YLE uutisoi torstaina romanikerjäläisille kaavailtavasta päiväkeskuksesta. Uutisesta päätellen ulkomailta Suomeen kerjäämään tuleville kaavaillaan siis erityiskohtelua samalla kun oman maan kansalaisten keskuudessa on kodittomuus lisääntymässä. Onko tämä kovin reilua suomalaisia vähäosaisia kohtaan, ja mitä tällä oikeastaan tavoitellaan?
Vähäosaisia tulee toki auttaa kahdesta syystä. Ensinnäkin on moraalisesti oikein auttaa apua todella tarvitsevia. Toisekseen köyhyyden vähentäminen voi tehdä koko yhteiskunnasta tai laajemmassa mittakaavassa koko ihmiskunnasta vahvemman. Mutta kuinka hyvin nämä perustelut pätevät romanien auttamiseen tällä tavalla?
Lyhyellä yksilötason tähtäimellä romanien auttaminen on ensimmäisen eli humanitäärisen perusteen nojalla oikein. Mutta minkä takia auttaminen tulisi tapahtua romaneille dedikoidulla päiväkeskuksella, kun samanlaisille palveluille on tarvetta myös Suomen oman väestön keskuudessa? Periaatteen tasolla pätevä perustelu tälle voisi olla tehokkuuden tavoittelu: koska romanikerjäläisistä on muodostunut näinkin iso ryhmä, on heidän kanssaan toimiminen mahdollisesti tehokkaampaa keskitetysti. Kuten palvelualueen johtaja Pekka Tuomola sanoo: "Linjauksemme on se, että mahdollisimman monen heistä olisi hyvä palata lähtömaahansa, sillä heidän auttamisensa on mahdotonta täällä". Jonkinlaisella toiveajattelulla tällainen keskus pystyisi tehokkaammin passittamaan romanit kotimaihinsa Bulgariaan tai Romaniaan, jossa heidän asiansa sitten voisi laittaa paremmin kuntoon. Käytännön todellisuus olisi kuitenkin luultavasti jotain ihan muuta. Paitsi että romaneille dedikoitu päiväkeskus ei ratkaisisi ongelmia heidän kotimaassaan, se ei ratkaisisi ongelmia edes Suomessa.
Mitä seurauksia tällaisella paikallisella paapomisella sitten on laajemmin? Paitsi että se vie väkisin resursseja suomalaisten vähäosaisten auttamiselta, käytännössä kyse on kerjäämisen tukemisesta, mikä ei pidemmällä tähtäimellä auta kenenkään asiaa, vaan luultavasti vain lisäisi kerjäläisten virtaa. Kun romaneja virtaa enemmän kerjäämään ulkomaille, se voi helposti motivoida Bulgarian ja Romanian jatkamaan romanivähemmistön systemaattista syrjintää. Se taas syö avunantamiselta sekä humanitääriset että EU-tason yhteiskunnalliset perustelut. Lopputuloksena ympäri Eurooppaa on levittäytyneenä syrjitty vähemmistö, joka ei ole kotonaan missään, eikä kunnollisen elämän rakentamisesta ole kovin paljon toivoa. Kohdeltiin romanikerjäläisiä Suomessa tai muissa EU-maissa miten tahansa, suurimmalle osalle vahvempi tunne kodista syntynee paikallisista surkeista oloista huolimatta kuitenkin Romanian ja Bulgarian alueelta, mistä löytyy sukulaisia ja ystäviä. Myös tästä johtuen heidän ongelmiinsa tulisi puuttua heidän kotimaassaan, ei muissa EU-maissa. Mikäli kerjäämistä ei tueta, ei heidän enää kannata lähteä ulkomaille sitä harjoittamaan, jolloin ennemmin tai myöhemmin ongelmat on pyrittävä ratkaisemaan heidän kotimaassaan.
Oman maan kodittomia on Suomessa aina ollut. Sen takia he eivät saa samalla lailla median palstatilaa kuin EU:n laajentumisen myötä uutena, ja ehkä muutenkin näkyvämpänä ilmiönä kaduille ilmestyneet romanikerjäläiset. Vaikka tästä johtuen romanikerjäläiset muodostuvat melkein väkisin oman maan kodittomia keskeisemmäksi aiheeksi niin ihmisten keskusteluissa kuin ehkä politiikassakin, ei se oikeuta omien kodittomiemme unohtamista käytännön päätöksenteossa. Kaikki Suomen sisällä annettava uusi tuki tulisi kohdistaa ensisijaisesti oman maamme kansalaisille. Romanien ongelmaan taas tulisi puuttua huomattavasti nykyistä kärkkäämmin koko EU:n tasolla. Bulgariaa ja erityisesti Romaniaa tulisi painostaa romanien aseman parantamiseen muutenkin kuin vain puolipehmeillä puheilla tai rahallisella tuella, jonka käyttöä ei kontrolloida.
