Älä vihaa pelaajaa, vihaa peliä

Sanna Marinin kirjoitus vuodelta 2014

Sanna Marinin yrityksestään nostamien tulojen ympärillä pyörivät keskustelu tuntuu suurelta osin kummalliselta. Marin on sinänsä ilmeisesti nostanut yrityksestään merkittävästi myös tavallisen korkeasti verotettuja palkkatuloja, mutta huomio kiinnittyy tietysti ja ihan perustellustikin siihen, että tuloja on nostettu myös kevyesti verotettuna (kts. Sanna Marin nosti osinkoja juuri alle tärkeän rajan). Koska Marin on aiemmin mm. blogitekstissään kritisoinut tällaisen sallivaa järjestelmää, monet näkevät Marinin toiminnan nyt ristiriitaisena: kommenteissa Marinia syytetään moraalin muuttumisesta, selitetään kuinka demari myy periaatteensa, kun pääsee vaurastumaan tai todetaan, että hän selittää yhtä, mutta toimii eri tavalla. Mutta onko millekään näistä kommenteista perusteluja? Onko Marinin toiminnassa oikeasti yhtään mitään ristiriitaista?

Oletetaanpa, että olisi laki, jonka mukaan joka kuukauden ensimmäisenä perjantaina kaupungin keskustassa kokoontuvien annettaisiin osallistua arvontaan, jossa joillekin onnekkaille jaettaisiin yhteisistä verovaroista 50 000 euroa suoraan käteen. Vastustaisitko järjestelmää? Ja jos vastustaisit, osallistuisitko silti arvontaan? Jos vastaus on molempiin kyllä, onko se ristiitaista? Miten se eroaa Marinin tapauksesta? Omalta osaltanikin olen vastustanut pitkään hitas-järjestelmää, mutta olen silti osallistunut hitas-arvontaan, enkä näe siinä mitään ristiriitaista (kts. Jos et voi voittaa heitä, liity heihin).

Toki joku voisi tässä todeta, että entisen pääministerin tulisi käyttää tällaisissa asioissa enemmän harkintaa verrattuna tavikseen. Näin varmasti onkin, mutta jos tavoitteena on saada järjestelmä muuttumaan järkevämmäksi, olisiko tuon tavoitteen kannalta edes parempi vain olla käyttämättä järjestelmän tuomia mahdollisuuksia? Vai olisiko päinvastoin niin, että kun pääministeri käyttää itse kritisoimaansa “verokikkailua”, se tuo asialle enemmän näkyvyyttä ja siten enemmän myös todennäköisyyttä sille, että järjestelmää korjataan tältä osin? Yhtä asiaa olisin tosin tätä ajatellen tässä yhteydessä ehkä Marinilta toivonut: että hän olisi suoremmin todennut, että hän näkee edelleen tämänkaltaisen veroedun ongelmallisena, ja että siitä voisi olla hyvä luopua, vaikka se tarkoittaisi monien muiden hyväosaisten ohella myös hänelle korkeampia veroja.

Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>

Perusteeton osinkointoilu markkinavoimana

Minua on aina ihmetyttänyt monien sijoittajien intoilu osinkojen suhteen. Tokihan ne ovat sellaista sijoittajan saamaa tulovirtaa, joka syntyy ilmankin, että osakkeita myydään, mutta ei se poista sitä, että ne ovat pohjimmiltaan vain rahan siirtämistä taskusta toiseen. Siitä huolimatta osinkoja tunnutaan himoittavan tavalla, joka ei yleensä tunnu kovin rationaaliselta. Olen sinänsä ollut viime aikoina huomaavinani jonkin verran ylenpalttisen osinkointoilun hiipumista, mutta ajoittain se nostaa yhä päätään. 2020 maailmaa mullistanut pandemia on myös luonut ainakin pankkisektorille erikoisen tilaisuuden tarkkailla osinkojen siirtymisen vaikutusta yhtiöiden osakekursseihin.

