torstai 28. helmikuuta 2013

Järjestelmän kierteet 17 - Osinkojen välttely

Osinkopudotus.
Mikäli sijoitukset eivät ole olleet kokonaisuudessaan voitollisia (edellisen kierteen tilanteesta poiketen), voi syntyä toisenlainen kierre, mikä on tyypillisesti ajankohtainen juuri näin keväisin. Jos arvopaperien luovutuksesta on syntynyt tappiota, tämän tappion voi vähentää muiden arvopaperien luovutuksesta tulevista voitoista. Osingoista maksettavista veroista samaa vähennystä ei kuitenkaan voi tehdä. Tämä tarkoittaa sitä, että voi joutua maksamaan veroa vaikka olisi vain tehnyt tappiota. Mihin tämä lainsäädäntö ajaakaan sijoittajaa?

Tarkastellaanpa tilannetta esimerkin kautta. Sijoittaja Nieminen on ostanut 200 kpl osakkeita 12 euron kappalehintaan eli yhteensä 2400 eurolla. Osakkeiden arvo on laskenut 11 euroon, ja yrityksen heikentyneistä näkymistä johtuen Nieminen on päättänyt vähentää omistuksiaan yhtiössä puoleen. Hän siis myy 100 kpl 11 euron hintaan, mistä syntyy 100 euron tappio. Yhtiön osakekurssi kuitenkin jatkaa laskuaan. Osakkeen ollessa 10 euron hintainen, yhtiö päättää kuitenkin maksaa joko tuoreista tai aiemmista voitoistaan avokätisen 1 euron osingon. Tämä tarkoittaa ainakin teoriassa odotusarvoisesti sitä, että myös osakkeen kurssi laskee tuon samaisen euron verran. Mikäli Nieminen ei halua pysyvästi luopua jäljellä olevista 100 osakkeestaan (eikä toisaalta kasvattaa positiotaan), tämän kierteen mukaiset vaihtoehdot ovat odotusarvoisine seurauksineen siis seuraavat:
  1. Nieminen voi pitää osakkeet, jolloin
    • Nieminen maksaa saamistaan 100 euron osingoista 21 prosenttia veroa, jolloin käteen jää 79 euroa käteistä.
    • Niemisen 1000 euron laskennallinen osakevarallisuus muuttuu odotusarvoisesti 900 euron osakevarallisuudeksi.
    • Nieminen on siis menettänyt 100 euroa luovutustappioina ja 300 euroa jäljellä olevien osakkeiden arvonalentumisena, mistä johtuen hän on 400 euroa tappiolla. Tämän lisäksi verottaja syventää tappiota 21 euron verolla. Mikäli kyseisen osakeomistuksen tai muiden sijoitusten arvo ei nouse jatkossa tuntuvasti, osingoista oli siis Niemiselle vain haittaa. Mikäli sama toistuu useana vuonna tai mikäli sama menetys tulee useasta yhtiöstä, menetys voi nousta huomattavan korkeaksi.
  2. Nieminen voi myydä osakkeet ennen osingon irtoamista, ja ostaa ne sen jälkeen takaisin, jolloin
    • Niemisen tilanne on odotusarvoisesti muuten kuten yllä, mutta 21 prosentin verojen sijasta maksettavaksi tuleekin osakkeiden kaupankäynnistä syntyneet välityspalkkiot.
Elleivät välityspalkkiot ole kohtuuttoman suuret, vaihtoehto kaksi on teoriassa kannattavampi. Jos Nieminen myisi lopuksi jäljellä olevat osakkeet, vaihtoehdossa 1 hänelle jäisi 979 euroa ja vaihtoehdossa 2 hänelle jäisi 1000 euroa vähennettynä välityspalkkioilla. Mitä suurempiin summiin liikutaan, sitä todennäköisemmin vaihtoehto 2 kannattaa. Syy tähän on se, että välityspalkkiot koostuvat tyypillisesti prosenttiosuudesta sekä minimipalkkiosta. Niemisen 1000 euroa ei prosenttiosuuden puolesta välittäjän hinnastosta riippuen välttämättä täytä minimiehtoa, mikä vähentää hänen kohdallaan vaihtoehdon 2 houkuttelevuutta. Nieminen saattaisi tempulla lähtökohtaisesti säästää ehkä 15 euroa tai pysyä nollilla, mutta 10 000 euron kaupoilla säästö voisi olla jopa 200 euroa.

Summista riippumatta vaihtoehdossa 2 on ongelmansa. Ensinnäkin se aiheuttaa tietysti ylimääräistä vaivaa, mikä voi varsinkin pienien veroseuraamuksien välttämisessä olla turhan suuri. Toisekseen se sisältää käytännössä merkittävän riskin siitä, että osakkeita ei saakaan siihen hintaan takaisin, kuin on odottanut, vaikka toisaalta riski toimii myös toiseen suuntaan: osakkeet saattavat menettää arvostaan myös osinkojen suuruutta enemmän, jolloin Nieminen voisi voittaa operaatiossa myös perusteettomien veroseuraamuksien välttämistä suuremmankin summan. Välityspalkkioitakin tärkeämpää voi siis olla miettiä yhtiön arvostustasoa, arvioida, kumpaan suuntaan riski on suurempi ja toimia sen mukaan.

