssäoloprosenttia vastaavaan lukemaan, tai teoriassa jopa hieman sen yli. Eikö tällä tavoin päästäisi lähemmäksi sitä, että loma-ajan palkka vastaisi mahdollisimman hyvin sitä, kuinka täyttä työaikaa lomanmääräytymisvuonna tuli tehtyä? Eikö olisi myös johdonmukaisempaa, että jo toisen täyden lomanmääräytymisvuoden tehnyt ei saisi suhteessa huonompaa loma-ajan palkkaa kuin vasta ensimmäisen täyden lomanmääräytymisvuoden tehnyt?

Osa-aikatyötä tehtäneen jatkossa enenevässä määrin, joten lienee perusteltua, että osa-aikalaisen asema olisi mahdollisimman neutraali kokoaikaiseen nähden. Ideaalitilanteessa loma-ajan palkka laskettaisiin aina samalla tavalla, mutta koska se olisi väistämättä iso muutos, yksi askel neutraalimpaan suuntaan olisi mielestäni jo se, että vietetty palkallinen loma ei laskisi seuraavan vuoden loma-ajan palkkaa osa-aikaisella, kun se ei tee sitä täysiaikaisellakaan. Suomessa tehdään yhä muita Pohjoismaita vähemmän osa-aikatyötä, mutta jos osa-aikatyön asema olisi suoremmin vertailukelpoinen täysiaikaisen työnteon kanssa, ehkä sitä käytettäisiin enemmän myös Suomessa. Uskoisin joustavan ja neutraalin suhtautumisen osa-aikatyöhön olevan hyväksi myös suomalaiselle työelämälle ja Suomen työmarkkinoille.

Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>

Lomaraha ei ole harmiton rakenne

Minnekäs seuraavat lomarahat? Unkariin?
(20.7.2013)

Hallitus on aikeissa viedä lomarahat osaksi lainsäädäntöä, mikä potentiaalisesti voisi tuoda lomarahat myös työpaikoille, joissa sitä ei ennestään ole ollut. Ilmeisesti tämän olisi kuitenkin tarkoitus onnistua niin, ettei työpaikkojen palkkakustannukset kasvaisi. Pohjimmiltaanhan lomaraha on vain yksi, hieman outo osa palkkaa, eikä se sellaisenaan juuri vaikuta työnantajan tai työntekijän asemaan. Kokonaisuudessaan uskoisin sen kuitenkin olevan suomalaiselle yhteiskunnalle haitallinen käytäntö.

Näen ainakin kaksi tapaa, joilla lomaraha vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen. Aloitetaan ehkä vähäpätöisimmästä eli koko käsitteen ymmärtämisestä. Moni sekoittaa lomarahan lomakorvaukseen, mikä aiheuttaa monesti väärinymmärryksiä. Joillakin taas voi olla epäselvyyttä siitä, onko oikeutettu lomarahaan. Lomarahojen maksupäivät vaihtelevat yrityksittäin, ja eroja saattaa olla myös siinä, miten lomarahaan säilyy oikeus esim. työpaikan vaihdon yhteydessä. Siinä missä esimerkiksi kellojen kesäaikaan siirrostakin, kyllähän näistäkin seikoista saa kahvipöytäkeskustelun aihetta, minkä voi näkökulmasta riippuen nähdä joko hyvänä tai huonona asiana, mutta samalla nämä asiat työllistävät tarpeettomalla monimutkaisuudellaan yrityksen hallintoa ja aiheuttavat myös muille päänvaivaa, mikä vie tilaa muilta työhön tai vapaa-aikaan liittyviltä asioilta.

Toinen asia on se olennaisempi: miten lomaraha vaikuttaa ihmisten kulutuskäyttäytymiseen? Itse näkisin asian niin, että lomaraha purkautuu monesti ylimääräisenä kulutuksena heti lomarahan saamisen jälkeen, ja mitä vähemmän säästöjä eli mitä lähempänä on niin sanotusti kädestä suuhun elämistä, sitä suurempi on lomarahan vaikutus. Ja milloin lomaraha saadaan? Käytännöt vaihtelevat, mutta monesti siten, että lomaraha on käytettävissä jo loman aikana. Minne tuo ylimääräinen kulutus sitten suuntautuu loman aikana? Monesti ulkomaille.

Useaan otteeseen erilaisissa kannanotoissa hallituksen leikkauksia vastaan on kannettu huolta kotimaisen ostovoiman ja kulutuksen puolesta. Jos hallituksen toimet onnistuvat lisäämään työllisyyttä, sillä se ostovoima kasvaa. Mikäli lomaraha puolestaan poistettaisiin vaikka kokonaan ja kompensoitaisiin joko heti tai ajan myötä peruspalkoissa, sillä sitä tuettaisiin kotimaista kulutusta.

Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>

Järjestelmän kierteet 12 - Työpaikan vaihtamisen kuukausiriippuvainen hinta

Kun työntekijä vaihtaa työpaikkaa, tällä on yleensä henkisten ja käytännön arkeen vaikuttavien muutoksien lisäksi myös taloudellinen merkityksensä. Paitsi että työnantajalle voi syntyä kustannuksia, jos tarvitsee rekrytoida ja kouluttaa uusia työntekijöitä, lähtökohtaisesti työpaikan vaihdos maksaa yleensä myös työntekijälle. Tämä ilmenee kahdella tapaa: lomarahojen menettämisenä sekä lomakertymän kutistumisena. Erikoista asiassa on se, että vaihdoksen hinta riippuu työntekijän osalta vuodenajasta. Tämän vaikutuksen voi todeta alla olevalla laskurilla.

	Työpaikan vaihtamisen hinta -laskuri
	Viimeinen työpäivä: 31. tammikuuta 28. helmikuuta 31. maaliskuuta 30. huhtikuuta 31. toukokuuta 30. kesäkuuta 31. heinäkuuta 31. elokuuta 30. syyskuuta 31. lokakuuta 30. marraskuuta 31. joulukuuta Uudessa työssä heti 2,5 päivän lomakertymä? Palkka (€/kk):

Työpaikan vaihtamisen hinta työntekijälle:
Näytä prosenteissa kuukausipalkasta  - Näytä euroissa (3000 € kk-palkalla)
Näytä pelkkä lomaraha (3000 € kk-palkalla)

Kun työntekijä vaihtaa työpaikkaa, hän saa lomakorvauksen niistä lomista, jotka häneltä on jäänyt viettämättä. Tämä tarkoittaa rahallisessa mielessä käytännössä sitä, että lomia ei menetetä. Useimpiin työsuhteisiin kuuluvia lomarahoja eli niin sanottuja "lomaltapaluurahoja" ei kuitenkaan saa(*). Menetettävät lomarahat ovat käytännössä sidoksissa lomanmääräytymisvuoteen, mikä tarkoittaa sitä, että suurimmat lomarahamenetykset syntyvät, jos lopettaa työn maaliskuun lopulla. Jokaista tienattua kuukausipalkan 1000 euroa kohden tämä tarkoittaa 600 euroa, eli esimerkiksi 3000 euron kuukausipalkalla 1800 euroa.

Vaihdoksen kustannuksiin liittyy lomarahojen lisäksi myös lakisääteinen tekijä, jonka vaikutus on puolestaan pienin silloin, jos aloittaa seuraavassa työssä maaliskuun lopulla. Lähtökohtaisesti lomia kertyy useimmilla 2,5 päivää kuukaudessa, mutta uudessa työpaikassa kertymä on ensimmäisen maaliskuun loppuun asti vain 2 päivää, ellei muuta sovita. Tämä tarkoittaa sitä, että lähtökohtaisesti uudessa työpaikassa saa 0,5 päivää vähemmän lomakertymää kuukaudessa, kunnes koittaa ensimmäinen aprillipäivä. Vuodessa tämä tarkoittaa enimmillään 6 lomapäivää, ja mikäli työpaikalla saa lomarahoja, kysymys on käytännössä tavallaan 9 päivästä eli 9 päivän palkkaa vastaavasta summasta.

Ylläolevaan kuvaajaan on koottu näiden tekijöiden vaikutus sillä oletuksella, että seuraavassa työpaikassa aloitetaan välittömästi edellisessä työpaikassa lopettamista seuraavana päivänä. Vuodenajan vaikutusta pienentää se, että vuoden kuluessa lomarahamenetys kasvaa, mutta lomakertymämenetys kutistuu. Oranssilla näkyvä lomarahan menetys on kuitenkin merkittävin, mikä tarkoittaa sitä, että lomanmääräytymisvuoden lopulla työpaikanvaihdos on kalleinta: 3000 euron kuukausipalkalla hinnaksi muodostuu yksinomaan lomarahojen muodossa 1800€, kun taas huhtikuun alussa hintaa tulisi kokonaisuudessaan korkeintaan vain 1080€. Tätä korostaa erityisesti se, että uuden työnantajan kohdalla voi sopia, että lomakertymä on alusta alkaen 2,5 päivää kuukaudessa. Tällöin ylläolevasta kuvaajasta voi käytännössä poistaa lomakertymäkäyrät (vaihda näkymää). Huhtikuun alussa työpaikan vaihtaminen ei siis maksa tällöin työntekijälle käytännössä mitään, vaikka maaliskuun lopulla lomarahat puolestaan menettäisi.

