Kun kryptojen syklisyys katkeaa?

Bitcoin ja muut kryptovaluutat ovat tehneet monista todella rikkaita. Samalla monet kryptovaluuttaintoilijat tuntuvat uskovan kutakuinkin ikuiseen nousuun, toisinaan argumenttina pelkkä peräpeilinäkymään pohjautuva ekstrapolaatio. Yksi osa tätä tarinaa on se, miten Bitcoinin markkina-arvo seuraa Bitcoinin neljän vuoden louhintapalkkioiden puoliintumisjaksoihin pohjautuvaa sykliä, jossa jokaisessa syklissä rikotaan selvästi edellisen syklin hintaennätys. Vuonna 2017 Bitcoin nousi korkeimmillaan vajaaseen 20 000 dollariin, 2021 vajaaseen 70 000 dollariin, ja nyt 2025 ollaan vajaassa 110 000 dollarissa.

Bitcoinista on louhimatta enää noin 1,1 miljoonaa kokonaisuudessaan 21 miljoonasta. Tätä ajatellen Bitcoinin louhintapalkkioiden puoliintumisen vaikutuksen Bitcoinien kokonaistarjontaan ja siten markkina-arvoon luulisi olevan varsin vähäpätöinen. Toki Bitcoinin louhijoiden myytävän tavaran väheneminen vaikuttaa jonkin verran tarjontaan, mutta toisaalta vaikutuksen pitäisi muodostua vähäpätöisemmäksi  siitäkin johtuen, että koko prosessi on tiedossa jo etukäteen, eli mitään uutta tietoa ei varsinaisesti tule puoliintumisen tapahtuessakaan. Koko syklisyys vaikuttaakin olevan suurimmalta osin itseään toteuttavaa markkinapsykologiaa. Kun koko kryptovaluuttamarkkina pohjautuu muutenkin suurimmalta osin vain spekulaatioon siitä, mitä muut jatkossa valuutoista olisivat valmiita maksamaan, tällainen syklisyyteen pohjautuva markkinapsykologia pääsee jylläämään vahvana - tai ainakin on tähän asti jyllännyt. Mutta jos syklisyys pohjautuu vain tällaiseen psykologiaan, eikö se tee siitä hyvinkin hauraan? Ilmeneekö se hauraus lopulta myös Bitcoinin hinnassa? Mitä tapahtuu, kun tämä sykli joskus katkeaa?

Kukaan ei tiedä, nouseeko Bitcoinin arvo 2025 vielä uuteen huippuunsa tai paljonko Bitcoinin arvo tuolloin on, mutta selvää on se, että välillä 2021 - 2025 sykli ei katkennut. Toimiiko sykli myös 2025-2029? Ehkäpä. Varmaa on joka tapauksessa se, että ikuisesti se ei voi jatkua, enkä millään usko, että sitä täytyisi odottaa viimeiseen puolittumiseen vuonna 2140. 

Jos vaikkapa vuosien 2029-2033 välillä ei enää noustakaan uuteen hintaennätykseen, mitä tapahtuisi? Ei se Bitcoinin arvoa rupeaisi nollaan syöksemään, vaikka monet kryptomaailman ulkopuoliset sellaista välillä vaikuttavat huutelevan. Ei se tarkoittaisi välttämättä edes mitenkään merkittävää romahdusta. Kun uusi hintahuippu jäisi saavuttamatta, se tarkoittaisi kuitenkin syklipsykologian rikkoutumista, minkä myötä Bitcoinista tulisi ehkä aiempaa vahvemmin kullan kaltainen, tavallisempi spekulatiivinen sijoituskohde: aiempaa harvemmille toivottu tie äkkirikastumiseen, mutta toisaalta aiempaa useammalle sijoituksellinen turvasatama.

Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>

Kryptovaluuttojen verotus yhä ongelmallista

Tänä vuonna monet ovat 
tienanneet myös DogeCoinin
kaltaisilla "meemivaluutoilla".

Kirjoitin runsaat kolme vuotta sitten kaksi blogijuttua kryptovaluuttojen verotuksesta. Sittemmin moni asia on muuttunut, ja itse asiassa molemmat aiemmissa blogijutuissa käsittelemäni ongelmakohdat on korjattu. 

Ensinnäkin blogijutussani "Pääomatulojen verolainsäädännössä päivitettävää" kirjoitin syistä, miksi virtuaalivaluutoissa syntyneiden tappioiden pitäisi olla vähennyskelpoisia, ja vajaa 2 vuotta myöhemmin eli vuoden 2019 lopussa verotuskäytäntöä muutettiin KHO:n päätöksen seurauksena niin, että tappiot ovatkin vähennyskelpoisia (kts. verotusohjeistus vuodelta 2019).

Toisessa blogijutussani "Krypto-krypto-kaupankäynti todellinen haaste verottajalle" kirjoitin verotuksen käytännön ongelmallisuudesta ja yksityiskohtien määrittämisen puutteesta erityisesti siinä yleisessä tilanteessa, että kryptovaluutoilla ostetaan toista kryptovaluuttaa. Tämän blogijuttuni lähtökohtana oli  verottajan tuolloisen linjauksen ongelmallisuus siinä, että virtuaalivaluutan vaihto toiseen virtuaalivaluuttaan ei realisoi verotusta (kts. Ylen juttu aiheesta vuodelta 2017). No, tuo  linjaushan muuttuikin sitten vain muutamaa kuukautta myöhemmin (kts. Verotus-ohjeistus vuodelta 2018) niin, että kaikki vaihdot virtuaalivaluuttojen välilläkin ovat verotuksellisia realisointeja. Tämä poisti suurimmat epäselvyydet krypto-kryptokauppojen käsittelystä verotuksessa.

Tarkoittavatko edellämainitut kaksi muutosta, että verotus on nyt ongelmatonta? Eipä varsinaisesti, ja tähän on kaksi syytä.

Ensinnäkin verotusohjeet eivät vieläkään yksiselitteisesti määritä kaikkia tilanteita. Yksi tällainen näyttäisi olevan ainakin Proof of stake -protokollan mukaisesti koronomaisesti kertyneet lisävaluutat. Verottajan ohjeessa todetaan, että tällä tavalla kertynyt valuutta "realisoituu verotettavaksi sillä hetkellä, kun virtuaalivaluutan haltija saa uuden virtuaalivaluutan vallintaansa". Paitsi että tuo voi olla kirjanpidollisesti hyvin hankalaa, jos "koronmaksun" päiviä tai hetkiä on paljon, ohje ei myöskään määrittele, miten nämä valuutat lasketaan FIFO-periaatetta ajatellen: tulevatko ne aiempiin hankintaeriin sovitettuina (osakemaailman merkintäoikeuksiin pohjautuvien osakeantien tapaan), kaikkien siihenastisten hankintojen perään, vai niin, että "korkoina" saadut luovutetaan vasta sitten, kun kaikki mahdolliset varsinaiset hankintaerät on luovutettu? Oletan, että ensimmäistä ei haluta, koska se monimutkaistaisi asioita tarpeettoman paljon entisestään, ja kolmas on liian kaukana yleisestä FIFO-periaatteesta, joten toinen lienee oikea malli. Ohjeistus ei tätä kuitenkaan vielä mainitse. 

Verottajan ohjeistuksessa ei myöskään kerrota, miten pitäisi käsitellä se, kun virtuaalivaluuttakauppaan käytetään toista (tai kolmatta) virtuaalivaluuttaa kryptopörssin välityspalkkion maksamiseen. Jos valuutan A vaihdosta B:hen koituu esimerkiksi kustannuksia Binance Coineissa, realisoituuko tässä Binance Coinin luovutus eli luovutusvoitto tai -tappio samalla kuitenkin niin, että tuo summa vähennetään valuutan A luovutuksesta muodostuneesta realisoituneesta summasta? Näin olettaisin, mutta tämäkin olisi hyvä kuvata verottajan ohjeistuksessa.

Edellä mainitut on sinänsä suhteellisen helppoja tarkentaa, kuten myös mahdolliset muut epäselvyydet. Esimerkit tuovat kuitenkin omalla tavallaan esille näitä pieniä epäselvyyksiä suuremman ongelman kryptojen verotuksessa, nimittäin veroraportoinnin käytännön hankaluuden. Verottajan linjauksen muutos krypto-kryptokauppojen suhteen lienee ollut täysin oikea, sillä aiemmassa blogijutussani maalaamieni sekavien osto-myyntiverkostojen määrittely olisi ollut täysi painajainen. Mutta vaikka krypto-kryptokauppojen muuttuminen joka kerta verotuksen realisoiviksi tapahtumiksi poistikin epämääräisyyden ja lievensi kryptojen välisten kauppojen verotuksen määrittämisen ongelmallisuutta, se toi samalla sen uuden ongelman, ettei ole yksiselitteistä tapaa määrittää krypto-kryptokauppojen euromääräistä arvoa. Arvot pitää siis aina vain määrittää suunnilleen päivän (tai vielä tarkemmin kaupankäyntihetken) markkinahintojen perusteella. 

Lopputuloksen kannalta sillä ei sinänsä usein ole suurta merkitystä, valitaanko vaikkapa päivän sisältä vähän matalammat vai korkeammat arvot verotukseen, koska luovutusarvo vaikuttaa suoraan seuraavaan hankinta-arvoon, joten lähtökohtaisesti arvoja suotuisasti valitsemalla verotusta voi vain myöhäistää. Kirjanpito on kuitenkin kaiken kaikkiaan hyvin monimutkaista. Kryptopörssit ja muut palvelut eivät ainakaan pääsääntöisesti myöskään anna ulos tietoja sellaisessa muodossa, että ne suoraan soveltuisivat verottajalle ilmoitettavaksi. Lisäksi kryptojen veroraportointia vaivaa sama ongelma, joka vaivaa lievemmässä määrin myös osakeraportointia. Osakeluovutuksia varten voi lähettää liitetiedoston, mutta silloin ei voi käyttää ollenkaan järjestelmään automaattisesti raportoituja tai sinne itse syötettyjä/korjattuja tietoja, vaan on valittava jompikumpi. Tämä tuntuu älyttömältä tilanteessa, jossa merkittävä osa tiedoista on tullut verottajan järjestelmään automaattisesti. Kryptovaluuttojen kohdalla tilanne taitaa kuitenkin olla vielä pahempi: sähköinen veroilmoitus ei tue tällaisten tietojen lähettämistä järkevällä tavalla liitetiedostoina, ja manuaalinen tietojen syöttäminen rivi riviltä on varmasti monen kohdalla täysin mahdoton ajatus. 

Perussuomalaisten Ville Tavio esitti toukokuussa (kts. Kryptovaluuttojen verotus yksinkertaisemmaksi), että kryptovaluuttojen verotusta tulisi yksinkertaistaa osakesäästötilin kaltaiseksi eli sellaiseksi, että vasta kryptolompakosta tehdyt nostot realisoisivat verotuksen. Suhtaudun ehdotukseen kaksijakoisesti. Nykymalli, jossa jokainen transaktio realisoi verotuksen eli tappion tai voiton, on periaatteessa selvästi oikeampi, sillä se vastaa perinteistä osakesijoittamisen verotusta ja pitää verotuksen tehokkaammin ajan tasalla niin, että sijoittajalle ei jää niin hyvää mahdollisuutta keinotekoisesti viivästyttää tai välttää veronmaksua. Kryptojen verotuksen käytännön ongelmallisuuden takia yksinkertaistukselle olisi kuitenkin aitoa tarvetta.

Jos verotuksessa siirrytään uuteen malliin, se tulee kuitenkin suunnitella huolella. Suuri osa kryptosijoittajista tulkinnee Tavion ehdotuksen niin, että verotettavaa tulisi vasta silloin, kun nostot ylittävät talletukset, mutta tämä olisi täysin väärin, eikä vastaa OST-mallia, jossa vain osa nostosta on verotuksellisesti alkuperäistä pääomaa. Käytännössä verottajan järjestelmään tarvittaisiin täysin uusi lomakerakenne, jolla kuuluisi ilmoittaa kaikki tehdyt nostot ja talletukset sekä omistusten arvo nostojen ajankohtina joko kryptolompakkokohtaisesti tai sitten käsittelemällä kaikkia lompakoita yhtenä kokonaisuutena. Tämäkin aiheuttaisi omat kirjanpidolliset haasteensa, mutta ne olisivat huomattavasti pienemmät verrattuna nykytilanteeseen.

Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>

"Sell in May"-ilmiön toimivuus pandemiavuoden lopussa?

Hinnat "kohti kuuta"
- mutta missä on kuu nyt?

Yksi tunnetuimmista sijoittamisanomalioista on ns. "Sell in May (and go away)"-ilmiö. Se viittaa siihen, että tilastojen perusteella ajanjaksot toukokuusta lokakuuhun ovat olleet heikompia kuin jaksot marraskuusta huhtikuuhun. Käytännön syitä tälle tehokkaiden markkinoiden teorian vastaiselle ilmiölle voi hakea vaikkapa lomajaksoista: kesäjaksoilla rahaa saatetaan haluta käyttää lomailuun osakkeiden sijaan ja toisaalta kesäisin yrityksissä tapahtunee vähemmän kiinnostavia osakekursseja nostattavia muutoksia. Ja kun ilmiöstä on alettu puhua, se on saattanut muodostaa myös itseään toteuttavan profetian.

Vaikka historiallisesti "Sell in May" on pitänyt keskimäärin paikkansa, näin ei tietenkään aina ole. Miltä näyttää siis vuoden 2021 tilanne osakkeiden kannalta? Entä kryptovaluuttojen näkökulmasta? 

