tiistai 8. kesäkuuta 2010

Senttihuutokauppojen arpapeli

Oulun käräjäoikeus vapautti juuri Fiksuhuudon arpajaisrikossyytöksistä ( Lähteitä: 1, 2, 3, 4). Miksikähän näin? Mikä fiksuhuudossa muka EI viittaa arpajaisiin? Tarkastellaanpa puolustusehdokkaita:



1. Voitosta pitää maksaa rahaa.

Tuotteen hinta nousee joka huudolla aina kokonaisen sentin verran, joten sen täytyy olla huutokauppaa, niinkö? Missähän tämän ajatuksenjuoksun raja tulee vastaan. Entä jos tuotteen hinta nousisi 0,0001 euroa per huuto? Toisin sanoen sadan huudon jälkeen päästäisiin yhden sentin hintaan, ja 500 huudon jälkeen olisi jo kokonainen fyysinen viisisenttinen maksettavaa. Yhtä hyvin voidaan jatkaa leikkiä vaikka niin, että korotus olisi miljoonasosa eurosta, jolloin yhdestäkään voitosta ei takuulla jäisi maksettavaa.

Käytännössä tuotteesta maksettava hinta on senttihuutokaupoissa täysin sivuroolissa, kun pääroolia vetävät noin euron maksavat huudot. Näin ollen fiksuhuudon väittäminen huutokaupaksi on jokseenkin naurettavaa.

FAKTA 1 : tuotteesta maksettava hinta on täysin sivuroolissa, ja pääroolia vetävät noin euron maksavat huudot.




2. Olisiko pelissä kyse jostain muusta kuin sattumasta?

Sitähän voisi väittää, että taitava fiksuhuutaja osaisi löytää sopivat huutopaikat. Mitäs tämä tarkoittaisi käytännössä?

Onko niin, että jos 40 000 euron auton hinta on noussut 0,01 eurosta 500,00 euroon, se tulee jotenkin vähemmän houkuttelevaksi ostokohteeksi, ja siten taitava pelimies tietää huutaa juuri tuolloin, ja voittaakin auton itselleen? Eli onko tosiaan niin, että 39 500 euron säästö todelliseen arvoon verrattuna on niin tavattomasti heikompi tarjous, että "huonommat" pelaajat eivät tuota enää tajua hyödyntää, kun taas 39 999,99 euron säästön kohdalla jokainen huutaa, eikä noilla hinnoilla ole vielä mahdollisuutta voittaa? Tuskinpa.

FAKTA 2 : Näennäinen mahdollisuus valita "fiksut" huutotilanteet on jokseenkin pelkkää silmänlumetta.




3. Senttihuutokauppa ei toimi kuten arpajaiset

Senttihuutokaupassa ei tosiaan ole ennalta selvillä tiettyä voittavien arpojen joukkoa, kuten esimerkiksi Veikkauksen ässäarvoissa. Eikä senttihuutokaupassa edes ole määritettävissä minkäänlaisia voittojen todennäköisyyksiä, kuten lotossa. Tekeekö se senttihuutokaupasta jotenkin vähemmän sattumaan pohjautuvan? Ei. Vesa Keskisen Miljoonapilkkikin tuomittiin aikoinaan arpajaisrikokseksi, vaikka todennäköisyyksiä erityisvoitolle ei varsinaisesti ollut laskettavissa.

FAKTA 3 : Arpajaisten ei tarvitse perustua arpalappuihin tai tarkasti määritettyihin todennäköisyyksiin.




4. Olisiko niin, ettei laki tunnista senttihuutokauppaa arpajaisiksi?

Kuten kohdassa 3 todettiin, senttihuutokauppa ei ole perinteisen kaltainen sattumaan pohjautuva pelijärjestelmä. Niin ollen olisi mahdollista, että huonosti määritelty laki ei olisi tältä osin ajan tasalla. Mutta onko näin? Arpajaislain 2. §:ssä arpajaiset määritellään seuraavasti:

Tässä laissa tarkoitetaan arpajaisilla toimintaa, johon osallistutaan vastiketta vastaan ja jossa osallistuja voi saada kokonaan tai osittain sattumaan perustuvan rahanarvoisen voiton. Vastikkeena ei pidetä osallistumisilmoituksesta arpajaisiin osallistuvalle koituvia posti-, paikallis- tai kaukopuhelumaksuja taikka vastaavia kuluja, jotka eivät tule arpajaisten toimeenpanijan hyväksi.

Mikähän ihme euron maksu huutamisesta on, ellei sitten vastike osallistumisesta? Ja kyllä se on aivan varmasti rahanarvoinen voitto, jos saa ostaa esimerkiksi 500 euron tuotteen 10 eurolla.

FAKTA 4 : Laki antaa täydet edellytykset määrittää senttihuutokaupan arpajaisiksi.


Eurosentti

Summa summarum:

Ottaen huomioon ylläolevat faktat, ei voi kuin ihmetellä Oulun käräjäoikeuden päätöstä. Ehkä vielä enemmän ihmetyttää joissakin uutislähteissä kuvatut käräjäoikeuden tarkemmat perustelut, kuten

Iltalehti & Nelonen & Itä-Savo : Oikeus sanoo päätöksessään, ettei tuotteen saanti nettihuutokaupasta perustu sattumaan. Koska sattuma ei vaikuta lopputulokseen, kyse ei ole arpajaisrikoksesta.

tai

Kaleva: Oulun käräjäoikeus totesi, että jos yksikään arpajaislain mukainen edellytys ei täyty, kyseessä ei ole arpajaislain mukaiset arpajaiset.


