Näytetään tekstit, joissa on tunniste senttihuutokauppa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste senttihuutokauppa. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Kun liiketoiminnan haitat ylittävät hyödyt

Suomeen on muutaman viime vuoden aikana kasvanut kaksi yritysten ryhmää, joiden toimintaa moni pitää joko moraalittomana tai laittomana - ellei sitten molempia.

Ensimmäinen ja samalla tunnetumpi näistä yritystyypeistä on pikavippiyritykset, jotka käyttävät ihmisten taloudellista ahdinkoa tai lyhytnäköisyyttä häikäilemättömästi hyväkseen. Toiminnan yleisesti moraalittomana pidetystä luonteesta riippumatta ne eivät riko mitään lakeja, vaikka esim.Sampsa Kataja haluaakin kieltää pikavipit kokonaan.

Toinen arveluttavien yritysten joukko on ns. senttihuutokaupat, joissa huuto nostaa tuotteen hintaa vain sentillä, mutta "huutaminen" itsessään maksaa euron verran. Huutaja hyötyy, mikäli saa tuotteen ostettua pienellä huutomäärällä, mutta halvalla loppuhinnalla. Tavallisen käyttäjän on kuitenkin vaikea tietää, onko osa huutajista palvelun omia robotteja. Mikäli niiden toiminta kuitenkin on rehellistä, ne eivät sinänsä sellaisenaan ole välttämättä sen moraalittomampia kuin mikä tahansa uhkapeli. Perusongelma on siinä, että kaiken arkijärjen mukaan ne ovat silti päivänselviä arpajaisia, mikä taas on Suomessa luvanvaraista ja veronalaista toimintaa. Jostakin käsittämättömästä syystä ensimmäinen senttihuutokauppa Fiksuhuuto kuitenkin vapautettiin arpajaisrikossyytöksistä vuosi sitten.

Vaikka Fiksuhuuto voittikin oikeudenkäyntinsä, hauskana ajankohtaisena aiheeseen liittyvänä tapauksena uusi senttihuutokauppa Teknihuuto saattoi ampua itseään kuitenkin pahasti jalkaan markkinoinnissaan. Se erehtyi mainostamaan palveluaan MuroBBS:ssä, joka on useampaan otteeseen kuten mm. Wincapitan tapauksessa tullut mainituksi mediassa crowdsourcing-henkisestä salapoliisityöstään. MuroBBS:ssä näkyvän mainoksen johdosta keskusteluforumin käyttäjä perusti eilen vetoomuksen, jossa vaadittiin Teknihuuto-yhteistyön lopettamista sekä näiden mainosten poistamista. Ei mennyt kuin päivä, kun vetoomus otettiin tosissaan, ja yhteistyö lopetettiin. Lopputuloksena Teknihuuto päätyi murolaisten varmaksi silmätikuksi, mikä ei välttämättä ole kovin hyvä asia esim. mahdollisia tulevia oikeudenkäyntejä ajatellen.

Kävi Teknihuudon jatkossa miten tahansa, senttihuutokaupat ovat nähdäkseni jo nykylainsäädännöllä laittomia, joten on merkillistä miten ne saavat jatkaa toimintaansa. Pikavippiyrityksiä puolestaan pitää koko kansan enemmistö moraalittomina, vaikka ne ovatkin pohjimmiltaan laillisia. Mielestäni molemmat yritystyypit ovat kuitenkin sekä sosiaalisesti että kansantaloudellisesti haitallisia, minkä vuoksi ne tulisi pyrkiä kieltämään.


Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>



tiistai 8. kesäkuuta 2010

Senttihuutokauppojen arpapeli

Oulun käräjäoikeus vapautti juuri Fiksuhuudon arpajaisrikossyytöksistä ( Lähteitä: 1, 2, 3, 4). Miksikähän näin? Mikä fiksuhuudossa muka EI viittaa arpajaisiin? Tarkastellaanpa puolustusehdokkaita:



1. Voitosta pitää maksaa rahaa.

Tuotteen hinta nousee joka huudolla aina kokonaisen sentin verran, joten sen täytyy olla huutokauppaa, niinkö? Missähän tämän ajatuksenjuoksun raja tulee vastaan. Entä jos tuotteen hinta nousisi 0,0001 euroa per huuto? Toisin sanoen sadan huudon jälkeen päästäisiin yhden sentin hintaan, ja 500 huudon jälkeen olisi jo kokonainen fyysinen viisisenttinen maksettavaa. Yhtä hyvin voidaan jatkaa leikkiä vaikka niin, että korotus olisi miljoonasosa eurosta, jolloin yhdestäkään voitosta ei takuulla jäisi maksettavaa.

Käytännössä tuotteesta maksettava hinta on senttihuutokaupoissa täysin sivuroolissa, kun pääroolia vetävät noin euron maksavat huudot. Näin ollen fiksuhuudon väittäminen huutokaupaksi on jokseenkin naurettavaa.

FAKTA 1 : tuotteesta maksettava hinta on täysin sivuroolissa, ja pääroolia vetävät noin euron maksavat huudot.




