Viski, holhous ja syyllisyysolettama

Tämä on viski, jota saa
(toistaiseksi) Suomestakin.

Holhouspökäle lensi taas tänään sosiaalisen median tuulettimeen. Aluehallintovirasto (Avi) päätti kieltää yksityisiltä bloggaajilta viski-sanan käytön liittyen Olut Expo -tapahtumaan, joka puolestaan oli ennen aiempaa kieltoa toiminut nimellä Olut ja Viski Expo (kts. HS:n juttu). Kuviosta löytyy mätää monelta tasolta.

Ensinnäkin kyllähän kuka tahansa saa kai tässä maassa vielä puhua viskistä tai viskitapahtumasta niin suullisesti kuin netissäkin, joten kiellon taustalla on ajatus siitä, että blogi mainostaa tapahtumaa. Ei kai asiasta kirjoittaminen voi olla automaattisesti mainostamista? Vai mainostaako esimerkiksi Helsingin Sanomat ISIS-kirjoituksillaan äärimmäistä väkivaltaa? Eli jos asiasta kirjoittaminen ei ole automaattisesti mainostamista, eikö mainostamisväitteen pitäisi tarkoittaa, että bloggaaja olisi jotenkin sidoksissa tapahtumanjärjestäjään? Miksi ihmeessä Avi lähtee tällaisesta oletuksesta? Kääntääkö suomalainen byrokraatti yleisen syyttömyysolettaman takaperin syyllisyysolettamaksi? Jos et voi osoittaa tekeväsi sallittua asiaa, teet siis selvästi jotakin väärin?

Toisekseen miten voi olla, että yksityisen ihmisen blogi vaikuttaisi täysin toisen tahon oikeuteen järjestää tapahtuma? Jos kirjoitan tässä, että Helsingin keskustan Tiger-yökerhosta saa VIINAA, seuraako siitä Tigerin sulkeutuminen?

Kolmannekseen, vaikka väkeviä juomia ei saa ravintoloiden ulkopuolella mainostaa, täytyykö tästä väistämättä seurata se, ettei tapahtumilla tai ravintoloilla voisi olla nimessään mitään väkeviin juomiin viittaavaa? Tai täytyykö sen väistämättä tarkoittaa, ettei valmistaja saa pitää edes omalla tontillaan tuotteeseensa viittaavaa maamerkkiä (kts. Koffin tapaus). Pitäisikö cocktail-sanankin olla kielletty, kun kyllähän niihin ainakin väkeviä juomia laitetaan ja ehkäpä toisinaan cocktailin kokonaispitoisuuskin ylittää väkijuoman rajat? Tai yleisemmällä tasolla pitäisikö itse asiassa A-oikeuksienkin selvitä vasta ravintolatilojen sisältä, koska muutenhan melkeinpä kerrotaan, että sisältä voi saada viinaa?

Neljännekseen, miten tässä on nyt käynyt niin, että yksi viranomaistaho sanoo ensin yhtä, ja sitten toinen viranomaistaho toista? Valvira kielsi vain rahallisen korvauksen kirjoituksesta sekä hintojen esillä pitämisen, mutta Avi olikin sitten tiukempi. Onko Valviran ja Avin rooleissa päällekkäisyyksiä, vai pitäisikö niiden vain kommunikoida paremmin keskenään?

Yleisesti ottaen: onko näin laaja holhous edes oikein toteutettuna oikeasti tarpeen? Ajaako se asiaansa? Vähentääkö se oikeasti suurkulutusta? Ainakin tämän tapauksen lopputuloksena lienee sananvapauden kärsimisen lisäksi vain ilmainen mainos ja lisäsuosio Olut (ja Viski) Expolle sekä viskin kulutuksen hetkellinen nousu.

Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>

...kunnes toisin todistetaan?

Tuorein Helsingin sanomat uutisoi 29.8. Maahanmuuttoviraston ruuhkautuneen somalialaisten kasvattilapsihakemuksista. Ilman syvempää perehtymistä tilastoihin ja prosesseihin, on vaikea ottaa kantaa perheenyhdistämiskäytäntöihin tai niiden tiukkuuteen yleisellä tasolla, mutta jokin järjestelmässä vaikuttaisi kuitenkin olevan pahasti pielessä. Maahanmuuttoviraston johtajan Heikki Taskinen kuvailee nimittäin tilannetta seuraavasti:

"Kielteistä perheenyhdistämispäätöstä ei voi tehdä, jos sille ei löydy perustetta. Jos ei ole resursseja, myönteisten päätösten osuus lisääntyy merkittävästi. Silloin Suomeen saapuvien joukossa on väistämättä myös ihmisiä, joilla edellytykset eivät täyty."

Siis hetkinen? Eikö perhesidehakemusten käsittelyprosessissa noudateta ollenkaan samaa järkevää käytäntöä kuin oikeudenkäynneissä? Oikeudenkäynneissä käytetty syyttömyysolettama "Syytön kunnes toisin todistetaan" on tärkeä ihmisoikeuksiin kuuluva periaate, mutta vastaava perusajatus on sovellettavissa myös muuhun elämään. Laajemmin ajateltuna kyse on siitä, että kullekin toiminnalle pitää löytyä peruste, eikä niin, että toimimatta jättäminen pitäisi perustella. Esimerkiksi Kelan etuuksia haettaessa on perusteltava, miksi tarvitsee etuisuuksia - lähtökohtana ei siis ole se, että Kelan pitäisi perustella, miksi et ole oikeutettu etuisuuksiin.

Onko perheenyhdistämisasioissa todistustaakka siis päinvastainen normaaliin nähden, ja jos on, niin miksi? Totuus hakemusten käsittelyprosessista ei luultavasti ole ihan näin yksinkertainen, mutta jos resurssipula johtaa lepsumpiin päätöksiin, ollaan vaarallisella tiellä. Useammat myönteiset päätökset johtanevat entistä useampiin hakemuksiin ja sitä kautta pahimmassa tapauksessa entistä pahempaan resurssipulaan ja entistä useampiin (perusteettomasti) myönteisiin päätöksiin. Väärin perustein maahan tuodut taas voivat aiheuttaa ajan myötä vakaviakin ongelmia.

Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>