Järjestelmän kierteet 15 - Sunnuntaityö vanhempainvapaalla

Vanhempainpäivärahan väkinäisen maksimoinnin (kts. Järjestelmän kierteet 14) lisäksi oma erikoinen piirteensä äitiysrahassa on se, että sitä maksetaan arkipäivien perusteella. Tämä kääntää työelämän tavallisen asetelman päälaelleen: paljon pyhäpäiviä sisältävänä kuukautena saa palkkatyössä työpäiviin nähden enemmän rahaa, mutta vanhempainvapaalla rahaa saa tällaisina kuukausina vähemmän. Tällä ei sinänsä ole kokonaisuuden kannalta merkitystä, sillä myös vapaan pituus määritetään samoissa arkipäivissä. Järjestelmä muodostuu kuitenkin ongelmalliseksi, mikäli on aikomus tehdä työtä vanhempainvapaan aikana.

Pyhätyö äippävapaalla on jees, mutta muu työ nounou.

Alla on lainaus Kelan sivuilta:

Voit työskennellä äitiysvapaasi aikana ja saada Kelasta äitiysrahaa, mutta työskentelypäiviltäsi äitiysraha maksetaan vähimmäismääräisenä (ks. Määrä). Muilta päiviltä saat täysimääräisen äitiysrahan. Työskentely sunnuntaisin ei vaikuta äitiysrahaasi, sillä äitiysrahaa maksetaan vain arkipäiviltä.

Tällä on varsin erikoisia seurauksia. Otetaan esimerkiksi mediaanituloinen nainen, joka saa palkkaa noin 130 euroa työpäivässä. Muutoin hänen päivärahansa on äitiysvapaajaksosta riippuen joko 81, 87 tai 104 euroa. Arkipäivänä tehdyn työn seurauksena kyseisen päivän äitiysraha laskee minimiin eli 23,77 euroon. Kun ansaitusta palkasta vähennetään tämä äitiysrahan lasku, lisätuloa kertyy siis vain noin 50-70 euroa, mistä maksetaan luonnollisesti vielä verot.

Siinä missä ennen äitiyslomaa kaikki tulot olivat siis ajankohdasta, työehtosopimuksesta ja tuloista riippuen käytännössä pyöreästi kaksinkertaisia (kts. Kierre 14), äitiysvapaiden aikana tehdyistä ylimääräisistä arkitöistä saa itselle alle puolet, eli verojen jälkeen ehkä vain noin neljänneksen. Tietysti voi sanoa, että näin ohjataan äidit olemaan äitejä, mutta miksi tuo logiikka sitten koskee vain näitä ns. arkipäiviä, ei sunnuntai- tai pyhäpäiviä? Ei sunnuntai ole sen vähempää äitiyttä vaativa kuin muukaan päivä. Vaikka perheeseen kuuluisi myös isä, sunnuntai tuskin poikkeaa esimerkiksi lauantaista isän paikallaolon suhteen. Vuorotöitä tekevän isän kohdalla ei tilannetta muuta edes tavallisimmat työpäivät maanantaista perjantaihin - isä saattaa olla arkipäivänä vapaalla, jolloin perheelle saattaisi olla luontevampaa, että äiti kävisi tuolloin töissä.

