sunnuntai 25. toukokuuta 2025

Kun kryptojen syklisyys katkeaa?

Bitcoin ja muut kryptovaluutat ovat tehneet monista todella rikkaita. Samalla monet kryptovaluuttaintoilijat tuntuvat uskovan kutakuinkin ikuiseen nousuun, toisinaan argumenttina pelkkä peräpeilinäkymään pohjautuva ekstrapolaatio. Yksi osa tätä tarinaa on se, miten Bitcoinin markkina-arvo seuraa Bitcoinin neljän vuoden louhintapalkkioiden puoliintumisjaksoihin pohjautuvaa sykliä, jossa jokaisessa syklissä rikotaan selvästi edellisen syklin hintaennätys. Vuonna 2017 Bitcoin nousi korkeimmillaan vajaaseen 20 000 dollariin, 2021 vajaaseen 70 000 dollariin, ja nyt 2025 ollaan vajaassa 110 000 dollarissa.

Bitcoinista on louhimatta enää noin 1,1 miljoonaa kokonaisuudessaan 21 miljoonasta. Tätä ajatellen Bitcoinin louhintapalkkioiden puoliintumisen vaikutuksen Bitcoinien kokonaistarjontaan ja siten markkina-arvoon luulisi olevan varsin vähäpätöinen. Toki Bitcoinin louhijoiden myytävän tavaran väheneminen vaikuttaa jonkin verran tarjontaan, mutta toisaalta vaikutuksen pitäisi muodostua vähäpätöisemmäksi  siitäkin johtuen, että koko prosessi on tiedossa jo etukäteen, eli mitään uutta tietoa ei varsinaisesti tule puoliintumisen tapahtuessakaan. Koko syklisyys vaikuttaakin olevan suurimmalta osin itseään toteuttavaa markkinapsykologiaa. Kun koko kryptovaluuttamarkkina pohjautuu muutenkin suurimmalta osin vain spekulaatioon siitä, mitä muut jatkossa valuutoista olisivat valmiita maksamaan, tällainen syklisyyteen pohjautuva markkinapsykologia pääsee jylläämään vahvana - tai ainakin on tähän asti jyllännyt. Mutta jos syklisyys pohjautuu vain tällaiseen psykologiaan, eikö se tee siitä hyvinkin hauraan? Ilmeneekö se hauraus lopulta myös Bitcoinin hinnassa? Mitä tapahtuu, kun tämä sykli joskus katkeaa?


Kukaan ei tiedä, nouseeko Bitcoinin arvo 2025 vielä uuteen huippuunsa tai paljonko Bitcoinin arvo tuolloin on, mutta selvää on se, että välillä 2021 - 2025 sykli ei katkennut. Toimiiko sykli myös 2025-2029? Ehkäpä. Varmaa on joka tapauksessa se, että ikuisesti se ei voi jatkua, enkä millään usko, että sitä täytyisi odottaa viimeiseen puolittumiseen vuonna 2140. 


Jos vaikkapa vuosien 2029-2033 välillä ei enää noustakaan uuteen hintaennätykseen, mitä tapahtuisi? Ei se Bitcoinin arvoa rupeaisi nollaan syöksemään, vaikka monet kryptomaailman ulkopuoliset sellaista välillä vaikuttavat huutelevan. Ei se tarkoittaisi välttämättä edes mitenkään merkittävää romahdusta. Kun uusi hintahuippu jäisi saavuttamatta, se tarkoittaisi kuitenkin syklipsykologian rikkoutumista, minkä myötä Bitcoinista tulisi ehkä aiempaa vahvemmin kullan kaltainen, tavallisempi spekulatiivinen sijoituskohde: aiempaa harvemmille toivottu tie äkkirikastumiseen, mutta toisaalta aiempaa useammalle sijoituksellinen turvasatama.



Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>



maanantai 28. huhtikuuta 2025

Lisätulojen rajaonni

Lisää töitä, vai lisää vapaa-aikaa?
Petteri Orpo perustelee hallituksen kehysriihen suurituloisten veroalennusta mm. sillä, että “Saamme lääkärit tekemään taas viisipäiväistä työviikkoa” (kts. HS:n juttu). Tuntuu, että tässä tehdään verotuksen vaikuttavuutta ajatellen oikeistolaiseen näkökulmaan pohjautuva yksinkertaistus.

On selvää, että raha tuo onnea. On toisaalta myös tutkittu ja arkijärkeen hyvin sopiva tosiasia, että mitä enemmän rahaa on, sitä vähemmän lisäonnea kukin lisäeuro tuo. Kutsuttakoon tuota lisäonnea rajahyöty-käsitteen mukaisesti vaikkapa rajaonneksi. Se on mielestäni tekijä, mikä oikeistolaisessa veroajattelussa usein tuntuu unohtuvan, ja lääkäreiden työaikaan viittaaminen tuntuu tästä mainiolta esimerkiltä. 

Oletetaan esimerkiksi lääkärille 100 000 euron bruttovuositulot, mistä käteen jää noin 60 000 euroa. Oletetaan, että tuon 60 000 euron jälkeen jokaisesta tienatusta lisäeurosta syntyy niin vähän lisäonnea, että hän saa enemmän iloa lisätystä vapaa-ajasta. Mitä lääkäri tekee saavutettuaan tuon rajapyykin? Jos lääkäri saavuttaa tuon saman summan vähemmällä työllä kuin aiemmin, kumpi on todennäköisempää: että lääkäri lisää vai että lääkäri vähentää tekemiään työtunteja? 


Yksittäisestä eurorajasta puhuminen on tietysti sekin yksinkertaistus. Käytännössä ei tietenkään ole mitään maagista rajaa, jonka jälkeen lisäraha ei ollenkaan kiinnostaisi. Se ei kuitenkaan poista sitä, että korkeammilla tuloilla yksittäisten lisäeurojen houkuttavuus laskee. Ja vastaavasti mitä vähemmän on vapaa-aikaa, sitä enemmän sitä saattaa arvostaa. Mikäli ihmisellä on mahdollisuus vaikuttaa tekemänsä työn määrään, hän pyrkii löytämään sopivan tasapainon, missä saa riittävästi niin rahaa kuin vapaa-aikaa. 


Ydinkysymys sitten tietysti kuuluu, miten työntekijä määrittää oman tasapainonsa työn ja vapaa-ajan välillä. Veronalennus vaikuttaa tässä kahta kautta. Jos veroalennuksen jälkeen käteen jäisi samasta työstä 10% enemmän kuin aiemmin, lisätienestit kiinnostavat luultavasti aiempaa vähemmän. Toisaalta jos myös tehdyistä lisätöistä saa vaikkapa 10% enemmän, lisätyöt houkuttavat sitä kautta samalla aiempaa enemmän. Lisäeuron madaltunut kiinnostavuus ja lisäeuron ansaitsemisen helpottuminen ovat vaikutukseltaan päinvastaisia, ja syövät siten osittain toistensa vaikutusta. 


Mitä verojen alennus sitten kokonaisuudessaan vaikuttaa? Kokonaisvaikutus riippuu yksilöstä, mutta toki valtion tasolla kiinnostaa keskimääräinen vaikutus. Uskoisin, että siihen vaikuttaa suurituloisilla positiivisesti pelkkää veroprosentin laskua enemmän progression hillitseminen. Kokonaisvaikutus voi siten olla hallituksen esittämän mukaisesti positiivinen siten, että töitä tehtäisiin lisää, mutta on vaikea uskoa, että se riittäisi täyttämään muutenkin vauhdilla velkaantuvan valtion verotuloihin syntyvää aukkoa. Millähän se aukko siis täytettäisiin? Olisiko lääkärin työviikkoa parempiakin perusteluja verojen laskemiselle? Täyttyisikö verotuloihin syntyvä aukko suomalaisten osaajien vahvemmalla pysymisellä kotimaassa? Matalammilla veroilla houkutelluilla ulkomaisilla osaajilla? Jollain muulla?




Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>



sunnuntai 23. maaliskuuta 2025

Perintövero vai luovutusvoittovero?

Perintöveron puolesta tai sitä vastaan voi esittää monenlaisia argumentteja, niin hyviä kuin huonojakin. Kysymykseen ei ole yhtä selkeää oikeaa vastausta, mutta jotta aihetta koskevat argumentit olisivat järkeviä, tärkeä lähtökohta on, että tiedetään, mistä ylipäätään on kyse. Puhuttaessa perintöveron korvaamisesta luovutusvoittoverolla vaikuttaa kuitenkin siltä, että siihen liittyy harhakäsityksiä.


Perintötalo

Monen käsitys tuntuu olevan, että luovutusvoittovero tarkoittaisi esim. että 10 000 euron omaisuuserän myymisestä tulisi maksaa (30 prosentin veroprosentin mukaisesti) 3000 euroa veroa. Eihän siitä ole kyse. Nimensä mukaisesti veroa maksetaan vain voitosta, ei koko luovutuksen arvosta. Voitto taas lasketaan tietysti hankintamenon (eli hankintahinnan ja siihen liittyvien kustannusten) ja luovutuksesta saadun rahan erotuksesta. Ruotsin järjestelmässä hankintameno säilyy samana kuin mitä se oli ollut perittävällä, enkä näe syytä, miksei malli olisi sama Suomessakin. Toisin sanoen jos omaisuuden arvo oli 10 000 euroa, kun perittävä sen aikoinaan osti, ei perijä joutuisi maksamaan yhtään veroa, jos myyntihinta ei olisi tuota 10 000 euroa korkeampi. Jos arvo olisi noussut 10 000 eurosta 12 000 euroon, tuosta 2 000 eurosta menisi vero, eli 30%:n verokannalla 600€.


