maanantai 12. marraskuuta 2012

Pääomatulojen 30% ei ole palkkatulojen 30%

- Pääomatulot - 
Verottajan aarreaitta vai pelkkiä hiluja?
Joka vuosi verotietojen julkistuksen jälkeen moni ihmettelee sitä, kuinka pääomavero on pieni suhteessa jo tavallisenkin suuruisen ja erityisesti suuren palkkatulon verotukseen. Päivittely voi olla perusteltua, mutta järjestelmän kritiikille antaa enemmän pontta se, jos tehdään vertailu oikeiden lukujen välillä. Pääomatuloista puhuttaessa näkyvä veroprosentti on nimittäin vain harvoin verottajalle tuloista maksettu prosenttilukema. Vaikka verovelvollisen kaikki tulot tulisivat Suomen verottajalle käsiteltäväksi eikä ulkomaille tai sijoitusyhtiöiden taseisiin, 28% (tai tämän vuoden verotietoihin tuleva 30-32%) on hyvin harvoin suoraan palkkatulojen kanssa vertailukelpoinen totuus. Vertailukelpoisempi luku voi käytännössä olla tätä suurempi tai pienempi riippuen tilanteesta.

Todellisuudessa viime vuoden pääomatuloissa näkyvä 28% voi tarkoittaa ansiotuloihin verrattuna tulojen alkuperästä riippuen selvästi suurempaa lukua kuten esimerkiksi 46,72%, 46,67% tai 40,50%, mutta toisaalta myös matalempia lukuja kuten 26%, 22,4% tai 16,8%. Nämä luvut eivät ole tuulesta temmattuja, vaan pohjautuvat erilaisiin tilanteisiin vuoden 2011 verotuksessa. Mutta miten tämä näkyy käytännössä? Miten Wahlroosin kaltaisen vuodesta toiseen kärjessä tulokärjessä keikkuvan "28%" suhtautuu Passeli-studiosta tunnetun yrityksensä myyneen tilastojen huipulle kirinneen Heikki Taipaleen 28%:iin? Entäpä listaamattomasta yrityksestä tulonsa saavaan veronmaksajaan? Katsotaanpa:

