Expo 2010 ja kiinalainen tulevaisuus

Tämän vuoden maailmannäyttely, Expo 2010 alkaa Shanghaissa, Kiinassa viikon kuluttua. Se kestää toukokuun 1. päivästä lokakuun loppuun, eli yhteensä kuusi kuukautta. Näyttely on pinta-alaltaan maailmannäyttelyiden historian suurin, ja uutta ennätystä odotetaan myös tapahtuman kävijämäärältä. Uskoisin, että se tulee myös ylittämään 70 miljoonan kävijän tavoitteensa - ja vieläpä helposti. Näyttely voidaan kuitenkin nähdä muunakin kuin pelkkänä valtavana yleisötapahtumana.

Kiina on pitkään vetänyt länsimaisia suuryrityksiä halvempien tuotantokustannuksien perässä. Luultavasti suurelta osin juuri Kiinan valtavan koon vuoksi koko ilmiötäkin on alettu kutsua Kiina-ilmiöksi. Se on myös edesauttanut Kiinan taloudellista nousua ja muuttanut kiinalaisten elämäntapaa aktiivisemman kuluttamisen suuntaan - varsinkin nuorempien ikäpolvien keskuudessa. Tehdastyön ja kasvavan kuluttajakulttuurin ohella uutena lähivuosien trendinä tullee olemaan myös valkokaulustöiden muuttaminen Kiinaan. Yksi tätä tukeva tekijä on englantia ja muita kieliä riittävissä määrin taitavien kiinalaisten määrän lisääntyminen. Tämä tulee osaltaan lisäämään Kiinan ja kiinalaisten vaikutusta maailmassa.

Kaikki tämä on saanut Kiinan talouden viime vuosikymmeninä kasvamaan noin 10%:n huimaa vuosittaista vauhtia. On lähestulkoon väistämätöntä, että se tulee jossain vaiheessa ohittamaan Yhdysvallat maailman suurimpana taloutena. Se tuskin tapahtuu vielä tällä vuosikymmenellä, mutta luultavasti kuitenkin jo 2020-luvun aikana. Valtavan yleisötapahtuman ohella Expo 2010 voidaan siis nähdä myös enteenä tulevasta. Samaan tapaan kuin Shanghain Exposta tulee tähänastisen historian suurin, myös Kiinasta itsestään tullee lähitulevaisuudessa maailman mahtavin valtio - ainakin taloudellisessa merkityksessä. Siinä mielessä 2100-luvun taitteesta historiaan katsottaessa tämän vuoden maailmannäyttelyä saatetaan pitää oivallisena poikkileikkauksena tältä taloudellisen valtasiirtymän aikakaudelta.

Mitä seurauksia tällä valtasiirtymällä lännestä itään sitten tulee olemaan, se jää nähtäväksi. Toivottavaa on, että ihmisoikeuksiin, korruptioon ja sananvapauteen liittyviin asioihin saadaan parannusta aikaiseksi ennen kuin Kiina saavuttaa maailman suurimman talouden aseman. Siinä vaiheessa Kiinan merkitys markkinana tulee nimittäin olemaan suurempi kuin koskaan, ja se tulee varmasti vaikuttamaan myös siihen, miten Kiina suhtautuu muuhun maailmaan. Koska Kiinassa pysymisestä tulee entistä tärkeämpää useimmille monikansallisille yrityksille, Kiinalle syntyy aiempaa vähemmän tarvetta miellyttää länsimaisia yrityksiä ja järjestöjä. Näin ollen motivaation muutokseen tulee lähteä Kiinasta itsestään.

Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>

Asumisoikeusasunnot eivät ole omistusasuntoja

Helsingin Sanomien mielipidepalstalla (18.4.) oli kaksi kirjoitusta, joissa perättiin parempia oikeuksia ASO-asunnoissa asuville. Läpinäkyvyyden ajatuksen ymmärrän, mutta muuten vaatimukset koskevat lähinnä tavalliseen vuokralaisuuteen itsestäänselvästi liittyviä asioita, ja kuulostavat sen vuoksi oudoilta. Tarkastellaanpa näitä ehdotuksia hieman lähemmin:

1. Asunto omaksi?

Asumisoikeusjärjestelmää torpparilaitokseen verrannut kolmikko ehdotti, että vastikkeen tulisi pienentyä ajan myötä, ja että asunto pitäisi olla lunastettavissa omaksi jossain vaiheessa. Jos näin olisi, miten tämä poikkeaisi omistusasumisesta? Tämä kuulostaa pahasti siltä, että halutaan ostaa oma asunto ja saavuttaa sen tarjoamat hyödyt ilman omistusasunnon ostamiseen liittyviä riskejä ja joustamattomuutta. Toisin sanoen riski sosialisoitaisiin ja mahdollinen hyöty kerättäisiin itselle. Jos ASO-asuminen tuntuu huonolta, miksei ASO-asuja sitten säästä riittävää summaa, ja osta sitten omaa asuntoa?

