Kun islantilaiset pankit alkoivat muutama vuosi sitten kerätä rahaa houkuttelemalla asiakkaita korkeilla korkotarjouksilla mm. Isosta-Britanniasta, tarjouksista kiinnostuneet pystyi jakamaan karkeasti kolmeen ryhmään. Yhdet näkivät lähinnä koron, eivät taustalla piileviä riskejä. Toiset osasivat ennustaa, että Islannin talous tulisi ajautumaan pahaan kriisiin, ja pysyivät siksi loitolla.Kolmannella ryhmällä oli aavistus ongelmista, mutta sitäkin vahvempi luottamus siihen, että kriisitilanteessa talletussuoja pelastaisi talletetut varat.
Talletussuoja on sellaisenaan tärkeä turva paitsi yksittäisille ihmisille, myös koko talousjärjestelmän toiminnalle. Sen kääntöpuolena voi kuitenkin olla myös edellä mainittua kolmatta ryhmää vaivaava moraalikato, joka syntyy siitä, että mahdolliset tuotot kerätään itselle, kun taas riski sosialisoidaan valtion kannettavaksi, kuten kävi Icesaven tapauksessa.
Ehkäpä talousjärjestelmän turvallisuuden säilyttämisen ja moraalikadon ehkäisemisen välille saataisiin toimivin tasapaino, mikäli talletussuojasta tehtäisiin käänteisesti progressiivinen. Talletukset voisi suojata esimerkiksi 10 000 euron talletuksiin asti täysin, 10 000 euroa ylittävältä osuudelta 95-prosenttisesti ja 30 000 euroa ylittävältä osuudelta aina 50 000 euroon asti 90-prosenttisesti. Näin tavallisimmat pienet talletukset olisivat täysin suojattuja, mutta selkeämmin sijoitusmielessä tehdyissä talletuksissa pieni osa riskistä tulisi myös tallettajalle aiheuttamatta kuitenkaan laajamittaista paniikkia. Tällaisella mallilla Landsbankin Icesave-talletuksiakin olisi luultavasti kertynyt hieman vähemmän, mikä puolestaan olisi voinut tehdä myös Islannin talouden kuplasta edes piirun verran pienemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti