Osingot aidosti samalle linjalle luovutusvoittojen kanssa

Hallitus on poistamassa listattujen yritysten osinkojen 30-prosenttisen verovapauden vuoden 2014 alusta lähtien. Tämän seurauksena osinkojen verotus nousee noin 43 prosenttia, mikä on suhteellisesti valtava muutos. Pankit voivat olla tässä kuitenkin voittajia. Syy on siinä, että rahastoissa osinkojen verotuksesta ei tarvitse kantaa huolta, mikä voimistaa pankkien kauppaamien rahastojen suhteellista houkuttelevuutta. Voittajia ovat myös ulkomaiset sijoittajat, jotka saavat hyödyn yhteisöveron tuntuvasta 18 prosentin laskusta joutumatta kärsimään osinkoveron noususta. Tavallisen suomalaisen osakesijoittajan asemaa muutos heikentää yhteisöveron laskemisesta huolimatta.

Suomalaisen sijoittajan kannalta voi toki todeta, että verotus myös yksinkertaistuu, sillä muutos asettaa osingot veroprosentin osalta samaan luokkaan luovutusvoitoista maksettavan veron kanssa. Eikö samalla voisi kuitenkin asettaa osingot samalle linjalle luovutusvoittojen kanssa myös muilta osin? Luovutusvoitoista voi nimittäin verotuksessa vähentää aiemmin syntyneet luovutustappiot, mutta sama vähennysoikeus ei nykylainsäädännöllä koske osinkoja. Tämä voi aiheuttaa tilanteen, jossa joutuu maksamaan sijoituksistaan pääomatuloveroa, vaikka sijoitukset olisivat tappiolla, eikä mitään tuloa siis olisi kokonaisuutta katsoen edes syntynyt. Tämä on paitsi epäoikeudenmukaista, se myös laskee tavallisen suomalaisen intoa ryhtyä osakesäästäjäksi.

Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>

"Jos ministerikään ei viitsi..."

Heidi Hautalan oviremontista on noussut meteli - ja ihan aiheesta. Hautala ei ole ainoastaan ministeri, vaan myös harmaan talouden ministerityöryhmän jäsen, mistä johtuen hänen pitäisi tietää miten työtä teettäessä tulisi toimia.

Työn teettäminen - liikaa yksityiskohtia?

Hautalalla ja remontoijalla on omat näkemyksensä siitä, miten asiat ovat tapahtuneet. Kumpikaan versioista ei liene kovin täsmällinen, mutta totuuden täytyy löytyä jostain versioiden välimaastosta. Hautalan omista kommenteistakin selviää, ettei tässä ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan olla edetty. Blogissaan hän esimerkiksi myöntää seuraavaa: "Minä tein virheen siinä, että en pyytänyt kuittia käteismaksusta."

Oliko remontin hinta sitten lähempänä Hautalan väitettä 100 eurosta vai remontoijan väitettä 600-650 eurosta? Suhteellinen ero on järjetön, mutta osoittaa lähinnä vain sen, miten kaukana tarinat ovat toisistaan.  Monimiljonääri Niklas Herlinin esimerkki jos jokin osoittaa, että raha ei ole ainoa motivaattori jättää verovelvollisuuksia hoitamatta. Hän kirjoittaa blogissaan, kuinka vasta kotitalousvähennys teki mahdolliseksi teettää työtä laillisesti. Vaikka Hautalalla ei olekaan Herlinin rikkauksia, hänelläkään on oviremontissa tuskin ollut kyse rahasta, vaan viitsimisestä.

Ydinkysymys kuuluukin: jos harmaan talouden työryhmässä työskentelevä ministeri ei jaksa hoitaa verovelvollisuuksia oikeaoppisesti, miksi tavallinen mattimeikäläinen jaksaisi? Ja jos Hautalan asemassa oleva selviäisi verovelvollisuuksien kiertämisestä säikähdyksellä, miksi tavallisen kansalaisenkaan tarvitsisi asialla päätään vaivata? Vaikka oviremontti olisi ollut vain 100 euron hintainen, se heikentää pahasti tavallisen kansalaisen veronmaksumoraalia, ja sitä kautta oven hinta saattaa menetettyjen verotulojen myötä nousta 10 miljoonaan euroon.

