Keskiviikkona THL julkaisi kaksi tuoretta arviota, joista toisessa noin 11 300 ihmisen arvioidaan tarvitsevan sairaalahoitoa epidemian aikana koronaviruksen vuoksi. Heistä tehohoitoa tarvitsee 3 600 potilasta. Synkemmässä arviossa sairaalahoitoa tarvitsisi 15 500 potilasta, joista tehohoitoa 5 000.
Viikko on toki tavallaan tapahtumien etenemistahdin huomioiden hyvin pitkä aika, mutta toisaalta kulunut aika ei juurikaan muuta pandemian etenemisen perusasetelmaa: kasvu on eksponentiaalista, eikä se tyrehdy itsestään ennen kuin se on käynyt niin suuren osan väestöstä läpi, että on ehtinyt syntyä laumasuoja. Samalla poliitikot ovat THL:n näkemysten perässä todenneet, ettei viruksen pysäyttäminen ole tavoitteena. Jan Vapaavuori on sanonut, että "On hyvä muistaa, että ohjeiden tarkoitus ei ole pysäyttää koronaviruksen leviämistä eikä se ole edes mahdollista." ja perhe- ja palveluministeri Krista Kiuru on todennut hallituksen linjauksen olevan se, että "ikäihmiset ja riskiryhmät suojataan, mutta muu väestö ottaa koronaepidemian vastaan".
Tätä ajatellen nuo THL:n arviot tuntuvat valitettavasti edelleen erittäin optimistisilta. Jotta laumasuoja syntyisi loppuväestölle, käytännössä kansasta selvän enemmistön eli 3-4 miljoonan tulisi saada tartunta, sillä vasta tämä saisi tarttumistahtia kuvaavan R-luvun laskemaan alle 1:n ilman, että yhteiskunnassa vallitsisi poikkeusjärjestelyt. Ja jos valtaosa väestöstä käydään läpi, noista THL:n luvuista pessimistisemmätkin tuntuvat tähänastisten tietojen valossa vahvasti alakanttiin olevilta.
Vaikka todellisia tartunnan saaneita on varmasti huomattavasti enemmän kuin tilastoituja, maailmalta saatujen lukujen valossa ei näytä siltä, että näitä tilastoimattomia olisi aivan tolkuttomasti enempää. Oireettomia on joissain vertailuissa ollut noin kolmasosa, ja tämän lisäksi on varmasti oireilevia tilastoimattomia, mutta Centre for Mathematical Modelling of Infectious Diseasesin mukaan kattavimmin tilastoidussa Etelä-Koreassa arviolta vain 22% tartunnan saaneista olisi jäänyt tilastoinnin ulkopuolelle. Muissa maissa osuus on varmasti suurempi, mutta vaikka lähdettäisiin siitä, että tartunnan saaneita olisi Suomessa kolme kertaa enemmän kuin tilastoituja, 15% tilastoiduista tarvitsisi sairaalahoitoa, ja 40% sairaalahoitoa tarvitsevista tarvitsisi tehohoitoa (40% näyttäisi olevan tämänhetkinen suhde Suomessa), tämä tarkoittaisi jo 150 000 sairaalahoitoa tarvitsevaa ja 60 000 tehohoitoa tarvitsevaa. Tämä on pyöreästi 10-kertaisesti THL:n arvioihin nähden. Toki voi olla, että tilastoimattomia on hieman enemmän, ja astetta pienempi osuus tarvitsisi sairaalahoitoa, mutta jos taudin etenemistä ei pysäytetä, on vaikea nähdä mitään tapaa, millä luvut voisivat jäädä noin mataliksi kuin THL:n esittämissä arvioissa.
