keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

Ulkomaalaismummon hinta

Korkein hallinto-oikeus on päättänyt käännyttää venäläisen Irina Antonovan, 81, ja egyptiläisen Eveline Fadayelin, 65, takaisin kotimaihinsa (KHO:n päätös 8.3.2010). Ikävältä tuntuva päätös on nostattanut huomattavasti kritiikkiä muun muassa adressin ja mielenosoitusten sekä ulkoministeri Alexander Stubbin ja jopa presidentin kannanottojen muodossa, mutta toisaalta myös puolustusta. Eihän kukaan tieten tahtoen haluaisi perheitä hajottaa, saati tuomita iäkkäitä naisia selviämään yksin. Uutisten mukaan "käännyttämiselle ei ole esteitä", mutta toisaalta minkään lain perusteella ei myöskään käännyttämättä jättämiselle ole esteitä. Kyse on siis lähinnä lain tulkinnasta, ja siihen vaikuttaa inhimillisen puolen lisäksi olennaisesti raha.

Mikä siis on käytännössä maahan jäävän vanhuksen hinta ja tuottavuus kokonaisuudessaan? Enemmän esillä olleen Fadayelin tapauksessa aikuiset lapset ovat sinänsä luvanneet huolehtia tämän elättämisestä, mutta edellytykset tämän toteutumiselle ovat varsinkin pidemmällä tähtäimellä melko kyseenalaiset (joskin edellytyksiä voisi mahdollisesti lainsäädännön muuttamisella parantaa). Huolehtivat lapset isoäidistä tai ei, eihän pelkästään kaksi iäkästä tietenkään ole 5,3-miljoonaiselle kansalle juuri minkäänlainen kustannuserä. Totuus on kuitenkin, että yksittäistapauksia löytyy varmasti muitakin, minkä lisäksi tämä päätös voi toimia myös merkittävänä ennakkotapauksena.

Jos he saisivatkin jäädä, ennakkotapauksella voisi olla hintavat seuraukset, mikä ilmenisi ainakin kahdella tapaa. Ensinnäkin tällöin yhä useammat tulisivat maahan ja pyrkisivät saamaan pysyvämpää oleskelulupaa. Tämä johtaisi aiempaa useampiin kalliisiin oikeusprosesseihin. Ja toisaalta yhä useammille oleskelulupa tulisi myös myöntää. Tällöin kahden paljon näkyvyyttä saaneen tapauksen hinta voisikin muodostua jo suureksi - ainakin periaatteessa.

Hintaa isoäidillä saattaa siis olla, ja eihän isoäiti tuotakaan mitään, kun ei käy töissäkään - vai miten on? Miten suhtautuvat asiaan Fadayelin kolme aikuista lasta (joista kaksi suomen kansalaisia) ja kuusi lastenlasta? Kuinka tyytyväisinä he elävät osana suomalaista yhteiskuntaa, jos se kokee tarpeelliseksi häätää heidän äitinsä tai isoäitinsä yksin pois? Vaikuttaako se mahdollisesti heidän työmoraaliinsa ja haluun olla tuottava osa Suomea? Päätöksestä väistämättä syntyvä mielipaha leviää helposti paitsi Fadayelin lasten lähipiiriin ja lapsenlapsiin, myös maahanmuuttajien keskuuteen yleisemmällä tasolla. Tämä taas voi olla omiaan lisäämään myös turvattomuuden tunnetta ja sitä kautta myös levottomuutta. Kuten nyt on nähty, päätös on herättänyt huomattavan vahvoja reaktioita myös kantaväestössä. Fakta on, että onnellinen ihminen on tehokkaampi ihminen. Siten myös varsinaista ansiotyötä tekemätön isoäitikin voi loppujen lopuksi olla tuottava!

Inhimilliset tekijät
+ psykososiaalinen kokonaisvaikutus
+ suorat ja epäsuorat kustannuserät
= perusta päätökselle


Johonkin raja on näissä asioissa vedettävä, sillä raha ei kasva puissa. Se on selvä. En ole kuitenkaan vakuuttunut siitä, että tämä tapaus toimisi niin merkittävänä ennakkotapauksena, että se avaisi vastaavien yrittäjien Pandoran lippaan. Siksi tuntuisikin, että ainakin Fadayelin tapauksessa olisi voitu antaakin oleskelulupa, mitä mieltä oli myös KHO:n presidentti Pekka Hallberg. En itse kuitenkaan koe tuntevani näitä tapauksia riittävän hyvin tai omaavani maahanmuuttoasioista riittävää periaatteellista ja tilastollista tietämystä, jotta voisin muodostaa asiasta erityisen vahvaa mielipidettä. Tästä huolimatta toivoisin, että kovan rahan ja pehmeän inhimillisyyden vastakkainasettelun lisäksi myös edellä kuvattu puolipehmeä isoäitien laajempi positiivinen vaikutus tulisi otettua tällaisissa tapauksissa huomioon.

