Perustulon ajatus on kaunis:
- Kaikille taataan tasavertainen peruselintaso.
- Byrokratian väheneminen on positiivinen niin valtion kuin tukea hakevien kannalta.
- Poistetaan kannustinloukut
Nämä tekijät tekevät perustulosta tavoittelemisen ja keskustelemisen arvoisen, mutta en usko ajan olevan vielä sille kypsä. Syitä on ainakin kolme.
1. Rahan riittävyys
Raha ei riitä siihen, että kaikille tarjottaisiin niin suuri perustoimeentulo, etteikö kuitenkin tarvittaisi myös tarveharkintaista lisätukea sitä tarvitseville. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka byrokratia vähenisikin, toimeentulotuen byrokratiasta ei toistaiseksi pääsisi kuitenkaan kokonaan eroon. Hyöty byrokratiamielessä olisi siis rajallinen.
2. Työn kannustavuus nousisi kyllä joillakin, mutta toisilla se laskisi
Joillakin perustulo takuulla laskisi työn kannustavuutta. Jos tyytyy vähään, perustulo voi riittää siinä määrin, ettei halua ryhtyä "paskaduuniin", vaikka se taloudellisesti olisikin kannattavaa. Kun ei enää olisi tarvetta taistella sosiaaliviranomaistenkaan kanssa, syntyisi jossain määrin nykyisestä poikkeava syrjäytyneiden porukka. Tilannetta korostaa se, jos on syystä tai toisesta hyvin edullinen, esimerkiksi vanhempien tarjoama majoitus. Oman ryhmänsä voivat muodostaa ihmiset, jotka ovat jo saaneet asuntonsa maksettua, ja haluavat irtaantua työelämästä. Jos lisäksi on esimerkiksi jonkinmoinen sijoitusasunto hankittuna, vuokratulot ja perustulo voivat yhdessä riittää jo ihan mukavaankin peruselämiseen, missä ainoa täysin kiinteä kulu on pieni asunnosta maksettava taloyhtiön vastike.
On tietysti myös totta, että nykyjärjestelmään sisältyy pahoja kannustinloukkuja pienten pätkätöiden ja toimeentulotuen välillä liikkuessa, kun tehty työ ei käytännössä juuri paranna käteen jäävän rahan määrää. Näihin perustulo kieltämättä auttaisi, kuten saattaisi auttaa myös aloittelevien yrittäjien arkeen, mutta eikö toimeentulotukijärjestelmää voisi kehittää perustuloa pienemmilläkin muutoksilla niin, että pahimmista kannustinloukuista päästäisiin eroon? Tätä kautta yhteiskuntaa voisi rakentaa kypsemmäksi myös perustulomallia varten.
3. Ulkomailla elävät loiset
Omaksi ongelmaksi voisi ainakin nykyisellään muodostua ihmiset, jotka veisivät perustulonsa ulkomaille. Monissa köyhemmissä maissa jo 500 euron kuukausituloilla voisi elää jo suhteellisen leveääkin elämää, varsinkin jos osaa useimpien suomalaisten tapaan arvostaa lämpimämpiä elinolosuhteita. Paitsi että tämä tuntuisi varmasti monille houkuttelevalta vaihtoehdolta, tällainen olisi suomalaisten verovarojen syytämistä suoraan ulkomaille.
Tällainen järjestelmän hyväksikäyttö tulisi tehdä käytännössä mahdottomaksi. Periaatteessa järjestelmän voisi rakentaa esimerkiksi niin, että perustuloa saisi vain Suomessa vietetystä ajasta päivän tarkkuudella, jolloin mallia voisi tulkita tavallaan matkailuverona. Mutta olisiko tämänkaltaiselle valvonnalle poliittisia tai juridisia mahdollisuuksia? Tulkittaisiinko tällainen kansainvälisessä ympäristössä protektionismiksi tai kansallisella tasolla vapaan liikkuvuuden rajoittamiseksi? Ja tuskinpa käytännön toteutuskaan kovin ongelmatonta olisi.
----------
Uskon, että maassamme otetaan vielä jokin päivä jonkinlainen perustuloon verrattava malli käyttöön. Se vaatii kuitenkin mielestäni lähes aukotonta ratkaisua yllämainittuun kohtaan 3 sekä siinä määrin vauraampaa tai työelämän osalta dynaamisemmin järjestäytynyttä yhteiskuntaa, että kohdista 1 ja 2 saadaan isompi nettohyöty irti. Perustulo on tulevaisuutta, mutta ei nähdäkseni tätä päivää. En usko maan olevan siihen vielä valmis.
1. Rahan riittävyys
Raha ei riitä siihen, että kaikille tarjottaisiin niin suuri perustoimeentulo, etteikö kuitenkin tarvittaisi myös tarveharkintaista lisätukea sitä tarvitseville. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka byrokratia vähenisikin, toimeentulotuen byrokratiasta ei toistaiseksi pääsisi kuitenkaan kokonaan eroon. Hyöty byrokratiamielessä olisi siis rajallinen.
2. Työn kannustavuus nousisi kyllä joillakin, mutta toisilla se laskisi
Joillakin perustulo takuulla laskisi työn kannustavuutta. Jos tyytyy vähään, perustulo voi riittää siinä määrin, ettei halua ryhtyä "paskaduuniin", vaikka se taloudellisesti olisikin kannattavaa. Kun ei enää olisi tarvetta taistella sosiaaliviranomaistenkaan kanssa, syntyisi jossain määrin nykyisestä poikkeava syrjäytyneiden porukka. Tilannetta korostaa se, jos on syystä tai toisesta hyvin edullinen, esimerkiksi vanhempien tarjoama majoitus. Oman ryhmänsä voivat muodostaa ihmiset, jotka ovat jo saaneet asuntonsa maksettua, ja haluavat irtaantua työelämästä. Jos lisäksi on esimerkiksi jonkinmoinen sijoitusasunto hankittuna, vuokratulot ja perustulo voivat yhdessä riittää jo ihan mukavaankin peruselämiseen, missä ainoa täysin kiinteä kulu on pieni asunnosta maksettava taloyhtiön vastike.
On tietysti myös totta, että nykyjärjestelmään sisältyy pahoja kannustinloukkuja pienten pätkätöiden ja toimeentulotuen välillä liikkuessa, kun tehty työ ei käytännössä juuri paranna käteen jäävän rahan määrää. Näihin perustulo kieltämättä auttaisi, kuten saattaisi auttaa myös aloittelevien yrittäjien arkeen, mutta eikö toimeentulotukijärjestelmää voisi kehittää perustuloa pienemmilläkin muutoksilla niin, että pahimmista kannustinloukuista päästäisiin eroon? Tätä kautta yhteiskuntaa voisi rakentaa kypsemmäksi myös perustulomallia varten.
3. Ulkomailla elävät loiset
Omaksi ongelmaksi voisi ainakin nykyisellään muodostua ihmiset, jotka veisivät perustulonsa ulkomaille. Monissa köyhemmissä maissa jo 500 euron kuukausituloilla voisi elää jo suhteellisen leveääkin elämää, varsinkin jos osaa useimpien suomalaisten tapaan arvostaa lämpimämpiä elinolosuhteita. Paitsi että tämä tuntuisi varmasti monille houkuttelevalta vaihtoehdolta, tällainen olisi suomalaisten verovarojen syytämistä suoraan ulkomaille.
Tällainen järjestelmän hyväksikäyttö tulisi tehdä käytännössä mahdottomaksi. Periaatteessa järjestelmän voisi rakentaa esimerkiksi niin, että perustuloa saisi vain Suomessa vietetystä ajasta päivän tarkkuudella, jolloin mallia voisi tulkita tavallaan matkailuverona. Mutta olisiko tämänkaltaiselle valvonnalle poliittisia tai juridisia mahdollisuuksia? Tulkittaisiinko tällainen kansainvälisessä ympäristössä protektionismiksi tai kansallisella tasolla vapaan liikkuvuuden rajoittamiseksi? Ja tuskinpa käytännön toteutuskaan kovin ongelmatonta olisi.
----------
Uskon, että maassamme otetaan vielä jokin päivä jonkinlainen perustuloon verrattava malli käyttöön. Se vaatii kuitenkin mielestäni lähes aukotonta ratkaisua yllämainittuun kohtaan 3 sekä siinä määrin vauraampaa tai työelämän osalta dynaamisemmin järjestäytynyttä yhteiskuntaa, että kohdista 1 ja 2 saadaan isompi nettohyöty irti. Perustulo on tulevaisuutta, mutta ei nähdäkseni tätä päivää. En usko maan olevan siihen vielä valmis.
Noi ongelmat olisivat kyllä voitettavissa. Ratkaisu ei ehkä olisi ihan puhdas perustulo, mutta kuitenkin paljon nykyistä yksinkertaisempi ja oikeudenmukaisempi.
VastaaPoista1. Rahan riittävyys:
Nykyäänkin kaikille Suomessa asuville maksetaan jotain tukea (kun lasketaan tueksi, myös alle 100 oleva veroprosentti). Tukea maksetaan myös täysin vastikkeetta ellei luukulla käyntiä lasketa. Tarveharkintaisille jäisi tarve perustulon jälkeenkin, mutta miksi tukien yhteismäärän tarvitsisi olla nykyistä isompi?
Verotus voitaisiin sovittaa niin, että nettotulot pysyisivät suunnilleen samoina, ansiosidonnaiset(eläkkeet, työttömyystuet) voitaisiin pienentää niin, että niissä olisi huomioitu pohjalla oleva perustulo, pienimpien, mistään tuloista riippumattomien tukien osalta tilanne muuttuisi, mutta vain oikeudenmukaisemmaksi, kun kaikki saisivat saman.
Kohta 2 ja osittain 3 ratkeaisivat nykyisiä tukiehtoja mukailevalla tarveharkinnalla, mutta se voitaisiin toteuttaa jälkikäteen ja pääosin automaattisesti, jolloin byrokratia pienenisi merkittävästi.
Tarveharkinan perusteella perustuloa voitaisiin pienentää jatkossa tai jopa muuttaa maksusitoumuksiksi, jos mitkään perustulon ehdoista eivät täyttyisi tiettyyn aikaan. Määrätyn ajan jälkeen voitaisiin myös velvoittaa jollekin sossun tiskille säännöllisesti, niin kuin nykyäänkin. Takaisin perintää en kannata, koska mistä rahoista ne muka köyhällä olisi varaa maksaa.
Perustuloa maksava elin voisi saada perustuloon oikeuttavat tiedot automaattisesti esimerkikisi oppilaitoksilta, työkkäriltä, verottajalta, terveydenhuollolta, väestörekisterikeskuksesta (eläkeikä). Tietenkin tiedot annettaisiin vain asiakkaan suostumuksella, eihän perustuloa kenellekään pakotettaisi.
Eläkkeellä olevat saattaisivat viedä tukensa ulkomaille, koska heillä tukiehto täyttyisi pysyvästi, mutta niin kai on nykyäänkin.
Kiitos kommenteista. Tässä vastakommentteja:
VastaaPoista1. Lähes kaikki kyllä saavat valtion palvelujen lisäksi jotakin tukea ainakin jossakin vaiheessa elämää (toimeentulotukea, opintotukea, lapsilisää), mutta millä logiikalla alle 100 oleva veroprosentti olisi tukea? No, tuolla nyt ei sinänsä ole väliä, mutta sillä on, että tukien yhteismäärän tarvitsisi kyllä lähtökohtaisesti olla nykyistä isompi siksi, että sitä saisivat myös sellaiset, jotka eivät toimeentulotukea saisi. Se on tietysti toinen juttu, jos sillä olisi posiitivisella tavalla työllistäviä vaikutuksia, mutta tämä pitäisi erikseen osoittaa, ja toisaalta samoihin vaikutuksiin voisi päästä nykyjärjestelmää muokkaamalla myös toisilla tavoilla.
2-3. Miten suorittaisit tarveharkinnan automaattisesti? Ja jos puhutaan ihan oikeasti toimeentulosta, ei se auta, jos saa vuoden 2011 leivät pöytään vuonna 2012.
Verotuksen nyt laskin mukaan tukiin sen takia, että se olisi huomioitava perustulon kanssa. Perustulohan pitäisi maksaa myös palkaa saaville. ("logiikkahan" on se, että valtiovalta suopeudessaan tukee meitä eikä vie koko palkkaa vaikka sellainenkin laki voitaisiin säätää :)
VastaaPoista"tukien yhteismäärän tarvitsisi kyllä lähtökohtaisesti olla nykyistä isompi siksi, että sitä saisivat myös sellaiset, jotka eivät toimeentulotukea saisi"
Tietääkseni kyllä lähes jokaikinen saa jotain tukea, jos sitä tajuaa pyytää. Toimeentulotukeahan saa jokainen joka ei saa _jotain muuta tukea_ tai palkkaa. Joitain poikkeuksia on. Esimerkikisi avopuolison tulot tai vanhemmat, jos asuu heidän luona, mutta nämäkin henkilöt saisivat tuen, jos viitsivät vaihtaa osoitetta. Tässä olisi yksi syy lisää perustulolle: se ei kanustaisi mihinkään tukikikkailuihin, jotka pahimmillaan johtavat tyhjillään oleviin asuntoihin.
Omaisuus taitaa olla ainoa sellinen, joka saattaa estää tuet ja johon ei auta mikään pieni kikkailu. Jopa työmarkkinatuessa on tietääkseni joku raja ja sossu kai käskee käyttämään ensin kaikki säästöt. Tämä ryhmä ei taida olla kovin iso kustannus, vaikka heille maksettaisiinkin tuki.
2-3:
Tarveharkinta suoritettaisiin jälkikäteen ja oletuksena perustulo maksettaisiin kaikille. Esimerkiksi vuoden 2012 alussa katsottaisiin, että oliko vuonna 2011 perusteet maksaa perustuloa voimassa tarpeeksi monena päivänä.
Esimerkiksi alkuvuodelta tulisi tieto joltain oppilaitokselta, että henkilö opiskeli ja valmistui maaliskuussa, työkkäriltä tulisi tieto, että henkilö täytteli työtöntyötöntyön-lappuja maalis-huhtikuun ja verottajalta tulisi tieto, että loppuvuoden on veroja makseltu: ei toimenpiteitä, perustulo jatkuu ennallaan.
Jos edellisenä vuonna olisi ollut joku pätkä, jolta ei ole mitään tietoja, niin voitaisiin lähettää kysely, jos vaikka joku oppilaitos ei olisikaan lähettänyt tietoja automaattisesti.
Jos tietoja ei olisi tullut, eikä hyväksyttävää selvtystäkään tietyn ajan jälkeen, niin tukea voitaisiin leikata siitä hetkestä lähtien. Tietyn ajan jälkeen voitaisiin pyytää jollain luukulla käymään ehtona perustulon jatkumiselle, jos ei vieläkään henkilö ole alkanut harrastaa mitään perustuloon oikeuttavaa. Luukulle käymään voitaisiin pyytää herkemmin sellaiset joilla on aiemmin ollut ongelmia ehtojen täyttämisessä.
Toki valvonta voitaisiin suorittaa vaikka kuukausitasollakin, jos se hoituu tarpeeksi monen osalta täysin automaattisesti.
Tärkeää nimenomaan on, että valvonta hoidettaisiin jälkikäteen ja oletuksena tuki maksettaisiin, ettei synny kannustinloukkuja siitäkään, että joutuu olemaan väliaikaisesti ilman mitään tuloja. Pätkätyötkin hoituisivat ainakin tukien osalta jouhevasti.
Nykyäänhän voi syntyä helposti ongelmia esimerkiksi työmarkkinatuen saajalle, jos vielä joutuu täydentämään sitä toimeentulotuella. Siinä vaiheessa, kun saa töitä, niin tuki katkeaa, mutta tilalle tulevat työmatkakulut ja ensimmäinen palkka pahimmillaan vasta puolentoista kuukauden päästä. Kuukausikin voi olla ongelma, kun sossu on käskenyt käyttää viimeisetkin säästöt.
"Tämä ryhmä ei taida olla kovin iso kustannus, vaikka heille maksettaisiinkin tuki."
VastaaPoistaEiköhän se kohtalaisen merkittävä voisi olla. Ja suuremmaksi se kasvaisi, jos perustulo antaisi siihen mahdollisuuden.
Voisihan sitä jonkinlaista automaattista seurantaa koettaa rakentaa. Tarkastelujakson pidentyessä syntyisi kuitenkin ongelmia: ensin tulisi tukea ja muuta tuloa, ja sitten taaksepäin katsoen todetaan, ettei tukea enää tarvitakaan. Jos nyt tulo lakkaisikin, ei olisi sitten enää tukea eikä tuloa, eikä välttämättä olisi niitä säästöjäkään. Sitten pitäisi kuitenkin hakea taas jonkinmoista sosiaaliturvaa.
---
"Tietyn ajan jälkeen voitaisiin pyytää jollain luukulla käymään ehtona perustulon jatkumiselle, jos ei vieläkään henkilö ole alkanut harrastaa mitään perustuloon oikeuttavaa."
Jolloin perustulosta siirryttäisiin ikään kuin nykyistä toimeentulotukea vastaavan järjestelmän piiriin? Jos tuollainen siirtymäjärjestely olisi, pitäisi olla tarkkana, ettei annettaisi siirtymää edeltävälle ajanjaksolle ikään kuin moraalista oikeutta laiskottelulle. Ja jos taas tuo siitymää edeltävä ajanjakso kutistettaisiin nollaan, oltaisiinkin kai jo käytännössä suurinpiirtein nykyjärjestelmässä.
Tarkastelujakso varmaan olisi hyvä olla suht lyhyt, jotta laiskotteluun ei tulisi oikeutusta ainakaan pitkäksi aikaa. Olisihan tuossa mallissani kuitenkin kohtalaisesti keppiä hoitaa asiat kuntoon ihan itse: tukien pienentäminen ja luukulle joutuminen, mikä ei tällaisessa systeemissä enää olisi ihan tavallinen juttu niin kuin nykyään.
VastaaPoistaOsan osalta tuo muodostuisi tosiaan nykyisen kaltaiseksi, mutta parannuksetkin olisivat huomattavia. Kannustinloukkujen katoaminen olisi tärkeää, jälkikäteisvalvonta mahdollistaisi sen tekemisen pääosin automaattisesti, jolloin byrokratia vähenisi selvästi ja toki tukien yksinkertaistuminenkin vähentäisi työtä. Lisäksi, kun luukulle meno ei olisi enää niin yleistä kuin nykyään, niin moni saattaisi jättää hakematta tarveharkintaisia lisätukia, joihin heillä olisi oikeus, jos tarve on hetkellinen tai summat eivät ole suuria. Nykyään kun tukia pitää aina hakea erikseen, niin tietenkin haetaan koko summa.
En oikeen edelleenkän usko, että ne harvat, jotka säästöjensä takia eivät nykyään saa toimeentulotukea olisivat ongelma. Tuille joutuvilla ei usein kuitenkaan ole mitään merkittäviä säästöjä ja ei välttämättä ole henkilön tilanteelle tai edes yhteiskunnalle hyväksi, että pienet säästöt pakotetaan syömään.
Tuilla olon pitkittyessä niiden säästöjen tilalle haetaan sossusta tarveharkintaista tukea heti kun tulee jotain pakollisia hankintoja. Perustulomallissanikin olisi tarveharkintaiset tuet ja niiden kohdalla säästöjä voitaisiin edellyttää käytettävän ensin, vaikka perustulo tulisikin niistä riippumatta.
Aiempia kommentteja kirjoittaessa ei tullut mieleen yksi ryhmä, jonka takia tukien kokonaissumma saattaisi sittenkin kasvaa, nimittäin opiskelijat.
VastaaPoistaOpintoraha ja sen asumislisä ei suurella osalla riitä elämiseen ja se kai on tarkoituskin. Valtio odottaa että opiskelijat elävät velaksi opintolainalla. Minusta tämä on suuri vääryys, jonka perustulo myös korjaisi.
Jos muillekin tukiryhmille pyritään saamaan elämiseen riittävä tuki, niin miksi ei opiskelijoillekin. Opiskelusta tuleviin kustannuksiin tukien ei toki tarvitse riittää. Niihin voitaisiin tulevaisuudessakin edellyttää ottamaan lainaa.
Tämä eri tukien välinen kohtalaisen suuri ero myös aiheuttaa kaikenlaista tukikikkailua. Niistä kai olen jo johonkin aiempaan kirjoitukseesi kommentoinut.
En tunne, minkälaista toimeentulon hakemisen arki käytännössä on, joten vaikea kommentoida tarkemmin, mutta omat vaaransa on kyllä tosiaan siinäkin, jos käytännössä kannustetaan siihen, että mitään ei edes yritetä säästää.
VastaaPoistaOpiskelijat ovat vähän poikkeusryhmä, mutta en oikeastaan näe sitä vääryytenä. Opiskelijoiden oletetaan olevan valmiita asumaan halvoissa opiskelija-asunnoissa kuten solukämpissä, ja opiskelijan elämäntilanteeseen tällainen sopiikin tyypillisesti mainiosti, toisin kuin muilla tuen varassa elävillä. Opiskelijat siis saavat vähemmän rahallista tukea, mutta saavat asua halvemmalla, minkä lisäksi heidän tukensa on luonteeltaan kuitenkin automaattisempaa ja siten vaivatonta. Ihan reilu diili.
"En tunne, minkälaista toimeentulon hakemisen arki käytännössä on" Minullakaan ei ole omakohtaista kokemusta toimeentulotuesta. Olen kuullut, että sossu pyytää kahden kuukauden tiliotteet todisteeksi varattomuudesta.
VastaaPoistaOpintotuen asumislisän katto on niin pieni, että ainakin pääkaupunkiseudulla se on todella usein tapissaan. Se tarkoittaa siis käytännössä vuokrasta riippumatonta kiinteää asumistukea.
Tähän suuntaan pitäisi mielestäni kehittää myös muita asumistukia. Eri alueiden hintaerot on varmaan pakko ottaa jossain määrin huomioon, mutta muuten asumistuen pitäisi olla mahdollisimman kiinteä, jotta se kannustaisi myös muita kuin opiskelijoita asumaan mahdollsimman halvalla.
Asumistuet eivät kannusta mihinkään kimppa-asumiseen, koska tuki tippuu heti vuokranmaksajien määrän mukaan.
Vielä tuosta opiskelijoiden asemasta. Opiskelija-alennuksienkaan (myös asumisessa) kanssa opintoraha ja asumislisä eivät monella riitä juokseviin elämisen kuluihin saati sitten pakollisiin vaate tai muihin hankintoihin. Varsinkin pääkaupunkiseudulla on kallista ja läheskään kaikille ei edes riitä opiskelija-asuntoja. Opiskelijoiden on monesti turvauduttava opintotuen kolmanteen osaan eli opintolainaan jo elämisen kulujen kattamiseen. Ei minusta mitenkään reilu diili, että elämisen kuluihin pitää ottaa velkaa.
Vaikka opintorahaa ja asumislisää ei nostettaisi muiden tukien tasalle opiskelija-alennusten takia, niin vähintään niillä pitäisi silti kattaa elämisen kulut ilman lainaa. Riittäisi ehkä, että otetaan huomioon alueelliset erot. Suurimmassa osassa Suomea opiskelijoiden tuet kai ovat jotenkuten riittävät elämiseen, mutta iso osa opiskelupaikoista on suurissa kalliissa kaupungeissa.
Kyllähän asumiseen tarkoitettu tuki voi tuntua monesti erikoiselta, jos se menee niin, että asettumalla kerran isoon asuntoon, saa sitten tukea, joka riittää asumiseen isommassa asunnossa, kuin mihin monella työssäkäyvälläkään ei olisi varaa. Erikoisena voi pitää myös sitä, jos saa jatkuvasti tukea asuntolainan "kohtuullisten" korkojen maksuuun. Siinä sitten inflaatio syö käytännössä lainaa samalla kun sosiaalitoimisto maksaa korot.
VastaaPoistaKyllä opintotuki mielestäni tavalliseen elämiseen riittää. Alueelliset erot ilmenevät ennen kaikkea asuntojen hintatasossa, mutta opiskelijoille on tarjolla halpoja asumuksia myös pk-seudulla, jolloin käytännössä opiskelijaelämän suhteen alueelliset erot hintatasossa jäänevät hyvin pieniksi. Opintotuessa kannustinloukut tulevat myös vasta selvästi myöhemmin vastaan kuin toimeentulotuen kanssa.
Opiskelija-asuntojen riittävyydestä pitää vähän inttää vielä ja nyt googletin vähän tilastojakin tuekseni.
VastaaPoistaHOASilla ja Aalto-yliopiston ylioppilaskunnalla on yhteensä hieman alle 20 000 asuntoa:
http://ayy.fi/jasenille/asuminen/asunnot/
http://www.hoas.fi/www/hoaswww.nsf/sp?open&cid=hoas
Pääkaupunkiseudulla on pelkästään yliopisto-opiskelijoita yli 60 000. Tilasto on hieman vanha, mutta varmasti vielä suuntaa antava:
http://www.stat.fi/til/yop/2004/01/yop_2004_01_2005-06-23_tie_001.html
Metropolia ammattikorkeakoululla on 16 000 opiskelijaa:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Metropolia
Pääkaupunkiseudulla siis ainakaan suurin osa opiskelijoista ei pääse opiskelija-asuntoihin asumaan.
Löytyi vielä vuodelta 2003 opetusministeriön laskelma, jonka pitäisi koskea vielä tätä vuotta:
http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2003/liitteet/opm_118_opm33.pdf
"Tavoitteena on ollut, että puolet kodin ulkopuolella asuvista opiskelijoista voisi asua opiskelija-asunnossa, ja että kaikki ulkomaalaiset opiskelijat voisivat asua opiskelija-asunnossa. Kohta F on ollut kaikkein
ongelmallisin, sillä se kuvaa vallitsevaa tilannetta eikä mahdollista tarvetta."
"F = vanhempien luona ja omistusasunnossa asuvat"
Opiskelijoita on toki selvästi enemmän kuin opiskelija-asuntoja, mutta opiskelijoihin kuuluu myös sellaisia, jotka
VastaaPoista- asuvat vielä vanhemmillaan (yksi ryhmä tässä on asepalvelukseen pian astuvat, jotka aikovat muuttaa omilleen vasta intin jälkeen)
- asuvat kimppakämpässä tai kommuunissa, joka voi olla suurinpiirtein yhtä edullinen kuin opiskelija-asunto.
- asuvat omistusasunnossa.
- asuvat työssäkäyvän kumppanin kanssa.
- ovat itse käytännössä ensisijaisesti työssä käyviä, mutta kirjoilla koulussa ehkä jonkin sortin ikiopiskelijana.
- ovat viimeistelemässä opintojaan ja siirtyneet jo pois opiskelija-asunnosta.
Tästä huolimatta kyllähän nuo lukuerot suht isoilta vaikuttavat. Oman kokemukseni mukaan opiskelija-asuntoihin kuitenkin pääsee helposti, ja puhun siis nimenomaan pk-seudusta ja esimerkiksi HOAS:n asunnoista. Pienen hetken voi toki joutua aluksi jonottamaan, mutta kyllä niin minä kuin tuttunikin ovat ihan hyvin löytäneet asunnot itselleen.
Omasta mielestäni ihmisiä pitäisi jo pienestä pitäen alkaa kannustamaan ajattelemaan "boksin ulkopuolella" ja siten löytämään omille ominaisuuksilleen ja lahjoilleen sopivia tapoja tienata perustoimeentulo ja vähän päälle.
VastaaPoista