Erityistä huomioita vaatii kuvaajassa aprillipäivän kohdalla näkyvä piikki. Tämä johtuu siitä, että mikäli lopettaa vanhassa työssä 31.3. ja aloittaa seuraavassa 1.4., molemmat menetykset tulevat täysimääräisinä, mikä tarkoittaa jokseenkin tarkalleen yhden kokonaisen kuukausipalkan menettämistä.

Summat voivat olla suhteellisen tuntuvia, mutta toinen kysymys on, kuinka suuri vaikutus tällä on ihmisten käyttäytymiseen ja valintoihin työelämässä.  

Näytä/piilota kierretaulukko

Kierteen kuvaus	Pyritään ajoittamaan työpaikan vaihtaminen niin, että siitä koituisi mahdollisimman pieni taloudellinen menetys menetetyn lomarahan ja kutistuvan lomakertymän muodossa.
Aukko	Pieni - Järjestelmää ei missään tilanteessa varsinaisesti käytetä sen tarkoituksenvastaisesti, kevät vain asettaa erikoisen taitekohdan.
Mutka	Kohtalainen - Mikäli työpaikan vaihtaminen ajoittuu keväälle, lainsäädäntö ja työsopimuksien vallitsevat käytännöt voivat aiheuttaa päänvaivaa, jos pyritään välttämään menetykset. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi suunnitelmien pitämistä salassa ja työpaikan vaihdoksen vastentahtoista viivästyttämistä.
Merkitys yksilölle	Kohtalainen - Suurimmillaan rahallinen merkitys voi vastata yhden kuukauden palkkaa, mikä ei ole ihan merkityksetön summa.
Merkitys yhteiskunnalle	Pieni - Monen ehdon tulee täyttyä, jotta asialla olisi vaikutusta: Työntekijän pitää vaihtaa työpaikkaa oman suunnitelmansa pohjalta. Vaihdoksen tulee mieluiten tapahtua keväällä. Työntekijän tulee tiedostaa tässä jutussa mainitut tekijät. Työntekijä antaa niiden vaikuttaa käyttäytymiseensä. Mikäli ehdot täyttyvät, tämä voi aiheuttaa epäavoimuutta vanhalla työpaikalla ja johtaa joustamattomampaan vaihdokseen, mikä voi haitata myös uutta työnantajaa. Lisäksi tämä aiheuttaa tietysti päänvaivaa työntekijälle. Useimmilla ehdot eivät varmastikaan täyty, joten merkitys on sikäli yhteiskunnan kannalta pieni.
Korjattavuus	Keskihankala - Tietysti lomarahat voisi saada aina poikkeuksetta, mutta tämä olisi yksipuolisesti työnantajan asemaa heikentävä muutos. Lisäksi lomaraha ei ole laissa määritelty asia, mikä tekee sen ehtojen muuttamisesta hankalampaa. Koko lomanmääräytymisvuoden käsitteen poistaminen taas olisi suuri muutos.
Kokonaisälyttömyys	Melko pieni. On tavallaan perusteltua, että työntekijä kantaa osavastuun työnantajalle monesti koituvista taloudellisista rasitteista, eikä siihen oikeastaan ole muuta mahdollisuutta kuin lomaetuudet. Lomaetuudet voisi kuitenkin määrittää siten, ettei kynnystilanteita syntyisi, mutta työntekijän vastuu säilyisi.
Tuomio	Etsitään parempaa mallia. Mikäli lomajärjestelmää uusitaan jossain vaiheessa perusteellisemmin, voisi mallia muuttaa suuntaan, jossa lomien käyttämisoikeudessa olisi viive, joka ei olisi kuitenkaan millään tapaa sidoksissa vuodenaikaan.

Työpaikkojen vaihtamista ei käytännössä suunniteltane juuri koskaan vuodenaikojen perusteella yli puolen vuoden päähän, mutta mikäli vaihdos ajoittuu joka tapauksessa keväälle, parilla viikollakin voi olla suuri merkitys. Tällöin kierre voi viedä vallan ja saada työntekijän salaamaan suunnitelman vanhalta työnantajaltaan sekä viivästyttämään työpaikan vaihdosta esimerkiksi kuukaudella. Tämä voi olla häiritä niin vanhan kuin uudenkin työnantajan liiketoimintaa sekä tietysti työntekijän elämää. Kierre tuskin kovin usein aiheuttaa kuitenkaan merkittäviä haittoja.

Mikäli lomalainsäädäntöä uudistetaan jossain vaiheessa laajemmin (esim. luovuttaessa edellisessä kierteessä kuvatusta 6-päiväisen lomaviikon typeryydestä), voisi samalla pyrkiä poistamaan keväälle osuvan lomapäivien kynnyskohdan. Jos luovuttaisiin koko lomanmääräytymisvuoden käsitteestä, voisi määrittää esimerkiksi niin, että lomien käyttämisoikeudelle olisi 3 kuukauden viive, ja lomakertymä olisi 0,5 päivää pienempi esimerkiksi ensimmäiset 4 tai 6 kuukautta. Tällöin työntekijäkin kantaisi vastuuta työpaikan vaihtamisesta, mutta nykykäytännöstä poiketen työpaikan vaihtamisen ajoituksella ei olisi enää lainkaan merkitystä.

(*) Jos jollakulla on tässä jutussa esitetyistä käytännöistä poikkeava sopimus, korjatkaa ihmeessä.

Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>

Järjestelmän kierteet 11 - Lauantai lomapäivänä

Jotakin ylimääräistä? (11.6.2012)

Juhannus on viikon päästä, ja samoihin aikoihin alkaa myös monien työelämän oravanpyörässä elävien odottama kesäloma. Pitkin vuotta kertyneiden lomapäivien laskennassa on harvemmin epäselvyyksiä, mutta niiden käyttäminen onkin astetta epäselvempi juttu. Vaikka työtä tekisi vuodenajasta riippumatta aina vain arkipäivisin maanantaista perjantaihin, vuosilomalaissa myös lauantai lasketaan lomapäiväksi. Onko tässä oikeastaan mitään järkeä? Ja mitä tämä tarkoittaa käytännössä?

Yksinkertaisimmillaan järjestelyssä ei ole sinänsä mitään erityisen ongelmallista: tavallisen viikon pituus vain on kuusi lomapäivää. Erikoisemmaksi asia tulee, kun tästä tavallisuudesta poiketaan miten tahansa. Jos lauantaihin osuukin kirkollinen pyhä tai muu erikoispäivä kuten vappu, kyse onkin periaatteessa vain viisi lomapäivää vaativasta viikosta, vaikka varsinaisia työpäiviä ei olekaan yhtään tavallista vähempää. Jos pyhä taas osuu perjantaihin, kuten esimerkiksi juhannuksena, koko viikon loma vie vain neljä lomapäivää kuuden sijasta. Samaten jos ottaa yksittäisen lomapäivän, ei lauantailomapäivää lähtökohtaisesti menetä. Tavallinen täysi lomaviikko on siis periaatteessa työntekijälle 20% kalliimpaa vapaa-aikaa kuin lomapäivät muuten.

Näytä/piilota kierretaulukko

Kierteen kuvaus	Vuosilomalaissa tehdään lähtökohtaisesti hyvin yksinkertaisesta lomapäivän käsitteestä monimutkaisempi tekemällä ei-työpäivästä lomapäiviä kuluttava vapaapäivä.
Aukko	Kohtalainen - Laskentatapa voi periaatteessa mahdollistaa kikkailun, sillä vuosilomalaissa ei ole lauantaiden käyttämisestä erillisiä määräyksiä, mutta työnantaja voi vaatia lauantaiden käyttämistä.
Mutka	Kohtalainen - Lomapäivät ovat arvokkaita, joten laskentatapa voi periaatteessa ohjata käyttämään niitä tavalla, joka ei olisi muuten ihanteellisin. Vastaavasti työnantaja voi asettaa pakotteita, joille ei muuten olisi perusteita.
Merkitys yksilölle	Melko pieni - Käytännössä merkitys lienee tyypillisesti lähinnä järjestelmän epämääräisyydestä syntyvä päänvaiva. Toisaalta mikäli työnantaja pakottaa työntekijän käyttämään lomia määrätyllä tavalla vain lainsäädännön määrittelemästä omituisesta laskutavasta johtuen, merkitys kasvaa.
Merkitys yhteiskunnalle	Melko pieni - Kyse on periaatteessa pienestä asiasta, mutta monilla työpaikoilla hämmennystä aiheuttava hämärä laskentatapa saa aikaan ylimääräistä rasitusta niin tavallisille työntekijöille kuin henkilöstövastaavillekin, mikä voi heikentää myös työtehokkuutta.
Korjattavuus	Helppo - Todellisten vapaapäivien lukumäärän voisi säilyttää samana, jos lomapäivien kertymistä pienennettäisiin, mutta lauantaita ei enää laskettaisi lomapäiväksi.
Kokonaisälyttömyys	Korkea. Laskentatapa monimutkaistaa lomien käyttämistä täysin turhaan aiheuttaen rasitusta kaikille osapuolille.
Tuomio	Kierre poistettava. Tavallisen vapaapäivän lomapäiväksi laskemiselle ei ole mitään perusteita, ja laskentatavan muuttaminen olisi hyvin helppoa.

