Työmatkoista maksettavia verottomia kilometrikorvauksia ollaan aikeissa laskea (kts. Kilometrikorvauksia leikataan kaikilta). Käytännössä alle 15 000 kilometriä vuodessa ajaville muutos on hyvin marginaalinen 45 sentistä 43 senttiin kilometriltä, mutta 15 000 kilometriä ylittävältä ajolta laskua olisi aina 25 senttiin asti. Muutos on mielestäni selvästi oikeaan suuntaan. Periaatteessa voi kysyä, eikö edun laskeminen voisi olla suurempikin, sillä koko kilometrikorvausten suuruuksissa piilee nähdäkseni useimpia ajatellen virheellinen lähtöolettamus.
How sexy is your car?
Kilometrikorvausten tarkoituksenahan on tietysti kattaa työn vuoksi tehdyistä ajoista koituvat kustannukset. Tämä ajatus on tietysti järkevä, ja koska kustannukset eivät riipu suoraan tuloista, on myös perusteltua, että ne ovat verottomia. Ongelma on siinä, että todelliset työajosta koituvat kustannukset riippuvat monista tekijöistä.
Selkein ja kiistattomin autoilusta aiheutuva kustannus on tietysti polttoainekustannukset. Ne ovat auton käyttöedun kohdalla kuitenkin vain 12 senttiä kilometriltä, mikä vastannee hyvin todellisia polttoainekustannuksia tyypillisissä uudehkoissa autoissa. Tämä tarkoittaa, että tällaisessa autossa 33 senttiä nykyisestä 45 sentin korvauksesta jää autoilun muille kuluille. Enemmän kuluttavissa vanhemmissa autoissa polttoaineiden osuus voi olla esim. 15 senttiä polttoaineesta, jolloin 30 senttiä jää muille kuluille.
Mitä nuo muut kustannukset sitten ovat? Ainoa todellinen tai varma kustannus on auton ajamisesta aiheutuva kuluminen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, miten vaikka 10 000 ajettua kilometriä laskee auton arvoa sekä sitä, mitä korjauskustannuksia noiden 10 000 kilometrin vuoksi tulee. Tuleeko näistä 33 senttiä kilometriltä eli 3300 euroa 10 000 kilometriltä? Ei tule, ellei auto sitten satu olemaan vähintäänkin yli 50 000 euron hintaluokassa. Vaatiiko työajo yli 50 000 euron hintaista autoa? Ei takuulla vaadi.
Toki auton käytöstä koituu myös muita kustannuksia, mutta eivät ne liity työssä ajamiseen. Muut autoilun kustannukset vakuutuksista pääomakustannuksiin ja auton ikääntymisen aiheuttamaan arvonalenemiseen ovat kustannuksia, jotka koituvat jokaisen auton omistajan maksettaviksi, ajoi hän työajoja tai ei. Ylenpalttisten kilometrikorvauksien puolustajat perustelevat kilometrikorvausten suuruutta näillä tekijöillä jättäen iloisesti mainitsematta sen, että he käyttävät autojaan jatkuvasti myös yksityiselämässä. Mainitsematta jää myös se, että edullisen auton kohdalla jopa nämä kustannukset jäisivät selvästi tuon nykyisen 45 sentin alapuolelle. Kilometrikorvauksia keräävät toki maksattavat mielellään oman yksityisautoilunsa muiden veronmaksajien kustannuksella, mutta ei tämä ole kilometrikorvausten tarkoitus.
Tietysti löytyy myös heitä, jotka oikeasti hankkivat auton nimenomaan työssä ajamista varten ilman kilometrikorvausten eurokuvia silmissä. Tästä jo valmiiksi rajallisesta joukosta marginaalinen osa ei välttämättä erityisesti edes hyödynnä autoa juuri vapaa-ajallaan, jolloin voi ajatella, että kilometrikorvausten tulisikin lähestulkoon kattaa autoilun koko kustannukset vakuutuksista lähtien. Tämä tekee sopivan verottomuustason määrittämisestä tietysti astetta ongelmallisempaa. Lähtökohtaisesti tällaisessa tapauksessa pitäisi kuitenkin työnantajan kanssa pyrkiä löytämään muu ratkaisu kuten työnantajan autolla ajaminen. Mikäli kuitenkin päädytään omaan autoon, saisi nyt kaavaillun leikkauksen jälkeenkin 15 000 kilometrillä polttoainekulujen lisäksi jo lähes 5000 euron korvauksen oman auton käyttämisestä, minkä pitäisi riittää jo varsin laadukkaan auton arvonalenemiin ja huoltoihin, vaikka autoa ei käyttäisi siviilissä pätkääkään. Ylivoimaisesti suurimmalle osalle auton käytöstä on kuitenkin ilmiselvää hyötyä myös siviilissä, minkä vuoksi verottoman korvauksen suuruus olisi mielestäni muutoksen jälkeenkin hyvin avokätinen. Mitä enemmän kilometrejä tulee, sitä pienemmäksi tulee auton käytön kilometrikohtainen kustannus. Tästä johtuen kaavaillunmukainen kilometrikorvausten regressiivinen porrastus on täysin perusteltu.
