Kun osakkeita myydään, maksetaan lähtökohtaisesti osakkeen hankintahinnan ja luovutushinnan välisestä erotuksesta luovutusvoittoa (tai saadaan verotuksessa hyödynnettäviä luovutustappiota). Hankintahinta taas määritetään pääsääntöisesti ns. FIFO-periaatteella eli ensin hankitut osakkeet myydään ensin. Tähän pääsääntöön liittyy kuitenkin tietyssä mielessä poikkeus, nimittäin osakkeenomistukseen perustuvat osakeannit. Tähän poikkeukseen taas liittyy hyvin monia anteihin osallistujia periaatteessa koskeva erityistapaus, johon verottajalla ei varsinaisesti ole virallista erillisohjeistusta.
Otetaanpa esimerkiksi useita anteja järjestänyt Technopolis. Oletetaan, että osakkeita on ostettu alunperin kolmessa erässä. Osake-anteihin osallistumisen myötä nämä erät muuttuvat niin kappalemäärän kuin hankintahintojensakin osalta. Tämän lisäksi on syntynyt kummassakin osakeannissa yksi pienikokoinen lisäerä, mikäli antiin osallistuja on merkinnyt osakkeita myös ilman merkintäoikeuksia (erät 4 ja 5).
Kuten taulukosta näkee, hankintaerä saattaa muodostua kappalemäärältään laskennallisesti murto-osaiseksi. Kun molempiin anteihin on osallistuttu, on esimerkissä erän kaksi koko on 157,5 osaketta ja erän neljä koko 25,5 osaketta. Verottajan ohjeistuksessa ei erikseen mainita, miten tällaisessa tilanteessa tulisi toimia.
Onko hankintaeriin kuuluvien osakkeiden murto-osilla sitten merkitystä? Hyvin vähän. Tyypillisesti kysymys lienee lähinnä veroilmoitustekninen: mikäli verovelvollinen myy molemmat osakkeen murto-osiin osalliset hankintaerät (eli esimerkissä käytännössä erät 2, 3 ja 4) kokonaisuudessaan, on verotettavan euromäärän kannalta yhdentekevää, mihin erään kahdelle erälle kohdistuva yksittäinen osake ajatellaan kuuluvaksi, mutta veroilmoitus ei sellaisenaan taida taipua puolikkaisiin osakkeisiin, joten on epäselvää, miten asia tulisi merkitä veroilmoitukseen. Veroilmoituksessa on kuitenkin myös mahdollisuus selittää tausta sanallisesti, joten ei jokaista erää ole pakko väkisin eritellä kaavamaisesti.
Puolikkaiden tai muiden murto-osien käsittelyllä voi olla kuitenkin merkitystä myös maksettavien verojen kannalta, olkoonkin että merkitys on käytännössä häviävän pieni. Jos yllä olevan esimerkin tapauksessa luovutettaisiin vain erän 2 osakkeita, luovutusvoiton määrä riippuu siitä, mihin erään osakkeen puolikkaista koostuva osake lasketaan kuuluvaksi. Lisäksi vielä siinä teoreettisessa tilanteessa, että yhden erän hankinta-ajasta on yli 10 vuotta ja toisen erän hankinta-ajasta alle 10 vuotta, verotus muuttuu hankintameno-olettaman käytön seurauksena hieman, mikäli osakkeiden nimellinen arvo on noussut huomattavasti.
Sinänsä voi kysyä, miksi anneissa vanhan omistuksen pohjalta merkityt osakkeet eivät voisi noudattaa FIFO-periaatetta samalla tavalla kuin jos osakkeet vain ostaisi markkinoilta, sillä olisihan se yksinkertaisempaa. Käytäntö lienee kuitenkin perusteltavissa useammallakin tavalla, joista yksi on se, että osakeantien eriyttäminen omiksi hankintaerikseen voisi tarjota perusteettoman tehokkaan työkalun vero-optimointiin. Pieni lisämonimutkaisuus taas ei ole yleensä ainakaan verovelvolliselle ongelma, sillä osakevälittäjät taitavat pääsääntöisesti hoitaa nämä asiat automaattisesti. Verovelvolliselle ylimääräistä päänvaivaa tulee siis yleensä kaiketi vain silloin, jos välittäjällä ei esim. arvo-osuustilin siirrosta johtuen olekaan kaikkia hankintoihin liittyviä tietoja hallussa.
Miten osakkeen murto-osia sitten tulisi käsitellä? Vaihtoehtoja on periaatteessa kolme:
Pilkunviilaajan luonteeni ei halunnut jättää asiaa tähän, joten otinpa yhteyttä verottajaan kysyäkseni onko asiaan virallista kantaa, ja olisiko se A:n, B:n vai C:n mukainen. Muutaman päivän jälkeen soitostani sain asiaan vastaussoiton, joka vahvisti epäilykseni: virallista erillistä ohjeistusta tälle poikkeustilanteelle ei suoranaisesti ole. Verottajan edustajakin piti tilannetta mielenkiintoisena reunatapauksena, mutta päätyi tukemaan vaihtoehtoa C, joka on kirjaimellisin tapa noudattaa verolakia, vaikka se aiheuttaakin sen, ettei veroilmoituksen kaava siihen suoraan ilman lisätietoselityksiä taida taipua.
Koska osakeanteja koskevassa perussäännössä ei sellaisenaan ole siis mitään vikaa, esittäisinkin oikeastaan Vero.fi:lle vain kaksi pientä parannusehdotusta:
Sinänsä voi kysyä, miksi anneissa vanhan omistuksen pohjalta merkityt osakkeet eivät voisi noudattaa FIFO-periaatetta samalla tavalla kuin jos osakkeet vain ostaisi markkinoilta, sillä olisihan se yksinkertaisempaa. Käytäntö lienee kuitenkin perusteltavissa useammallakin tavalla, joista yksi on se, että osakeantien eriyttäminen omiksi hankintaerikseen voisi tarjota perusteettoman tehokkaan työkalun vero-optimointiin. Pieni lisämonimutkaisuus taas ei ole yleensä ainakaan verovelvolliselle ongelma, sillä osakevälittäjät taitavat pääsääntöisesti hoitaa nämä asiat automaattisesti. Verovelvolliselle ylimääräistä päänvaivaa tulee siis yleensä kaiketi vain silloin, jos välittäjällä ei esim. arvo-osuustilin siirrosta johtuen olekaan kaikkia hankintoihin liittyviä tietoja hallussa.
Miten osakkeen murto-osia sitten tulisi käsitellä? Vaihtoehtoja on periaatteessa kolme:
- Murto-osainen osake lasketaan kuuluvaksi kokonoisuudessaan murto-osaan osallisista eristä ensimmäiseen.
- Murto-osainen osake lasketaan kuuluvaksi kokonoisuudessaan murto-osaan osallisista eristä viimeiseen.
- Osakkeet käsitellään laskennallisesti murto-osina.
Pilkunviilaajan luonteeni ei halunnut jättää asiaa tähän, joten otinpa yhteyttä verottajaan kysyäkseni onko asiaan virallista kantaa, ja olisiko se A:n, B:n vai C:n mukainen. Muutaman päivän jälkeen soitostani sain asiaan vastaussoiton, joka vahvisti epäilykseni: virallista erillistä ohjeistusta tälle poikkeustilanteelle ei suoranaisesti ole. Verottajan edustajakin piti tilannetta mielenkiintoisena reunatapauksena, mutta päätyi tukemaan vaihtoehtoa C, joka on kirjaimellisin tapa noudattaa verolakia, vaikka se aiheuttaakin sen, ettei veroilmoituksen kaava siihen suoraan ilman lisätietoselityksiä taida taipua.
Koska osakeanteja koskevassa perussäännössä ei sellaisenaan ole siis mitään vikaa, esittäisinkin oikeastaan Vero.fi:lle vain kaksi pientä parannusehdotusta:
- Määrittäkää virallisesti ja myös esimerkkien tasolla, miten laskennallisesti murto-osaiset hankintaerät tulee käsitellä.
- Havainnollistakaa esimerkkejä taulukoilla (samaan tapaan kuin tein tässä blogijutussa) sellaisissa tapauksissa, joissa se auttaa selkeyttämään esimerkkejä.
Kas, tämä asia onkin sittemmin muuttunut. Nykyään (ehkä vasta tästä vuodesta lähtien?) veroilmoitukseen voi laittaa suoraan desimaaliluvun hankintaerän lukumääräksi. Tämä ei ollut aiemmin mahdollista! Aiemmin ei myöskään muistaakseni onnistunut useamman hankintaerän asettaminen saman luovutuksen kohdalle, mutta nyt se mahdollisuus löytyy!
VastaaPoista