Jos kesälomat toimivat tavallisina aikoina jonkinasteisena ajurina kurssien liikkeille, poikkeuksellisen pandemiavuoden jäljiltä nämä ajurit voivat olla tavalliseen nähden moninkertaiset. Syynä on se, että pandemiasta raskaasti kärsineillä aloilla työskenteleviä lukuunottamatta ihmiset ovat saaneet palkkaa tavalliseen tapaan, mutta kuluttamaan ei ole niin helpolla päässyt, mikä on ajanut monet sijoittamaan rahojaan, joita Yhdysvalloissa on tullut myös suorana helikopterielvytysrahana. Kun nyt toivon mukaan rajoituksista päästään rokotusten myötä, ihmisten patoutunut kysyntä pääsee purkautumaan. Osakemarkkinoilla on kuitenkin monenlaisia aloja ja yrityksiä. Osa esim. teknologiayrityksistä on saattanut kuplaantua vahvasti pandemia-ajan uuden sijoitusinnon myötä, kun taas osalle pandemiasta kärsineistä yrityksistä hinnoitellaan edelleen vaikeuksia tavalla, joka saattaa osoittautua ylimitoitetuksi. Näiden välimaastoon taas saattaa jäädä yrityksiä, jotka ovat jääneet osin unohduksiin. Vaikka ala- ja yrityskohtaisesti nähtäneen tavallista vuotta enemmän liikkeitä, mitä päätään nostava inflaatio voi osaltaan paikoin korostaa, koko osakemarkkinaa katsoessa ei liene syytä olettaa tämän vuoden näyttäytyvän mitenkään erityisenä vuotena "sell in may"-ilmiötä ajatellen: loppuvuoden kehitys tuskin on yhtä suotuisaa kuin vuoden tähänastinen kehitys puhumattakaan vuoden takaisesta tulleesta kehityksestä, mutta tuskin osakemarkkinoilta kannattaa poistuakaan.

Entä onko kryptovaluuttojen puolella tilanne toinen? Vaikka monia teknologiayrityksiä kuten Teslaa onkin ajanut kova spekulaatio, tuo spekulaatio on kuitenkin pääosin kalvennut kryptovaluutoilla spekulointiin verrattuna. Kryptovaluuttojen kuningas Bitcoinin kokemat viimeisen runsaan vuoden muutoslukemat ovat sinänsä olleet käytännössä samaa luokkaa Teslan kanssa, mutta Bitcoin onkin (tavallisiin valuuttoihin sidottuja "stablecoineja" lukuunottamatta) selvästi vakaimmasta päästä olevia kryptovaluuttoja, kun taas Tesla on kokenut teknologiasektoria ajatellenkin poikkeuksellisen kurssirallin. Siinä missä Teslan kurssi yli 10-kertaistui noin vuoden aikana keväästä 2020, Bitcoin noin 12-kertaistui vuoden 2020 pohjista 5000 dollarin pinnasta tämän vuoden huippuihin 64 000 dollarin paikkeille. Kryptovaluuttojen kakkonen eli Ethereum sen sijaan 38-kertaistui(!) ja tämän vuoden keväällä lukuisien pienempien kryptovaluuttojen kuten DogeCoinin arvot ovat muutamassa kuukaudessa tai jopa vain muutamassa viikossa yli 100-kertaistuneet.

Vaikka pelkästään tavallisia uutislähteitä seuraamalla kryptovaluutoissa tapahtuvien muutosten koko mittaluokka jääkin helposti pimentoon, se ei sinänsä ole varsinaisesti uutinen, että kryptovaluutoilla on osakkeita selvästi suurempi volatiliteetti. Käytännössä tämä on seurausta niiden luonteesta. 

Ensinnäkin siinä missä osakkeilla arvon määrityksen pohjana on yritysten liiketoiminta taseineen ja tuloksentekokykyineen, mitä sitten vain höystetään spekulaatiolla siitä, miten yritys pärjää tulevaisuudessa, sekä jossain määrin spekulaatiolla ihan vain kurssiliikkeistäkin, virtuaalivaluuttojen kohdalla kyse on enimmäkseen vain tuosta viimeisestä, eli puhtaasta kurssispekulaatiosta. Toki tämä spekulaatio pohjautuu osaltaan kunkin krypton kokonaistarjontaan eli siihen kuinka paljon kyseistä valuuttaa on kierrossa nyt ja kuinka paljon sitä tulee olemaan kierrossa tulevaisuudessa. Lisäksi joidenkin kryptojen kohdalla voidaan arvioida myös niiden käyttötarkoituksia muunakin kuin Bitcoinin tapaisena arvon säilyttäjänä, osassa kryptoista on sisäänrakennettuna mekanismi, joka tuottaa kyseisten kryptojen haltijoille eli "hodlaajille", ja osalla valuutoista voi kerryttää "staking"-menettelyllä ikään kuin korkoa,  mutta tuokin korko tulee käytännössä käsittääkseni kuitenkin aina samana kryptovaluuttana.  Pohjimmiltaan pääsääntö siis on kuitenkin, etteivät kryptovaluutat osakkeista poiketen sellaisenaan tuota mitään.

Toisekseen kryptovaluutoille vaikuttaa olevan ominaista se, että niihin sijoittavat nuoret, sekä monesti ihmiset, jotka eivät ole koskaan sijoittaneet esimerkiksi osakemarkkinoille. Kryptovaluutoissa mahdolliset valtavat tuotot tietysti houkuttavat, ja erityisesti tämän vuoden puolella myös osakemaailmassa nähty sijoittamisen yhteisöllisyys on nostanut entistä enemmän päätään, kun ihmiset toitottavat verkossa sitä, mihin pitäisi sijoittaa. Ja kun riittävän moni toitottaa samaa, kurssit voivat lähteä omalle paraboliselle raketoinnilleen hyvinkin lyhyessä ajassa. Kryptomarkkinan villiä länttä kuvaa hyvin se, että toisinaan kaikille voi olla selvää, ettei jossakin  sijoituskohteessa (kuten jossakin lukuisista "dogea" matkivista koiravaluutoista tai Elon Muskin mukaan nimetyistä valuutoista) ole lähtökohtaisesti mitään järkeä, mutta mukaan lähdetään sen toivossa, että ns. hype johtaisi massiivisiin tuottoihin. Moni lähtee siis mukaan vain ja ainoastaan siksi, että arvelee monen muunkin lähtevän mukaan. Niin mielipuoliselta kuin se kuulostaakin, käytännössä valtavat määrät ihmisiä ympäri maailmaa siis viskelevät pieniä ja joskus isompiakin summia ympäriinsä erilaisiin tiedostetusti ponzi-huijausten tapaan toimiviin rakennelmiin.

No, mitä tämä tarkoittaa "Sell in May":tä ajatellen? Jos erilaiset kasvuosakkeet kärsivät alkuvuodesta, kun spekulaatioon pohjautuvalle arvonnousulle alettiin pikkuhiljaa kaivata enemmän perusteita pandemian väistymistä odotellessa ja inflaation uhatessa, eikö ole luontevaa, että sama iskisi kovaa myös kryptovaluuttoihin, joissa hintaspekulaatio ei ole vain höyste tai merkittävä osa kakkua, vaan käytännössä koko homman ydin? 

Viimeisten viikkojen aikana kryptot ovatkin sinänsä tulleet rajusti alas. Yhtenä ajurina on ollut Elon Muskin viestintä ja erityisesti päätös lopettaa Bitcoinin hyväksyminen maksuvälineenä Tesla-autoja ostaessa, kun taas vain pari kuukautta aiemminhan päinvastainen ilmoitus puolestaan nostatti Bitcoinin kurssia. Ja toisaalta rajusta laskusta käännyttiin takaisin ylöspäin suurinpiirtein samaan aikaan kun Musk selvensi Twitterissä, ettei Tesla ole myynyt Bitcoinia (enempää kuin mitä oli myynyt aiemmin keväällä):

Musk onkin twiiteillään tuntunut ohjaavan markkinaa viime aikoina häiritsevän paljon - varsinkin Dogecoinin kohdalla koko viime aikainen hype Dogecoinin satakertaistumisineen lienee hyvin pitkälti Muskin toimien seurausta. Voi silti olla, että markkinaliikkeet olisivat Bitcoinin osalta olleet isossa mittakaavassa lähes samansuuruisia ja suunnilleen samanaikaisia ilmankin Muskia. Selvää on joka tapauksessa, että toukokuun alku olisi ollut ainakin lyhyellä tähtäimellä loistava paikka myydä kryptovaluuttaomistuksia.