Näytä/piilota kierretaulukko

Kierteen kuvaus	Mikäli vanhempainvapaalla haluaa tehdä töitä, se on käytännössä pakko keskittää sunnuntaihin tai erityisiin pyhäpäiviin.
Aukko	Ei ole - Kyse on vain erikoisesta vanhempainpäivärahojen yksityiskohdasta.
Mutka	Kohtalainen - Mikäli vanhempainvapaalla oleva haluaa tehdä töitä, on erikoista, ettei päiviä voi käytännössä itse valita.
Merkitys yksilölle	Kohtalainen - Useimmiten äidit ovat mielellään puhtaasti äitiysvapaalla tekemättä töitä. Jos taas halutaan tehdä töitä, onnistuu kuitenkin sunnuntaityö. Joillekin mahdollisuus tehdä arkityötä voi kuitenkin olla tärkeä.
Merkitys yhteiskunnalle	Pieni - hyvin pieni - Aihe ei koskene käytännössä monia, eikä heitäkään kovin pitkään, eikä merkitys liene heillekään tyypillisesti tavattoman suuri.
Korjattavuus	Melko helppo - Yksi vaihtoehto on matemaattisesti yksinkertaisesti vähentää päivärahan määrää esimerkiksi tietyllä prosentilla tienatuista lisäeuroista. Tämä voi olla kuitenkin hallinnollisesti hankala vaihtoehto, joten toinen tapa voisi olla esimerkiksi niin, että laskettaisiin kuukaudessa tehtyjen työpäivien määrä, ja laskettaisiin päivärahan suuruutta yhtä monelta päivältä kuin on tehty töitä. Päivärahan määrän lasku saisi tällöin tietysti olla nykyistä pienempi, jotta kokonaisvaikutus olisi suurinpiirtein sama kuin nyt.
Kokonaisälyttömyys	Kohtalainen. Ongelma on merkitykseltään pieni, mutta voi synnyttää järjenvastaisen pattitilanteen niille, jotka haluavat tehdä äitiysvapaalla töitä.
Tuomio	Voisi korjata. Vaikka merkitys onkin pieni, tällaisen erikoisuuden voisi hyvin poistaa.

Äitiysloman ja vanhempainvapaan toimeentuloon liittyy siis tavallaan kaksi kierrettä: äitiysvapaita edeltävän ajan keinotekoinen äitiyspäivärahan maksimointi sekä vanhempainvapaalla ollessa vaikuttava puolittainen pakote tehdä mahdolliset lisätoimeentuloon tähtäävät työt vain ja ainoastaan sunnuntaisin tai juhlapyhinä. Näistä kierteistä jälkimmäinen on merkitykseltään pieni, mutta yhdistettynä näistä tekijöistä muodostuu mielenkiintoinen, erikoisia ja taloudellisesti varsin merkittäviäkin kannustimia sisältävä soppa, jonka koostumusta voi hyvinkin olla perusteltua kehittää.

Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>

Kolme huonoa perustelua hitasille

Blogisti kuvassa.
(10.7.2008)

Helsingin Sanomat haastatteli minua Hitas-järjestelmään liittyen 9.1. ilmestyneeseen numeroonsa (sarjassaan toinen tabloidimuotoisista julkaisuista). Haluan hieman täsmentää haastattelustani mahdollisesti syntynyttä kuvaa.  Ensisijainen tavoitteeni ei ole nylkeä kaikin keinoin hyötyä irti järjestelmästä, vaan että järjestelmä tuotaisiin alas. Järjestelmästä luopumisen puolesta olen kirjoittanut blogissani useampaan otteeseen jo lähes kolmen vuoden ajan, mutta arpajaisiin on tullut osallistuttua vasta selvästi myöhemmin (kts. Jos et voi voittaa heitä, liity heihin).

Sinänsä kuulun kyllä hyvin pitkälti järjestelmän kohderyhmään: vaikka HS:n jutusta mahdollisesti välittyikin toisenlainen kuva, olemme keskituloisia asuntovelallisia, minkä lisäksi arpajaisiin osallistumisen tarkoituksena on ollut myös muuttaa asuntoon, ei vain jättää sitä vuokralle. Välttämätöntä tarvetta asunnon saamiselle ei toki ole, mutta vielä vähemmän sitä on niillä asunnon saaneilla, jotka tienaavat moninkertaisesti oman tulotasoni verran tai jotka ovat ostaneet jonkin niistä ylimpien kerroksien kaksikerroksista luksusasunnoista, joita emme itse edes hakeneet. Lopputulema on selvä: järjestelmä ei tarjoa sosiaalisin perustein määritettyä mahdollisuutta asuntoon, vaan arpajaisilla määritetyn mahdollisuuden ylimääräiseen hyötyyn.

Mielenkiintoista hitasissa on se, miten sen olemassaoloa perustellaan kolmella tavalla tilanteesta riippuen. Kun poliitikko puhuu äänestäjäkunnalle, muistetaan monesti mainita sanayhdistelmä "kohtuuhintainen asuminen". Hitas-järjestelmän ulkopuolisiin asuntoihin järjestelmän vaikutus on kuitenkin ennemminkin hintoja nostava kuin niitä laskeva, joten kyse on koko kaupunkia ajatellen lähinnä populistisesta sanahelinästä.

Alueellisen segregaation välttäminen on jo huomattavasti järkevämpi, joskin harvemmin käytetty perustelu. Siihen on kuitenkin hitasia selvästi parempikin keino eli sosiaalinen vuokra-asuntotuotanto. Se kohdistuu keskituloisten sijasta matalatuloisiin, sen kohdalla ei tarvita arpajaisia, sillä tarveharkintaisuuden määrittämiselle on paljon paremmat edellytykset, eikä se liioin ole hitasin kaltainen asukkaita paikoilleen lukitseva ja likaisiin kytkykauppoihin motivoiva ongelmapesäke.

Sitten on vielä kolmas jokseenkin yhtä heikko, mutta ehkä kuitenkin se todellisin perustelu. Apulaiskaupunginjohtaja Hannu Penttilä iloitsee (HS 8.1.), miten järjestelmä hillitsee "tavoiteltujen veronmaksajien muuttovirtaa kehyskuntiin", ja HS:n pääkirjoituksessa vastaavasti 10.1. muistutetaan, ettei hitas-järjestelmän tarkoitus olekaan tukea yhteiskunnan vähäosaisimpia, vaan että kyse on "aseesta taistelussa keskiluokkaisista perheistä". Tästä herää kuitenkin pari kysymystä. Toteutuuko tämäkään tavoite, vai käykö yhtä usein niin, että joku paremmin tienaava veronmaksaja jää esimerkiksi Espoon puolelle, kun esimerkiksi eläkkeelle jäänyt hitas-osakas ei voi myydä houkuttelevaa asuntoaan järkevään hintaan eteenpäin tai että hitas-asunnon arpajaisista saanut vie paikan enemmän veroa maksavalta? Toisekseen perustelu haiskahtaa valtakunnan tasolla hyvinvointitappiota tuottavalle "kuntaprotektionismille": miksi muutenkin vetovoimaisen Helsingin on sallittua käyttää tällaista vippaskonstia ja vieläpä kiusaamalla omia asukkaitaan kankeaan sääntelyyn jumiutuvilla asuntomarkkinoilla?

Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>

Järjestelmän kierteet 14 - Vanhempainpäivärahojen maksimointi

Hana kannattaa rakentaa
kunnolla ennen sen avaamista.
(25.6.2005)

Juttusarjan edellisessä osassa kirjoitin äitiysvapaista johtuvasta työnantajia koskevasta kierteestä, jonka seurauksiin kuuluu naisen aseman heikkeneminen työmarkkinoilla niin työllistymisen kuin palkankin suhteen. Tässä jutussa keskityn toiseen eli äitiyslomalle jäävän näkökulmaan. Pienellä suunnittelulla äitiyslomaa lähestyvä voi esimerkiksi parhaimmillaan ansaita käytännössä lähes 7-kertaista palkkaa tavalliseen nähden sekä toisaalta nauttia lomailusta 3-kertaista palkkaa työssäkäymiseen verrattuna. Käyn alla läpi, mistä tämä johtuu.

Äitiysloman jälkeen tulevalla vanhempainvapaalla saadun päivärahan suuruus määräytyy aiempien palkkatulojen mukaan. Lähtökohtaisesti tuo katsotaan viimeisen vahvistetun verovuoden mukaan, mutta mikäli tulot ovat nousseet, voidaan se määrittää myös viimeisimpien työkuukausien palkan mukaan. Tähän taas voi usein vaikuttaa, oli sitten tavallisessa työsuhteessa tai yrittäjänä.

Tavallisena työntekijänä pätee seuraava sääntö:

Tuloiksi huomioidaan kaikki 6 kuukauden aikana maksetut tulot (myös esim. lomarahat ja iltalisät).

