Valuuko kotitalousvähennysrahoja ulkomaille?

Kirjoitin vuosi sitten vastustavani päätöstä laskea kotitalousvähennyksen suuruutta niinkin paljon kuin tämän vuoden alussa tehtiin (kts. Ajatuksia hallitusohjelmasta). Syynä vastustukselle on yksinkertaisesti se, että kotitalousvähennys ehkäisee harmaata taloutta sekä ohjaa töitä niille, jotka ne parhaiten osaavat. Helsingin Sanomat uutisoi kuitenkin tänään, että kotitalousvähennys on laajenemassa ulkomaille koskemaan myös niitä yrityksiä, jotka eivät kuulu Suomen verohallinnon ennakkoperintärekisteriin. Tämä muuttaa asetelmaa jonkin verran.

Remonttitarpeita.

Tavallisesti kotitalousvähennyksen hienouksiin kuuluu se, että verotulo, joka jää perimättä kotitalousvähennystä käyttävältä, tulee käytännössä perittyä vähennyksen kohteena olevan työn tekijältä tai tekijän yritykseltä. Näin valtion verotulot pysyvät suurinpiirtein samana, mutta työllisyys paranee. Maansisäisesti kuviossa on siis enimmäkseen vain hyviä puolia.

Mutta miten käy, jos verovähennys tehdään ulkomailla tehdystä työstä? Työn teettäjä maksaa palkastaan vähemmän veroja Suomeen, mutta nyt tämä summa saattaakin jäädä Suomen valtiolta kokonaan saamatta ja valua esimerkiksi Espanjaan. Vaikka kyse on luultavasti hyvin pienestä osasta kaikista kotitalousvähennyksen käyttäjistä, tämä voi syödä pahasti koko järjestelmän kannatettavuutta.

Ikävä kyllä Suomi ei taida voida välttää lakimuutosta, sillä taustalla on suomalaisen yksityishenkilön nykyisestä rajoituksesta EU:n komissiolle tekemä kantelu. Tavallisen veronmaksajan näkökulmasta ikävänä voi nähdä myös sen, että muutosta sovelletaan takautuvasti viiden vuoden päähän. Vaikka kyse on varmasti pienestä tekijästä, tämäkin voi aiheuttaa omalta osaltaan paineita ensi vuoden alusta tuleville veronkiristyksille.

Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>

Kilometrikorvauskeskustelun punaiset sillit

Olen seurannut valtion kilometrikorvausten kohtuullistamiseen tähtäävästä uudistuksesta käytyä keskustelua. Kirjoituksissa on tullut vastaan lukuisia väärinkäsityksiä ja suuria kilometrikorvauksia puoltavia virheargumentteja. Käyn tässä läpi niistä muutamia:

1. "Pitäisikö työmatkat maksaa jatkossa täysin itse?"
Ei. Tämä on selvä väärinkäsitys. Nyt puhutaan kilometrikorvauksista ei työmatkavähennyksestä.

2. "Auto X maksaa 30 000 euroa, joten kilometrikorvaus on päinvastoin liian pieni. "
Ei kilometrikorvauksen tarkoitus ole kustantaa kallista uutta autoa, vaan toimivan auton käyttökustannukset. Jos haluaa ajaa 30 000 euron autolla 10 000 euron auton sijasta, siitä pitää olla valmis maksamaan itse.

3. "Autovakuutus maksaa niin ja niin paljon ja huoltoonkin menee paljon rahaa."
Kilometrikorvauksien tarkoitus ei ole kustantaa auton omistamista, vaan sen käyttö. Vakuutukset ja katsastukset joutuu maksamaan autostaan, vaikkei ajaisikaan töikseen. Siksi ei ole perusteltua, että kilometrikorvauksilla pitäisi voida kattaa myös vakuutuksen kaltaiset kiinteät kustannukset tai auton ajallisesta ikääntymisestä koituvat arvonalenemiset.

4. "Kilometrikorvauksen maksaa yritys, eikä se tule verorahoista."
Kilometrikorvauksen maksaa kyllä työnantaja, mutta jos sen verottomuus on ylimitoitettu, kilometrikorvauksien nauttija maksaa saamistaan rahoista perusteettoman vähän veroa. Tämän maksavat käytännössä nahoissaan muut veronmaksajat, joten käytännössä lopputulema on sama: kilometrikorvaukset kustannetaan yhteisin verovaroin.

5. "Autoilijaa verotetaan muutenkin tolkuttomasti, kun taas julkisella kulkijaa vain tuetaan! "
Ei tässä ole kysymys julkista liikennettä käyttävän ja yksityisautoilijan välisestä vastakkainasettelusta, vaan tavallisen mahdollisesti autoa käyttävän palkansaajan sekä kilometrikorvauksia saavan palkansaajan tasa-arvoisuudesta. Itse kokonaan oman auton käyttökustannukset maksava maksaa korkeat autoilun verot, mutta ei saa kilometrikorvauksia.

6. "Matkailu on vaivalloista, ja siitä pitää saada korvaus. "
Näin voi varmasti olla. Tuon korvauksen kuuluu kuitenkin olla verollista palkkaa, ei kilometrikorvauksia. Kilometrikorvausten on tarkoitus vain kattaa kulut.


Kohta 1 on puhdas väärinkäsitys, mutta muiden kohdalla tulee toisinaan vaikutelma älyllisestä epärehellisyydestä: ei haluta myöntää asioita, kun kalikka kalahtaa omaan nilkkaan.

Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>

Kehitysaskeleita 5 - Kilometrikorvausten porrastus ja kohtuullistaminen

Työmatkoista maksettavia verottomia kilometrikorvauksia ollaan aikeissa laskea (kts. Kilometrikorvauksia leikataan kaikilta). Käytännössä alle 15 000 kilometriä vuodessa ajaville muutos on hyvin marginaalinen 45 sentistä 43 senttiin kilometriltä, mutta 15 000 kilometriä ylittävältä ajolta laskua olisi aina 25 senttiin asti. Muutos on mielestäni selvästi oikeaan suuntaan. Periaatteessa voi kysyä, eikö edun laskeminen voisi olla suurempikin, sillä koko kilometrikorvausten suuruuksissa piilee nähdäkseni useimpia ajatellen virheellinen lähtöolettamus.

How sexy is your car? 

Muun muassa auton laadusta riippuu kilometrikorvauksien kannattavuus.

Kilometrikorvausten tarkoituksenahan on tietysti kattaa työn vuoksi tehdyistä ajoista koituvat kustannukset. Tämä ajatus on tietysti järkevä, ja koska kustannukset eivät riipu suoraan tuloista, on myös perusteltua, että ne ovat verottomia. Ongelma on siinä, että todelliset työajosta koituvat kustannukset riippuvat monista tekijöistä.

Selkein ja kiistattomin autoilusta aiheutuva kustannus on tietysti polttoainekustannukset. Ne ovat auton käyttöedun kohdalla kuitenkin vain 12 senttiä kilometriltä, mikä vastannee hyvin todellisia polttoainekustannuksia tyypillisissä uudehkoissa autoissa. Tämä tarkoittaa, että tällaisessa autossa 33 senttiä nykyisestä 45 sentin korvauksesta jää autoilun muille kuluille. Enemmän kuluttavissa vanhemmissa autoissa polttoaineiden osuus voi olla esim. 15 senttiä polttoaineesta, jolloin 30 senttiä jää muille kuluille.

Mitä nuo muut kustannukset sitten ovat? Ainoa todellinen tai varma kustannus on auton ajamisesta aiheutuva kuluminen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, miten vaikka 10 000 ajettua kilometriä laskee auton arvoa sekä sitä, mitä korjauskustannuksia noiden 10 000 kilometrin vuoksi tulee. Tuleeko näistä 33 senttiä kilometriltä eli 3300 euroa 10 000 kilometriltä? Ei tule, ellei auto sitten satu olemaan vähintäänkin yli 50 000 euron hintaluokassa. Vaatiiko työajo yli 50 000 euron hintaista autoa? Ei takuulla vaadi.

Toki auton käytöstä koituu myös muita kustannuksia, mutta eivät ne liity työssä ajamiseen. Muut autoilun kustannukset vakuutuksista pääomakustannuksiin ja auton ikääntymisen aiheuttamaan arvonalenemiseen ovat kustannuksia, jotka koituvat jokaisen auton omistajan maksettaviksi, ajoi hän työajoja tai ei. Ylenpalttisten kilometrikorvauksien puolustajat perustelevat kilometrikorvausten suuruutta näillä tekijöillä jättäen iloisesti mainitsematta sen, että he käyttävät autojaan jatkuvasti myös yksityiselämässä. Mainitsematta jää myös se, että edullisen auton kohdalla jopa nämä kustannukset jäisivät selvästi tuon nykyisen 45 sentin alapuolelle. Kilometrikorvauksia keräävät toki maksattavat mielellään oman yksityisautoilunsa muiden veronmaksajien kustannuksella, mutta ei tämä ole kilometrikorvausten tarkoitus.

Tietysti löytyy myös heitä, jotka oikeasti hankkivat auton nimenomaan työssä ajamista varten ilman kilometrikorvausten eurokuvia silmissä. Tästä jo valmiiksi rajallisesta joukosta marginaalinen osa ei välttämättä erityisesti edes hyödynnä autoa juuri vapaa-ajallaan, jolloin voi ajatella, että kilometrikorvausten tulisikin lähestulkoon kattaa autoilun koko kustannukset vakuutuksista lähtien. Tämä tekee sopivan verottomuustason määrittämisestä tietysti astetta ongelmallisempaa. Lähtökohtaisesti tällaisessa tapauksessa pitäisi kuitenkin työnantajan kanssa pyrkiä löytämään muu ratkaisu kuten työnantajan autolla ajaminen. Mikäli kuitenkin päädytään omaan autoon, saisi nyt kaavaillun leikkauksen jälkeenkin 15 000 kilometrillä polttoainekulujen lisäksi jo lähes 5000 euron korvauksen oman auton käyttämisestä, minkä pitäisi riittää jo varsin laadukkaan auton arvonalenemiin ja huoltoihin, vaikka autoa ei käyttäisi siviilissä pätkääkään. Ylivoimaisesti suurimmalle osalle auton käytöstä on kuitenkin ilmiselvää hyötyä myös siviilissä, minkä vuoksi verottoman korvauksen suuruus olisi mielestäni muutoksen jälkeenkin hyvin avokätinen. Mitä enemmän kilometrejä tulee, sitä pienemmäksi tulee auton käytön kilometrikohtainen kustannus. Tästä johtuen kaavaillunmukainen kilometrikorvausten regressiivinen porrastus on täysin perusteltu.

Kilometrikorvaukset voivat yleisesti ottaen olla hyvin ylimitoitettuja jo rehellisesti käytettynä, mikä on jo riittävä syy niiden kohtuullistamiseen. Kokonaan oma lukunsa on se, että kilometrikorvauksia voidaan tekaista tyhjästä, jotta tulot voisi nostaa verottomina! Kansanedustaja Kike Elomaakin sanoo eläneensä käyttämällä "Kilometrirahaa ja päivärahaa, ja näin poispäin". Tällaista veronkiertoako nykyisten kilometrikorvausten kannattajat haluavat?

Klikkaa tästä lukeaksesi koko jutun >>