Mutta entä toukokuusta eteenpäin? Kryptomarkkinoilla yleinen konsensus tuntuu olevan (tämän sukelluksen jälkeenkin), että kryptojen 4-vuotiseen sykliin kuuluva härkä- eli nousumarkkina on edelleen käynnissä ja tulisi jatkumaan vielä suurin piirtein tämän vuoden loppuun. Ehkä näin voi käydäkin, mutta itse en siihen usko, enkä vetäisi liiallisia johtopäätöksiä parin aiemman kryptosyklin perusteella. On luonnollista, että kun Bitcoinin ja koko kryptomarkkinan markkina-arvo kasvaa, myös liikkeiden suhteellinen suuruus pienenee. Institutionaalisten sijoittajien mukaan tuleminen sekoittaa myös pakkaa uudella tavalla. 

Ja entäs se taakse jäävän pandemiavuoden merkitys? Pandemiaolojen väistyminen vaikuttaa kulutuskäyttäytymiseen, mutta toisaalta voi kysyä, vaikuttaako kryptovaluuttojen kysyntään vielä enemmän pandemiaelvytyksen seurauksena tuleva inflaatio. Bitcoinin yksi keskeisistä ominaisuuksista on se, että sen tarjonta on euron ja dollarin kaltaisesta ns. fiat-rahasta poiketen ennalta määritetty. Bitcoin on inflatorisuuden sijasta käytännössä deflatorinen, ja siksi Bitcoin sekä valtaosa muista kryptoista voidaankin nähdä hyvänä suojana inflaatiota vastaan. Toisaalta kryptomarkkinoilla tavoiteltaviin tuhansien prosenttien voittoihin verrattuna parin prosentin inflaatio on aika lailla hyttysen ininää, joten voi kysyä, kuinka merkittävä ajuri suhteellisen maltillisena pysyvä inflaatio voi kryptojen kohdalla loppujen lopuksi kuitenkaan olla. Niinpä loppujen lopuksi kryptomarkkinoiden kehityksen toukokuusta lokakuulle saattaakin määrätä yksinkertaisesti vain yleinen usko kryptomarkkinasyklin pituudesta ja suuruudesta, ja siinä puhtaan spekulaation ja osin itseään toteuttavien profetioiden maailmassa pandemia ja inflaatio saattavat olla vain suhteellisen pieniä yksityiskohtia.

Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>

Krypto-krypto-kaupankäynti todellinen haaste verottajalle

Kirjoitin aiemmin krypto- tai laajemmin virtuaalivaluuttojen verotussääntöihin liittyvästä ilmeisestä epäkohdasta. Verotukseen liittyy myös toinen, tietyssä mielessä syvempikin ongelma: sitä ei ole vielä kunnolla määritetty. Virtuaalivaluuttojen verotukselle on kyllä olemassa verottajan ohjeistus (kts. Virtuaalivaluuttojen tuloverotus), mutta se ei ole likimainkaan kattava.  Tämä on ilmeistä erityisesti siinä, miten verotuksessa käsitellään se, kun kryptovaluutoilla ostetaan toisia kryptovaluuttoja. Varmistin asian ottamalla yhteyttä verottajaan, ja fakta on tosiaan se, ettei verotuskäytäntöä ole vielä vahvistettu, vaikka suuri osa kaupoista on nimenomaan kryptovaluuttojen välisiä, sillä lukuunottamatta Bitcoinin ja Ethereumin kaltaisia suurimpia kryptovaluuttoja, lähes mitään muuta kryptovaluuttaa ei juuri koskaan osteta suoraan FIAT-rahalla kuten euroilla. Vaikka kryptovaluuttatuloja on varmasti ollut yksittäistapauksissa huomattavia määriä aikaisempinakin vuosina, vuoden 2017 valtavan virtuaalivaluuttojen arvonnousun jäljiltä verottajalla olisi nyt syytä päästä pikimmiten jonkinlaiseen viralliseen lopputulokseen verotuskäytännöistä.

Aloitetaanpa siitä, mikä on tiedossa verottajan tämänhetkisen käytännön osalta :

1. Verottaja on vahvistanut, että virtuaalivaluuttojen väliset kaupat eivät realisoi verotettavaa tuloa.
2. Verotus tapahtuu pääsääntöisesti FIFO-periaatteella, eli ensin ostetut erät myydään ensimmäisenä. Vaikka moni kryptopiireissä ei näyttäisi olevan tätä sisäistänyt, tämä käy ilmi paitsi suorana päätelmänä arvopaperien verotuksesta, myös suoraan verottajan Virtuaalivaluuttojen tuloverotus -ohjeistuksen esimerkeistä. 
3. Tämänhetkisellä lainsäädännöllä ja ohjeistuksella "Virtuaalivaluutan vaihtamisen yhteydessä syntyvää mahdollista arvonlaskua ei siten voida vähentää tuloverotuksessa TVL 50 §:n luovutustappiota koskevien säännösten mukaan.", mikä on tuo aiemmin mainitsemani virtuaalivaluuttaverotuksen epäkohta.
4. Arvopaperiluovutuksissa käytettävissä olevaa hankintameno-olettamaa ei voi käyttää virtuaalivaluuttoihin. 

Vaikka kryptovaluuttojen välisistä kaupoista onkin todettu (kohta A), etteivät ne realisoi verotettavaa tuloa, varsinaiseen ohjeistukseen asti sitä ei ole vielä tuotu. Lisäksi on vielä määrittelemättä, miten verotus lasketaan tilanteessa, jossa kryptovaluuttojen välisistä kaupoista lopuksi realisoidaan valuuttoja euroiksi. Siinä ei mene kauaa, kun viime vuoden veroehdotukset kolahtavat kevään aikana postilaatikoista, ja viime vuoden kryptovaluuttakehityksen huomioiden tuohon mennessä verottajalla olisi syytä olla jonkinlainen ohjeistus valmiina.

Itse näkisin, että tässä on vaihtoehtoina edetä joko tavallisten arvopaperien yleisellä logiikalla, mutta laajennettuna huomattavasti monimutkaisempaan virtuaalivaluuttojen kontekstiin, tai sitten määritellä jonkinlainen kirjanpidollisen painajaisen välttämiseen pyrkivä käytännöllisyyden vuoksi rakennettu kompromissiratkaisu. 

Lähdetäänpä tutkimaan näitä kahta vaihtoehtoa yksinkertaisen esimerkin kautta, joka menee vaiheittain seuraavasti:

1. Ostetaan yksi Bitcoin 1000 eurolla. 
2. Ostetaan toinen Bitcoin 2000 eurolla. 
3. Ostetaan yhdellä Bitcoinilla virtuaalivaluuttaa X. 
4. Myydään kaikki virtuaalivaluutat X viiden Bitcoinin hintaan. 
5. Myydään kolme Bitcoinia 3000 euron kappalehintaan eli 9000 eurolla.