2. Vastikkeiden suhde vuokriin

Suomen Asumisoikeusasukkaat ry:n puheenjohtaja Eric Hällström puolestaan antoi ymmärtää, että on väärin, että vastike nousee sillä perusteella, että ympäristön vuokrat nousevat. Onko se väärin? Asumisoikeusasunnosta maksettavaa asumisoikeusmaksua, joka on tyypillisesti 15% asunnon hankintahinnasta, voidaan tavallaan pitää 15%:n osuutena asunnosta. Tämä taas tarkoittaa sitä, että loppu 85% on vuokrasuhteeseen verrattavissa. Mielestäni on siksi selvää, että vastike nousee, mikäli vuokrat alueella yleisesti ottaen nousevat. Itse asiassa laskennallisesti 15%:n omistusosuudella on perusteltavissa vain noin 10-12% yleistä vuokratasoa alhaisempi käyttövastike. Kuitenkin ASO-asunnoissa vastikkeet lienevät yleisesti ottaen tätä alhaisempia (kommentoikaa hintatasoa paremmin tuntevat, jos näin ei ole).

Paitsi että vastikkeiden suhteuttaminen vuokratasoon on loogista, se myös estää Hitas-järjestelmästä tuttujen haitallisten lieveilmiöiden leviämisen myös ASO-järjestelmään. Olettaen, että vuokrataso nousisi alueella kaksinkertaiseksi, mutta ASO-asuntojen vastiketaso jäisi selvästi yleisestä vuokrakehityksestä, syntyisi Hitasista tuttu pattitilanne, jossa asumisoikeutta ei missään tapauksessa kannattaisi myydä pois, sillä asunnosta saatava vuokratulo ylittäisi kaikilla mittapuilla käyttövastikkeen ja sidotun pääoman kustannuksen. Tällöin ASO-asunnoista pois muuttamaan haluaville iskee halu tulla ikuisiksi täyteen markkinahintaan vuokraaviksi vuokranantajiksi, mikä taas vesittäisi ASO-asumisen varsinaisen tarkoituksen. Toki ASO-asuntojen vuokraamista pyritään yleisesti ottaen rajoittamaan ainakin jossain määrin, mutta miksi varta vasten luoda sääntöjä, jotka pakottaisivat luomaan ja vahvistamaan muita hallittavia ja lisäbyrokratiaa vaativia sääntöjä, varsinkaan kun Hitasista saatujen opetusten myötä on selvää, että valvontaa on hyvin vaikea saada edes toimimaan. Ja vaikka vuokran perimiseen saataisiinkin luotua käytännössäkin toimiva rajoitus, laskevat vastikkeet voisivat joka tapauksessa luoda valtavan paikalleen jäämiseen houkuttelevan kannustinloukun, koska vuokratuloon verrattava asumistulo olisi yhtä lailla täysin suhteeton verrattuna asuntoon sidottuun 15%:n osuuteen.

Asuntomarkkinoille ei kaivata toista mätäpaisetta

Nykyisellään ASO-järjestelmä on varteenotettava vuokra-asumisen ja omistusasumisen välimaastoon asettuva vaihtoehto muun muassa niille, jotka vielä säästävät oman asunnon hankintaa varten. Järjestelmässä saattaa olla vielä kehitettävää, mutta HS:n mielipidekirjoituksissa mainitut edelläkuvatut asiat eivät tällaisia epäkohtia ole. Asumisoikeusasuminen ei ole omistusasumista, vaan lähempänä vuokralaisuutta, ja sellaisena se myös tulee pitää. Mikäli järjestelmää lähdettäisiin kehittämään liian pitkälle edelläkuvattujen mielipidekirjoitusten suuntaan, olisi vaarana, että toistaiseksi vielä toimivasta ja nykyiselläänkin kysytystä ASO-järjestelmästä kasvaisi Hitas-järjestelmän kaltainen etujärjestelmä ja yhteiskunnallinen mätäpaise.

Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>

Hitas-järjestelmästä luovuttava!

Näin uutisoi Helsingin Sanomien paperiversio ja digi-lehti 11.4.:

"Jonossa tienaa tonnin tunnissa"

Samasta asiasta kertoi myös Taloussanomat. Kommentti viittaa Hermanniin valmistuvien hitas-asuntojen jonottamiseen viime viikonloppuna, ja pyöreästi heitetty laskelma on lainattu asuntojonosta haastatellun Pekka Sallisen suusta. Yleisen oikeudenmukaisuuden ja jopa kansantalouden kannalta on hyvin surullista, että absurdi heitto voi käytännössä pitää paikkansa - ja varsinkin isompien asuntojen kohdalla voi pahimmillaan olla kyse jopa vähättelystä.

Tuskin kovin moni on eri mieltä siitä, ettei tällaiseen jonotukseen motivoivassa järjestelmässä ole järjen hiventä. Jos kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa, hinnan pitäisi nousta euroissa, ei jonotustunneissa. Eikä tässä ole kyse pelkästään siitä, että jonotuksesta saa järjettömän suuren "palkan". On mielestäni ylipäätään käsittämätöntä, minkä takia vain pientä asuntoryhmää pitäisi tukea tällaisella säännöstelyllä. Koska markkinahintoja edullisemmista vuokra-asunnoista poiketen kysymys ei edes ole siitä, että haluttaisiin tukea opiskelijoiden tai muiden vähätuloisten asemaa, on täysin mieletöntä, että pieni jonottamaan lähtevä ihmisryhmä voi ansaita käytännössä mittaviakin summia jonottamalla yön tai pari, kun muut maksavat lystin.

Kokonaisuutta ajatellen vain ongelmia aiheuttava järjestelmä

Paitsi että hitas-järjestelmä on jo lähtökohtaisesti omituinen ja heikosti perusteltu tapa vääristellä markkinoita, siihen liittyy myös useita häiritseviä lieveilmiöitä, kuten

1. Pimeät hitas-järjestelmään nähden ylihintaiset kaupat (esimerkkiuutinen)
2. Järjestelmän väärinkäyttö keräämällä sijoitukseen nähden suhteettoman suuria vuokratuloja (esimerkkiuutinen)
3. Asuntomarkkinoiden jumiutuminen (esimerkkiuutinen)
4. Turha byrokratia ja toimimaton hinnoittelu (esimerkkiuutinen)

Kohta 1 on järjestelmän sääntöjen rikkomista, mitä on vaikea ja kallis valvoa. Kohta 2 ei jostain syystä riko hitas-sääntöjä, mutta sotii todella pahasti hitas-järjestelmän tarkoitusta vastaan, ja on omalla tavallaan konkreettisimpia esimerkkejä hitas-järjestelmän ongelmista: x:n suuruisesta sijoituksesta hitas-asuntoon saa suuremman vuokratuoton kuin x:n suuruisesta sijoituksesta vapaarahoitteiseen asuntoon. Kohta 3 ei ole ehkä yhtä vakava ongelmakohta, mutta on räikeä osoitus siitä, miten hitas on vain pientä kansanryhmää koskeva asia. Kohta 4 taas on vain osoitus siitä, että tämän turhan järjestelmän hallinnointikaan ei ole ilmaista.

Epäkohdat vain ruokkivat toisiaan, ja kasvavat sitä suuremmiksi, mitä isommaksi kasvaa markkinahintojen ja hitas-hintojen ero. Tällä hetkellä matalien korkojen innostamilla markkinoilla tuo ero on kasvanut suureksi ja seurauksena on nyt nähty Hermannin asuntojonot.

On olemassa hyödykkeitä, joiden kohdalla hintasäännöstely voi olla perusteltua mahdollisimman suuren yhteisen edun saavuttamiseksi. Tällainen voi koskea koko väestöä (esim. puheluhintojen säännöstely), tai vain jotain tiettyä ihmisryhmää (esim. opiskelijat). Omistusasuntojen hintasäännöstelylle en näe kuitenkaan minkäänlaisia perusteita. Se ei tue yhteistä etua, eikä se (ainakaan hitas-muodossa) tue heikoimmassa asemassa olevaa vähemmistöä - esimerkkinä tästä on myös se, että Hermannin asunnoista löytyi myös yli 130-neliöisiä ja 2-kerroksisia jättiasuntoja.

