lauantai 9. lokakuuta 2010

Tyhjältä pöydältä - johdanto

Koska olemme kasvaneet tietynlaisessa yhteiskunnassa, olemme myös tottuneet tietynlaisiin normeihin ja käytäntöihin. Osaa niistä olemme oppineet pitämään itsestäänselvyyksinä, jolloin niitä on myös vaikea kyseenalaistaa. Suomi on sinänsä maailman tasa-arvoisimpien valtioiden ehdotonta kärkeä, mistä johtuen lainsäädännön ja vallitsevien käytäntöjen voi arvella olevan meillä pääasiassa oikein hyvällä tolalla. Kyky uudistua voi kuitenkin olla toisinaan hyvinkin tärkeää, eikä pelkästään muihin maihin vertaamalla voi syntyä mitään aidosti uutta. Niin ollen silloin tällöin voisi olla hyödyllistä hajottaa pakka ajatuksen tasolla hetkellisesti kunnolla pyrkimällä unohtamaan sen, mitä meillä tai muilla on nykyään tai mitä meillä tai muilla on ennen ollut.

Kivipuutarha zen-temppeli Ryōan-jissa, Kioto, maaliskuu 2009

En tunne lainsäädäntötyön arkea, joten en myöskään tiedä, kuinka paljon käytännössä tehdään selvästi mullistavia lakialoitteita. Merkittävä osa aloitteista on luultavasti jokseenkin konservatiivisia, mikä on sinänsä monesti hyvä asia, sillä turhahan pyörää on uudelleen keksiä. Monet useita vuosikymmeniä vanhat yhteiskunnalliset rakenteet saattavat kuitenkin roikkua mukana vain vanhasta tottumuksesta, jolloin aika on jo saattanut ajaa niiden ohitse. Varsinkin tällaisten asioiden kohdalla voisikin olla hyötyä hakea potkua siitä teoreettisesta lähtökohdasta, ettei meillä olisi mahdollisen uudistuksen kohteena olevasta yhteiskunnallisesta rakenteesta minkäänlaista mallia vielä käytössä. Tällöin saattaisi helpommin löytyä täysin uudentyyppinen ratkaisumalli, joka voisi pitkällä tähtäimellä osoittautua selvästi paremmaksi kuin vanhoihin rakenteisiin nojaava uudistus.

Mullistavimpiin malleihin siirtyminen voi tietysti vaatia huomattavasti aikaa varsinkin silloin, jos uudistuksen kohteena on hyvin perustavanlaatuinen tai muuten esimerkiksi yleisen oikeudenmukaisuuden ylläpitämisen vuoksi "Pringles-poliittiseksi" ongelmakohdaksi muuttunut yhteiskunnallinen rakenne. Se ei kuitenkaan estä asettamasta yhteiskunnan kurssia kohti tuota hyvin uudenlaista, mutta paremmaksi arvioitua päämäärää.

Aiemmissa yhteiskuntaamme käsittelevissä blogikirjoituksissani olen muutamia poikkeuksia lukuunottamatta enimmäkseen puuttunut asioihin, jotka koen selviksi epäkohdiksi, ja jotka voisi tavalla tai toisella suhteellisen helposti korjata. Jatkossa aion erillisessä "Tyhjältä pöydältä"-juttusarjassa tarttua vähemmän kriittisellä, mutta kuitenkin edelläkuvattuun tyyliin kyseenalaistavalla tavalla joihinkin yhteiskunnallisesti merkittäviin asioihin, joihin ei ole olemassa yhtä, selvästi parasta ratkaisua. Toivon, että nuo kirjoitukset tulevat toimimaan myös jonkinlaisina keskustelunavauksina ja herättävät ajatuksia teissä, jotka satutte blogiani lukemaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Aiheeseen liittyviä tekstejä...