Entä jos arvo olisi noussut huomattavasti, jos kyse olisi vaikkapa vuosikymmeniä sitten ostetusta omaisuuserästä? Nimellishinta on voinut nousta moninkertaiseksi, mikä tarkoittaisi sitä, että verotettavaakin syntyisi paljon. Yleisesti ottaen luovutusvoitoissa on tällaisia tilanteita varten olemassa hankintameno-olettaman käsite, joka rajaa hankintamenon vähintään 20%:n suuruiseksi alle 10 vuoden omistuksien osalta ja 40%:n suuruiseksi yli 10 vuoden omistuksien osalta. Toisin sanoen vaikka nimellinen arvo olisikin noussut 10-kertaiseksikin 10 000 eurosta 100 000 euroon kymmenien vuosien aikana, vero menisi vain 60 000 eurosta, mistä menisi 32% veroa eli 19200€. Tämä on enemmän kuin mitä lähimpien sukulaisten 1. veroluokassa maksettaisiin 100 000 euron perinnöstä (8700€), mutta hieman vähemmän mitä 2. veroluokassa maksettaisiin (20500€). 


Kun mediassa on kirjoitettu perintöveron korvaamisesta luovutusvoittoverolla, siitä saattaa syntyä vaikutelma, että tulisi jotenkin uusi vero lisää. Siitähän ei oikeastaan ole kysymys. Nykymallissa perintöverotus vain luo hankintamenolle uuden arvon ja ajankohdan, joten kun tätä verotusta ei tapahdu, vanha hankintameno säilyy. 


Mitäs tämä tarkoittaa käytännössä tyypillisiä perintöjä ajatellen? Tilastokeskuksen tietojen perusteella perinnönsaajan osuuksien mediaaniarvo oli noin 15100 euroa vuonna 2021. Keskimääräinen perintö on selvästi suurempi eli 40 000 euron luokkaa, mutta tästä huolimatta suurin osa perinnöistä jäi siis verotettavan 20 000 euron rajan alapuolelle, ja perinnönsaajista vain 42,3% joutui maksamaan perintöveroa. Jos perintöveroa ei olisi, osa aiemmin verot välttäneestä enemmistöstä saattaisi joutua maksamaan veroa, ja toisaalta osa niistä, jotka joutuisivat maksamaan perintöveroa nykymallissa, eivät joutuisi maksamaan veroa edes omaisuutta luovuttaessa, tai joutuisivat maksamaan sitä aiempaa vähemmän. 


Riippuu monesta tekijästä onko perinnön verottaminen vai luovutuksen verottaminen perinnönsaajan kannalta edullisempi: perinnön suuruudesta, sen muodosta, omaisuuden hankintamenosta, sekä siitä, kumpaan perintöveroluokkaan sukulaisuussuhteen perusteella kuuluu. Lähtökohtaisesti näyttäisi siltä, että pienemmillä perinnöillä vero todennäköisemmin nousee, kun taas suuremmilla laskee. Tähän on useampia syitä:

  • pienet perinnöt ovat olleet tähän asti verovapaita

  • veroprogressio on suurempi perintöverotuksessa kuin pääomaverotuksessa

  • suuret perinnöt ovat vahvemmin arvopaperipainotteisia, eikä näitä omaisuuseriä välttämättä edes tarvitse myydä, jolloin veroa ei tarvitse maksaa tai se maksetaan vasta sen verran myöhemmin, että raha ehtii tuottaa korkoa korolle ennen veron maksua


Toisaalta pienet perinnöt voivat todennäköisemmin koostua esim. vain käteisestä tai muusta vastaavasta, jolloin mitään verotettavaa ei välttämättä syntyisi, jos perintöverosta luovuttaisiinkin, kun eipä käteiseen voi kohdistua luovutusvoittoa.


Minkälaisia oheisvaikutuksia perintöverotuksesta luopumiselle sitten olisi? Katsotaanpa:

  1. Omaisuuden myymiselle voisi tulla toisinaan isokin kynnys, mikä aiheuttaisi käytännössä hyvinvointitappiota.

  2. Samalla saatettaisiin luopua oman asunnon luovutusvoiton verovapauden 2 vuoden säännöstä, sillä jos verottaja ei saisi asunnon perimistä verotettua, verottaja saattaisi haluta kuitenkin sitten verottaa sitä arvonnousua. Tämä lisäisi edeltävän kohdan lukitusfektiä entisestään.