Ja mitä se tarkoittaa, jos 60 000 vaatisi tehohoitoa. Jos tehohoito kestää keskimäärin 2 viikkoa, se tarkoittaisi yhteensä 120 000 tehohoitoviikkoa. Jos meillä olisi uutisissa esitetty 1000 paikkaa käytettävissä pelkästään koronapotilaita varten, tuohon menisi siis 120 viikkoa eli 2 vuotta! Ja jotta tahti pysyisi kontrollissa, pitäisi lähestulkoon tuonne asti pitää myös poikkeusjärjestelyjä yllä. Ja silti mahdollisesti kymmenettuhannet kuolisivat tautiin Suomessakin! Melko mahdoton ajatus.
Nämä luvut ovat hyvin musertavia, mutta onneksi THL:llä on toisaalta esiintynyt vastaavasti tarpeettoman pessimistisiä näkemyksiä sen suhteen, missä määrin ihmiset voivat taudin etenemiseen vaikuttaa. THL:n terveysturvallisuuden johtaja Mika Salminen on aiemmin sanonut, ettei viruksen etenemistä voi pysäyttää. Nyt, rajoitustoimenpiteiden tultua käyttöön Salminen on puolestaan todennut Yleisradiolle, että "ihmisten väliset kontaktit ovat vähentyneet väestöryhmästä ja sijainnista riippuen 25-50%". Kuin luin tämän kommentin lehdestä, pidin jokseenkin täysin mahdottomana, että toimien vaikutus olisi noin pieni. Jos koulut ovat tyhjillään, päiväkodeissa on paikalla ehkä 25% lapsista, ravintolat ja baarit ovat kiinni, kaikki etänä tehtävissä oleva työ tehdään etänä, riskiryhmiin kuuluvat elävät eristyneinä, kavereita ei juuri tavata, kaupoissa käyntejäkin karsitaan, ja kaiken lisäksi kiinnitetään kaikessa toiminnassa enemmän huomiota käsihygieniaan ja muuhun kontaktien vähentämiseen, miten ihmeessä tämän kaiken vaikutus voisi olla muka vain 25-50%:n vähennys kontakteissa?
No, kun aikaa on kulunut taas muutamia päiviä lisää, tartuntojen määrän kehittyminen on osoittanut, että kyllä ne kontaktit ovatkin vähentyneet selvästi enemmän (kts. Tartuntojen avainluku romahti alemmas kuin missään ennusteessa). Jos todella hyvin menee, kehitys voi olla talttumassa jo nykytoimenpiteillä. Jos ne eivät riitä, vielä on jonkin verran lisätoimenpiteitä käytettävissä. Etelä-Koreassa, Singaporessa, Islannissa ja tietysti kovia keinoja käyttäneessä Kiinassa taudin eteneminen onnistuttiin pysäyttämään tehokkaasti. Kyllä sama onnistuu myös meiltä!
Tätä ajatellen nuo THL:n arviot tuntuvat valitettavasti edelleen erittäin optimistisilta. Jotta laumasuoja syntyisi loppuväestölle, käytännössä kansasta selvän enemmistön eli 3-4 miljoonan tulisi saada tartunta, sillä vasta tämä saisi tarttumistahtia kuvaavan R-luvun laskemaan alle 1:n ilman, että yhteiskunnassa vallitsisi poikkeusjärjestelyt. Ja jos valtaosa väestöstä käydään läpi, noista THL:n luvuista pessimistisemmätkin tuntuvat tähänastisten tietojen valossa vahvasti alakanttiin olevilta.