Lauantain laskeminen lomapäiväksi lienee pohjimmiltaan kuusipäiväisestä työviikosta johtuva historiallinen jäänne. Tavallinen työviikko muuttui kuitenkin viisipäiväiseksi jo 1960-luvulla, joten on vaikea käsittää, miksi kuusipäiväinen perinne elää edelleen lomapäiviä laskettaessa. Nykyään se vain jäykistää lomajärjestelmää, aiheuttaa turhaa päänvaivaa niin työntekijälle kuin työnantajallekin, sekä pahimmillaan määrittää, milloin lomia on ylipäänsä lupa viettää. Järjenvastaisesta laskentatavasta on pelkkää harmia, joten siitä tulisi luopua.

Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>

Rantalomakohteen säännöt

En ole yleisesti ottaen erityisen kiinnostunut puhtaista rantakohteista, joissa melkeinpä keskeisin aktiviteetti on auringossa lojuminen ja itsensä grillaaminen eli ikävämmin sanottuna ihon tarkoitushakuinen vanhentaminen ja ihosyöpäriskin kasvattaminen. En kuitenkaan ole myöskään aivan rantaelämää vastaan, joten mikäli matkakohde tarjoaa jonkin muun ohella myös mahdollisuuden rannalla rentoutumiseen (ehkä kuitenkin mieluiten varjossa) ja uimiseen, on se toki vain plussaa.

Vähäisellä rantakohdekokemuksella olen saanut kuitenkin sen kuvan, että useammissakin paikoissa vallitsee erikoinen käytäntö: koska rantatuoleja on käytössä vain rajallinen määrä, ihmiset heräävät varhain aamulla, hakevat omat tai hotellin pyyhkeet ja käyvät varaamassa paikat rannalta tai uima-altaalta, minkä jälkeen he poistuvat pitkäksi ajaksi joko vielä nukkumaan, aamiaiselle tai tekemään molempia. Onko tässä loppujen lopuksi mieltä?

Koko matkailukohteen yleistä viihtyvyyttä ajatellen toimintamalli on kovin epähedelmällinen: penkit lojuvat pitkään tyhjinä ihmisistä, vaikka halukkaita penkin ottajia voisi löytyäkin, ja toisaalta järjestelmästä kaiken irtiottavat joutuvat heräämään aikaisin. Eikö yleisen viihtyvyyden parantamiseksi olisi parempi, jos rannalle asetettaisiin opasteita, joissa ilmoitettaisiin, etteivät tuolit ole ruuhkatilanteessa varattavissa uimassa käyntiä pidemmäksi ajaksi kuin käyttämällä niitä oikeasti? Tällöin säännön rikkojien tavarat olisivat helposti siirrettävissä sääntöjen nojalla sivuun ja tuolien todellinen käyttöaste paranisi lähemmäs optimitasoa.

Edellä kuvattu ongelma on toki vähäpätöinen. Monet pienetkin säännöt - olivat ne sitten kirjoittamattomia tai kirjallisia - voivat kuitenkin lisätä yleistä viihtyvyyttä suhteessa huomattavastikin. Kuten tästäkin, useista vain pieniä yhteisöjä koskevista suhteellisen merkityksettömistäkin säännöistä voi olla myös vedettävissä analogioita yhteiskuntaan yleisemmällä tasolla: kuten rannallakin, myös yhteiskunnassa jotkut saattavat ottaa haltuunsa jonkin etuoikeuden, vaikka siitä olisi huomattavasti enemmän hyötyä joillekin muille.

Jos joku rantaelämästä erityisesti nauttiva ja aiheesta kokemusta omaava eksyy lukemaan tätä juttua, olisi mukava kuulla näkemyksiä aiheesta.

Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>