  1. Wahlroosin ja muiden toistuvasti tilastojen kärjessä keikkuvien tienestit koostunevat enimmäkseen:
    • Listattujen yhtiöiden osingoista, joista henkilökohtainen vero on 0,7*28% eli 19,6%, mikä vastaa 26%:n yhteisöveron vaikutus huomioiden palkkatuloihin verrattuna prosenttilukemaa 40,5%. Vuodesta 2012 eteenpäin luku on käytännössä hieman suurempi n. 41,4%.
    • Tämä on toki edelleen vähemmän kuin suurista palkkatuloista, mutta huomattavasti enemmän kuin verotiedoissa näkyvä 28%.
  2. Heikki Taipaleen ja muiden yrityksensä myynnillä rikastuneiden veroprosentti lienee lähes poikkeuksetta tuota verotiedoissa näkyvää 28%:a pienempi:
    • Mikäli yritys on omistettu yli 10 vuotta, kauppahinnasta on hankintameno-olettaman ansiosta korkeintaan 60% veronalaista. Tämä tarkoittaa veroprosentin olevan alimmillaan vaivaiset 16,8% olettaen että yritykseen laitettu rahallinen panostus on alun perin ollut verrattain olematon.
    • Mikäli yritys on omistettu alle 10 vuotta, kauppahinta on korkeintaan 80-prosenttisesti veronalainen, jolloin todellinen veroprosentti voi alimmillaan jäädä 22,4%:ään. 
    • Mikäli oma investointi suhteessa myyntihintaan on yli 20% tai yli 40% yli kymmenen vuoden omistuksesta, jää veroprosentiksi puhdas pääomatulon veroprosentti eli 28%. Tällaiset tapaukset kohdistunevat enimmäkseen vain listattujen osakkeiden myynnistä koituneisiin tuloihin, eivätkä siten luultavasti muodosta kovin merkittävää osaa verotilastojen korkeatuloisimpien tuloista.
    • Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Taipaleen verotiedoissa näkyvä 32,8 miljoonaa verotettavaa euroa tarkoittaa sitä, että todellisuudessa hän luultavasti ansaitsi myynnistä noin 54,7 miljoonaa, mistä jää 16,8%:n verojen jälkeen taskuun mojovat 45,5 miljoonaa.
  3. Listaamattomista yrityksistä tulonsa saavat:
    • Maksavat pääomatuloistaan henkilökohtaisesti 0 euroa, mutta saavat nostaa sitä vain yrityksen taloudellisesta tilanteesta riippuvaisen summan. Käytännössä tämä tarkoittaa 26%:n vertailukelpoista prosenttia pääomatulojen osalta.
    • Mikäli tulot ylittivät 90 000 € (tai 2012 lähtien 60 000 €), lopputuotto on joka tapauksessa nostettava 70-prosenttisesti palkkatulona. Tämä tarkoittaa, että mikäli listaamattoman yrityksen tuotoilla keikkuu verotilastojen kärjessä, tuloista suurin osa on palkkatuloa, ja myös tilastoissa näkyvä veroprosentti siten melko suuri.
Yhteenvetona:
  • Yhteistä kaikille kolmelle on se, että todelliset tienestit ovat yleensä verotiedoissa näkyviä suuremmat. 
  • Palkkatuloon verrattavissa oleva veroprosentti on kuitenkin puolestaan kokonaisuutta ajatellen enimmäkseen tuota verotilastoissa näkyvää lukua suurempi. 
    • Verotiedoissa näkyviä lukemia ajatellen tätä korostaa omalta osaltaan se, että vaikka tappiot täysin perustellusti vähentävätkin maksettavan veron määrää, käsittääkseni ne eivät kuitenkaan vähennä verotiedoissa näkyvien tulojen määrää, mikä lienee syynä sille, että verotiedoissakin voi näkyä alle 28%:n olevia veroprosentteja myös suurituloisilla
    • Poikkeuksen tästä muodostavat yrityksensä myynnillä rikastuneet, jotka pääsevät monesti puolestaan verotuksessa halvemmalla.
Verotiedoissa näkyvä lukema ei siis kerro kovinkaan suoraan tulojen ja maksettujen verojen suhdetta.  Lisäksi on myös huomioitava, että nämä esimerkit ottavat huomioon ainoastaan Suomen verottajan silmien alla itselle tuloutetut tulot. Todelliset tulot voivat siten monella olla vielä suuremmat.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Vertailusta puuttuvat palkkatulojen osalta työnantajamaksut, sekä palkansaajan työttömyys- ja sairausvakuutusmaksut, jotka yhteensä ovat n. 23 - 25% bruttotulosta, joten jo keskituloisen palkansaajan todellinen veroprosentti huitelee viidenkymmenen pahemmalla puolella.

t. Pörri

Johannes kirjoitti...

Kiitos kommentista!

Niin, hyvin monimutkainen soppahan tämä kokonaisuus on, ja osittain summat joskus ehkä myös näkökulmariippuvaisia. Siinä mielessä se on osittain ymmärrettävää, että julkisessa keskustelussa vedetään näissä asioissa monesti mutkia suoriksi.

Työntekijän varsinaisesta palkkasummasta meneviä sivukuluja on muistaakseni "vain" n. 8% , mutta kokonaisuudessaan taitaa tosiaan olla tuota luokkaa. Sille saa sinänsä myös vastinetta, kuten eläkekertymää, mitä ei pääomatuloista saa. Ja toisaalta omasta yrityksestä ansiotuloverotettavana tulona nostetusta rahasta ei taida välttämättä kaikkia sivukuluja mennä.

Anonyymi kirjoitti...

Työnantajamaksuja ei voi suoraan rinnastaa veroihin, koska niistä saa henk. koht. vastiketta vakuutuksen ja kertyvän eläkkeen muodossa.

Yrityksen myyneenkin osalta on huomioitava, että yrityksen ostaja ostaa siinä yrityksen "tulevaisuuden tuloksen", joka lasketaan verojen jälkeen. Siinä mielessä yrityksen myyjä maksaa myös tuon 26 % yrityksen tulevaisuuden tuloksista.

Kaiken kaikkiaan verotilastoja pitäisi katsoa siten, että siinä listataan parhaat veronmaksajat ja heille voisi antaa vaikka mitalin tästä hyvästä.

Johannes kirjoitti...

"Yrityksen myyneenkin osalta on huomioitava, että yrityksen ostaja ostaa siinä yrityksen "tulevaisuuden tuloksen", joka lasketaan verojen jälkeen. Siinä mielessä yrityksen myyjä maksaa myös tuon 26 % yrityksen tulevaisuuden tuloksista."

Mielenkiintoinen pointti, ja osoittaa osaltaan miten yksiselitteisiä totuuksia ei ole oikein olemassa. On kuitenkin heitettävä muutama vastakommentti, jotka vähintäänkin vähentävät tuon merkitystä:
- Jos myynnin myötä siirrytään kansainvälisemmille vesille, myös tuon 26%:n merkitys saattaa hävitä ainakin osittain.
- Tulevaisuuden tuloksien verot maksetaan vasta tulevaisuudessa, mikä laskee veron merkitystä.
- Veroprosentti muuttuu ajan myötä.
- Tuollaisella kommentilla avataan tavallaan ajatus myös siitä, että alhaisen ALV:n aloilla 25% palkkatulostaan veroja maksavat, maksavat oikeastaan työstään vähemmän veroja kuin korkeamman ALV:n aloilla 25% palkkatulostaan veroja maksavat.
- Samaten tuolla kommentilla avataan ajatus siitä, että itse asiassa myös palkansaajat joutuvat osallisiksi tuohon 26%:n maksamiseen: jos 26%:a ei pitäisi maksaa, yrityksen omistajalle voisi riittää pienempikin pääoman tuotto varsinkin kansainvälisessä vertailussa.



_____________
"Kaiken kaikkiaan verotilastoja pitäisi katsoa siten, että siinä listataan parhaat veronmaksajat ja heille voisi antaa vaikka mitalin tästä hyvästä."

Mielestäni siinä on enemmän perustetta mitalille, jos maksaa 50% veroa yhden miljoonan tuloista kuin jos maksaa 30% veroa kahden miljoonan tuloista, vaikka jälkimmäinen onkin euromääräisesti enemmän. Mutta muuten kyllä: rehellistä hyvää veronmaksajuutta on syytä arvostaa. Jos sitä pidetään kunnia-asiana, verojen väkinäisen kiertämisen houkuttelevuus vähenee.

Miikka kirjoitti...

Johannes, kiitos tosiaan hyvästa plokista, jaksas kirjoitella näistä asioista mistä itsekin vaahtoan ihmisille.

Ja tosiaan sosiaali ja eläkemaksuja ei pidä ottaa tähän mukaan, niille todellakin saadaan vastiketta. Itsekin yrittäjänä maksan osinkotulejen ja palkkatulojen lisäksi täysin erilistä eläkemaksua ja useampaa vakuutusta.

Joskus tuossa muutama vuosi sitten muuten laskeskelin, että yritys jos tuottaa 100 000e tulosta, tulee edullisemmaksi ottaa tulo palkkana kuin osinkona ulos, siis jos laskee mukaan eläketurvan jne. Toki aina se sijoitetun pääoman koroksi laskettava "veroton" (paskat on veroton) osinko kannattaa ottaa.

Johannes kirjoitti...

Kiitos positiivisesta palautteesta! Toivottavasti löydät jatkossakin lueskeltavaa täältä, vaikka kirjoitustahti onkin vähän hidastunut.

Lähetä kommentti

Aiheeseen liittyviä tekstejä...