perjantai 15. huhtikuuta 2011

Toisenlainen vaalitulos

Kirjoitin vajaa kuukausi sitten siitä, että eduskuntavaalit olisi mahdollista järjestää myös toisin (Eduskuntavaalit tyhjältä pöydältä). Osuvasti tuoreimmassa tämän päivän NYT-lehdessä julkaistiinkin juuri tulokset kyselytutkimuksesta, jossa selvitettiin kenelle ihmiset antaisivat miinusäänensä (ks. Vaalien vastustetuin puolue). Jutussa ei kuitenkaan käsitelty sitä, millaisia tuloksia miinus- ja plusäänten yhteenlaskeminen antaisi. Miten tällainen laskutapa siis näkyisikään eduskuntavaalien tuloksessa?

Alla on eriteltynä tärkeimpien puolueiden viimeisimmät mittauksista saadut kannatusluvut, sekä vastaavat tulokset, kun äänisaldoista vähennetään NYT:n teettämän tutkimuksen miinusäänet(*).

SijaNykyinen vaalitapaPlus ja miinus -vaalit
1.Kokoomus 20,2%Keskusta 13,9%
2.SDP 18,0 %SDP 12%
3.Keskusta 17,9%Kokoomus 6,2%
4.Perussuomalaiset 16,9%Vasemmistoliitto 3,1%
5.Vihreät 8,3%RKP 2,4%
6.Vasemmistoliitto 8,1%Vihreät 0,3%
7./6.RKP 4,4%Kristillisdemokraatit 0,3%
8.Kristillisdemokraatit 4,3%Perussuomalaiset -4,1%

Kuten taulukosta nähdään, puolueiden järjestys menisi uusiksi. Merkittävin muutos olisi perussuomalaisten sukellus kärkinelikon kahinoista tämän kahdeksan puolueen joukon pahnanpohjimmaiseksi ja negatiivisille äänille. Toiseksi huomattavin muutos olisi kokoomuksen putoaminen selvästi Keskustan ja SDP:n alapuolelle. Kumpikaan näistä tuloksista ei ole kovin yllättävä. Muut muutokset eivät sitten olekaan niin suuria: vasemmistoliitto ja RKP saisivat hieman enemmän suhteellista nettosuosiota ja vihreät menettäisivät sitä hieman. Jos tuloksista yllätyksiä hakee, en olisi ehkä ihmetellyt, vaikka kristillisdemokraatit tai kokoomuskin olisivat keränneet hieman enemmänkin miinusääniä.

Kumpi puolueiden sijoitusjärjestys on sitten tässä tapauksessa eli näissä vaaleissa parempi? Se on tietysti puhtaasti mielipidekysymys. Entä kumpi vastaisi paremmin kansan tahtoa? Siitäkin voidaan väitellä, vaikka itse näkisin kansan miinusäänien huomioonottamisen tuovan lähemmäs kansan kollektiivista tahtoa. Entä kummalla laskentatavalla toteutuisi yleisesti ottaen eduskuntavaaleissa kansakunnan paras, jos äänestystavan muutos ei vaikuttaisi poliitikkojen käytökseen? Koska äänestystapa kuitenkin väistämättä vaikuttaa myös politiikkoihin, kummalla laskentatavalla poliitikkojen käytöstä ohjattaisiin hedelmällisimmällä tavalla? Näihin kahteen viimeiseen kysymykseen on vaikea löytää selvää vastausta. Optimi saattaisi löytyä myös välimaastosta, jossa negatiivisen äänen painoarvo olisi positiivista ääntä esimerkiksi puolet pienempi.