Vaikka todellisia tartunnan saaneita on varmasti huomattavasti enemmän kuin tilastoituja, maailmalta saatujen lukujen valossa ei näytä siltä, että näitä tilastoimattomia olisi aivan tolkuttomasti enempää. Oireettomia on joissain vertailuissa ollut noin kolmasosa, ja tämän lisäksi on varmasti oireilevia tilastoimattomia, mutta Centre for Mathematical Modelling of Infectious Diseasesin mukaan kattavimmin tilastoidussa Etelä-Koreassa arviolta vain 22% tartunnan saaneista olisi jäänyt tilastoinnin ulkopuolelle. Muissa maissa osuus on varmasti suurempi, mutta vaikka lähdettäisiin siitä, että tartunnan saaneita olisi Suomessa kolme kertaa enemmän kuin tilastoituja, 15% tilastoiduista tarvitsisi sairaalahoitoa, ja 40% sairaalahoitoa tarvitsevista tarvitsisi tehohoitoa (40% näyttäisi olevan tämänhetkinen suhde Suomessa), tämä tarkoittaisi jo 150 000 sairaalahoitoa tarvitsevaa ja 60 000 tehohoitoa tarvitsevaa. Tämä on pyöreästi 10-kertaisesti THL:n arvioihin nähden. Toki voi olla, että tilastoimattomia on hieman enemmän, ja astetta pienempi osuus tarvitsisi sairaalahoitoa, mutta jos taudin etenemistä ei pysäytetä, on vaikea nähdä mitään tapaa, millä luvut voisivat jäädä noin mataliksi kuin THL:n esittämissä arvioissa.
Ja mitä se tarkoittaa, jos 60 000 vaatisi tehohoitoa. Jos tehohoito kestää keskimäärin 2 viikkoa, se tarkoittaisi yhteensä 120 000 tehohoitoviikkoa. Jos meillä olisi uutisissa esitetty 1000 paikkaa käytettävissä pelkästään koronapotilaita varten, tuohon menisi siis 120 viikkoa eli 2 vuotta! Ja jotta tahti pysyisi kontrollissa, pitäisi lähestulkoon tuonne asti pitää myös poikkeusjärjestelyjä yllä. Ja silti mahdollisesti kymmenettuhannet kuolisivat tautiin Suomessakin! Melko mahdoton ajatus.
Nämä luvut ovat hyvin musertavia, mutta onneksi THL:llä on toisaalta esiintynyt vastaavasti tarpeettoman pessimistisiä näkemyksiä sen suhteen, missä määrin ihmiset voivat taudin etenemiseen vaikuttaa. THL:n terveysturvallisuuden johtaja Mika Salminen on aiemmin sanonut, ettei viruksen etenemistä voi pysäyttää. Nyt, rajoitustoimenpiteiden tultua käyttöön Salminen on puolestaan todennut Yleisradiolle, että "ihmisten väliset kontaktit ovat vähentyneet väestöryhmästä ja sijainnista riippuen 25-50%". Kuin luin tämän kommentin lehdestä, pidin jokseenkin täysin mahdottomana, että toimien vaikutus olisi noin pieni. Jos koulut ovat tyhjillään, päiväkodeissa on paikalla ehkä 25% lapsista, ravintolat ja baarit ovat kiinni, kaikki etänä tehtävissä oleva työ tehdään etänä, riskiryhmiin kuuluvat elävät eristyneinä, kavereita ei juuri tavata, kaupoissa käyntejäkin karsitaan, ja kaiken lisäksi kiinnitetään kaikessa toiminnassa enemmän huomiota käsihygieniaan ja muuhun kontaktien vähentämiseen, miten ihmeessä tämän kaiken vaikutus voisi olla muka vain 25-50%:n vähennys kontakteissa?
No, kun aikaa on kulunut taas muutamia päiviä lisää, tartuntojen määrän kehittyminen on osoittanut, että kyllä ne kontaktit ovatkin vähentyneet selvästi enemmän (kts. Tartuntojen avainluku romahti alemmas kuin missään ennusteessa). Jos todella hyvin menee, kehitys voi olla talttumassa jo nykytoimenpiteillä. Jos ne eivät riitä, vielä on jonkin verran lisätoimenpiteitä käytettävissä. Etelä-Koreassa, Singaporessa, Islannissa ja tietysti kovia keinoja käyttäneessä Kiinassa taudin eteneminen onnistuttiin pysäyttämään tehokkaasti. Kyllä sama onnistuu myös meiltä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti