sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Valmistumisen jälkeinen koulutusvero

Tämän päivän Helsingin Sanomat nosti esille taloustieteen professori Matti Virénin jo aiemmin esille tuoman ajatuksen verosta, jota perittäisiin opiskelleilta valmistumisen jälkeen kuukausittaisena lisäverona (jos ei ole paperihesaria eikä tunnuksia Digilehden juttuun Lasku valmistumisen jälkeen, katso aiempi juttu Taloussanomista). Isossa-Britanniassa on tuotu esille vastaava ehdotus, jossa korkeampi tulotaso tarkoittaisi korkeampaa koulutusveroa. Luontainen vertailukohta verolle on opintolaina. Keskeisimmät erot ovat käsittääkseni seuraavat:
  1. Koulutusveroa maksettaisiin vain tietyn tulotason ylittyessä.
  2. Koulutusveroa maksettaisiin vain, kun on valmistuttu.
  3. Koulutusveroa maksettaisiin vain kotimaassa saaduista tuloista.
  4. Koulutusvero on pakollinen lisäkustannus, kun taas opintolaina vapaaehtoinen tukimuoto.
  5. Koulutusveron määrälle ei välttämättä olisi ylärajaa.
Tällaisen veron oikeudenmukaisuudesta voi esittää perusteluita sekä puolesta että vastaan. Tätä tärkeämpää on kuitenkin kysyä: mitä käytännön seurauksia tällaisella verolla olisi?

Perusajatus Virénin kannattaman veron taustalla on mielestäni ihan hyvä: on oikein, että kaikilla on mahdollisuus hakea koulutusta, ja että kouluttautumiseen ei liity suurta riskiä kohtuuttoman ison opintolainan muodossa, mutta mikäli koulutus osoittautuu selvästi kannattavaksi, tästä koulutuksesta on tavallaan perusteltua myös maksaa. Tätä lähtökohtaa vastaan voi todeta, että isommista tuloista maksetaan joka tapauksessa suurempaa veroa, mikä voi hyvinkin kattaa nuo koulutuskulut. Tällöin vertauskohdaksi tuleekin ihmiset, joilla on suuret tulot ilman kallista koulutusta: he maksavat isot verot ilman, että ovat saaneet koulutusta. Tästä taas voidaan saada uudeksi vertailukohdaksi muun muassa terveydenhuolto: toiset tarvitsevat sitä enemmän, mutta eihän siitä hyvästä saa enempää veroja periä, sillä kyseessä on hyvin perustavanlaatuinen perusoikeuksiin kuuluva yhteiskunnan palvelu. Ei kai koulutuksestakaan siis ainakaan pelkästään tällä perusteella tarvitse veroa periä?

Tarkastellaanpa, mitä yllä listatut eroavaisuudet suhteessa opintolainaan käytännössä merkitsevät. Kohdat 1-3 ovat opiskelijan kannalta hyviä puolia suhteessa lainaan, kohdat 4-5 haittoja. Ensimmäinen kohta eli veron tulosidonnaisuus on koulutusveron ominaisuuksista paras: jos koulutuksesta ei ole taloudellista hyötyä, on kohtuutonta periä siitä veroa. Kohta 5 eli mahdollinen ylärajattomuus ei välttämättä olisi myöskään ongelma: jos suurempi tulo johtuu koulutuksesta, ei se välttämättä ole väärin, vaikka koulutuksesta joutuisikin maksamaan enemmän kuin mikä sen todellinen kustannus on ollut. Toisaalta tässä jää ongelmaksi se, että korkea tulotaso ei välttämättä ole edes pohjimmiltaan koulutuksen ansiota, jos on esimerkiksi päätynyt aivan toiselle alalle. Miten siis välttyä perusteettomalta veronperinnältä?

Ehkä keskeisimmät ongelmat liittyvät kuitenkin erolistan kohtiin 2-4. Yksi on se, että kesken opintojen työelämään päätyneen pienikin valmistumismotivaatio vedetään samantien pahasti negatiivisen puolelle, jos papereiden saamisesta napsahtaisi käytännössä kymmenien tuhansien eurojen verotaakka - koulutusveron sijasta voisikin puhua oikeastaan valmistumisverosta. Koska veroa maksetaan myös vain työskentelymaahan, tämä jos jokin on vahva ns. aivopaon edistäjä: jos siteet Suomeen ovat muutenkin esim. maahanmuuttajalla heikot, voi kynnys ulkomaille töihin lähtemiseen olla hyvin pieni. Koska koulutusvero on myös selvä lisäkustannus, se laskisi ainakin jonkin verran myös ihmisten motivaatiota opiskella. Onko se viesti, joka nuorille halutaan antaa?

Aiheeseen liittyviä tekstejä

2 kommenttia:

  1. Pakko puuttua tuohon opintolainaan:

    Opintolaina on vain teoriassa vapaaehtoinen tukimuoto, sillä KELA laskee sen opiskelijan tuloksi vaikka sitä ei olisi edes haettu (saati nostettu).

    Vasta hylkäävä lainapäätös kelpaa todistukseksi siitä, että opiskelijalla ei ole normaalin opintotuen lisäksi toista saman moista summaa kuukausittain tilillä.

    Mikäli Suomessa siis haluaa opiskella ilmaiseksi, kannattaa hankkia itselleen opintojen ajaksi maksuhäiriömerkintä, nostaa kelasta maksimituet ja hakea sitten sen päälle toimeentulotuki sossusta. Toimeentulotuen suuruus on jopa vähän enemmän kuin mitä opintotuki, opintolaina ja asumistuki yhteensä yleisesti ottaen tekee ;-)

    VastaaPoista
  2. Niin. Voihan sitä noinkin katsoa. On se siinä mielessä joka tapauksessa vapaaehtoinen, että jos tarvitsee tai kokee tarvitsevansa lisätuloja, on työnteko myös mahdollista - eikä nykyään tulorajatkaan tule kovin helpolla vastaan. Ja opiskelija voi saada opiskelijaetuja kuten lähestulkoon ilmaisen kämpän.

    Asia, jonka Matti Virén ja itse kukin saa kuitenkin ottaa laskelmissaan huomioon on se, että opiskelemalla tienestit jäävät vuosikausia pienemmiksi, joten valmistumisen jälkeen saatavilla suuremmillakin tienesteillä opiskelemattoman jo saatujen tienestien saavuttamiseksi menee aikaa. Huomionarvoista on sekin, että tienaamalla 20 000 euron palkkaa 10 vuotta ja 40 000 euron palkkaa seuraavat 10 vuotta, käteen jää vähemmän kuin jos tienaisi 20 vuotta 30 000 euron palkkaa. Syy tähän on progressio (mikä aiheuttaa myös sen, että pariskunnan tienestien tasaisuus tarkoittaa suurempaa yhteenlaskettua nettopalkkaa kuin jos vaikka vain toinen tienaisi yksin koko summan).

    Toisin sanoen, jotta opiskelu osoittautuisi yllä olevan tekstini sanoin taloudellisesti "selvästi kannattavaksi", ihan pieni tulotason nousu ei tuon kannattavuuden aikaansaamiseksi riitä. Kokonaan oma lukunsa on vielä se, että joku voi nähdä nuorena käytettävissä olevat rahat arvokkaampana kuin myöhemmin käytettävissä olevat rahat, mikä asettaa kouluttautujan siinä mielessä heikompaan asemaan jo ilmankin koulutusveroa.

    VastaaPoista