Voisiko tapauksesta kuitenkin seurata jotakin hyvääkin? Jos ministeritason ihminen ei jaksa, viitsi tai pahimmassa tapauksessa edes osaa hoitaa työn teettämistä oikeaoppisesti, se on signaali, joka pitäisi ottaa vakavissaan. Paitsi että kotitalousvähennyksen tason vuodentakainen heikennys voisi olla syytä perua ainakin osittain, verovelvollisuuksien hoitamisesta olisi syytä tehdä huomattavasti helpompaa. Ei riitä, että verojen hoitaminen on taloudellisesti siedettävää. Sen pitää olla myös helppoa. Tässä on yksi keskeisistä haasteista, mihin harmaan talouden työryhmän tulisi puuttua.

Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>

Järjestelmän kierteet 18 - Luovutustappion kierrätys

Tämä kierre liittyy samaan peruslähtökohtaan kuin edellinenkin: mikäli osakkeiden luovutuksesta syntyy tappioita, nämä tappiot ovat vähennettävissä tulevista voitoista. Syy käytäntöön on selvä: eihän siinä olisi tolkkua, jos 100 euron menettämisen ja 100 euron saamisen yhdessä aiheuttamasta nollasummatilanteesta pitäisi maksaa 30 euroa veroa ja joutua siten verojen takia vain menettämään kokonaisuudesta rahaa. Säännölle on kuitenkin kaksi poikkeustilannetta, joissa veroa joutuu maksamaan tappioista huolimatta: edellisessä osassa mainitsemani osinkojen pakkoverotus, sekä tappioiden vanheneminen.

Yleisesti ottaen edellisessä kierteessä kuvattuun osinkojen välttelyyn ei ole kannattavaa ryhtyä, mikäli uskoo siihen, että  aluksi tappiolla olevat sijoitukset tulevat nousemaan voitollisiksi. Syy tähän on se, että tällöin aiemmin syntyneet tappiot voi vähentää kuitenkin myöhemmistä voitoista täysimääräisesti, jolloin siitä ei ole pidemmällä aikavälillä käytännössä haittaa, että joutuu välissä maksamaan hetkellisesti perusteettomia osingoista lankeavia veroja. Tilannetta muuttaa kuitenkin se, että lainsäädäntö asettaa aikarajan tappioiden vähentämiselle. Vuonna 2011 tappioiden vanhenemisaikaa kasvatettiin kolmesta vuodesta viiteen vuoteen, mikä oli selvä kehitysaskel, mutta tappioiden vanheneminen voi silti tulla vastaan.  Tämä synnyttää oman kierteensä, jonka taloudellinen merkitys voi helposti olla huomattavasti osingoista maksettavaa veroa suurempi.

Tappio odottamassa uudelleenjäädytystä.
(13.1.2013)

Kierre syntyy siitä, että tappioita voi pyrkiä kierrättämään, jotta tappioiden käyttämiselle saisi jatkoaikaa. Tarkastellaanpa asiaa esimerkin kautta. Edellisestä kierteestä tutulla esimerkkisijoittaja Niemisellä on seuraavanlainen lähtötilanne:

• Hänellä on huonosta sijoituksesta A syntynyt 3000 euron tappio, joka on verotuksellisesti vanhenemassa vuoden päästä.
• Hänellä on hyvästä sijoituksesta B jäljellä osakkeita, jotka myymällä hän saisi 1000 euron myyntivoiton.
• Hänellä on toisesta heikosta sijoituksesta C jäljellä osakkeita, jotka myymällä hän saisi 1000 euron tappion.
• Nieminen kokee, että sekä B ja C ovat yhä hinnaltaan aliarvostettuja, eikä hän halua luopua niistä.

Niemisellä on kaksi keinoa, jotka hänen kannattaa tässä tilanteessa hyödyntää. 