Johdonmukaisin, arvopapereiden verotusta seuraava malli on se, että myydyn erän kokonaishankintameno sellaisenaan lasketaan ketjun alusta lähtien. Tähänkin on kuitenkin nähtävissä useampia lähestymistapoja FIFO:n noudattamista ajatellen. Luontevin tapa käsitellä luovutuksia on mielestäni se, että kolmen myydyn Bitcoinin hankintaan on mennyt yhteensä 3/5 ensimmäisestä Bitcoinista eli 600 euroa. Toisin sanoen:

• Luovutusvoitto on 9000€ - 600 € eli 8400€, josta vero 30-34% eli 2520-2856€.
• Jäljelle jää 2 Bitcoinia à 200 € sekä 1 Bitcoin à 2000 €.

Mikäli hankintameno-olettama olisi sovellettavissa myös kryptovaluuttoihin, verotettavaa tuloa jäisi vähemmän:

• Luovutusvoitto on 9000€ - 1800 € eli 7200€, josta vero 30-34% eli 2160-2448€.
• Jäljelle jää 2 Bitcoinia à 200 € sekä 1 Bitcoin à 2000 €.

Vaan entäpä jos ennen vaihetta 4 eli virtuaalivaluutta X:n myymistä myydäänkin yksi Bitcoin, ja vasta tämän jälkeen myydään virtuaalivaluutat X viiden Bitcoinin hintaan. Mikä on lopputulos? Nyt johdonmukaisimmalta vaikuttaakin se, että toisena 2000 euron hintaan ostettu Bitcoin onkin myyty, ja ensimmäisellä Bitcoinilla hankituilla virtuaalivaluutoilla X saadut Bitcoinit ovatkin jäljellä. 

Toinen lähestymistapa olisi toki se, että nuo alkuperäisen esimerkin vaiheen 4 myynnillä saadut Bitcoinit eivät asettuisikaan hankintajärjestyksessä ensimmäiseksi niiden hankinnan taustalla olleen Bitcoinin perusteella, vaan ne asettuisivat hankintajärjestyksessä viimeisiksi sillä perusteella, että kyseiset Bitcoinit olivat tulleet lompakkoon viimeisinä. Molemmat lähestymistavat ovat perusteltavissa, mutta kummatkin tavat tarkoittavat myös sitä, että kaupankäynnillä voidaan osittain manipuloida FIFO-järjestystä tavalla, joka ei arvopaperikaupassa ole mahdollista.

Voi sitten kysyä, onko tällä niin suurta väliä? Ei mielestäni ainakaan kovin ratkaisevaa. Perinteisessä arvopaperikaupassakin voi ainakin useampia arvo-osuustilejä käyttämällä periaatteessa jossain määrin hallita sitä, missä järjestyksessä luovutukset tapahtuvat, vaikka keino ei olekaan yhtä tehokas kuin tämä kryptovaluuttojen keino. Toisaalta kryptovaluutoillahan on myös oma vastineensa arvo-osuustileille, eli eri lompakot: hallittua valuuttavarallisuutta voi säilyttää useammassa paikassa.

Suurin ongelma ei ehkä kuitenkaan ole mahdollinen pieni verokikkailu vaan tämän kaiken seuranta. Siinä missä arvopapereissa kaikilla myynneillä on vain yksi hankinta-ajankohta ja luovutusajankohta, kryptovaluutoissa ostot ja myynnit voivat muodostaa periaatteessa vaikka sadoistakin kaupoista muodostuvia ketjuja. Ja mikäli kaupantekoa on tapahtunut paljon, kyse ei käytännössä ole vain yhdestä pitkästä ketjusta vaan pienistä eristä koostuvasta todella monimutkaisesta transaktioiden rihmastosta, jonka rakentaminen käsin muodostuisi todella nopeasti käytännössä mahdottomaksi. Kovin yksinkertainen Excel-taulukkokaan ei tällaisen seurantaan taivu. Soppaa sekoittaa entisestään mahdolliset siirrot eri lompakkojen välillä ja näiden huomioiminen. Ja verottajan kanssa toimiessa kyse on myös lopulta siitä, miten tämä kaikki raportoidaan. Verottajan 9A-lomake ei tähän ainakaan riitä alkuunkaan.

Kompromissiratkaisuna tai asiaa sen syvemmin ajattelematta moni kryptovaluuttoihin sijoittanut vaikuttaisi päättäneen itsenäisesti ilman verottajan kantaa, että verotus hoituu niin, että kryptovaluuttakaupoilla ansaitut ylimääräiset kryptovaluutat syntyvät ikään kuin tyhjästä ilman hankintamenoa ja hankintameno katsotaan vain alunperin euroilla (tai muulla tunnustetulla FIAT-rahalla) ostetun valuuttamäärän osalta. Toisin sanoen yllä olevaa esimerkkiä ajatellen tämä tarkoittaisi sitä, että kun kohdassa myydään kolme Bitcoinia 9000 eurolla :

• Myytäisiin
• yksi Bitcoin hankintahinnaltaan 1000 €.
• yksi Bitcoin hankintahinnaltaan 2000 €.
• yksi Bitcoin hankintahinnaltaan 0 €.
• Verotettava tulo olisikin siis aiemmin kuvatun 8400€:n tai 7200€:n sijasta vain 6000€, josta vero 30-34% eli 1800-2040€.

Tämä siis myöhäistäisi verotuksen realisoitumista verovelvolliselle, ja olisi siitä johtuen käytännössä kädenojennus kryptovaluutoista tällä tavoin tuottoa saaneelle sijoittajalle. Toisaalta se myös yksinkertaistaisi seurantaa huomattavissa määrin, mistä johtuen sitä ei tulisi automaattisesti torjua vain sen mahdollisen verotuksellisen edullisuuden vuoksi. Kryptovaluuttasijoittajien kaipaaman hankintameno-olettaman soveltaminen olisi sen sijaan tällaisessa mallissa täysin perusteetonta, kun taas yllä ensimmäisenä esittämääni laskentatapaan se oikeastaan arvopapereihin suhteutetun yhdenvertaisuuden nimissä kuuluisi. 

Mutta onko tämän yksinkertaistetun mallin ainoa ongelma tuo pieni potentiaalinen kädenojennus? Ei ole.  Otetaanpa esimerkki, jossa kryptovaluuttaa X ostetaankin jutun alun esimerkin molemmilla Bitcoineilla, mutta krypto-kryptokaupat ovatkin tappiollisia:

1. Ostetaan yksi Bitcoin 1000 eurolla. 
2. Ostetaan toinen Bitcoin 2000 eurolla. 
3. Ostetaan molemmilla Bitcoinilla virtuaalivaluuttaa X. 
4. Myydään kaikki virtuaalivaluutat X ja saadaan myynnistä vain yksi Bitcoin.
5. Myydään jäljelle jäänyt Bitcoin 3000 €:n kappalehintaan.

Käytännössä sijoittaja on siis tässä omillaan. Miten verottaja asiaa katsoo, onkin sitten toinen asia. Ennen kuin katsotaan, mitä yksinkertaistettu malli sanoisi tästä skenaariosta, tarkastellaanpa ensin, miten verotus menisi ensimmäisenä esittämäni mallin mukaan, jossa koko ketjun hankintameno katsotaan läpi. Käytännössä tässä olisi kaksi luovutusta:

• Puolikkaan Bitcoinin luovutus 1500 €:lla, hankintamenona 1000 €. Verotettavaa voittoa 500€.
• Puolikkaan Bitcoinin luovutus 1500 €:lla, hankintamenona 2000 €. Tappiota 500 €.