Tämä aiheuttaa erikoisen asetelman, joka kannustaa tavallista työntekijää paitsi tekemään paljon ylitöitä, myös pitämään palkallista lomaa. Loma-ajan palkkahan on lomarahan tarjoavien työehtosopimuksien puitteissa käytännössä 1,5-kertainen tavalliseen palkkaan verrattuna.

Yrittäjäperheessä tämän kanssa voidaan puolestaan kikkailla siten, että nostetaan tuona 6 kk:n ajanjaksona suurempaa palkkaa ja/tai nostetaan tukia määrittävät YEL-maksut tuoksi ajaksi niin korkealle kuin suinkin mahdollista.

Kuinka suuren hyödyn kikkailusta sitten voi saada? Katsotaanpa. Suurien tulojen osalta kikkailun merkitystä kyllä madaltaa se, että äitiyspäivärahaan kohdistuu käänteinen progressio (kts. Kelan sivut), mutta tavallisessa tapauksessa jokainen tienattu tai "tienattu" lisäeuro kasvattaa vanhempainpäivärahan suuruutta ja sitä kautta äitiysvapaiden tulotasoa merkittävästi. Kun lasketaan koko äitiysvapaiden aikana saadut tuet, tilanne on vuoden 2013 tulorajoilla käytännössä seuraavan taulukon mukainen:

Normaali vuosipalkka	Vanhempainpäivärahana saatu lisätulo äitiysvapaita ennen tienattua ylimääräistä 1000 euroa kohden	Kokonaislisätulo tienattua 1000 euroa kohden itse palkka mukaanlukien
10 190 - 35458 €	1312 €	2312 €
35 458 - 54 552 €	958 €	1958 €
yli 54 552 €	481 €	1481 €

Otetaan käytännön esimerkki. Oletetaan, että äidin tavallinen tuntipalkka on esimerkiksi 15 euroa, mikä tarkoittaa, että vuosipalkka jää tuohon alle 35 458 euron ryhmään. Hän päättää tehdä ylitöinä ylimääräisen sunnuntaivuoron kolminkertaisella eli 45 euron tuntipalkalla. Tällöin hän saa itse asiassa äitiyspäivärahojen kertyminen huomioonottaen yhteensä 104 euroa tunnilta! Tämä on siis käytännössä 6,9-kertainen palkka verrattuna tavalliseen tuntipalkkaan. Voisi sanoa, että tällaisiin ylitöihin kannattaa panostaa!

On toki huomioitava, että vakituisessa työsuhteessa työnantaja maksaa tyypillisesti täyden palkan äitiysvapaiden ensimmäisiltä kuukausilta. Tällöin ylityöt eivät niin helposti vaikuta tämän alkuajan toimeentulotasoon. Kokonaisuudessaan tulotaso nousee tästä huolimatta hyvin merkittävästi, kuten näkyy allaolevasta taulukosta:

Normaali vuosipalkka	Ansaittu lisätoimeentulo äitiysvapaita ennen tienattua ylimääräistä 1000 euroa kohden, kun työnantaja maksaa täyden palkan ensimmäisiltä kuukausilta.	Kokonaislisätulo tienattua 1000 euroa kohden itse palkka mukaanlukien
10 190 - 35458 €	887 €	1887 €
35 458 - 54 552 €	571 €	1571 €
yli 54 552 €	308 €	1308 €

Mikäli äidin sijasta isä käyttää osan vapaista, merkitys äidin ylimääräisistä tienesteistä toki pienenee vielä hieman. Pelkällä isäkuukauden ottamisella tuon merkitys on kuitenkin vain noin 20-50 euroa tuosta 1000 euron lisätyöstä. Niin ollen mediaanipalkkainen työntekijä saa joka tapauksessa kaiken ylimääräisistä työpanoksista ansaitsemansa rahat 183-prosenttisena - vaikka otettaisiinkin isäkuukausi ja työnantaja maksaisi alkuajalta täyden palkan.