1. Ilmeisimpänä keinona hänen kannattaa tietysti luopua ainakin hetkellisesti voitollisista osakkeista B. Näin hän saa hyödynnettyä 1000 euroa 3000 euron voimassa olevista tappioista. Ostamalla osakkeet takaisin, hän saa säilytettyä sijoituksensa, ja mikäli jatkossa tulee lisää luovutusvoittoja, niistä jää vähemmän veroja maksettavaksi.
2. Koska tappioiden vanhenemiseen on vielä jonkin verran aikaa, hänen kannattaa myydä ja ostaa myös tappiolliset osakkeet C. Syy tähän on yksinkertaisesti, että mikäli C:n osakekurssi nousee, niistä tulee myynti-osto-operaation ansiosta voitollisia. Näin päästään tilanteeseen, jossa osakkeet C voi kannattaa myydä ja ostaa samasta syystä kuin kokonaisuudessaankin voitolliset osakkeet B. Vaikka toiminnasta syntyy voiton lisäksi myös tappio, tämän uuden tappion vanhenemiseen menee vuosia. Käymällä kauppaa, on siis ostettu lisäaikaa todellisten voittojen saavuttamiseksi.

Käyttämällä molemmat keinot, hän varmistaa, että ainakin 1000 euroa tappioista tulee käytettyä, sekä kasvattaa selvästi todennäköisyyttä sille, että saisi tasattua tappioista myös enemmän. Kaupankäynnistä koituu tietysti osinkojen välttelyn tapaan kaupankäyntikustannuksia. On kuitenkin kolme syytä, mitkä tekevät tämän kierteen käyttämisestä potentiaalisesti huomattavasti osinkojen välttelykierrettä kannattavampaa.

1. Siinä missä osingoista maksetaan vain 21-22,4 % veroa, luovutusvoitoista maksetaan 30-32% veroa. Potentiaalinen säästö on siis jo prosentuaalisesti merkittävämpi.
2. Osinkojen suuruus yksittäisenä vuotena on yleensä vain joitakin prosentteja osakkeen kaupankäyntiarvosta. Esimerkiksi  Helsingin pörssissä keväällä 2013 osinkotuotto on keskimäärin noin 4% ja korkeimmillaan vajaat 9%, mikä asettaa rajat sille, kuinka paljon yksittäisestä osinkojen välttämisoperaatiosta voi sellaisenaan hyötyä. Luovutustappion säästymisen osalta säästetylle summalle asettaa rajan vain säästyneen tappion suuruus (eli yllä olevassa esimerkissä enimmillään 3000 euroa).
3. Riski sille, ettei saa osakkeita toivomaansa hintaan takaisin on pienempi, sillä osto- ja myyntiajankohdat voi valita paljon vapaammin, kun kauppojen ajankohta ei ole sidottu muutenkin helposti turbulenttiin osakkeiden irtoamisaikaan. Teoriassa osakkeet voisi jopa myydä itselleen, jolloin hintariski eliminoituu.

Riippuu paljon ennen kaikkea tappioiden ja voittojen suhteellisesta suuruudesta, kuinka kannattavaa operaatioihin on ryhtyä, mutta parhaimmillaan vältettävän veron suuruus voi olla jopa 25% koko sijoitusomaisuudesta. Tilanne voi siis olla esimerkiksi se, että verotuksen takia yli 10% tappiolliseksi muuttumassa oleva sijoitusvarallisuus muuttuukin operaation avulla yli 10% voitolliseksi. Ja tämä vain siksi, että tekee näennäisesti järjettömät edestakaiset kaupat. 

Näytä/piilota kierretaulukko

Kierteen kuvaus	Myydään ja ostetaan osakkeita, jotka ovat tuntuvasti tappiolla tai tuntuvasti voitolla.
Aukko	Ei ole - Kierteen käytöllä vain säilytetään se tappioidenvähennysoikeus, jonka menettämiselle ei ole järkeenkäypiä perusteita. Aukosta ei siis ole kyse, koska menettelyllä ei saavuteta tilaa, joka sotisi lain perustarkoitusta vastaan.
Mutka	Melko suuri - Vaiva kaupankäyntiin ei ole suuri, mutta kaupankäyntikustannukset ja kurssiriskin huomioiden toimenpiteestä voi syntyä merkittäviä kuluja. Kymmenien prosenttien perusteettoman veron välttämiseksi se voi kuitenkin kannattaa.
Merkitys yksilölle	Melko suuri - Perusteettoman veron suuruus voi korkeimmillaan olla jopa 25,6% koko sijoitusvarallisuudesta - vero, joka siis syntyy, vaikka olisi tehnyt vain tappiota! Vaikka tuo on teoreettinen luku, joka ei ehkä kenelläkään täysimääräisesti toteudu, luku antaa osviittaa siitä, miten merkittävistä summista on kyse.
Merkitys yhteiskunnalle	Melko pieni - pieni - Haitallisena voi pitää periaatteessa jo sitä, että kierre ohjaa tekemään päätöksiä kaupoista sellaiselta pohjalta, mikä ei liity mitenkään itse sijoituskohteisiin. Tämän merkitys yhteiskunnallisella tasolla on niin olematon, että käytännössä yhteiskunnallinen merkitys rajoittuu samaan kuin edellisenkin kierteen osalta, eli siihen kuinka houkuttelevana sijoitustoimintaa pidetään. Se, että veroja voi joutua maksamaan jopa tappioista kasvattaa riskin epätasapainoa: ei ole ainoastaan niin, että voitoista menee osa valtiolle ja että tappiot kannetaan 100-prosenttisesti itse, vaan verottaja voi kasvattaa tappioita tuosta 100 prosentista entisestään - teoriassa ad infinitum. Yleisesti ottaen sijoittamiseen lienee hyvä kannustaa, joten käytäntöä voi pitää yhteiskunnalle haitallisena. Toisaalta vähennysoikeuden pitkittäminen kolmesta viiteen vuoteen vähentää kierteen merkitystä.
Korjattavuus	Helppo - Tappioiden ei tarvitsisi vanheta lainkaan.
Kokonaisälyttömyys	Melko korkea. Ainoa syy, minkä tappioiden vanhenemiselle voi nähdä on byrokratian keventäminen: vanhoista tappioista ei haluta pitää kirjaa ikuisesti. Nykyaikana muutaman luvun säilyttäminen verotiedoissa ei pitäisi kuitenkaan olla mikään ongelma.
Tuomio	Luovutustappioiden vähennysoikeudesta ikuinen. Tappioiden vähennysaikaa on jo pidennetty kolmesta vuodesta viiteen vuoteen, mikä riittää jo pitkälle. Ei ole kuitenkaan nähtävissä syitä, miksei tuota vähennysaikaa voisi jatkaa pidemmällekin.

Luovutustappioiden vanhenemisessa ja kierrätyksessä on kyse jälleen yhteiskunnallisesti vähäpätöisestä, mutta yksilötason oikeudenmukaisuuden kannalta ikävästä asiasta. Kuten osinkojen pakkoverotuskin, myös luovutustappioiden vanheneminen ja sen synnyttämä kierre:

• Voi aiheuttaa tilanteen, jossa joudutaan maksamaan "tuloveroa" toiminnasta, joka on jo ennen veroja aiheuttanut vain tappiota.
• Voi ajaa tekemään kauppoja pelkän verotuksen pohjalta, mikä aiheuttaa kuluja ja voi periaatteessa olla myös pois koko suomalaisesta sijoitusvarallisuudesta.
• Laskee sijoittamisen houkuttelevuutta.

Yhteisiä tekijöitä näiden kahden kierteen väliltä siis löytyy. Luovutustappioiden vanheneminen on vain luonteeltaan kertaluontoisempi ja taloudelliselta merkitykseltään potentiaalisesti suurempi kuin osinkojen pakkoverotus. Tappioiden vanhenemiskäytännölle ei ole mielestäni mitään perusteita, joten se tulisi poistaa.

Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>