Kierteen kuvausMyydään osakkeet ennen osinkojen irtoamista verojen välttämiseksi, ja ostetaan ne tarvittaessa osinkojen irtoamisen jälkeen takaisin.
AukkoEi ole - Kyse ei ole siinä mielessä aukosta, että on vaikea nähdä, miksi järjestelmä olisi tarkoituksella rakennettu rankaisemaan tappiollistakin toimintaa verolla, joka on vieläpä yksi tuloveron lajeista. Kokonaisuutta katsoenhan tuloa ei tässä tapauksessa ole tullut.
MutkaMelko suuri - Julkisesti noteerattujen yhtiöiden osingoista maksettava 21-22,4 prosentin vero on sen verran suuri, että välityspalkkioista riippumatta osake voi kannattaa myydä ja ostaa takaisin osingon irtoamisen yhteydessä.

Toisaalta toimenpide maksaa kuitenkin pienen vaivan lisäksi myös selvää rahaa välityspalkkioiden muodossa sekä sisältää merkittävän riskin siitä, ettei osaketta saakaan toivomaansa hintaan takaisin. Lisäksi vaikka 21-22,4 on prosentuaalisesti suhteellisen merkittävä luku, sen vuosikohtainen merkitys on pieni, sillä vuosittaisen osingon suuruus on yleensä vain viitisen prosenttia osakkeen arvostustasosta. Operaatio pitäisikin toistaa joka vuosi, mikäli osingoista maksettavat verot halutaan välttää myös jatkossa. Nämä tekijät tekee mutkan käyttämisestä helposti turhan raskasta, ja hyvin harva siihen käytännössä ryhtyy. Toisaalta ne tekevät myös sijoittamiseen ryhtymisestä astetta vähemmän houkuttelevaa.
Merkitys yksilölleKohtalainen - Verotuskäytäntö voi syventää sijoittajan tappioita, eikä kyse välttämättä ole ihan pienistä rahamääristä.
Merkitys yhteiskunnallePieni - Yhteiskunnan kannalta kysymys on lähinnä kahdesta asiasta:
  • siitä, miten houkuttelevana sijoittamista ylipäätään pidetään
  • siitä, miten tehokkaasti sijoittajien varat kohdistuvat. 
Yleisesti ottaen lienee koko yhteiskunnan etu, mitä useampi on kiinnostunut sijoitustoiminnasta, joten siinä mielessä asialla voi olla merkitystä myös yksittäisiä sijoittajia laajemmassa mittakaavassa. Tappiollisten sijoitusten verottaminen osinkojen kautta lienee kuitenkin melko vähäpätöinen tekijä sijoittamisen houkuttelevuuden kannalta, eikä useimmat tule edes tällaista asiaa ajatelleeksi.
KorjattavuusMelko helppo - Puolihankala - Julkisesti noteerattujen yhtiöiden kohdalla ratkaisu olisi periaatteessa helppo: tappioiden verovähennysoikeuden laajentaminen myös osinkotuloja koskevaksi.

Potentiaaliseksi ongelmaksi voidaan nähdä kuitenkin se, että se voisi helpottaa välttämään veroja myös silloin, kun sijoitukset ovat todellisuudessa kokonaisuutta ajatellen voitolla. Jos esimerkiksi on tehty suhteellisen tuntuva tappio yhtiön X osakkeilla, mutta tätä vielä selvästi suurempi voitto yhtiön Y osakkeilla, joita ei vain ole realisoitu, voi syntyä mahdollisuus pitkittää veronmaksua kierteen 16 hengessä. Toisaalta nykyisellään tuo veroilta välttyminen koskee joka tapauksessa osakkeiden arvonnousua, joten ei tuota välttämättä tarvitsisi nähdä ainakaan sitä suurempana ongelmana. Lisäksi arvonnousuvero poistaisi tämän ongelman. 
KokonaisälyttömyysKohtalainen. Monen kohdalla tilanne on älytön: joutuu maksamaan tuloveroa tulosta, jota ei kokonaisuutta katsoen ole olemassakaan. Toisaalta osinkojen vähennyskelpoisuus voisi avata menestyville sijoittajille turhankin hyvän keinon viivästyttää verojen maksua edellisen kierteen hengessä. Molemmat ongelmat ratkaisisi vain maailailemani arvonnousuvero, mitä olen ehdottanut kierteen 16 lisäksi ratkaisuksi myös asumisaiheisiin kierteisiin 9, 10  .
TuomioTappiot vähennyskelpoisiksi myös osingoista. Nähdäkseni osingot voisi ainakin julkisesti noteeratuista yhtiöistä hyvin asettaa tappioista vähennyskelpoisiksi. Jos on osoitettavissa, että tämä aiheuttaisi jonkin pahanlaatuisen veronkierron mahdollistavan porsaanreiän, vähennysoikeudelle voisi osinkojen osalta asettaa vuosittaisen ylärajan, mikä suosisi piensijoittajia. 

Se, että osingoista maksettavista veroista ei voi vähentää arvopapereiden luovutuksesta syntyneitä tappioita ei ole yhteiskunnallisesti merkittävä asia. Se voi kuitenkin asettaa monet epäoikeudenmukaiseen tilanteeseen, missä joudutaan maksamaan tuloveroa, vaikka todellisuudessa tuloa ei ole tullut. Samalla se voi joskus houkutella tekemään kauppoja osinkojen välttämiseksi sekä vähentää hieman osakesijoittamisen houkuttelevuutta. Siksi tappioiden vähennyskelpoisuus olisi mielestäni syytä laajentaa myös osinkoja koskevaksi.

1 kommentti:

Johannes Hidén kirjoitti...

Hallituksien uusien suunnitelmien johdosta tämän kierteen merkitys kasvoi juuri merkittävästi. Ensi vuodesta 30 prosentin verovapaus loppuu, jolloin osingoista maksettava vero nousee 21 prosentista 30 prosenttiin (tai suurilla tuloilla 22,4 prosentista 32 prosenttiin).

Lähetä kommentti

Aiheeseen liittyviä tekstejä...