Kaiken järjen mukaan tappion ja voiton tulisi kumota toisensa, jolloin ei syntyisi verotettavaa voittoa, eikä verotettavaa tappiotakaan. Koska kryptovaluutoissa ei verottajan mukaan kuitenkaan ole tappioiden vähennysoikeutta, tästä kokonaisuudesta jäisi periaatteessa kuitenkin maksettavaksi veroa 30-34% tuosta 500€:sta eli 150-170 €. Lopputulos on täysin absurdi. Käytännössä tämä ajaa siihen, että verovelvollinen pyrkii leipomaan erät samaan hankintamenoon, jolloin veroa ei syntyisikään. Arvopaperipuolella tämä ei vaikuttaisi lopputulokseen, mutta kryptovaluutoissa kyllä. Hyväksyisikö verottaja erien yhteen laskemisen tähän tapaan? Ehkäpä, mutta vaikea sitä on varmasti sanoa.

Joka tapauksessa jos tähän esimerkkiin sovellettaisiinkin aina tuota yllä kuvattua yksinkertaistettua mallia, se ajaisi verovelvollisen vielä tuota 500 euron verollinen voitto + 500 euron vähennyskelvoton tappio -yhdistelmääkin tukalampaan tilanteeseen! Tässä mallissa suoraan samalla logiikalla lopputulos olisikin tämä:

• Myytäisiin yksi Bitcoin hankintahinnaltaan 1000€, luovutusvoittoa 2000€.
• Toinen hankittu Bitcoin häviäisi verotuksen näkökulmasta bittiavaruuteen ilman oikeutta tappioiden ottamiseen.

Toisin sanoen nyt 500€ verotettavan mukavoiton sijasta verovelvollisella olisikin 2000€ verotettavaa mukavoittoa. Eli sijoittaja olisi laittanut kryptovaluuttoihin 3000€ ja myynyt kaiken pois 3000€:lla, mutta verottaja näkisi tässä vain 2000€:n luovutusvoiton, mistä johtuen touhun lopputulos ei olisikaan plusmiinusnolla vaan verotuksen takia vähintään 600€ tappiollinen! 

Suurempi ongelma yksinkertaistetussa mallissa on siis toisin  sanoen se, että samalla kun malli voi keventää menestyksellä kryptovaluuttoihin sijoittaneen verotusta, se voisi aiheuttaa perusteetonta veroa erityisesti silloin jos sijoitukset ovat tappiollisia.

Toisaalta nyt voi kysyä: olisiko tämä ongelma korjattavissa, jos virtuaalivaluuttojakin koskisi normaali luovutustappioiden vähennyskelpoisuus? Vähintäänkin se vaatisi sen, että krypto-krypto-kaupoissa hävityt FIAT-kauppoihin käytetyt valuutat olisivat tulkittavissa tappioiksi siinä missä luovutustappiotkin. Tällöin homma toimisi ainakin tässä yksinkertaisessa esimerkissä.

Ongelmallisia kuvioita on kuitenkin muitakin. Entä jos kauppahistoria olisikin tällainen:

1. Ostetaan yksi Bitcoin 1000 eurolla.
2. Ostetaan Bitcoinilla virtuaalivaluuttaa X.
3. Ostetaan virtuaalivaluutalla X virtuaalivaluuttaa Y.
4. Myydään puolet virtuaalivaluutasta Y hintaan 500€.
5. Ostetaan toinen Bitcoin 2000 eurolla.
6. Myydään puolikas Bitcoin 1200 eurolla.
7. Myydään loput virtuaalivaluutasta Y puolikasta Bitcoinia vastaan.
8. Myydään puolikas Bitcoin 1500 eurolla.

Jälleen alussa esittämäni malli olisi tässä (käytännön seurannan hankaluutta lukuunottamatta) ongelmaton, mutta yksinkertaistetussa mallissa Y onkin tullut ikäänkuin tyhjästä, jolloin kohdassa 4 koko myyntisummasta maksettaisiin vero. Toinen kysymys piilee siinä, mitä osuuksia itse asiassa myydään kohdissa 6 ja 8. Jos yksinkertaistusmallia katsotaan niin, että krypto-krypto-kaupat eivät koskaan muuta alkuperäisiä euroilla tehtyjä  virtuaalivaluuttayksikkökohtaisia hankintamenoja, voisi ajatella, että kohdassa 6 myydään itse asiassa Bitcoinia, jonka hankintameno on ollut 1000 euroa. Tämä on kuitenkin siitä erikoista, että ennen edellisen kohdassa 5 tehtyä 2000 euron arvoista hankintaa koko Bitcoinia ei lompakossa ollutkaan. Jos taas ajatellaan, että tuossa kohdassa olisikin myyty hankintamenon 2000 euroa omaavaa Bitcoinia, mitä tapahtuisikaan kohdassa 8? Tulisiko se nyt jotenkin erikoisesti edustamaan tuota alkuperäistä 1000 euron hankintamenoista Bitcoinia?  Tulisiko se luovutusjärjestyksessä seuraava vai tulisiko se vasta 2000 euron hankintamenoista Bitcoinia edustavan Bitcoinin puolikkaan jälkeen? Kaiken kaikkiaan jos tällä yksinkertaistettua mallia käyttäisi, selkeintä taitaisi olla, että vaikka ennen kohtaa 5 lompakossa ei ollut lainkaan Bitcoinia, kohdan 5 hankinnan jälkeen myytävä Bitcoin edustaisikin tuota 1000 euron hankintamenon omaavaa Bitcoinia. 

Sekavaa? Yksinkertaistuksesta huolimattakin kyllä ainakin jossain määrin. Jotta tästä yksinkertaistetusta mallista saisi ilon irti, pitäisi vähintäänkin noudattaa tätä periaatetta:

• Älä koskaan myy euroiksi muuta kuin niitä valuuttoja, joita ostit euroilla.

Niin kauan kuin krypto-kryptokaupoissa hävittyjä kryptovaluuttoja ei voi laskea verovähennyskelpoisiksi tappioiksi, kaipaa yksinkertaistettu malli myös toista ohjenuoraa:

• Älä tee krypto-krypto-kaupoilla tappiota.

Ensimmäinen ohjenuora lienee paljonkin kryptovaluuttakauppaa käyville ainakin tällä hetkellä noudatettavissa, joskin tuntuu keinotekoiselta. Jälkimmäinen taas on suhteellisen tyly ohjeistus, mutta on vaikea nähdä, että tilanne sen suhteen kovin helposti muuttuisi. Ensinnäkin tappiot eivät ole toistaiseksi edes vähennyskelpoisia, ja vaikka olisivatkin, se ei välttämättä automaattisesti koskisi "hävittyjä" virtuaalivaluuttoja, koska niitä ei varsinaisesti missään vaiheessa luovuteta. Ja vaikka se koskisikin hävittyjä virtuaalivaluuttoja, pitäisi myös pystyä määrittelemään, miten häviäminen määritellään. Näissä yksinkertaisissa esimerkeissä se on ehkä ollut selkeää, mutta todellisuus on lähes aina monimutkaisempaa. Todellisuudessahan tilanne voisi olla esim. tämänsuuntainen:

1. Ostetaan kolme Bitcoinia yhteensä 3000 eurolla.
2. Ostetaan kolme Ethereumia yhteensä 1000 eurolla.
3. Ostetaan Bitcoineilla valuuttoja X, Y ja Z.
4. Ostetaan Ethereumeilla valuuttoja X, Y ja Z.
5. Myydään 90% valuutoista X, Y ja Z ja saadaan niistä vain 1 Bitcoin takaisin.
6. Myydään tuo yksi Bitcoin.