  3. Osakesäästötili ei voisi enää toimia nykytapaan “perintösäästötilinä”: nykyäänhän osakesäästötilin tuotot jäävät perittäessä kokonaan verottamatta, mutta perintöverosta luovuttaessa tuotot tulisivat aina lopulta verotettaviksi. 

  4. Perintöverosta luopuminen poistaisi yhden verotuksellisen porsaanreiän. Tuolloin ei enää voisi välttää huomattavasti nousseen omaisuuden luovutusvoittoveroa lahjoittamalla omaisuuserän ensin läheiselle.

  5. Mielenkiintoinen kysymys on: jos perittyjen omaisuuserien hankintamenot tulevat perijälle, päteekö tämä myös arvoaan menettäneiden omaisuuserien kohdalla? Voisiko perijä siis periä verohyötyä verovähennyskelpoisten tappioiden muodossa? Tuolloin teoriassa mitättömänkin suuruinen perintö voisi olla verotuksellisesti arvokas.



Perintövero on monien inhoama veromuoto. Se on osin ymmärrettävää, mutta samalla inhon laajuus tuntuu yllättävältä ottaen huomioon mm. sen, että edellä kuvatut tilastot huomioiden perintöverosta luopuminen saattaisi ei vain helpottaa suurten perintöjen saajia, vaan toisaalta myös kasvattaa useiden pienten perintöjen saajien verotaakkaa. Osa hyötyisi muutoksesta, osa häviäisi. Olisivatko muutokset oikeudenmukaisia, on yksi merkittävä kysymys. Ehkä sitäkin merkittävämpi, mutta samalla myös monimutkaisempi kysymys on, mikä olisi muutoksen laajempi yhteiskunnallinen vaikutus ottaen huomioon mm. sen, miten verotus muissa maissa toimii. Itse pidän lähinnä selvänä sitä, että oma inhokkiveroni on jokin aivan muu, nimittäin varainsiirtovero





Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>



keskiviikko 5. maaliskuuta 2025

Trump ja Zelenskyi, kuka ei kunnioittanut ja ketä?

Viime perjantainen tapaaminen Oval Officessa oli aika kamalaa katsottavaa. Varsinkin Euroopassa Trumpin ja Vancen käytös on tuomittu tyystin, mutta siitä huolimatta Trump on vaatinut Zelenskyiltä anteeksipyyntöä. 

Kumpi Oval Officessa siis toimikaan epäkunnoittavasti, Trump vai Zelenskyi? 

Zelenskyi, Trump ja Vance Oval Officessa

Katsotaanpa:

Trump:

  • esitti diilin ikäänkuin vastapuoli olisi jo sen hyväksynyt. Kai tämäkin on jonkinlaista kauppamiehen fake it till you make it -toimintamallia, mutta se vähättelee vastapuolta
  • ei ottanut Zelenskyin turvallisuushuolia koskevia kysymyksiä ollenkaan vakavasti.
  • vähätteli yleisöstä tulleista kysymyksistä ehkä kiinnostavinta liittyen Venäjän valtaamien alueiden ja lähellä etulinjaa olevien alueiden mineraaleista toteamalla vain käytännössä, että ”saa nähdä”
  • kutsui Zelenskiyä suoraan tyhmäksi presidentiksi
  • on aiemmin kutsunut Zelenskyiä mm. diktaattoriksi, mutta ei pyytänyt sitä edelleenkään anteeksi
  • ei antanut Zelenskyin puhua
  • tylytti vihaisesti ”korttien puutteesta”
  • antoi Vancen tylyttää toteamalla suorasanaisesti että tietävät Zelenskyin olevan väärässä (kaiken suhteen?)
  • siinä missä Zelenskyille kyse on siitä, onko hänen kotimaansa sotatannerta, Trump alensi koko tilaisuuden "hyväksi televisio(-viihteeksi)".

Zelenskyi:

  • pukeutui väärin pukeutumalla samoin kuin kaikissa tapaamisissa sodan puhjettua?
  • kehtasi todeta, että Venäjä oli se, joka hyökkäsi
  • kehtasi puhua turvatakuista
  • kehtasi kysyä Vancelta, millaisella diplomatialla rauha saataisiin ylläpidettyä
  • sanoi kiitos liian harvoin

Ja kumman nyt siis pitäisikään pyytää anteeksi?



Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>