Ei myöskään sovi unohtaa, että sama palkan kertoutuminen koskee myös lomakorvauksia. Lomalta saa  lomarahan sisältävissä työsopimuksissa tavallisessa tilanteessa käytännössä 150-prosenttisen tulon, joten jokaisesta vietetystä lomapäivästä saa tavalliseen 100-prosenttiseen palkkaan verrattuna siis käytännössä vanhempainpäivärahakertymät mukaanlukien noin 280-prosenttista tuloa! Ylitöiden lisäksi siis myös lomailu on erittäin kannattavaa. Parhaaseen toimeentuloon pääsee kun viettää paljon lomia sekä tekee paljon ylitöitä.


Näytä/piilota kierretaulukko

Kierteen kuvaus	Kasvatetaan äitiysrahan tasoa tekemällä erityisen paljon ylitöitä, pitämällä lomia, nostamalla suurta palkkaa perheyrityksestä tai ajoittamalla suuret YEL-maksut 6 kuukauden ajanjaksolle ennen äitiyslomalle jäämistä.
Aukko	Melko pieni - Aukoksi voi mieltää sen, jos yrittäjäperheessä maksellaan keinotekoisen suuria palkkoja tai YEL-maksuja juuri äitiysvapaita ennen. Tämän merkitys on kuitenkin pieni, varsinkin ottaen huomioon, että äitiysvapaa lienee yrittäjälle huomattavasti tavallista työntekijää hankalampi asia. Varsinkin muilta osin rahan kerryttäminen on käytännössä täysin pelisääntöjen hengen mukaista.
Mutka	Kohtalainen - Tavoite kerryttää äitiysrahaa voi saada rehkimään enemmän kuin pelkkä ylityökorvaus tavallisesti motivoisi, sekä pitämään lomia ajankohtana, joka ei olisi se kaikista mieluisin. Yrittäjä taas joutuu tekemään omanlaistaan suunnittelua vanhempainpäivärahojen maksimoimiseksi.
Merkitys yksilölle	Kohtalainen - Toimeentulo on aina merkittävä asia, mikä voi jopa korostua vanhempainvapaalla. Järjestelmä voi kannustaa suuntaan, joka tuntuisi lähtökohtaisesti epämielekkäältä varsinkin raskauden loppuajan lähestyessä.
Merkitys yhteiskunnalle	Melko pieni - Kysymys koskee ihmisiä hyvin laajalti, mutta kaikilla ei ole mahdollisuuksia erityiseen suunnitteluun. Lisäksi jonkinasteisen suunnittelun merkitys on yhteiskunnan kannalta pieni: ei siitä hyötyä ole, mutta ei se juuri hyvinvointitappioitakaan aiheuta.
Korjattavuus	Melko vaikea - Vanhempainpäivärahalla on perusteltu paikkansa sosiaaliturvajärjestelmässä. Sekin on ainakin jossain määrin perusteltua, että tulot vaikuttavat sen suuruuteen. Jos näitä kahta pidetään lähtökohtina, yksinkertaiset korjauskeinot rajoittuvat lähinnä palkkatulon vaikutuksen hienosäätöön. Monimutkaisemmatkin vanhempainpäivärahan perustana olevaan tuloon kohdistetut rajoituksetkin voisivat kuitenkin olla mahdollisia.
Kokonaisälyttömyys	Melko pieni. Haitallisimpana asiana voi järjestelmässä pitää sitä, että se kannustaa ylitöihin juuri ennen äitiysloman alkamista. Muilta osin laskelmoinnista ei juuri ole haittaa. Ehkä erikoisimpana tekijänä voi pitää sitä, että lomailu kasvattaa vanhempainpäivärahan suuruutta.
Tuomio	Kannattaa ainakin tutkia. Tukijärjestelmään liittyy omituisia elementtejä: Suhteettoman suuri korvaus lisätuloista äitiyslomaa edeltävältä ajalta. Kannustaa rehkimään juuri silloin kun liiallista rehkimistä voisi olla parempi välttää. Korostunut palkitseminen äitiyslomaa edeltävästä lomailusta. Onko tälle oikeasti mitään perusteita? Voisiko järjestelmän rakentaa esimerkiksi niin, että ylityöt ja lomarahat voitaisiin erottaa muusta tuosta niin, etteivät ne vaikuttaisi äitiyspäivärahan suuruuteen? Tai pitäisikö vanhempainpäivärahan laskentamallien progressiivisuutta vahvistaa matalapalkkaisten suhteelliseksi eduksi?