Tyypillisimmin törmään osinkointoiluun lähinnä netin sijoituspalstoilla, mutta on ollut mielenkiintoista huomata, että samaa esiintyy myös kirjallisuudessa. Esimerkkejä:

• Seppo Saarion kirjassa todetaan, että "Pitkällä aikavälillä ainoastaan osingonjaon kasvattaminen kohottaa yhtiön pörssikurssia". 
• Kim Lindströmin kirjassa "Menesty osakesijoittajana" puolestaan todetaan, että "osinkopolitiikka ratkaisee kurssikehityksen" ja että "harjoitettu osinkopolitiikka ei ole lainkaan yhdentekevä osakkeen kurssikehityksen kannalta".

Vaikka tällaista ajatusmallia seuraamalla ei pahasti mönkään käytännön sijoituksissa mennä, eihän nuo väittämät yksinkertaisesti vain pidä paikkaansa. Paitsi että sen kertoo järki, sen kertoo myös käytännössä erityisesti Facebookin, Amazonin ja Alphabetin (Google) kaltaiset teknojätit sekä Berkshire Hathaway, jotka eivät ole tainneet koskaan maksaneet osinkoa, mutta ovat antaneet sijoittajille vuosien saatossa valtavat tuotot. 

Mielenkiintoinen juttu on myös se, että sekä Saario että Lindström perustelevat väitteitään tilastojen perusteella piirrettyjen graafien avulla samaan tapaan. Saario vertaa pörssi-indeksin kehitystä osingonjaon kehitykseen pörssi-indeksitasolla ja Lindström tuo esille korrelaation yksittäisten yhtiöiden kurssien nousun ja osinkojen nousun välillä. Eihän korrelaatiota käy kieltäminen, mutta molemmat tekevät sen saman perustavanlaatuisen virheen, että sekoittavat korrelaation kausaliteettiin eli syy-seuraus-suhteeseen.. Sekä osinkojen nousu että pörssikurssin nousu pohjautuvat molemmat pohjimmiltaan yrityksen tuloksentekokyvyn nousuun. On järkevää, että kurssi nousee, kun tulos nousee ja kun tulos nousee, monesti osinkokin nousee, mutta ei se tarkoita, että osingon jakaminen sellaisenaan olisi se järkevä perustelu kurssinousulle. 

Oma lukunsa on myös se, että vaikka osingon ja kurssin välillä olisikin toisinaan lyhyen välin syy-seuraussuhde, ei se tarkoita sitä, että se suhde olisi rationaalinen. Tätä saatetaan pystyä havainnoimaan pandemian jäljiltä mm. tänään mainion osavuosituloksen julkaisseen Nordean kohdalla, sillä EKP oli viime vuonna määrännyt pankit lykkäämään osinkojen jakoa, mutta nyt osinkohanoja ollaan näillä näkymin avaamassa. Jos Nordea jakaa vuoden 2020 tuloksen perusteella jaettavan osingon lisäksi myös suurimman osan (yli 80%) 2019 tulokseen pohjautuvasta osingosta syksyllä 2021, tällä ei pitäisi osingon irtoamisen (eli maksamisen) aikaansaavaa kurssipudotusta lukuunottamatta olla mitään vaikutusta kurssiin. Kuten yli 10 vuoden takaisessa Myytti tehokkaista markkinoista -blogijuttusarjassani kirjoitin, osakemarkkinat eivät kuitenkaan ole tehokkaat. Niinpä osinkointoilun takia Nordeankin erityisen korkeilla osingoilla saattaa hyvinkin olla nostavaa vaikutusta yhtiön pörssikurssiin. 

Käytännössä on sinänsä jokseenkin mahdotonta osoittaa, mikä osa mahdollisesta kurssinoususta on tällaista osinkojen perässä juoksua, ja mikä muihin tekijöihin perustuvaa kurssiliikettä. Tästä huolimatta voi toisinaan nähdä yhtiöiden kursseissa liikkeitä, joita on vähintäänkin jossain määrin ajanut nimenomaan yritykset hyötyä osinkojen irtoamisesta. Olen pitänyt Nordeaa aliarvostettuna läpi pandemian, ja näen yhtiön kurssissa yhä selvää nousuvaraa. Tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä sen kanssa, paljonko yhtiö jakaa osinkoa syksyllä 2021.

Ps. Vastuuvapauslausekkeena todettakoon, että omistan Nordean osakkeita, mutta tämä kirjoitus ei ole sijoitusneuvo. 🙂

Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>

Tyhjältä pöydältä 3 - Osinkoverotus

Yhteinen hyvä
hukassa?

Hallituksen osinkoveroremontti on mittava ja on sen vuoksi ymmärrettävästi nostattanut vahvoja mielipiteitä suuntaan jos toiseenkin. Vaikka Jan Vapaavuori viikko sitten totesi, että "Hallitus ei tule muuttamaan kehysriihessä tekemiään päätöksiä. Piste.", nyt tuoreimpana käänteenä myös Jyrki Katainen on todennut, että suuromistajien veronkevennykseen puututaan. Vaikuttaa yleisesti ottaen siltä, että koko päätöksentekoprosessi olisi sujunut enemmän lobbari- kuin virkamiesvetoisesti, ja nyt pyritään siivoamaan pahimmat virhearviot.

Mutta mitä tavoitteita hyvällä osinkoverotuksella tulisi olla? Katsotaanpa. Hyvin suunniteltu pääoma- ja osinkoverotus:

1. Kannustaa kasvuun.
2. Kannustaa yrittämään.
3. Kannustaa varojen tehokkaaseen allokaatioon.
4. Minimoi kannustimet veropakolaisuuteen.
5. Ei suosi ulkomaista sijoittajaa kotimaisen sijoittajan kustannuksella.
6. Kannustaa kuitenkin ulkomaisia investointeja.
7. On oikeudenmukainen.
8. Minimoi kannustimet kaikenlaiseen myös maan rajojen sisällä tapahtuvaan epämielekkääseen verokikkailuun kuten voittojen kierrättämiseen holdingyhtiöiden kautta.
9. Kerää riittävästi verotuloja, kun muiden tekijöiden kannustinvaikutukset on otettu huomioon.
10. On mahdollisimman yksinkertainen muiden kriteerien sallimissa puitteissa.

Hyviä tavoitteita on myös muita, kuten kannustaminen ajattelevaan ja osallistuvaan suoraan osakeomistamiseen. Itsessään hyvät tavoitteet ovat kuitenkin monesti keskenään ristiriidassa, joten ratkaisu on väistämättä jonkinlainen kompromissi. Esimerkkeinä:

• Alempi yhteisövero yhdistettynä korkeampaan osinkoveroon voi esimerkiksi kannustaa investoimaan, mutta toisaalta suosii ulkomaista sijoittajaa kotimaisen kustannuksella sekä kannustaa veropakolaisuuteen ja muuhun verokikkailuun.
• Suuri pääomavero kerää periaatteessa paljon verotuloja, mutta toisaalta latistaa halukkuutta yrittäjyyteen ja sijoittamiseen sekä heikentää myös varojen tehokasta allokaatiota muun muassa voittojen realisointiin sidotun verotuksen takia.
• Yrityksen osinkojen verottomuuden sitominen oman pääoman määrään voi periaatteessa kannustaa kasvuun ja liiketoiminnan vakauteen, mutta toisaalta pykälä ei ota huomioon erilaisten toimialojen erilaisia vaatimuksia ja voi muun muassa tästä johtuen painostaa rahojen perusteettomaan paikalleen sitomiseen.
• Rikkaiden yksityisihmisten tai suurten yritysten suosiminen veroparatiisihenkeä muistuttavilla verotuksellisilla erityiseduilla voi joskus olla verokertymämielessä kannattavaa kotimaata tunnistamattoman pääoman maailmassa, mutta sotii erittäin pahasti kaikkea oikeudenmukaisuutta vastaan niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla.

