perjantai 27. syyskuuta 2013

Suurjohtajien uskottavuus

Nokian hallituksen puheenjohtaja Risto Siilasmaa jatkaa vakuutteluaan (kts. Siilasmaa puolustaa johtajasopimusta). Hän kertoo, kuinka kolmen vuoden takainen johtajasopimus, nyt tehty myynti ja Elopin palkkiot ovat kaikki ajaneet osakkeenomistajien ja suomalaisten etua. Varmemmaksi vakuudeksi hän täsmentää vielä näiden asioiden olevan "äärimmäisen monimutkaisia, vaikeita sopimuksia ja monimutkaista kieltä", joita he eivät harmillisesti "ole osanneet selittää paremmin." Mutta onko kyse siitä, ettei ole osattu selittää, vai onko niin, että sitä järkevää selitystä ei itse asiassa olekaan?

Siilasmaa perustelee Helsingin Sanomien jutussa palkkioita kansainvälisillä palkkiokäytännöillä. Voi olla, että sopimus vastaa kansainvälisiä käytäntöjä, voi olla että ei. Joka tapauksessa kansainväliset käytännöt on sellaisenaan hyvin ohut, lähestulkoon "mutta kun muutkin"-tyylinen perustelu. Toki voi sanoa, että oikeiden johtajien houkutteluun tarvitaan riittävät palkkiot. Jokainen yritys ja palkkaus on kuitenkin erillinen tapaus ja Nokian tapauksessa olisi pitänyt ottaa huomioon se, että se todennäköisin ostajaehdokas on samasta osoitteesta kuin se omasta kotimaastaan kauas muuttava ja luultavasti jossain vaiheessa takaisin kotimantereelleen kaipaava johtajakin. Samaten on huomioitava, että lähtökohtaisesti Nokiaa ei ollut tai ei ainakaan olisi pitänyt olla tarkoitus vain saattaa myyntikuntoon vaan luoda bisnestä. Jos esimerkiksi verrataan Motorolan myyntiin, siinä suurten palkkioiden taustalla oli yrityksen pelastaminen myyntikuntoon, ei sen markkina-arvon tuhoaminen.

Järkevämpi perustelu suurelle yrityskauppakorvaukselle voisi olla se, että se motivoi suurjohtajan myymään yrityksen (tai sen osan) silloin, kun se on osakkeenomistajille parhaaksi, vaikka johtaja itse periaatteessa mielellään jatkaisikin tehtävässään. Mutta oliko tässä tapauksessa näin? Elop oli kaukana kotoa, ostajana oli se vanha tuttu työnantaja, tehtävä tulee siirtymäajan pysymään jokseenkin samana, minkä jälkeen siitä tulee vain entistä houkuttelevampi, ja taskussa on myös mittava kasa osakkeita, joten myynnistä on muutenkin varmasti mukava saada maksimaalinen summa.

Siilasmaa kertoo olevansa "jopa vähän ylpeä" siitä, että sai Microsoftin maksamaan 70% Elopin palkkiosta. Toisin sanoen puhuttaessa pyöreästi 5 miljardin sopimuksesta, ylpeys syntyy siitä, että 5 miljardin maksaja maksaa myös 10 miljoonaa? Eli siitä, että kauppasummaan saatiin kokonaiset 0,2% lisää!

Tehdäänpä pari asiaa selväksi. Yhden johtajan palkkiosumma on Nokian ja varsinkin Microsoftin kannalta itsessään mitätön. Yleisen työmoraalin ja suurjohtajiin suhtautumisen merkitystä kuitenkin löytyy. Ja erityisesti merkitystä voi syntyä johtajalle annettujen insentiivien suhteen: Elop saa suurimmat rahat nimenomaan tilanteessa, jossa puhelinliiketoiminta myydään, mikä tarkoittaa sitä, että ainakin puhtaasti taloudellisessa mielessä Elopin kannatti tähdätä juuri siihen. Tähän ei vaikuta se, maksaako Nokia palkkiosta 30% vai 100%.

Kun kokonaisuutta katsoo, ei Windows-strategiassa, sen täytäntöönpanossa, Elopin palkkauksen yksityiskohdissa tai juuri muissakaan viime vuosien päätöksissä tunnu olevan juuri mieltä. Kun virheitä ei juuri koskaan myönnetä, eikä ole sitä vakuuttavaa selitystä, minkä puutosta Siilasmaa harmittelee, jää vain mahdollinen sokea usko "huippujohtajien" vakuutteluun.

Mutta jos tarkastellaan esim. viimeisimpien vuosien tapahtumia, onko näihin suurjohtajiin luottamista? Casimir Ehrnrooth ja Jorma Ollila piilottelevat rahojaan veroparatiiseissa sijaitstevilla tileillä. Kun asiasta kysytään, koko tilin tai vaihtoehtoisesti niillä olevien rahojen olemassaoloa ei muisteta. Mika Vehviläinen junailee omituisen henkilökohtaisen edun ja samalla sopivasti veroja välttelevän hyväveli-diilin, ja toteaa jälkikäteen, että olisi pitänyt myös miettiä, "miltä asiat näyttää". Olli-Pekka Kallasvuo sählää Nokian johdossa ollessaan ensitöikseen tullissa, Elop antaa tuon tuostakin melko selviksi valheiksi osoittautuneita lausuntoja (viimeisimpänä heinäkuun väite myyntiajatuksesta ), ja Siilasmaalta pääsi puolestaan Elopin sopimuksesta annettuun lausuntoon liittyen hänen omien sanojensa mukaan "työtapaturma".

On ymmärrettävää, että aina sanat eivät ehkä yllättävissäkin haastattelutilanteissa osu aivan kohdalleen, mutta tuollaisessa asemassa asiat ja sanojen asettelu tulisi vain yksinkertaisesti hallita paremmin. Monet tapaukset saavatkin koko "huippujohtaja"-termin kuulostamaan pikemminkin vitsiltä. Kun nämä johtajat kertovat jotain ilman, että samalla annetaan vakuuttavaa perustelua, tuntuuko siltä, että väitteeseen tulisi uskoa?

Ps. Elopille muuten tiedoksi, että vaikka ex-vaimo vaatisi puolikasta siitä noin 20 miljoonan loppukorvauksesta, ei se tarkoita sitä, että se oma puolikas olisi aivan pakko pitää kokonaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Aiheeseen liittyviä tekstejä...