Siis ettäkö kyseessä ei olisi sattuma, ja ettäkö ei yksikään arpajaislain mukainen edellytys kuten osallistumisen vastikkeellisuus muka täyttyisi? Perehtyikö Oulun käräjäoikeus aiheeseen alkuunkaan, vai ovatko lehdet tulkinneet täysin omiaan?

Tässä asiassa tunnuttiin menneen kyllä todella pahasti metsään. Lopullisesti asia tullaan kuitenkin vielä ratkomaan korkeammissa oikeusasteissa. Senttihuutokaupoissa on jo ihan arkijärjellä kyse arpajaisista, joten sellaisina niitä tulee myös lain edessä käsitellä. Kokonaan oma lukunsa on vielä se, toimivatko senttihuutokaupat ylipäätään edes omien sääntöjensä mukaan, vai toimiiko järjestelmissä senttihuutokauppayritysten omia ohjelmoituja botteja, jotka varmistavat, etteivät tuotteet lähde liian halvalla asiakkaille. Jos tuollaista esiintyy, ei puhuta enää pelkästään arpajaislakirikoksesta vaan sen lisäksi myös paljon pahemmasta.

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä analyysi tilanteesta.

pilpi kirjoitti...

Hyvähä se jonkun on noita syynätä!

Jefferson T.D. kirjoitti...

@pilpi: No niin on. Nyt "syynääminen" meni vain vähän reisille. Aika helpostihan nämä pitäisi arpajaisiksi voida tuomita jo ihan ilman erityistä syynäämistäkin.

Tarkempaa syynäämistä tarvittaisiin sitten puljun mahdollisten omien huutajabottien tutkimisessa.

AntonS kirjoitti...

Ei syyttäjä valittanut päätöksestä vaan sanoi asian olevan loppuunkäsitelty. Yrittäjät saivat siis selkävoiton valtiosta. Kyllä se vika on kateellisissa ihmisissä, jotka pyrkivät näkemään aina pahaa kun menestyy ja keksii jotain.

Tuo bottitarina on myös yhtälailla tuulesta temmattu, koska ei siihenkään ole tullut vastaan ainuttakaan todistetta.

Noiden kavereiden ainoa rike olikin siis loppupeleissä se, että keksivät liian hyvän liikeidean ja menestyivät sillä Suomessa. Kovia poikia kun kestivät tuon rumban.

Koska te idiootit lopetatte tuon kateellisen panettelun?

Jefferson T.D. kirjoitti...

AntonS, näköjään oletin liikoja, kun uskoin kuulopuheisiin ja yleiseen järjenkäyttöön siinä, että tuo etenisi hovioikeuteen. Mielestäni tämä kuitenkin vaikuttaa lähinnä siltä, että syyttäjältä vain valitettavasti puuttui rohkeus jatkaa asian ajamista!

Mitä tulee tuohon kateuskommenttiisi: kateuskorttia voit perustellusti käyttää, jos joku haukkuu jotain menestyskonseptia, mikä toimii selvästi lakien mukaan, ei hyväksikäytä ketään, eikä muutenkaan toimi moraalisesti arveluttavalla tai yhteiskunnallisesti tuhoisalla tavalla. Esimerkkinä tästä voisi mainita saitin www.milliondollarhomepage.com , jonka yksinkertaisen nerokasta ideaa on taatusti moni kadehtinut. Mutta toisin kuin fiksuhuutoa, ei tuota ole mitään perustelua väittää laittomaksi.

Fiksuhuudon kritisoinnissa onkin kyse jostain aivan muusta kuin kateellisuudesta. Arpajaisten järjestäminen on perustellusti säädetty luvanvaraiseksi, eikä ole mitään järkeä, että hieman perinteisistä arpajaisista poikkeavilla säännöillä voi näin helposti kiertää arpajaislakia.

Jefferson T.D. kirjoitti...

Vielä huijausboteista: minulla ei ole henkilökohtaisesti vahvoja perusteita väittää bottien olevan käytössä, enkä siksi tekstissäni siihen erityisemmin ottanutkaan kantaa. Epäilen kuitenkin vahvasti, että sinullakaan AntonS olisi minkäänlaisia perusteita väittää, etteikö botteja varmasti olisi käytössä. Arvontakysymyksen lisäksi yksi ongelma Fiksuhuudossa onkin se, että asiakas joutuu vain sokeasti luottamaan, että Fiksuhuuto pelaa rehellistä peliä, koska tavallisella asiakkaalla mitään keinoa rehellisyyden osoittamiseksi ei ole.

Arpajaisluonteen ja mahdollisten bottien lisäksi Fiksuhuutoa vaikuttaa nettikeskusteluista päätellen vaivaavan vielä kolmas ongelma, nimittäin se, etteivät he tunnu toimittavan voitettuja tavaroita välillä lainkaan.

Ja edelleen: tämä ei ole kateellista panettelua. Haluan vain, että Suomessa
a) vallitsee järkevät ja mahdollisimman yksiselitteiset ja kattavat lait.
b) tuomiovalta tulkitsee lakia riittävän tiiviisti niin, ettei jää tilaa epämääräisten porsaanreikien hyödyntäjille.

Jefferson T.D. kirjoitti...

Tulipa vielä tällainen vastaan:
http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/2006/03/karajaoikeus_tuomitsi_pokeri-illoista_sakkoja_202257.html

Miksi pokeri-illat ovat arpajaisia, mutta senttihuutokaupat muka ei? Täysin käsittämätöntä lain tulkintaa.

Lähetä kommentti

Aiheeseen liittyviä tekstejä...