PÄIVITYS 17.4. VAALIEN JÄLKEEN:

Alla vielä vastaava taulukko lopullisilla äänestystuloksilla:

SijaNykyinen vaalitapaPlus ja miinus -vaalit
1.Kokoomus 20,4%SDP 13,1%
2.SDP 19,1 %Keskusta 11,8%
3.Perussuomalaiset 19,0%Kokoomus 6,4%
4.Keskusta 15,8%Vasemmistoliitto 3,2%
5.Vasemmistoliitto 8,1%RKP 2,3%
6.Vihreät 7,2%Kristillisdemokraatit 0,0%
7.RKP 4,3%Vihreät -0,8%
8.Kristillisdemokraatit 4,0%Perussuomalaiset -2,0%


Vaalitulos poikkeaa siis jonkin verran viimeisistä suosiomittauksista. Perussuomalaiset kasvattivat yhä suosiotaan (pienen väliaikaisen laskun jälkeen). Myös SDP paransi äänisaalistaan, kun taas vihreät ja keskusta menettivät ääniä. Lopulliseen tulokseen miinus-äänten huomioonottaminen olisi vaikuttanut tavallaan vielä enemmän kuin aiempien mittauksien valossa: Perussuomalaiset olisivat pudonneet näiden kahdeksan puolueen joukossa viisi (äänimäärältään lähes kuusi) sijaa neljän sijan sijasta.

Mikä siis oikeasti on se "kansan tahto", mistä Soinikin niin ahkerasti puhuu?

(*) Plus ja miinus -tuloksissa oletetaan, että "ei osaa sanoa" -ryhmä ei antaisi miinusääniä. NYT:n tulokset olivat pyöristetty prosenttiyksikön tarkkuudelle, mutta koska liikutaan näin pienissä pseudoprosenttiluvuissa, pyöristys on mielestäni tarpeettoman karkea, vaikka virhemarginaali olisikin suuri. Siksi olen jättänyt yleisten kannatuslukujen prosenttitarkkuuden myös plus ja miinus -vaalien tulossarakkeeseen. Luvut siis valehtelevat käytännössä hieman, mutta on se mielestäni silti informatiivisempi vaihtoehto kuin esimerkiksi RKP:n 2,4%:n pyöristäminen 2%:iin, joka sekin saattaisi olla todellisilla luvuilla virheellinen pyöristys (4,4-1,6% = 2,8% ≈ 3% eikä 2%).

12 kommenttia:

Petteri Sulonen kirjoitti...

Kansalaisilla on tahto, ja kansalaisryhmien tahdosta voidaan myös jollakin tasolla puhua. "Kansan tahto" on sitten ehkä ne pari asiaa mistä suurin piirtein kaikki Björn Wahlroosia lukuunottamatta ovat jollakin tavalla yhtä mieltä. Edustuksellisen demokratian idea on, että nämä kansalaisryhmät saavat äänensä kuuluville ja pääsevät sitten yhdessä taittamaan peistä keskenään. "Miinusäänet" näyttäytyvät sitten siinä vaiheessa kun ruvetaan jakamaan valiokuntapaikkoja ja muljaamaan hallitusta.

Ei nimittäin tule heillä olemaan helppoa vaikka nousisivat suurimmaksi puolueeksi, jos kaikki muut antavat heille miinusääniä, niin kuin varmaan tekevät. Eli jos Persut onnistuvat saamaan 15-20% äänistä, niin kyllä he eduskuntaan tuolla painoarvolla kuuluvat.

Vaikka olisihan se kiva päästä äänestämään Halla-ahoa vastaan.

Anonyymi kirjoitti...

Mä joka päivä töitä teen, joka ainoa aamu kahdeksaksi meen. Me kaiken teen sen siksi vain, et Johu sä jaksat blogiasi päivittää.

Johannes Hidén kirjoitti...

No niin. Nyt on sitten kaikki varsinaiset äänet laskettu. Lisäsin niistä saadut kannatusluvut vielä erilliseen taulukkoon. Niiden osalta miinusäänten vaikutus perussuomalaisten kannatukseen olisi tavallaan vielä dramaattisempi: pudotus olisi kärkinelikon sijasta kärkikolmikosta pohjalle.

Anonyymi kirjoitti...

Tämä laskelma olettaa, että politiikan teko pysyisi muuttumattomana. Uudessa järjestelmässä poliitikot muuttaisivat linjaansa siten, että myös vastustajille alettaisiin antaa täkyjä.