Äitiyslomalla ja vanhempainpäivärahalla on perusteltu asemansa nyky-yhteiskunnassa. Järjestelmään liittyy edellisessä osassa kuvatun työllistymisnäkökulman lisäksi kuitenkin myös edellä kuvattuja kyseenalaisia erikoisuuksia, jotka herättävät joitakin kysymyksiä.

Ensinnäkin olisiko ylityöt ja lomarahat mahdollista erottaa muusta palkasta vanhempainpäivärahan suuruutta laskiessa? Näin äidit eivät saisi keinotekoisia kannustimia hankkiutua lomalle erikoiseen aikaan eikä syntyisi rasittavaa taloudellista painostusta tehdä ylitöitä raskausajan lopulla.

Toisekseen missä määrin yhteiskunnan tarvitsee ylipäätään tukea korkeapalkkaisen korkeampaa elintasoa myös äitiyslomalla ja vanhempainvapaalla? Lähtökohta ylitöihinkin kannustavassa suhteellisen merkittävässä tulosidonnaisuudessa lienee  ajatus siitä, että ilman vahvaa tulosidonnaisuutta kovapalkkainen äiti palaisi liian nopeasti töihin. Mutta olisiko se todella niin? Tarvitseeko esimerkiksi hyvin korkeaa 10 000 euron kuukausipalkkaa ansaitsevan saada äitiysloman jälkeiseltä ajaltakin suomalaista keskivertopalkkaa huomattavasti korkeammat 4000-5000 euron kuukausittaiset äitiyspäivärahat yhteiskunnalta? Jos näin ei olisi, jäisikö lapsi hoitamatta kunnolla? Vai olisiko vanhempainpäivärahan progressiota ehkä aihetta kiristää?

Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>

Abu-Hanna ja Enkeli-Elisa

Nainen ja lapsi
(21.8.2010)

Umayya Abu-Hannan suurta huomiota saaneesta "Lottovoitto jäi lunastamatta"-jutusta syntyneet reaktiot ovat vaihdelleet ääripäästä toiseen suomalaisuuden häpeästä oikeaan rasismiin. Tarkemmin tapausta tarkastellessa on alkanut tuntua, että Abu-Hanna tekee kuitenkin oikeastaan jossain määrin samaa kuin Minttu Vettenterä, jonka fiktiiviseksi paljastunut luomus "Enkeli-Elisa" oli pinnalla aiemmin vuonna 2012. Siinä missä Vettenterä puhui koulukiusaamisesta, Abu-Hanna kirjoittaa rasismista. Minttu loi keksityn Enkeli-Elisan, ja Abu-Hanna vähintäänkin värittää todellisuutta, kertoo niistä vain omalle agendalleen sopivat puolet, sekä vaikuttaisi pahimmillaan kirjoittavan suoranaisia valheita oli se sitten tarkoituksellista tai ei.

Enkeli-Elisan valheellisuutta ei tarvitse erikseen perustella, sillä Vettenterä on sen itse myöntänyt. Abu-Hannan kirjoitusten uskottavuudelta vie pohjaa ainakin kaksi tapausta. Ensinnäkin Abu-Hanna tekee todella pahasti harhaanjohtavan kuvauksen parin vuoden takaisesta tapauksesta, jossa hänen tyttärensä halusi linnan juhliin:

"Muo­vi­tia­ras­sa ja vai­pas­sa lap­si sa­noi: "Äi­ti! Mä­kin ha­luun lin­naan sen ku­nin­gat­ta­ren kaa!" Pie­nen ete­lä­af­rik­ka­lais-suo­ma­lai­sen ty­tön tah­to tul­la juh­liin ja sa­mas­tua nais­pre­si­dent­tiin oli mi­nus­ta kii­tos Tar­ja Ha­lo­sel­le sii­tä, mi­tä tä­mä edus­ti. Kir­joi­tin epi­so­din la­pul­le ja ojen­sin sen pre­si­den­til­le juh­lien kät­te­lys­sä.