Jäljellä on siis vain ehkä n. 10% alkuperäisestä määrästä, ja tappiota X:n, Y:n ja Z:n omistamisella on selvästi tehty, mutta näitä valuuttoja on kuitenkin yhä jäljellä, joten ei kai vielä voi katsoa Bitcoinien tai Ethereumien hävinneen? Eli pitäisikö valuutat myydä kokonaan, jotta ne voisi katsoa verotuksellisesti hävinneiksi? Monessa tilanteessa tämä olisi aika raju vaatimus. Ja entäpä jos se ei edes onnistuisi vaikkapa johtuen siitä, että valuuttoja olisi niin vähän jäljellä, että välityspalkkio olisi suurempi? Tai entä jos valuuttoja on niin vähän, ettei niitä pysty siirtämään kryptopörssistä ulos, koska siirto maksaisi enemmän? Ja miten se tulisi osoittaa, että kaikki on todella myyty?

Kaiken kaikkiaan vaikka yksinkertaistettu malli voisi äkkiseltään vaikuttaa mukavalta, sekin sisältää huomattavia ongelmakohtia, jotka eivät rajoitu vain käytännön seurantaan, vaan myös monenlaisiin määrittelykysymyksiin. Malli saattaa kumartaa voittoa tekeville ja samalla pyllistää tappiota tekeville, minkä lisäksi se synnyttää helposti epäintuitiiviselta tuntuvia ratkaisuja ja sisältää erikoisia kannustimia käydä kauppaa vain tiettyjen periaatteiden puitteissa. 

Jos yksinkertaistettu malli toimii liian heikosti, jäljelle jää siis alussa esittämäni arvopaperikauppojen käytännöstä suoraan sovellettu malli. Mutta kuinka sitten tulisi hallita siitä pahimmillaan syntyvä hankintamenoketjujen valtava rihmasto? Ylivoimaisella enemmistöllä kryptokauppaa käyvillä ei ole tällaisen hallintaan edellytyksiä ilman muualta saatuja vahvoja työkaluja, joten näen vain kaksi vaihtoehtoa:

• Verottaja kehittää tätä varten ohjelman, joka laskee ja erittelee verotuksen verovelvollisen määrämuotoisena (esim. CSV:nä) toimittaman aineiston pohjalta. Aineisto sisältää
• Mahdollisen lähtötilanteen
• Kauppojen tarkat ajankohdat, määrät, hinnat ja välityspalkkiot sisältävän listauksen.
• Muut toimet, kuten siirrot lompakkojen välillä ja niihin liittyvät kulut.
• Joku krypto-aktiivi tekee vastaavan, verottajan hyväksymään logiikkaan pohjautuvan automaatiopohjan, jota muut voivat vapaasti käyttää, ja jonka muodostaman listauksen verottaja hyväksyy.

Verohallinto ei voi ainakaan olettaa, että jälkimmäinen tapahtuu, joten tällöin jäljelle jää tuo ensimmäinen vaihtoehto, eli että verottaja tuottaa tuollaisen palvelun itse. Se vaatisi verottajalta pelkkää ohjeistuksen rakentamista suurempia resursseja, mutta ellei verottaja jostain keksi jotain tässä jutussa kuvaamiani malleja yleispätevämpää ja käytännöllisempää ratkaisua, näkisin, että tuo panostus olisi nopeasti hyvinkin kannattava. Muuten sama työmäärä uponnee moninkertaisena epäselvien käytäntöjen selvittelyyn niin veroviraston sisäisesti kuin asiakkaidenkin kanssa, vaihtelevilla tavoin tehtyjen veroilmoitusten käsittelyyn,  sekä puuttuvien luovutusilmoitusten metsästämiseen. Uskoisin että panostus tulisi tämän lisäksi moninkertaisena takaisin myös lisääntyneinä verotuloina, kun useampi kertoisi täysin avoimesti kaupoistansa.

Oli verottajan ratkaisu asiassa mikä tahansa, asialla alkaa olla kiire. Kevät ja sitä myöten myös esitäytettyjen veroilmoitusten lähetys alkavat olla lähellä, ja viimeistään siihen mennessä verottajalla olisi hyvä olla aiheesta vähintäänkin virallinen ja mahdollisimman kattava ohjeistus sekä mieluiten myös verovelvollisille tarjottava seurantatyökalu kasassa. Siinä riittää verottajalle haastetta.

Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>

Kehitysaskeleita 10 - Vertaislainojen luottotappiot vähennyskelpoisiksi

Kirjoitin muutaman viikon takaisessa kirjoituksessani siitä, kuinka tappiot eivät ole krypto-/virtuaalivaluutta- ja vertaislainasijoituksissa vähennyskelpoisia voitoista.  Ainakin vertaislainojen osalta tilanne muuttuikin yllättävän nopeasti kirjoitukseni jälkeen.  Runsas viikko sitten eli alle kolme viikkoa kirjoitukseni jälkeen korkeimman hallinto-oikeuden julkaiseman ennakkoratkaisun myötä (kts. KHO:2018:11) vertaislainojen luottotappiot onkin nyt vahvistettu verovähennyskelpoisiksi.

Koska kyse on ennakkoratkaisusta, eikä varsinaisesta muutoksesta verolainsäädännössä, tämä tarkoittaa sitä, että myös aiempien vuosien verotukseen aina voi hakea oikaisua jälkikäteen. Vuonna 2018 tehtävien oikaisuvaatimusten osalta tämä tarkoittaa yleisten oikaisuvaatimussääntöjen mukaisesti verovuosia aina vuodesta 2012 lähtien. 

Seuraavaksi olisi sitten odotettavissa samansuuntaisen päätöksen saaminen myös kryptovaluutoille joko verolainsäädännöllisenä muutoksena tai jonkinlaisena ennakkoratkaisuna. Niin kauan kuin tällaista ratkaisua ei ole, on helppo kuvitella, että esimerkiksi 1000 euron tappion ja 1000 euron voiton tehnyt ei raportoi kryptovaluuttakauppojaan verottajalle rehellisesti, sillä näin hän välttyy mukavoitosta syntyneeltä 300 euron verolta. Näin on erityisesti silloin silloin, jos tappiot ja voitot ovat faktisesti syntyneet samalla kryptovaluutalla tehdyistä kaupoista. Oikeudenmukaisten pelisääntöjen saaminen myös kryptovaluuttoihin olisi kaikkien osapuolien etu.

Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>

Pääomatulojen verolainsäädännössä päivitettävää

Vuoden 2016 alusta lähtien pääomatulojen verotuksesta tuli oikeudenmukaisempi, kun luovutustappio muuttui vähennyskelpoiseksi kaikista pääomatuloista eikä siis enää pelkästään luovutusvoitoista (kts. kahden vuoden takainen juttuni Kehitysaskeleita 9 - Luovutustappiot vähennyskelpoisiksi kaikista pääomatuloista). Tappioiden käyttökelpoisuus siis hyvin perustelluista syistä laajeni, mutta ainakin kahden melko tuoreen sijoitusmuodon osalta verolainsäädäntö laahaa vielä jäljessä sen suhteen, mikä hyväksytään tappioksi. Näitä sijoitusmuotoja ovat vertaislainat sekä viimeisen vuoden aikana suurta huomiota saaneet kryptovaluutat.

Kryptovaluuttojen kolme suurinta: Bitcoin, Ripple ja Ethereum.

Esimerkeistäni ensimmäistä (ja ehkä tylsempää) eli vertaislainoja ovat muutaman viime vuoden ajan tarjonneet ainakin sellaiset yritykset kuin Fixura, Fellow Finance ja Vauraus Suomi. Yksityinen sijoittaja voi siis palvelun tarjoajan välityksellä antaa rahaa lainaksi toisille yksityishenkilöille (tai ainakin Vauraus Suomen tapauksessa pienyrityksille). Erikoista vain on se, että vaikka tuotot ovat verotettavia, luottotappiot eivät ole niistä vähennyskelpoisia. Näkisin, että tässä on kyse vain siitä, että verolainsäädäntö ei ole vielä verrattain tuoreen ja toistaiseksi kuitenkin vielä suhteellisen pienen ilmiön suhteen ajan tasalla. Uskoisin, että tämä tulee joskus muuttumaan, vaikka siihen voi helposti vierähtää hyvinkin monta vuotta.

Vertaislainoja erikoisempana ilmiönä voi pitää viime vuosina ja erityisesti vuoden 2017 aikana yleiseen tietoisuuteen ja uutisointiin tiensä löytäneitä kryptovaluuttoja. Niin, Bitcoinhan on tosiaan ylivoimaisesta tunnettuudestaan ja suhteellisesta markkina-arvostaan huolimatta vain kryptovaluutoista se ensimmäinen (ja ainakin toistaiseksi markkina-arvoltaan suurin), vaikka tyypillisessä vuoden 2017:kin aihetta käsittelevässä uutisessa ei tyypillisesti ole juuri muista kryptovaluutoista mainittukaan.

Vertaislainat lienevät verottajalle huomattavasti helpompi pala kuin kryptovaluutat. Vertaislainojen verotus onnistunee käytännössä hyvin automaattisesti ja verottajan kannalta ongelmitta ainakin Suomessa toimivien lainavälittäjien kanssa, mistä johtuen vertaislainojen luottotappioiden vähennyskelpoisuus on lähinnä vain lainsäätäjien motivaatiosta kiinni ja vaikuttaa suoraan siihen, miten houkuttelevia vertaislainat ovat sijoituskohteena, mikä taas vaikuttaa myös siihen, millä korkotasolla lainanottajat voivat saada lainaa.

Kryptovaluutoissa tilanne lienee ainakin toistaiseksi jossain määrin erilainen. Pääsyy tähän on, että kaupanteko kryptovaluutoilla tapahtuu monesti varsin hajautetusti eri puolilla maailmaa toimivissa ja suurelta osin sääntelemättömissä pörsseissä, ja on vaikea nähdä, miten verottaja pysyisi näissä liikkeissä perässä. Verottajan mukaan suurin osa virtuaalivaluutoista saaduista tuotoista onkin jäänyt ilmoittamatta viime vuosina, ja poliisi tutkii monia epäiltyjä veropetoksia. Käytännössä näkisinkin useampia syitä päivittää verolainsäädäntöä siten, että kryptovaluutoilla tehdyt tappiot muuttuisivat vähennyskelpoisiksi:

1. Se tekisi verolainsäädännöstä johdonmukaisemman ja reilumman, sillä ei ole millään tapaa perusteltua, että 1000 euron tappio ja 1000 euron voitto tarkoittavat yhteensä 300 euron veroa.
2. Vaikka kohta 1 tuntuisi tällä hetkellä jonkun mielestä helpolla massiivisia voittoja keränneiden tarpeettomalta paapomiselta, epäreiluuden kokemuksen poistaminen saisi varmasti monet nyt tulojaan pimittävät kertomaan verottajalle rehellisesti saamistaan voitoista, mikä olisi myös muun yhteiskunnan etu.
3. Verokohtelun saattaminen lähemmäksi osakkeiden ja muiden arvopaperien verokohtelua tekisi virtuaalivaluutoista ns. salonkikelpoisempia ja vähentäisi niihin liittyvää mystiikkaa, mikä kasvattaisi edelleen yleistä tietoutta niiden toiminnasta ja niihin liittyvien riskien luonteesta.

Pidän siis aika lailla itsestäänselvänä, että niin vertaislainojen luottotappioiden kohdalla kuin myös kryptovaluutoissa syntyvissä tappioissa tappioiden tulisi olla vähennyskelpoisia: ne ovat kuitenkin osa samaa kokonaisuutta. Kryptovaluuttojen osalta on tosin syytä myös arvioida riski sille, että ihmiset vähentäisivät tekaistuja kryptovaluuttatappioita perinteisemmissä sijoituskohteissa syntyneistä voitoista. Mikäli tällaisten veropetosten riski vaikuttaisi liian suurelta tai mikäli tällaisten selvittely nähtäisiin liialliselta byrokraattiselta rasitteelta, olisihan olemassa myös kompromissivaihtoehto: osakkeiden, perinteisten arvopaperien, osinkotuottojen ja vuokratulojen kokonaisuus käsiteltäisiin omana erillisenä saarekkeenaan, ja virtuaalivaluutat omanaan. Näin virtuaalivaluutoilla syntyneet tappiot olisivat kyllä vähennettävissä, mutta vain muista virtuaalivaluuttakaupoista syntyneistä voitoista. Ratkaisu ei olisi aivan ideaali, mutta parempi kuin nykytilanne. Se voisi myös toimia pelkkänä välivaiheena, josta voisi myös siirtyä yleispätevään voittojen ja tappioiden summaamiseen, mikäli verotarkoitukseen tarvittava riittävä tiedonvaihto kryptovaluuttamarkkinapaikkojen kanssa saataisiin järjestettyä.

Yleisesti ottaen verovilpin pelko ei siis ole syy evätä kryptovaluuttakaupoilta tappioiden vähennyskelpoisuutta, vaan pikemminkin päinvastoin: reilu kohtelu kannustaa raportoimaan tulonsa rehellisesti. Vertaislainojen kohdalla asia on oikeastaan samansuuntainen: mikäli luottotappioista ei tehdä verovähennyskelpoisia, se luo painetta rakentaa erillisiä mahdollisesti raskaitakin ja verotuksen merkitystä lukuunottamatta hyödyttömiä rakenteita sen aikaansaamiseksi, että lainasijoituksia käsiteltäisiin kokonaisuuksina. Ero näiden kahden välillä on vain siinä, että kryptovaluuttatappioiden vähennyskelvottomuus voi motivoida laittomuuden eli veropetoksen tielle, kun taas vertaislainatappioiden vähennyskelvottomuus vain laillisten verojen välttelymekanismien rakentamiseen. Kummassakaan ei loppujen lopuksi ole mieltä, joten molempiin olisi hyvä saada muutos.

Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>