Jos asuntojen hintataso koetaan kohtuuttomaksi, ei hitas siihen yleisellä tasolla auta. Muuten hintatasoa voidaan toki pyrkiä alentamaan erilaisin keinoin. Tärkein olisi tietenkin uusien asuinalueiden kaavoittaminen ja tarvittaessa rakennuttajien lainsäädännöllinen motivointi lisärakentamiseen. Tällöin kaikki hyötyisivät, eikä vain pieni hitas-asuntoihin muuttava ryhmä.

Mitä tulisi tehdä?

En ylipäätään ymmärrä, minkä takia hitas-järjestelmä on koskaan luotu (alle saa toki vapaasti kommentoida ja valistaa allekirjoittanutta!), mutta jos järjestelmä voidaan todeta heikosti perustelluksi ja toimimattomaksi, eikö virheen voisi todeta ja lopettaa järjestelmä kokonaan? Toki tällöin on erikseen mietittävä, miten se tehdään.

Ensimmäinen askel hitasin lopettamisessa olisi helppo: ei tehdä enää uusia hitas-asuntoja! Toinen askel hitas-järjestelmästä luopumisessa on hankalampi, mutta ei millään tapaa ylitsepääsemätön. Yksi vaihtoehto on se, että hitas-asuntojen (kuten esim. oheisessa kuvassa näkyvän Ruoholahden alueen markkinahintoihin verrattuna ilmeisesti puolihintaisten hitas-asuntojen) tonttien vuokraa nostetaan niin paljon nykyistä suuremmiksi, että niiden hintaetu suhteessa muihin asuntoihin häviää, jolloin asunnot voidaan vapauttaa hintasäätelystä. Toinen vaihtoehto on se, että hitas-asuntojen myynti pakotetaan julkiseksi ja asunnonvälittäjän kautta tapahtuvaksi siten, että asunnon uusi ostaja maksaa asunnosta markkinahinnan, mutta myyjä saa vain hitas-käytännön mukaisesti määritellyn indekseillä korotetun hinnan, ja näiden väliin jäävä erotus tilitetään kunnalle eli veronmaksajille. Muitakin keinoja varmasti löytyy. Paras ratkaisu olisi mahdollisimman oikeudenmukainen tasapaino tuoreiden ja vanhojen hitas-omistajien sekä muiden veronmaksajien välillä.

Mitä seuraavaksi?

Taloussanomien mukaan Asuntotuotantotoimiston toimitusjohtaja Sisko Marjamaa miettii jonotuksen takia nyt, onko varauskäytäntöä syytä muuttaa, kun Arabianrantaan valmistuvat hitas-asunnot tulevat varattaviksi kesän aikana tai mahdollisesti jo aiemminkin. Oma vastaukseni kysymykseen on jyrkkä ei! Koko kysymys on turha, sillä koko jonotusta ei tulisi tapahtua lainkaan, ja Arabianrannan asunnot pitäisi myydä markkinahintaan tavallisina asuntoina!

Eikö hyvänen aika jonotus jo itsessään ole merkki siitä, että jotain on pahasti pielessä jossain aivan muualla kuin jonotuksen käytännön toteutuksessa? Se on täysin yhdentekevää tapahtuuko jonotus kadulla telttamajoituksessa, mukavasti kotona netin ääressä, kaupungilla yleisön pällisteltävänä punanenäiseen pelleasuun pukeutuneena, tositv-kilpailussa, vai vaikkapa arvonnan kautta. Jos kysyntää on näin paljon enemmän kuin tarjontaa, oikea vastaus on, että hinnat ovat aivan liian alhaiset!

Parasta olisi, jos Arabianrannan asunnot myytäisiin markkinoiden ehdoilla. Paljon heikompi kakkosvaihtoehto olisi, että viime viikonlopun jonojen perusteella niistä pyydettäviä hintoja ymmärrettäisiin edes nostaa. Pahoin kuitenkin pelkään, että näin ei tapahdu, ja että Hermannin jonot olivat vain pientä esimakua Arabianrannan entistä pidemmistä jonoista. Jos ja kun jonotusta niidenkin asuntojen kohdalla nähdään, toivottavasti se edes havahduttaisi entistä vahvemmin näkemään järjestelmän mielettömyyden.

Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>