perjantai 7. toukokuuta 2010

Kreikan ja lainoittajien kannettava vastuunsa!


Tuoreen päätöksen mukaan Kreikka on suostumassa säästöihin, eli toisin sanoen Kreikka suostuu ottamaan apua vastaan. Voidaan pitää erikoisena, että apupaketin toteutuminen olisi ylipäätään voinut olla Kreikan suostumisesta kiinni. On ilmiselvää, että oli apupakettia tai ei, kriisi tulee näkymään vyönkiristyksenä tavallisen kreikkalaisen elämässä. Maalaisjärjellä ajateltuna EU- tai tarkemmin sanottuna euromaiden antaman tuen myötä kreikkalaisten lähitulevaisuus olisi kuitenkin astetta helpompi. Mitä syitä Kreikalla siis loppujen lopuksi olisikaan olla suostumatta pakettiin? Muilla euromailla sen sijaan olisi periaatteessa ainakin kaksi syytä olla suostumatta...


1. Kreikalla varaa maksaa velkansa muutenkin?

Kreikkalainen evzon kierroksella, joulukuu 2008Ensimmäinen, joskin kokonaisuutta ajatellen mahdollisesti vähemmän merkityksellinen syy sille, miksi euromaiden ei ehkä soisi liikaa tukea Kreikkaa, on osittain moraalinen. Miksi pitäisi tukea maata, joka huijasi tilastoissa päästäkseen mukaan yhteisvaluutta euroon? Entä pitääkö muiden maiden tukea maata, jossa esimerkiksi mennään keskimäärin 53-vuotiaana eläkkeelle, virkamiehiä ei voi erottaa ja kuolleiden virkamiesten tyttäret voivat nostaa edesmenneiden eläkkeitä? Muista erikoisuuksista kuten ajoissa töihin tulemisesta saadusta bonuksesta, 14 kuukauden vuosipalkasta, tietokoneenkäyttölisästä tai tietokoneen käyttölisästä taas tulee lähinnä mieleen paikallisen kunniavartioston hiippatossuiset Evzonit (oikealla): tällaistako sirkusta muut euromaat rahoittavat?

Kreikan kriisi olisi varmasti ollut suurelta osin vältettävissä tiukemmalla eurokriteerien valvonnalla tai lainoituksen säännöstelyllä. Nyt tähän on kuitenkin päädytty, joten sen kanssa on elettävä. Kreikkalaisten virkamiesten omituisiin etuisuuksiin varmasti puututaan säästöpakettien myötä (ja toivon mukaan todella rankalla kädellä), mutta kysymys kuuluukin, kuuluisiko kreikkalaisilla itselleen kuitenkin suurempi vastuu itse aiheuttamistaan ongelmista? Vaikka valvontaa jatkossa varmasti kiristetäänkin, tukipaketti antaa silti valtioille yleisellä tasolla omituisen viestin: kyllä muut auttavat, kun ongelmiin päädytään - miksei siis jatkettaisi edesvastuutonta taloudenpitoa.

Jos Kreikalla ei olisi maksukykyä, maan vastuuta ei käytännössä voisi siitä lisätä. Mutta kuten Marjo Matikainen-Kallström (Kok.) toi esille (mm. HS 4.5.2010), Kreikalla on ilmeisesti 300 miljardin arvosta realisoitavaa omaisuutta (samasta uutisoi myös Taloussanomat). Jos summa pitää käytännössä lähimainkaan paikkansa, kyseessä on maailmanlaajuisestikin suhteellisesti poikkeuksellisen suuri summa. Suomi myi omaisuuttaan 1990-luvun laman yhteydessä. Samoin Islanti on tehnyt huomattavan tappiollisia pakkomyyntejä nykyisen finanssikriisin takia. Miksei ilmeisesti hyvin suuren varallisuuden omaavaa Kreikkaa siis voisi vaatia realisoimaan tästä varallisuudesta edes osaa? Eikö se voisi vähintäänkin olla osa euromaiden tarjoaman lainapaketin ehtoja?


2. Tuki menee velkojille

Toinen tekijä on se, että tuki on loppujen lopuksi suurelta osin tukea Kreikan velkojille, joista suurimmat lienevät ranskalaisia ja saksalaisia pankkeja. Tukemalla Kreikkaa, tuetaan siis pankkeja, joiden lainanantoon liittyvät riskit ovat nyt realisoitumassa. Saatavia on toki Saksan ja Ranskan lisäksi myös Suomeen, mutta käsittääkseni vähemmän - myös suhteessa. Jos näin on, tukipaketti on nettomääräisesti myös tukea Ranskalle ja Saksalle. Miksi näin? Lisäksi lainasaatavia on myös euromaiden ulkopuolelle. Onko niitäkin pakko tukea?

Tarkoituksenahan koko touhussa on taloudellisen vakauden ylläpito, selvähän se. Eikö se kuitenkin olisi mahdollista toteuttaa ilman, että taas annetaan viesti siitä, että pankit voivat kerätä suurellakin riskillä voittoja itselleen, mutta suurimmat tappiot tulevat kuitenkin sosialisoiduiksi? Kuten Pekka M. Palomäki (HS 6.5.2010) ehdotti, eikö velat voisi uudelleenjärjestellä siten, että pankkeja tukevat euromaat saisivat rahojensa vastineeksi osuuden kyseisistä pankeista? Eli käytännössä pankit voisivat tehdä lainoista tarvittavat alaskirjaukset, jolloin voisi suorittaa valtioille suunnatun osakeannin. Näin riski realisoituisi pankkien nykyisille omistajille, mutta rahoitusjärjestelmä säilyisi kunnossa.

Evzonet matkalla vartionvaihtoon, joulukuu 2008

=> Yhteisvastuu?

Tilanteen kokonaisuuden hahmottaminen, eri toimintamallien toteuskelpoisuuden arviointi sekä valintojen synnyttämien skenaarioiden ennustaminen on hyvin vaikeaa. Euromaiden motivaatio tukitoimiinhan ei sinänsä ole Kreikan pelastaminen sellaisenaan vaan taloudellisen vakauden ylläpitäminen. Edellä kuvatuista kahdesta syystä johtuen nykyinen euromaiden ajama tukimuoto tuntuu kuitenkin moraalisesti väärältä ja epärakentavia viestejä välittävältä ratkaisulta. Miksi euromaiden tulisi kantaa vastuu pankkien ja Kreikan virheistä? Eikö vastuuta voisi työntää edes osittain pankeille ja Kreikalle? Jos Kreikka myisi omaisuuttaan edes 50 miljardin edestä, ja euromaat saisivat tukensa vastineeksi siivuja lainoittajapankeista, kriisistä saataisiin huomattavasti parempi taloudellisen moraalin oppitunti.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Erittäin hyvä ja mielenkiintoinen kirjoitus. Ja hyvä realistinen ehdotus pankkien ja niiden omistajien vastuuttamisesta.

Mielestäni jos kapitalistista järjestelmää halutaan ylläpitää - pitää sen tapahtua kapitalistisella mallilla eikä voittoja yksityistämällä ja velkoja sosialisoimalla, kuten nyt tehdään.

Lähetä kommentti

Aiheeseen liittyviä tekstejä...