Aiheeseen liittyviä tekstejä

4 kommenttia:

  1. Hei, sinä kirjoitat: Enemmän esillä olleen Fadayelin tapauksessa aikuiset lapset ovat sinänsä luvanneet huolehtia tämän elättämisestä, mutta edellytykset tämän toteutumiselle ovat varsinkin pidemmällä tähtäimellä melko kyseenalaiset. Siihen voin vastata, että edellytykset iäkkään äidin hoitoon omilla kustannuksilla riippuvat luvan luokasta. Esimerkiksi tilapäinen B-lupa ei ole sidottu sosiaaliturvaan ja sen myöntämisen edellytyksenä on oman vaarat. Toinen "ilmainen" lupa on unionin kansalaisen onmaisen oleskelukortti, jota myönnetään, jos hakijalla on tarpeeksi omia vaaroja.

    VastaaPoista
  2. Sinä kirjoitat: Johonkin raja on näissä asioissa vedettävä, sillä raha ei kasva puissa.
    Voin vastata, että viranomaisten kommentien mukaan tapauksia tuskin on kymmenkunta ja edellytykset on tiukat, erityisesti se, että omainen on kotimaassa yksin.
    Unohdat kuitenkin, että on muita ryhmiä, jotka oleskelevat Suomessa turvapaikkahakijoina. Tällä ryhmällä on rajaton oikeus tuoda Suomeen kaikenikäisiä sukulaisia perheenjäseninä. Se oikeus käytetään heti, kun olekelulupia myönnetään ja haetaan kaikenikäisiä sukulaisia yhteishakemuksella perhesiteiden perusteella.
    Oikeastaan, tässä asian ytimenä ei edes ole iäkäs hakija, vaan supistetut Suomen kansalaisen oikeukset verrattuna toisiin ryhmiin, kuten turvapaikkahakijat ja unionin kansalaiset, jotka tekevät Suomessa työtä, tai unionin kansalaiset, joilla on oikeus sijoittautua Suomeen (tärkeämpi määritelmää en muista nyt).

    VastaaPoista
  3. Hei, Johannes, ajattelee asiasta vielä niin, että Suomessa Suomen kansalaisella oikeuksia suppeampi, kun Suomessa oleskelevalla Viron kansalaisella Suomessa tai turvapaikkaluvalla oleskelevalla henkilöllä.
    Siis periaatteongelmana on pikemmin Suomen kansalainen, ei perheenjäsen/ omainen.

    VastaaPoista
  4. Kiitos, erinomainen kirjoitus! Maahanmuuton rajoittamista perustellaan usein sillä, että se tulee yhteiskunnalle niin kalliiksi, että nuo rahat tulisi sen sijaan käyttää Suomessa jo asuvien köyhien, vanhusten ja sairaiden hoitoon. Valtion budjetti on kieltämättä rajallinen, eikä raha, kuten sanoit, kasva puissa. Pohdit kirjoituksessasi käännytyspäätösten mahdollisten perumisten vaikutuksia kyseisiin perheisiin ja heidän tuottavuuden kasvunsa kautta koko yhteiskuntaan. Se on totta, mutta itse näkisin vaikutukset vielä laajempana. Missä kasvaa huolenpito, inhimillisyys ja välittäminen? Mitä sille käy, jos lainsäätäjät ja viranomaiset antavat kyseisen kaltaisilla päätöksillä signaalia, että meidän ei tule huolehtia kanssaihmisistämme. Auttaako mummojen karkoituspäätökset jakamaan täällä olevat rajalliset resurssit paremmin täällä olevien kesken? Pelkään että siinä käy päin vastoin. Pelkään, että jos Suomi valtiona toimii itsekkäästi, myös täällä asuvat ryhmät alkavat toimia itsekkäästi. Rikkaat ajavat rikkaiden asiaa, köyhät köyhien, ahtaajat ahtaajien, pk-seutulaiset omaansa jne.

    VastaaPoista