Nykyisellään pitää hoitaa omat "varmat" kannattajat ja liikkuvat äänestäjät, mutta muita puolueita kannattavista ei tarvitse välittää.

Johannes Hidén kirjoitti...

Tuo on aivan totta. Vaalitapa vaikuttaisi väkisin myös käytännön politiikkaan. Miinusäänet tekisivät sen todennäköisesti vieläpä epärakentavalla tavalla, kun poliitikot rupeaisivat aiempaa varovaisemmiksi ja entistäkin tasapäisemmäksi porukaksi lapioiden samalla toistensa päälle saastaa entistä tiuhemmin. Lisäksi miinusäänet voisivat kasvattaa negatiivista mielialaa poliitikan lisäksi myös yhteiskunnassa laajemmin, ja sitä tuskin voi pitää järkevänä tavoitteena.

Vaikka tuossa kirjoituksessa sanoinkin "optimin" ehkä löytyvän nykyisen äänestyskäytännön ja plus-miinus-vaalien välimaastosta, en siis oikeastaan varsinaisesti miinusäänestystä kannatakaan. Lähinnä tekstin tarkoitus oli toimia ajatusten herättäjänä, sillä mielestäni on joka tapauksessa tervettä joskus pohtia erilaisia vaihtoehtoja vallalla oleville käytännöille. Yksi vaihtoehto voisi olla esimerkiksi se, että saisikin äänestää kahta tai kolmea ehdokasta, joista yksi voisi edelleen olla ensisijainen, jolle annettu ääni saisi isomman painoarvon.

Anonyymi kirjoitti...

Kahden tai kolmen ehdokkaan äänestäminen olisi auttamatta osalle kansasta liian monimutkaista.

Näissä vaaleissa 29,6% äänioikeutetuista kansalaisista jätti äänestämättä, mikä tarkoittaa, että jokainen annettu ääni vastaa 1,42 äänioikeutetun mielipidettä. Järjestelmä tulee ehdottamasti pitää mahdollisimman yksinkertaisena ja etsiä muita keinoja äänestysprosentin nostoon.

Lienemme yhtä mieltä siitä, että mitä korkeampi äänestysprosentti, sitä paremmin vaalitulos vastaa kansan tahtoa. Uskon, että Perussuomalaisten menestys vaaleissa 2011 tulee näkymään äänestysprosentin nousuna seuraavissa vaaleissa - erityisesti, jos puolue menee hallitukseen ja PS:n rivit pysyvät yhtenäisinä.

Johannes Hidén kirjoitti...

Kiitos kommentista. Tuo yksinkertaisuuden tärkeyskin on aivan totta. Se, mikä toimii toisille, ei toimi kaikille. Vastaavasti se, mikä voisi teoriassa olla parempi vaihtoehto, ei välttämättä ole sitä käytännössä.

Kyllä, korkeampi äänestysprosentti lähtökohtaisesti tekee kansan tahdon toteutumisesta täsmällisempää, mutta ei äänestysprosentin korkeutta kannata kuitenkaan itseisarvona pitää. Äänestämisen pitää aina pysyä puhtaasti vapaaehtoisena ilman minkäänlaisia järjestelmällisiä kannustimia (edes henkisiä), jolloin mielipiteitäkään ei tarvitse väkisin muodostaa. Mutta vapaaehtoisuuden puitteissa on toki hyvä asia, jos kansa on aktiivista.

Epäilemättä mahdollisuus valita monta ehdokasta laskisi luultavasti äänestysprosenttia ainakin jossain määrin - vaikka olisi mahdollista valita vain yksikin ehdokas. Siinä suhteessa voisi siis tavallaan syntyä vaje kansan tahdon toteutumisessa. Toisaalta loppujen, kuitenkin äänestävien osalta tahto tulisi ehkä täsmällisemmin mitattua. Vaan onhan se mahdollista, että siinäkin kävisi päinvastoin: ehkä osa äänestämään päätyneistäkin valitsisi ainoastaan ensimmäisen ehdokkaan huolella, ja heittäisivät muut äänensä lähes arpomalla. Vaan kyllähän tuota voisi tutkia, miten erilainen äänestysmalli vaikuttaisi ihmisten äänestyskäyttäytymiseen.