Abu-Han­na an­toi pre­si­den­til­le vi­hai­sen kir­jeen tyt­tä­rel­tään, ot­si­koi­tiin leh­dis­sä. Me­dia­ta­ri­nas­sa esiin­tyi kun­nioit­ta­va, hy­vää tah­to­va Suo­mi ja sen sym­bo­li­na Suo­men pre­si­dent­ti. Kut­sut­tu tum­ma, eri­lai­nen nai­nen taas oli opet­ta­nut pie­nen lap­sen­sa­kin jo vi­haa­maan Suo­mea."

Hienosti ja tunteisiin vetoavastihan Abu-Hanna kirjoittaa, mutta miten tämä "episodi" oli oikeastaan ilmaistu kirjeessä? Siinä kerrottiin, että "koska presidentti ei kutsunut häntä, hän ei aio kutsua presidenttiä omiin juhliinsa". Tämä on se, mitä Abu-Hanna itse kertoi tuolloin kirjeestä, ja tuosta "vihainen" on mielestäni varsin luonteva tulkinta, mikä ei edes juuri kaipaa iltapäivälehtimäistä totuuden värittämistä. Toki voi olla ja luultavasti onkin niin, että tuo oli vain pieni osa kirjettä, ja sitä kautta iltalehtimäistä otsikointia. Se ei kuitenkaan poista sitä asiaa, että asiasta olisi uutisoitu luultavasti jokseenkin samalla tavalla, vaikka taustalla olisi ollut syntyperäisen suomalaisen vaaleaihoinen suomalainen lapsi. Koska suorana lähetyksenä näytettävässä kättelymaratonissa ei yksinkertaisesti ole mahdollisuutta alkaa kerätä kirjeitä kaikilta vastaantulijoilta, ei ole mikään ihme, että paljon pienemmistäkin "etikettivirheistä" raportoiva media siihen tarttui. Siksi saatiin myös juttu "vihaisesta kirjeestä", mutta sillä ei ole juuri mitään tekemistä ihonvärin kanssa. Vielä vähemmän se tarkoittaa sitä, että olisi väitetty, että lasta olisi opetettu vihaamaan Suomea.

Parin vuoden tapaa löytyy puolestaan tapaus, jossa Jussi Halla-ahon ja Abu-Hannan kohtaamisesta löytyi kaksi varsin erilaista tulkintaa: Umayya Abu-Hanna ja kohtaamisongelma. Tuskin Halla-ahonkaan tulkinta on täysin totuudenmukainen, mutta kun ottaa esimerkiksi kirjeselkkauksen huomioon, eiköhän Halla-ahon kuvaus ole lähempänä totuutta. Veikkaisin, että Halla-aho kyllä vastasi kysyttäessä ja uskoisin, että H-A ja A-H eivät myöskään kohdanneet päiväkodilla päivittäin.

Mitä Abu-Hannan kirjoituksista ja Vettenterän Enkeli-Elisasta voi sitten todeta? Koulukiusaus voi olla vakava ongelma ja se on tietysti väärin, jos Abu-Hannan lasta on haukuttu neekeriksi. Heidän esille tuomansa ongelmat ovat todellisia ja siksi on hyvä, että niitä tuodaan esille. Liioittelulla tai suoranaisella valehtelulla ne voivat saada myös hetkellisesti paljon suurempaa huomiota ja yleisen vireen puuttua asioihin. Mutta kun valheet tai vähintäänkin liioitteleva tyyli esittää asioita tulevat ilmi, se vie pohjaa koko sanomalta. Olisiko siis kuitenkin parempi tarkastella ympäristöä avoimesti erilaiset näkökulmat huomioon ottaen ja kirjoittaa objektiivisuuteen pyrkien avoimen rehellisesti ilman itsetarkoituksellista sensaatiohakuisuutta? Eikö se olisi kaikkien etu?

Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>