Kilometrikorvaukset voivat yleisesti ottaen olla hyvin ylimitoitettuja jo rehellisesti käytettynä, mikä on jo riittävä syy niiden kohtuullistamiseen. Kokonaan oma lukunsa on se, että kilometrikorvauksia voidaan tekaista tyhjästä, jotta tulot voisi nostaa verottomina! Kansanedustaja Kike Elomaakin sanoo eläneensä käyttämällä "Kilometrirahaa ja päivärahaa, ja näin poispäin". Tällaista veronkiertoako nykyisten kilometrikorvausten kannattajat haluavat?
How sexy is your car?
Muun muassa auton laadusta riippuu kilometrikorvauksien kannattavuus.
Kilometrikorvausten tarkoituksenahan on tietysti kattaa työn vuoksi tehdyistä ajoista koituvat kustannukset. Tämä ajatus on tietysti järkevä, ja koska kustannukset eivät riipu suoraan tuloista, on myös perusteltua, että ne ovat verottomia. Ongelma on siinä, että todelliset työajosta koituvat kustannukset riippuvat monista tekijöistä.
Selkein ja kiistattomin autoilusta aiheutuva kustannus on tietysti polttoainekustannukset. Ne ovat auton käyttöedun kohdalla kuitenkin vain 12 senttiä kilometriltä, mikä vastannee hyvin todellisia polttoainekustannuksia tyypillisissä uudehkoissa autoissa. Tämä tarkoittaa, että tällaisessa autossa 33 senttiä nykyisestä 45 sentin korvauksesta jää autoilun muille kuluille. Enemmän kuluttavissa vanhemmissa autoissa polttoaineiden osuus voi olla esim. 15 senttiä polttoaineesta, jolloin 30 senttiä jää muille kuluille.
Mitä nuo muut kustannukset sitten ovat? Ainoa todellinen tai varma kustannus on auton ajamisesta aiheutuva kuluminen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, miten vaikka 10 000 ajettua kilometriä laskee auton arvoa sekä sitä, mitä korjauskustannuksia noiden 10 000 kilometrin vuoksi tulee. Tuleeko näistä 33 senttiä kilometriltä eli 3300 euroa 10 000 kilometriltä? Ei tule, ellei auto sitten satu olemaan vähintäänkin yli 50 000 euron hintaluokassa. Vaatiiko työajo yli 50 000 euron hintaista autoa? Ei takuulla vaadi.
Toki auton käytöstä koituu myös muita kustannuksia, mutta eivät ne liity työssä ajamiseen. Muut autoilun kustannukset vakuutuksista pääomakustannuksiin ja auton ikääntymisen aiheuttamaan arvonalenemiseen ovat kustannuksia, jotka koituvat jokaisen auton omistajan maksettaviksi, ajoi hän työajoja tai ei. Ylenpalttisten kilometrikorvauksien puolustajat perustelevat kilometrikorvausten suuruutta näillä tekijöillä jättäen iloisesti mainitsematta sen, että he käyttävät autojaan jatkuvasti myös yksityiselämässä. Mainitsematta jää myös se, että edullisen auton kohdalla jopa nämä kustannukset jäisivät selvästi tuon nykyisen 45 sentin alapuolelle. Kilometrikorvauksia keräävät toki maksattavat mielellään oman yksityisautoilunsa muiden veronmaksajien kustannuksella, mutta ei tämä ole kilometrikorvausten tarkoitus.
Tietysti löytyy myös heitä, jotka oikeasti hankkivat auton nimenomaan työssä ajamista varten ilman kilometrikorvausten eurokuvia silmissä. Tästä jo valmiiksi rajallisesta joukosta marginaalinen osa ei välttämättä erityisesti edes hyödynnä autoa juuri vapaa-ajallaan, jolloin voi ajatella, että kilometrikorvausten tulisikin lähestulkoon kattaa autoilun koko kustannukset vakuutuksista lähtien. Tämä tekee sopivan verottomuustason määrittämisestä tietysti astetta ongelmallisempaa. Lähtökohtaisesti tällaisessa tapauksessa pitäisi kuitenkin työnantajan kanssa pyrkiä löytämään muu ratkaisu kuten työnantajan autolla ajaminen. Mikäli kuitenkin päädytään omaan autoon, saisi nyt kaavaillun leikkauksen jälkeenkin 15 000 kilometrillä polttoainekulujen lisäksi jo lähes 5000 euron korvauksen oman auton käyttämisestä, minkä pitäisi riittää jo varsin laadukkaan auton arvonalenemiin ja huoltoihin, vaikka autoa ei käyttäisi siviilissä pätkääkään. Ylivoimaisesti suurimmalle osalle auton käytöstä on kuitenkin ilmiselvää hyötyä myös siviilissä, minkä vuoksi verottoman korvauksen suuruus olisi mielestäni muutoksen jälkeenkin hyvin avokätinen. Mitä enemmän kilometrejä tulee, sitä pienemmäksi tulee auton käytön kilometrikohtainen kustannus. Tästä johtuen kaavaillunmukainen kilometrikorvausten regressiivinen porrastus on täysin perusteltu.
Kilometrikorvaukset voivat yleisesti ottaen olla hyvin ylimitoitettuja jo rehellisesti käytettynä, mikä on jo riittävä syy niiden kohtuullistamiseen. Kokonaan oma lukunsa on se, että kilometrikorvauksia voidaan tekaista tyhjästä, jotta tulot voisi nostaa verottomina! Kansanedustaja Kike Elomaakin sanoo eläneensä käyttämällä "Kilometrirahaa ja päivärahaa, ja näin poispäin". Tällaista veronkiertoako nykyisten kilometrikorvausten kannattajat haluavat?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti