Kehitysaskeleita 4 - Eroon televisiolupamaksusta

Yle kaupallisella kanavalla nähtynä

Jo pitkään puheissa ollut Yle-vero näyttää olevan tulossa vuonna 2013 (ks. Ylelle tulossa rahoitus Yle-verosta). Parhaasta rahoitusmallista ja koko Ylen olemassaolosta voi perustellusti esittää monenlaisia mielipiteitä, mutta televisiolupamaksujärjestelmä on ainakin jo pidemmän aikaa tuntunut selvästi vanhentuneelta, mistä johtuen pidän Yle-veroon siirtymistä kehitysaskeleena.

Nykyisessä televisiolupamaksussa on useampia ongelmia. Ensinnäkin se on kallis yksinasuville: ei mielestäni ole perusteltua olettaa, että yksin asuva käyttäisi kaksin kerroin enemmän Ylen palveluja kuin kahden hengen taloudessa asuvat. Toisekseen byrokratiaan hukkuu huomattavat määrät resursseja (työvoimana n. 100 henkilöä), jotka voidaan työllistää yhteiskunnan kannalta hyödyllisempiinkin tehtäviin. Kolmantena seikkana valvonta on byrokratista huolimatta vaikeaa, mistä johtuen monet vain jättävät maksun maksamatta, mikä ei ole oikeudenmukaista niitä kohtaan, jotka maksavat maksun tunnollisesti.

Tietysti voi kysyä, miksei voisi kustantaa Ylen toimintaa suoraan valtion budjetista. Voi hyvin olla, että Yle-vero toimiikin välivaiheena kohti suoraa budjettirahoitteisuutta. Suurta eroa vaihtoehdoilla ei sinänsä ole. Rahallisesti ero on lähinnä se, että opiskelijat ja toimeentulotuella elävät voivat nyt suunnitellunmukaisesta Yle-verosta selvitä maksutta, kun taas suurimmalle osalle palkansaajista kyse on euromääräisestä tasasummasta, ei niinkään prosenttiosuus palkasta - progressiosta puhumattakaan. Erillisessä Yle-verossa on joka tapauksessa ainakin se hyvä puoli, että rahat on selkeästi korvamerkitty, jolloin veron maksaja tietää suoraan, mitä Ylen pyörittäminen kustantaa. Toisaalta tästä herää nopeasti kysymys, pitäisikö muitakin veroja sitten korvamerkitä samalla tavalla: poliisivero, terveyspalveluvero, koulutusvero jne. Ehkä sellaiseen ei kuitenkaan ole tarvetta mennä.

Kaiken pohjalla on joka tapauksessa kysymys siitä, mistä rahaa maksetaan. Useimmat Yle-maksua vastustavat taitavat vedota siihen, etteivät he käytä Ylen palveluita tai että käyttävät niitä vain vähän. No, harva kai kaikkia julkisia palveluita käyttääkään. Ylen tapauksessa kyse on kuitenkin nähdäkseni enemmästäkin kuin pelkästään siitä, kuka käyttää tai ei käytä Ylen palveluita. Se, että on olemassa Ylen kaltainen toimija vaikuttaa väistämättä myös siihen, millaista sisältöä esim. MTV3 ja Nelonen tuottavat. Tämä kaikki taas vaikuttaa vielä internetinkin aikakaudella siihen, miten yhteiskunnallista keskustelua käydään. Yleisesti ottaen voikin kysyä: jos Yleä ei olisi ollut esim. viimeisen 30 vuoden aikana, miten erilaiselta kaupalliset toimijatkin nykyään näyttäisivät? Vaikka Yleä ei televisiosta tai netistä seuraisikaan, sen vaikutuksen kyllä kokee jokainen muodossa tai toisessa.