keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Lisäeläkkeiden pitkä häntä

Helsingin Sanomat toi maanantaina (16.1.2012) esille sen, miten yhteisistä varoista maksetaan korkeatuloisten lisäeläkkeitä (ks. Työntekijöille miljoonalasku johtajantason lisäeläkkeistä). Tavalliset työssäkäyvät joutuvat siis rahoittamaan suurimman osan rikkaiden lisäeläkkeistä. Katsoi asiaa mistä näkökulmasta tahansa, epäreilultahan se vaikuttaa. Mutta mikä tässä on taustalla?

Apinaa koijataan (8.8.2010)
Apinaa koijataan (8.8.2010).

Tavallisissa eläkkeissä lähtökohta on oikeastaan sama. Ne eläkerahat, mitä eläkeläinen saa, tulevat merkittävissä määrin sillä hetkellä työssäkäyvien eläkemaksuista. Tällä on erinäisiä seurauksia. Ensinnäkin se tekee järjestelmästä dynaamisemman ja mahdollistaa paremmin säännöllisen eläketulon ylläpitämisen muuttuvissakin taloudellisissa olosuhteissa. Lisäksi sitä kautta eläkeläinen voi päästä kiinni myös talouskasvun vaikutuksista, joskin nykyinen ns. taitettu indeksi syö tämän vaikutuksen 80-prosenttisesti. Kolmanneksi: mikäli eläkemaksujen kerääminen loppuisi, rahat loppuisivat.

Miten tämä sitten ilmenee lisäeläkejärjestelmässä? Tavallisen työeläkejärjestelmän ja lisäeläkejärjestelmän erottaa yksi selkeä tekijä. Tavallinen eläkejärjestelmä on pakollinen, kun taas lisäeläkejärjestelmä ei. Tässäpä se onkin asian ydin: koska tavallinen työeläkejärjestelmä on pakollinen, sen voi periaatteessa ajatella jatkuvan ikuisesti, vaikka oikeudenmukaisuuden ylläpitämisessä ja rahoituksen tasapainottamisessa onkin varmasti työtä. Sen sijaan vapaaehtoisuuteen pohjautuvan järjestelmän ei ikinä voi olettaa jatkuvan ikuisesti.

Lisäeläkemaksut ilmeisesti aikanaan tyrehtyivätkin kunnes lopulta järjestelmä lopetettiin vuonna 2001. Nyt rahat alkavatkin olla lähes lopussa. Sopimuksesta pidetään kuitenkin kiinni, joten lisäeläkkeiden saajat saavat silti rahansa, joka nyt on otettava tavallisten eläkkeenmaksajien pussista. En tiedä, mitkä olivat realiteetit 60-luvulla lisäeläkejärjestelmää luotaessa, mutta kyllä tähän vääjäämättä edessä olleeseen järjestelmän alasajoon olisi pitänyt mielestäni varautua siten, ettei tavallisten työssäkäyvien eläkevaroihin tarvitsisi kajota näin räikeällä tavalla.

Tavallista eläkejärjestelmää en Ponzi-huijaukseksi kutsuisi, mutta lisäeläkejärjestelmään nimitys osuu jo melko hyvin. Wincapitasta sen erottaa kuitenkin yksi tekijä: järjestelmän luhistuttua tuotot eivät lakanneetkaan, sillä työssä käyvä kansa tuli apuun. Onko se sitten reilua? Eipä oikeastaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Aiheeseen liittyviä tekstejä...