Joka tapauksessa, vaikka nykyinen äänestysmalli olisikin käytännössä paras vaihtoehto, kansan tahto ei kuitenkaan ole mielestäni niin yksiselitteinen käsite, kuin mitä yleensä annetaan ymmärtää.

Anonyymi kirjoitti...

Kansan tahto -teemaa sivuten: Epädemokraattista pulinaa.

Johannes Hidén kirjoitti...

Huomasin vasta nyt tuon linkin "Epädemokraattista pulinaa", koska se oli juuttunut roskapostisuodattimeen.

Oivallinen teksti kyllä: täyttä asiaa ja selkeästi jäsenneltynä. Tämä kohta herätti erityisesti ajatuksia:

"Kansan tahtoa pitää tietenkin toteuttaa, mutta ensiksi pitäisi varmistua siitä, mitä kansa todella tahtoo. Tavallinen ihminen pystyy kyllä valitsemaan ne päämäärät, joita hän pitää tavoittelemisen arvoisina, jos selkeästi esitetään tarjolla olevat vaihtoehdot. Tätä eivät puolueet tee, siinä pelossa että joku potentiaalinen äänestäjä ei pidäkään puolueen päämääristä. "

Niin. Ehkä dialogia kansan ja kansanedustajien välillä voisikin parantaa. Tukipakettien, ydinvoiman, veroprosenttien ynnä muiden peruskysymysten kohdalla poliitikot voisivat juupas-eipäs-keskustelun ja "tämä meidän vaihtoehto on ainoa oikea, koska..."-argumentaation sijasta tuoda joskus avoimemmin esille myös vaihtoehtoisten toimintatapojen hyvät puolet sekä oman näkemyksensä siitä, mihin eri vaihtoehdot hieman pidemmällä tähtäimellä johtaisivat. Se ei tietenkään tarkoita, että omasta kannasta tulisi tinkiä. Henkilökohtaiset ja puolueen päämäärät tulee tietysti myös tuoda selvästi ja perustellulla tavalla esiin, jotta kansalainen tietää ketä äänestää.

Petteri Sulonen kirjoitti...

Englannissa on tekeillä uudistus, joka on hiukan tämänsuuntainen. Siinä äänestäjä panee ehdokkaat paremmuusjärjestykseen. Jokaisesta vaalipiiristä tulee tasan yksi edustaja. Vähiten ääniä saaneen äänet jaetaan jäljelleoleville sen mukaan, kuka oli merkitty kakkoseksi. Tätä toistetaan kunnes jäljellä on kaksi ehdokasta, joista eniten ääniä saanut menee läpi. Sivuvaikutus on, että ehdokkaat joita vastustetaan paljon karsiutuvat, koska he eivät saa noita kakkos- kolmos- ja nelosprioriteetin ääniä. Minusta tämä on reilumpi kuin suorat miinusäänet. Pidän silti enemmän nykyisestä vaalitavastamme.

Linkki

Johannes Hidén kirjoitti...

Taitaa olla samankaltainen äänestysjärjestelmä myös Australiassa. Miinusäänestyksessä on tosiaan huomattavia negatiivisia puolia, mutta tuollainen usean ehdokkaan valitsemisjärjestelmä ei kuulosta hullummalta.

Jos tuollainen järjestelmä otetaan briteissä käyttöön, toivottavasti tehdään samalla perusteellinen vertailu, miten järjestelmänvaihdos vaikutti tuloksiin. Kyllähän se on hyvä saada konkreettiset esimerkit siitä kuka olisi jäänyt valitsematta tai tullut valituksi erilaisella järjestelmällä.

Anonyymi kirjoitti...

Yksi plus yksi on kolme suurilla ykkösen arvoilla.

Tuo Petterin mainitsema äänestysjärjestelmä on kyllä hieno, mutta uskoisin sen olevan hyvin vaikea selkoinen ei-matemaattisesti ajatteleville.

Lähetä kommentti

Aiheeseen liittyviä tekstejä...