Nyt, kun osinkoverotusta remontoidaan selvästikin joka tapauksessa merkittävästi ja kehysriihen muutoksiin ollaan tekemässä tarkennuksia ainakin suuromistajien perusteettoman kevyen veron välttämiseksi, olisiko syytä pohtia myös laajemmin, miten osinkoverotus olisi syytä rakentaa? Jos lähtökohdaksi ottaisi esimerkiksi Timo Rothoviuksen tuoreen ehdotuksen (kts. Osakesäästäjien Rothoviukselta radikaali veroehdotus), nykykäytännöstä poiketen myös rahastot ja muut kapitalisaatiosopimuksen kautta sijoittavat joutuisivat maksamaan osingoistaan veroa. Tällöin kannustettaisiin aktiiviseen suoraan osakesijoittamiseen, veroparatiiseihin viedyillä sijoitusyhtiöillä ei pääsisi kiertämään veroa,  mahdollisuudet sekä tarve myös muuhun verokikkailuun vähenisi, ulkomaisia sijoittajia ei suosittaisi muttei myöskään syrjittäisi, ja veromalli yksinkertaistuisi nykyisestä. Koska veropohja laajenisi samalla huomattavasti, veroprosenttia voisi vähentää hyvin tuntuvasti ilman, että valtion verotulot vähenisivät.

Mallissa tuntuisi olevan paljon hyviä puolia, mutta on siinä Rothoviuksen ehdotuksen mukaisesti kuvattuna ongelmiakin. Jos kaikkia osinkotuloja oikeasti laskettaisiin niin paljon kuin Rothovius osakesäästäjien edunajajana ehdottaisi, 20%:iin lasketun yhteisöveron myötä kokonaisveroasteeksi muodostuisi 3%:n osinkoverolla vaivaiset 22,4%. Tämä ei olisi kovin reilua tavallisia palkansaajia eikä listaamattomien yritysten omistajia kohtaan. Samalla se aiheuttaisi perusteettoman suuret kannustimet ohjata pörssiyritysten palkkiojärjestelmiä palkkatuloista erilaisten palkitsemisjärjestelmien suuntaan, sekä voisi synnyttää epämielekkäitä kannustimia ja uudenlaisia instrumentteja verojen minimoimiseksi myös listaamattomien yritysten omistajille. Tämä taas voisi tarkoittaa myös tarvetta listaamattomien yritysten verotuksen entistä mittavampaan remonttiin. Lisäksi rahastojen saamien osinkojen verottaminen voisi johtaa moninkertaiseen verotukseen, missä yhdistyvät omistetun yhtiön yhteisövero, rahaston maksama osinkovero sekä rahaston realisoinnista maksettu pääomavero.

Vaikka vallitsevia rakenteita on mielestäni tervettä kyseenalaistaa kokonaisuudessaan, suuret muutokset voivat olla käytännön tasolla vaarallisia. Voisiko seuraavanlainen ehdotus toimia kompromissina? Laajennettaisiin osinkoveropohjaa Rothoviuksen ehdotuksen mukaisesti, ja veroprosentiksi asetettaisiin rahastoille ja säätiöille nykyisen 0%:n sijasta esimerkiksi tuo 3%. Tällä saataisiin aikaan se, että nykyistä 21-22,4% listattujen yritysten osinkoveroa ei yhteisöveron laskemisesta huolimatta tarvitsisi kiristää kehysriihen suunnitelman mukaiselle 30-32%:n tasolle. Rahastojen ja säätiöiden moninkertaisen verotuksen välttämiseksi näiden maksamat osinkoverot voisi vähentää aikanaan mahdollisesti syntyvistä luovutusvoitoista maksettavista pääomaveroista. Rahastosijoittajat eivät tällöin menettäisi muuta kuin 3% korkoa korolle -efektistä, mikä tarkoittaisi 5%:n osinkotuotolla ja kasvulla vain 0,008%:n vuotuista osuutta sijoitetusta pääomasta (siis 8 senttiä 1000 eurosta), mikä on alle sadasosa tyypillisistä rahastonhoitokuluista. Lopputuloksena verokertymä kasvaisi, veronkierto vähenisi, tavallisten osakesijoittajien asema säilyisi nykyisellään, eikä verojärjestelmän oikeudenmukaisuudesta jouduttaisi tinkimään.

Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>

Osingot aidosti samalle linjalle luovutusvoittojen kanssa

Hallitus on poistamassa listattujen yritysten osinkojen 30-prosenttisen verovapauden vuoden 2014 alusta lähtien. Tämän seurauksena osinkojen verotus nousee noin 43 prosenttia, mikä on suhteellisesti valtava muutos. Pankit voivat olla tässä kuitenkin voittajia. Syy on siinä, että rahastoissa osinkojen verotuksesta ei tarvitse kantaa huolta, mikä voimistaa pankkien kauppaamien rahastojen suhteellista houkuttelevuutta. Voittajia ovat myös ulkomaiset sijoittajat, jotka saavat hyödyn yhteisöveron tuntuvasta 18 prosentin laskusta joutumatta kärsimään osinkoveron noususta. Tavallisen suomalaisen osakesijoittajan asemaa muutos heikentää yhteisöveron laskemisesta huolimatta.

Suomalaisen sijoittajan kannalta voi toki todeta, että verotus myös yksinkertaistuu, sillä muutos asettaa osingot veroprosentin osalta samaan luokkaan luovutusvoitoista maksettavan veron kanssa. Eikö samalla voisi kuitenkin asettaa osingot samalle linjalle luovutusvoittojen kanssa myös muilta osin? Luovutusvoitoista voi nimittäin verotuksessa vähentää aiemmin syntyneet luovutustappiot, mutta sama vähennysoikeus ei nykylainsäädännöllä koske osinkoja. Tämä voi aiheuttaa tilanteen, jossa joutuu maksamaan sijoituksistaan pääomatuloveroa, vaikka sijoitukset olisivat tappiolla, eikä mitään tuloa siis olisi kokonaisuutta katsoen edes syntynyt. Tämä on paitsi epäoikeudenmukaista, se myös laskee tavallisen suomalaisen intoa ryhtyä osakesäästäjäksi.

Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>

Järjestelmän kierteet 17 - Osinkojen välttely

Osinkopudotus.

Mikäli sijoitukset eivät ole olleet kokonaisuudessaan voitollisia (edellisen kierteen tilanteesta poiketen), voi syntyä toisenlainen kierre, mikä on tyypillisesti ajankohtainen juuri näin keväisin. Jos arvopaperien luovutuksesta on syntynyt tappiota, tämän tappion voi vähentää muiden arvopaperien luovutuksesta tulevista voitoista. Osingoista maksettavista veroista samaa vähennystä ei kuitenkaan voi tehdä. Tämä tarkoittaa sitä, että voi joutua maksamaan veroa vaikka olisi vain tehnyt tappiota. Mihin tämä lainsäädäntö ajaakaan sijoittajaa?

Tarkastellaanpa tilannetta esimerkin kautta. Sijoittaja Nieminen on ostanut 200 kpl osakkeita 12 euron kappalehintaan eli yhteensä 2400 eurolla. Osakkeiden arvo on laskenut 11 euroon, ja yrityksen heikentyneistä näkymistä johtuen Nieminen on päättänyt vähentää omistuksiaan yhtiössä puoleen. Hän siis myy 100 kpl 11 euron hintaan, mistä syntyy 100 euron tappio. Yhtiön osakekurssi kuitenkin jatkaa laskuaan. Osakkeen ollessa 10 euron hintainen, yhtiö päättää kuitenkin maksaa joko tuoreista tai aiemmista voitoistaan avokätisen 1 euron osingon. Tämä tarkoittaa ainakin teoriassa odotusarvoisesti sitä, että myös osakkeen kurssi laskee tuon samaisen euron verran. Mikäli Nieminen ei halua pysyvästi luopua jäljellä olevista 100 osakkeestaan (eikä toisaalta kasvattaa positiotaan), tämän kierteen mukaiset vaihtoehdot ovat odotusarvoisine seurauksineen siis seuraavat:

1. Nieminen voi pitää osakkeet, jolloin
• Nieminen maksaa saamistaan 100 euron osingoista 21 prosenttia veroa, jolloin käteen jää 79 euroa käteistä.
• Niemisen 1000 euron laskennallinen osakevarallisuus muuttuu odotusarvoisesti 900 euron osakevarallisuudeksi.
• Nieminen on siis menettänyt 100 euroa luovutustappioina ja 300 euroa jäljellä olevien osakkeiden arvonalentumisena, mistä johtuen hän on 400 euroa tappiolla. Tämän lisäksi verottaja syventää tappiota 21 euron verolla. Mikäli kyseisen osakeomistuksen tai muiden sijoitusten arvo ei nouse jatkossa tuntuvasti, osingoista oli siis Niemiselle vain haittaa. Mikäli sama toistuu useana vuonna tai mikäli sama menetys tulee useasta yhtiöstä, menetys voi nousta huomattavan korkeaksi.
2. Nieminen voi myydä osakkeet ennen osingon irtoamista, ja ostaa ne sen jälkeen takaisin, jolloin
• Niemisen tilanne on odotusarvoisesti muuten kuten yllä, mutta 21 prosentin verojen sijasta maksettavaksi tuleekin osakkeiden kaupankäynnistä syntyneet välityspalkkiot.

Elleivät välityspalkkiot ole kohtuuttoman suuret, vaihtoehto kaksi on teoriassa kannattavampi. Jos Nieminen myisi lopuksi jäljellä olevat osakkeet, vaihtoehdossa 1 hänelle jäisi 979 euroa ja vaihtoehdossa 2 hänelle jäisi 1000 euroa vähennettynä välityspalkkioilla. Mitä suurempiin summiin liikutaan, sitä todennäköisemmin vaihtoehto 2 kannattaa. Syy tähän on se, että välityspalkkiot koostuvat tyypillisesti prosenttiosuudesta sekä minimipalkkiosta. Niemisen 1000 euroa ei prosenttiosuuden puolesta välittäjän hinnastosta riippuen välttämättä täytä minimiehtoa, mikä vähentää hänen kohdallaan vaihtoehdon 2 houkuttelevuutta. Nieminen saattaisi tempulla lähtökohtaisesti säästää ehkä 15 euroa tai pysyä nollilla, mutta 10 000 euron kaupoilla säästö voisi olla jopa 200 euroa.

Summista riippumatta vaihtoehdossa 2 on ongelmansa. Ensinnäkin se aiheuttaa tietysti ylimääräistä vaivaa, mikä voi varsinkin pienien veroseuraamuksien välttämisessä olla turhan suuri. Toisekseen se sisältää käytännössä merkittävän riskin siitä, että osakkeita ei saakaan siihen hintaan takaisin, kuin on odottanut, vaikka toisaalta riski toimii myös toiseen suuntaan: osakkeet saattavat menettää arvostaan myös osinkojen suuruutta enemmän, jolloin Nieminen voisi voittaa operaatiossa myös perusteettomien veroseuraamuksien välttämistä suuremmankin summan. Välityspalkkioitakin tärkeämpää voi siis olla miettiä yhtiön arvostustasoa, arvioida, kumpaan suuntaan riski on suurempi ja toimia sen mukaan.

Näytä/piilota kierretaulukko

Kierteen kuvaus	Myydään osakkeet ennen osinkojen irtoamista verojen välttämiseksi, ja ostetaan ne tarvittaessa osinkojen irtoamisen jälkeen takaisin.
Aukko	Ei ole - Kyse ei ole siinä mielessä aukosta, että on vaikea nähdä, miksi järjestelmä olisi tarkoituksella rakennettu rankaisemaan tappiollistakin toimintaa verolla, joka on vieläpä yksi tuloveron lajeista. Kokonaisuutta katsoenhan tuloa ei tässä tapauksessa ole tullut.
Mutka	Melko suuri - Julkisesti noteerattujen yhtiöiden osingoista maksettava 21-22,4 prosentin vero on sen verran suuri, että välityspalkkioista riippumatta osake voi kannattaa myydä ja ostaa takaisin osingon irtoamisen yhteydessä. Toisaalta toimenpide maksaa kuitenkin pienen vaivan lisäksi myös selvää rahaa välityspalkkioiden muodossa sekä sisältää merkittävän riskin siitä, ettei osaketta saakaan toivomaansa hintaan takaisin. Lisäksi vaikka 21-22,4 on prosentuaalisesti suhteellisen merkittävä luku, sen vuosikohtainen merkitys on pieni, sillä vuosittaisen osingon suuruus on yleensä vain viitisen prosenttia osakkeen arvostustasosta. Operaatio pitäisikin toistaa joka vuosi, mikäli osingoista maksettavat verot halutaan välttää myös jatkossa. Nämä tekijät tekee mutkan käyttämisestä helposti turhan raskasta, ja hyvin harva siihen käytännössä ryhtyy. Toisaalta ne tekevät myös sijoittamiseen ryhtymisestä astetta vähemmän houkuttelevaa.
Merkitys yksilölle	Kohtalainen - Verotuskäytäntö voi syventää sijoittajan tappioita, eikä kyse välttämättä ole ihan pienistä rahamääristä.
Merkitys yhteiskunnalle	Pieni - Yhteiskunnan kannalta kysymys on lähinnä kahdesta asiasta: siitä, miten houkuttelevana sijoittamista ylipäätään pidetään siitä, miten tehokkaasti sijoittajien varat kohdistuvat.  Yleisesti ottaen lienee koko yhteiskunnan etu, mitä useampi on kiinnostunut sijoitustoiminnasta, joten siinä mielessä asialla voi olla merkitystä myös yksittäisiä sijoittajia laajemmassa mittakaavassa. Tappiollisten sijoitusten verottaminen osinkojen kautta lienee kuitenkin melko vähäpätöinen tekijä sijoittamisen houkuttelevuuden kannalta, eikä useimmat tule edes tällaista asiaa ajatelleeksi.
Korjattavuus	Melko helppo - Puolihankala - Julkisesti noteerattujen yhtiöiden kohdalla ratkaisu olisi periaatteessa helppo: tappioiden verovähennysoikeuden laajentaminen myös osinkotuloja koskevaksi. Potentiaaliseksi ongelmaksi voidaan nähdä kuitenkin se, että se voisi helpottaa välttämään veroja myös silloin, kun sijoitukset ovat todellisuudessa kokonaisuutta ajatellen voitolla. Jos esimerkiksi on tehty suhteellisen tuntuva tappio yhtiön X osakkeilla, mutta tätä vielä selvästi suurempi voitto yhtiön Y osakkeilla, joita ei vain ole realisoitu, voi syntyä mahdollisuus pitkittää veronmaksua kierteen 16 hengessä. Toisaalta nykyisellään tuo veroilta välttyminen koskee joka tapauksessa osakkeiden arvonnousua, joten ei tuota välttämättä tarvitsisi nähdä ainakaan sitä suurempana ongelmana. Lisäksi arvonnousuvero poistaisi tämän ongelman.
Kokonaisälyttömyys	Kohtalainen. Monen kohdalla tilanne on älytön: joutuu maksamaan tuloveroa tulosta, jota ei kokonaisuutta katsoen ole olemassakaan. Toisaalta osinkojen vähennyskelpoisuus voisi avata menestyville sijoittajille turhankin hyvän keinon viivästyttää verojen maksua edellisen kierteen hengessä. Molemmat ongelmat ratkaisisi vain maailailemani arvonnousuvero, mitä olen ehdottanut kierteen 16 lisäksi ratkaisuksi myös asumisaiheisiin kierteisiin 9, 10  .
Tuomio	Tappiot vähennyskelpoisiksi myös osingoista. Nähdäkseni osingot voisi ainakin julkisesti noteeratuista yhtiöistä hyvin asettaa tappioista vähennyskelpoisiksi. Jos on osoitettavissa, että tämä aiheuttaisi jonkin pahanlaatuisen veronkierron mahdollistavan porsaanreiän, vähennysoikeudelle voisi osinkojen osalta asettaa vuosittaisen ylärajan, mikä suosisi piensijoittajia.

Se, että osingoista maksettavista veroista ei voi vähentää arvopapereiden luovutuksesta syntyneitä tappioita ei ole yhteiskunnallisesti merkittävä asia. Se voi kuitenkin asettaa monet epäoikeudenmukaiseen tilanteeseen, missä joudutaan maksamaan tuloveroa, vaikka todellisuudessa tuloa ei ole tullut. Samalla se voi joskus houkutella tekemään kauppoja osinkojen välttämiseksi sekä vähentää hieman osakesijoittamisen houkuttelevuutta. Siksi tappioiden vähennyskelpoisuus olisi mielestäni syytä laajentaa myös osinkoja koskevaksi.

Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>