2. Olisiko pelissä kyse jostain muusta kuin sattumasta?

Sitähän voisi väittää, että taitava fiksuhuutaja osaisi löytää sopivat huutopaikat. Mitäs tämä tarkoittaisi käytännössä?

Onko niin, että jos 40 000 euron auton hinta on noussut 0,01 eurosta 500,00 euroon, se tulee jotenkin vähemmän houkuttelevaksi ostokohteeksi, ja siten taitava pelimies tietää huutaa juuri tuolloin, ja voittaakin auton itselleen? Eli onko tosiaan niin, että 39 500 euron säästö todelliseen arvoon verrattuna on niin tavattomasti heikompi tarjous, että "huonommat" pelaajat eivät tuota enää tajua hyödyntää, kun taas 39 999,99 euron säästön kohdalla jokainen huutaa, eikä noilla hinnoilla ole vielä mahdollisuutta voittaa? Tuskinpa.

FAKTA 2 : Näennäinen mahdollisuus valita "fiksut" huutotilanteet on jokseenkin pelkkää silmänlumetta.




3. Senttihuutokauppa ei toimi kuten arpajaiset

Senttihuutokaupassa ei tosiaan ole ennalta selvillä tiettyä voittavien arpojen joukkoa, kuten esimerkiksi Veikkauksen ässäarvoissa. Eikä senttihuutokaupassa edes ole määritettävissä minkäänlaisia voittojen todennäköisyyksiä, kuten lotossa. Tekeekö se senttihuutokaupasta jotenkin vähemmän sattumaan pohjautuvan? Ei. Vesa Keskisen Miljoonapilkkikin tuomittiin aikoinaan arpajaisrikokseksi, vaikka todennäköisyyksiä erityisvoitolle ei varsinaisesti ollut laskettavissa.

FAKTA 3 : Arpajaisten ei tarvitse perustua arpalappuihin tai tarkasti määritettyihin todennäköisyyksiin.




4. Olisiko niin, ettei laki tunnista senttihuutokauppaa arpajaisiksi?

Kuten kohdassa 3 todettiin, senttihuutokauppa ei ole perinteisen kaltainen sattumaan pohjautuva pelijärjestelmä. Niin ollen olisi mahdollista, että huonosti määritelty laki ei olisi tältä osin ajan tasalla. Mutta onko näin? Arpajaislain 2. §:ssä arpajaiset määritellään seuraavasti:

Tässä laissa tarkoitetaan arpajaisilla toimintaa, johon osallistutaan vastiketta vastaan ja jossa osallistuja voi saada kokonaan tai osittain sattumaan perustuvan rahanarvoisen voiton. Vastikkeena ei pidetä osallistumisilmoituksesta arpajaisiin osallistuvalle koituvia posti-, paikallis- tai kaukopuhelumaksuja taikka vastaavia kuluja, jotka eivät tule arpajaisten toimeenpanijan hyväksi.

Mikähän ihme euron maksu huutamisesta on, ellei sitten vastike osallistumisesta? Ja kyllä se on aivan varmasti rahanarvoinen voitto, jos saa ostaa esimerkiksi 500 euron tuotteen 10 eurolla.

FAKTA 4 : Laki antaa täydet edellytykset määrittää senttihuutokaupan arpajaisiksi.


Eurosentti

Summa summarum:

Ottaen huomioon ylläolevat faktat, ei voi kuin ihmetellä Oulun käräjäoikeuden päätöstä. Ehkä vielä enemmän ihmetyttää joissakin uutislähteissä kuvatut käräjäoikeuden tarkemmat perustelut, kuten

Iltalehti & Nelonen & Itä-Savo : Oikeus sanoo päätöksessään, ettei tuotteen saanti nettihuutokaupasta perustu sattumaan. Koska sattuma ei vaikuta lopputulokseen, kyse ei ole arpajaisrikoksesta.

tai

Kaleva: Oulun käräjäoikeus totesi, että jos yksikään arpajaislain mukainen edellytys ei täyty, kyseessä ei ole arpajaislain mukaiset arpajaiset.


Siis ettäkö kyseessä ei olisi sattuma, ja ettäkö ei yksikään arpajaislain mukainen edellytys kuten osallistumisen vastikkeellisuus muka täyttyisi? Perehtyikö Oulun käräjäoikeus aiheeseen alkuunkaan, vai ovatko lehdet tulkinneet täysin omiaan?

Tässä asiassa tunnuttiin menneen kyllä todella pahasti metsään. Lopullisesti asia tullaan kuitenkin vielä ratkomaan korkeammissa oikeusasteissa. Senttihuutokaupoissa on jo ihan arkijärjellä kyse arpajaisista, joten sellaisina niitä tulee myös lain edessä käsitellä. Kokonaan oma lukunsa on vielä se, toimivatko senttihuutokaupat ylipäätään edes omien sääntöjensä mukaan, vai toimiiko järjestelmissä senttihuutokauppayritysten omia ohjelmoituja botteja, jotka varmistavat, etteivät tuotteet lähde liian halvalla asiakkaille. Jos tuollaista esiintyy, ei puhuta enää pelkästään arpajaislakirikoksesta vaan sen lisäksi myös paljon pahemmasta.



Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>